Category: Elämä ja sää

Kitkan vähyyttä

Kirjoittaja Mika Toivonen Julkaistu

liukas tie ja jalkakäytävä
Tiet ja jalkakäytävät olivat Järvenpäässä petollisen liukkaat jo lokakuun lopulla.
Uusi vuosi alkoi lauhassa säässä liukastaen pihat ja jalkakäytävät monin paikoin aivan hirvittävän petolliseen kuntoon. Tilastot tuntuvat vaihtelevan hieman eri lähteissä, mutta esimerkiksi THL:n mukaan suomalaisille sattuu joka talvikuukausi 20 000 eriasteista kaatumista ja liukastumista.

Jotkut eivät välttämättä usko kerrasta, osa ei kaadu ikinä, mutta jos kaatumisista puolet johtaa sairaala-, tai vähintään lääkärikäyntiin, aivan pienestä ongelmasta ei voi olla kyse.

On helppoa osoittaa syyttävä sormi kohti pihojen ja katujen talvikunnossapitoa. Joskus on kieltämättä hiipinyt mieleen ajatus, että hiekoitussepelin on pakko olla äärimmäisen niukka luonnonvara, kun sitä pihdataan ja ripotellaan hyppysellinen – aivan kuin kultahippuja konsanaan.

Tärkeintä on kuitenkin omata taito seurata jalankulkusäätä ja liikkua ulkona asianmukaisin varustein. Halvimmat marketin kengät eivät välttämättä ole lainkaan suunniteltu Suomen ankariin olosuhteisiin. Osa kaukomaiden kengänpohjien kumiseoksista voi kovilla pakkasilla kovettua kivikovaksi ja muuttua jopa hengenvaarallisen liukkaaksi.

Vaikka pukinkonttiin ei ehkä tullutkaan kotimaisia kitkapohjin varustettuja kenkiä, ei ole haitaksi kenellekään käyttää kengissä liukuesteitä, harjoittaa reaktionopeutta ja suoda muutama ajatus opetellakseen kaatumaan turvallisella tavalla. Yllättäen yli puolet kaatumisista tapahtuu alle kolmikymppisille, joille kiire on ajatustakin nopeampi.

Kaatumisia tapahtuu varsinkin silloin, kun märät jalkakäytävät ensin jäätyvät ja päälle sataa vielä vettä tai lunta. Näissä tilanteissa voi hyvällä syyllä miettiä, että kannattaako kipittää korkokengissä sitä viimeistä bussia kiinni. Kannattaako valita oikopolkua sen pahimman mäkisen ryteikön läpi, kun matka niin helposti voi jatkua kohti ensiapua.

Maltti on talvella valttia. On hyvä varata liikkumisiin runsaasti aikaa, tarkkailla säätä ja valita turvallisia kulkureittejä turvallisin jalkinein tallustaen.

Valokuva:
Liukas tie ja jalkakäytävä, Mika Toivonen

Lähteet:
http://www.thl.fi/fi_FI/web/pistetapaturmille-fi/tietoa-tapaturmista/liukastumis-ja-kaatumistapaturmat

http://www.tyoturva.fi/tyosuojelu/tyotapaturmat

http://www.nolla.fi/ajankohtaista/liukastumisten_kustannukset_mittavat.html

http://www.topman.fi/media/tiedotesyksy2012

Talviunilla

Kirjoittaja Tiina Asula Julkaistu
Veneitä talviunilla, kuva Tiina Asula

Syksy  on pitkällä, ja monet eläimet ovat talviunilla. Talviunella tarkoitetaan yli talven kestävää jaksoa, jolloin eläin nukkuu. Tyypillisiä talviunta nukkuvia nisäkkäitä ovat karhu, mäyrä tai supikoira. Nämä eläimet ovat tasalämpöisiä.

Esimerkiksi siilit tai lepakot eivät nuku talviunta vaan vaipuvat talvihorrokseen. Talvihorros on kylmänhorroksen tapainen tila sillä erolla, että talvihorroksessa eläimet pystyvät säätelemään itse ruumiinlämpöään polttamalla paljon energiaa sisältävää ruskeaa rasvakudosta.

Käärmeet, sammakot ja hyönteiset ovat vaihtolämpöisiä. Niiden ruumiinlämpö laskee talvella nollan tuntumaan. Elintoiminnot loppuvat melkein kokonaan, ja eläin on lähes kuollut.

Monet suomalaiset ihmisetkin viettävät talven jonkinmoisessa unessa tai horroksessa. Pimeä vuoden aika lisää unen tarvetta. Kylmä tai märkä sää saa jotkut kääriytymään peittoon ja kaivautumaan sohvan kulmaan. Ja ne, jotka eivät pimeyttä kestä lentävät etelään kuten muuttolinnut palatakseen jälleen Suomeen, kun päivät pitenevät ja lämpenevät.

Oletko sinä talven horroksessa, jopa unessa? Vai onko talvi sinulle tekemisen aikaa?

Vaaniiko flunssa kylmässä?

Kirjoittaja Mika Toivonen Julkaistu

Julkisten tilojen ja toimistojen ovenkahvoihin ei tulisi milloinkaan koskea ilman asianmukaisia suojakäsineitä.
Julkisissa kulkuvälineissä matkustaminen on hyvä keino tarkkailla flunssan, kausi-influenssan ja muiden kuolemantautien esiintyvyyttä työmatkailijoiden keskuudessa. Tässä vaiheessa vuotta tilanne ei ole kovin hälyttävä. Pientä niiskuttamista ja köhimistä siellä täällä, mutta kuitenkin yleisesti ottaen yskimisen ääni kuulostaa vielä melko terveeltä. Pian on kuitenkin talvi kylmimmillään ja käsillä vaihe, jolloin junassa tai bussissa istuminen tuo elävästi mieleen kauhukuvien keuhkoparantolan.

Kylmän sään vaikutusta sairastuvuuteen on tutkittu, mutta selvää kantaa aiheeseen on edelleen vaikea ottaa. Se tiedetään, että kylmällä säällä ei sinänsä ole suoraa sairastuttavaa vaikutusta. Kovimmallakaan pakkasella täysin ulkomaailmasta eristetyn kuplan sisällä asuessa ei sairastuminen yksinkertaisesti onnistu taudinaiheuttajien puuttuessa. Jostain syystä erinäiset räkätaudit ajoittuvat kuitenkin kylmimpään talveen.

Kylmällä ilmalla on todettu olevan joitain epäsuotuisia vaikutuksia ylähengitystien toimintoihin. Nenän limakalvot turpoavat ja ärsyyntyvät kylmässä, jolloin ilman virtausvastus ja niistämisen tarve nopeasti lisääntyy. Limaneritys keuhkoista aiheuttaa yskimistä ja ihminen voi huomaamattaan alkaa hengittää kylmässä suun kautta. Tautiin sairastuminen vaatii aina kontaktin taudinaiheuttajan kanssa, mutta kylmän ilman seurauksena ihmisen oma käytös voi sekä levittää että vastaanottaa tauteja herkemmin.

Flunssan kaltaiset taudit leviävät kosketus- ja pisaratartuntana. Jos vielä yskiessään muistaa peittää kohteliaasti suun, mutta sen kummemmin miettimättä tarraa samaisella saastuneella kädellään ovenkahvaan, hissinnappulaan, työtoverin näppäimistöön ja luoja ties vielä kahviautomaattiin, niin mikrobit pitävät kohta peijaisia koko toimistossa!

Aivastusrefleksi pärskäyttää ilmaan aerosolipilven, missä taudinaiheuttajien voi ajatella leijuvan ilmassa pienten nestepisaroiden sisällä. Pisarakoko määrittää sen, että kuinka pitkään taudinaiheuttajat leijuvat ilmassa ja selviävätkö ne toimintakykyisinä seuraavaan kantajaan asti. Kylmässä ja kuivassa ilmassa taudinaiheuttajat säilyvät aktiivisena pidempään. Huomattavan kostea ilma puolestaan kasvattaa nopeasti aerosolipilven pisarakokoa suuremmaksi, jolloin pisarat putoavat nopeammin maahan.

Aihetta on tarkasti tutkittu ainakin erään suurvallan armeijassa, missä joukko terveitä alokkaita asetettiin tarkkaan neliömatriisiin seisomaan ja näiden eteen tuotiin sairasteleva henkilö yskimään. Tässä kyseisessä kokeessa kukaan koehenkilöistä ei onneksi sairastunut.

Ei ole elämä helppoa mikrobillakaan, mutta yritetään me ihmiset pysyä terveinä siitäkin huolimatta!

Lähteet:
Study Shows Why the Flu Likes Winter
http://www.nytimes.com/2007/12/05/health/research/05flu.html?_r=0

Miten pakkanen puree hengitykseen? – astma ja keuhkoahtaumatauti kylmässä ilmastossa. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim
2005;121(4):441-8 Jyrki Kotaniemi ja Hannu Rintamäki Teema: Kylmä ja terveys

Promet – Meteorologische Fortbildung
33. Jahrgang, Heft 3/4, 2007
Thema des Heftes: Biometeorologie des Menschen

Valokuva:
Forecan toimiston ovenkahva, Mika Toivonen

Missä tunnelmissa sinä odotat talvea?

Kirjoittaja Tiina Asula Julkaistu
Syyspilviä meren yllä. Kuva Tiina Asula

Vietin huippuviikonlopun, kun ranskalaiset ystäväni olivat tulleet vierailemaan Helsingissä. Sää suosi ulkoilua Suomenlinnassa ja vaeltelua kaduilla, puistoissa ja rannoilla.

Ystäväni kommentoivat yhteisestä suusta, että Helsinki on aivan upea paikka asua. Puhdas ilma, ei liikaa ihmisiä ja hyvä ruoka. Kahdenkeskisissä keskusteluissa nousi kuitenkin ihmetys ja epäily. Entä se talvi? Kestäisikö kaikkea sitä kylmyyttä ja pimeyttä?

Kävin tätä asiaa miettimään. Monissa maissa sää on vuodet läpeensä lämmin ja aurinkoinen. Ihmiset hymyilevät.

Suomessa eläminen on erilaista. Henkinen hyvinvointimme on hyvin riippuvainen säästä. Kun aurinko hymyilee ja lempeä tuuli hellii, niin hymyilemme. Mutta kun on se marraskuun loska ja vettä ja räntää tulee vaakasuoraan, niin vedämme hartiat kyyryyn ja suupielet alas.

Yritin vakuuttaa ranskalaisille ystävilleni, että Suomessa on elämää myös talvella. Ihan kivaa elämää. Meillä on talvellakin puhdas ilma, ei liikaa ihmisiä ja hyvä ruoka. Talveen, pimeyteen, räntään, lumeen – siis säähän – vain pitää osata varautua ja suhtautua.

Missä tunnelmissa sinä odotat talvea?

Helteeltä suojaan

Kirjoittaja Mika Toivonen Julkaistu

varjossa
Tehokas tapa suojautua auringon lämmitysvaikutukselta on pysytellä varjossa. Kuva: Mika Toivonen
Hyytävän kylmän talven jälkeen lämmin kesä on monelle toivottu vieras. Lämpimät ilmat ovat viivytelleet tuloaan, mutta pientä esimakua armaan aurinkomme armottomuudesta saimme viime sunnuntaina. Saman sunnuntaipäivän aikana mitattiin kesän lämpö- ja salamaennätykset.

Mustikka-ajan ollessa parhaimmillaan blogistimme koki metsässä myös kesän hyttys- ja paarmaennätyksen. Luonnon monimuotoisuus näyttäytyi tässä mielessä helteen aikana pahimmillaan. Biodiversiteetin kätköistä tuntui löytyvän suunnaton määrä verenhimoissaan hyvin nälkäisiä surisijoita ja ryömijöitä imukärsineen, piikkeineen ja hampaineen.

Sään ääri-ilmiöistä helle niittää eniten lohdutonta satoaan. Ilmiö ei suinkaan rajoitu vain lämpimiin maihin, sillä myös Suomen olosuhteissa arvioidaan tavallisena kesänä kuolevan 200 henkilöä kuumuuden seurauksena. Poikkeuksellisen kuuman kesän aikana hellekuolemien määrä voi kivuta jopa tuhanteen. Riskiryhmässä ovat erityisesti huonokuntoiset vanhukset, jos taustalla on kroonista sydänsairautta, kova nesteenpoistolääkitys tai mikäli elimistö muuten liian vähäisen juomisen johdosta pääsee kuivumaan hellejakson pitkittyessä. Kesällä tulee muistaa juoda paljon – vettä.

Helteen tukaluutta vastaan voi yrittää taistella monin eri menetelmin. Korkea huonelämpötila yhdistettynä korkeaan ilmankosteuteen tekee olon erityisen tukalaksi, sillä se vaikeuttaa elimistön omaa jäähdytysmekanismia haihduttaa hikeä ihon pinnalta.

Ensimmäisenä keinona kannattaa yrittää tuulettaa. Ikkunat ja ovet auki, mielellään eri puolilta taloa vedon aikaansaamiseksi. Pöytä- tai kattotuulettimet, vaikka nämä omalta osaltaan hiukan lämmittävätkin huoneilmaa, ovat silti monesti hyödyllisiä, sillä ilman liike tehostaa kosteuden haihtumista ihon pinnalta viilentäen kehon lämpötilaa.

Ilmalämpöpumppuja voi käyttää jäähdyttämiseen, vaikka koko kesän huristessaan tämä helposti syö ne vähätkin laitteen sähkölaskussa säästämät eurot. Aina ei ole suinkaan tarpeen viilentää koko asuntoa. Pieniä siirrettäviä ilmastointilaitteita voi käyttää yksittäisen huoneen, esimerkiksi makuuhuoneen viilentämiseen yöksi, mutta ongelmaksi tietysti muodostuu poistoilman ja kondensioveden johtaminen pois asunnosta.

Taloa voi joissain olosuhteissa yrittää suojata auringon lämpösäteilyltä. Etelämeren maissa ei aivan turhan takia kalkita taloja valkoisiksi tai korkeiden talojen ilmankiertoa suunnitella siten, että siellä käy läpi talon pieni tuulenvire.

Teoriassa asuntoa voi yrittää varjostaa väliaikaisella vuorauksella tai muilla infrapunasäteilyä heijastavilla peitteillä, mutta usein jo laadukkaat sälekaihtimet auttavat asiaa. Maalämpöä voi jossain määrin hyödyntää myös toiseen suuntaan, imemällä asuntoon tulevan ilman maan alle asennetun ilmastointiputken kautta, antaen samalla kondensioveden imeytyä maaperään.

Jos mikään ei auta, niin juuri ennen nukkumaanmenoa otettu kylmä suihku auttaa varmasti. Vielä jos käy nukkumaan märän pyyhkeen tai lakanan alle, niin voi tulla jopa vilu.

Lämpimän vaihtelevaa keskikesää

Kirjoittaja Juha Föhr Julkaistu
Kun tuuli yltyy, otathan vinkistä vaarin. Kuva: turtlemom4bacon/flickr

Suursäätilassa matalapainenalueet tulevat ja menevät. Juhannuksena suuren osan Suomesta otteeseensa saanut matalapaine on oikeastaan vasta tänään maan kaikista osista ohi. Tosin tänäänkin oli hyvin aurinkoista vasta iltapuolella etelässä. Nyt Suomeen pistää etelästä kapea korkeapaineenselänne, mutta eikös vain jatkossa ole taas seuraava, lännessä oleva matalapaineenalue se, joka säämme määrää. Siis jos säämaailma jaetaan karkeasti matala- ja korkeapainesäähän ja vaikkapa kylmään ja lämpimään, meidän säämme on lämmintä matalapainesäätä. Maahamme virtaa lounaan kantilta lämmintä ilmaa, mutta tuon ilman mukana liikkuu myös sadealueita ja ihan matalapainesääjärjestelmiäkin. Kovin pitkiä yhtäjaksoisia poutasäitä ei tällä tietoa ole odotettavissa.

Selvimmät sadetilanteet ovat nyt jo heti lauantaina (Suomen yli itäkoilliseen, idässä sataa vasta iltapuolelta alkaen), jolloin seassa voi olla myös ukkosta. Sunnuntaina maan etelä- ja keskiosassa on jo poutaa ja aurinkoista, lämpötila kohoaa etelän sisämaassa jopa 25 asteeseen. Pohjoisessa puolestaan satelee vielä. Kuitenkin jo maanantain vastaisena yönä etelälounaasta suorastaan hyökkää uusia sateita, sen verran ärhäkältä näyttää. Maanantaina päivällä nämä sateet painottuvat jo itään ja pohjoiseen ja lounaassa aurinkoistuu.

Tiistaista alkaen näitä sadealueita ei näyttäisi ainakaan ihan suoraan tulevan tänne mistään, mutta tämä tuskin poistaa ainakaan iltapäiväkuurojen mahdollisuutta. Mitään heinäpoutakorkeapainetta emme ole saamassa, mutta tuurilla siellä voi kai se heinäpoudankin mahdollisuus ihan pikkuisen häämöttää, ainakin paikallisilmiönä. Päivälämpötilat ovat alkuviikolla asteen pari vileämpiä, mutta sitten taas etelän sisämaassa jopa 25 astetta ja sitä rataa. Mitään viime kesien tapaisia huippuhelteitä ei ole näköpiiririssä.

Kesän tämän ajankohdan sään suurin käyttäjäryhmä lienevät lomailijat. Luulisi tämän sään sopivan lomailmoiksi, mitä nyt jokusen sadepäivän voi vaikka keskittyä puhdetöihin sisällä. Tosin kala kai syö juuri sateella, vai?

 

Kuvan linkki: http://www.flickr.com/photos/turtlemom_nancy/4968965946/