Kesälomaa odotellessa

Julkaistu

Liian lämpimän, aurinkoisen ja muutenkin houkuttelevan sään voi kätevästi piilottaa toimiston sälekaihtimen taakse.
Liian lämpimän, aurinkoisen ja muutenkin houkuttelevan sään voi kätevästi piilottaa toimiston sälekaihtimen taakse.
Kesän ottaessa ensimmäisiä haparoivia askeliaan, ajatus kesälomasta on vielä kaukainen haave. Loma on kuin utuinen kangastus vihreästä keitaasta taivaanrannassa. Se on siellä jossain, kaukana arjen ulottumattomissa.

Vaan ei näy aavikolla helmeilevää lähdettä, joka juottaisi riutuneen kamelin virkeäksi. Ei ole palmupuiden luomaa viileää varjoa antamassa helteeltä suojaa. Ei liioin tunnu käsiä hivelemässä hoitavaa balsamia kantohihnan hiertämiin haavoihin. Loma antaa odottaa itseään.

Toimiston sälekaihtimen raosta on voinut alkuviikon aikana nähdä jopa auringon, melkein tuntea sen lämmön paksun eristelasin läpi, mutta ei. Aika ei ole kypsä. Sorvin tulee pyöriä, rattaiden rullata ja näppäimistön rapista vielä tovi. Ei synny muuten blogitekstiä!

Heinäkuu vaikuttaa olevan keskilämpötilan ja aurinkotuntien määrän perusteella mitattuna otollinen lomakuukausi, mutta täydellinen kesälomasää on tietenkin puhtaasti makukysymys.

Siinä missä joku nauttii helteestä kuuman auringon alla, toinen kaipaa yöukkosia ja sateen ropinaa. Löytyy myös se vannoutunut kannattajajoukko, joille kylmin ja sateisinkin juhannus on se ainoa oikea hetki aloittaa loma. Monet odottavat myöhäiseen syksyyn. Kaikkien sanavarastoon ei loma edes kuulu tänä vuonna. Jos kuitenkin lomailet, niin millainen on sinun toiveittesi lomasää?

Sään takaa -blogin kävijätilastoissa on nähtävissä kesän tuomaa kausiluonteista nousua, joka vain kiihtyy kohti juhannusta. Erityisen mielenkiintoista on huomata, että blogikirjoituksille on muodostunut vakiintunut lukijakunta.

Juhan ”Ilmoja piteli ennenkin” -kirjoitus maaliskuussa 2011 aloitti blogitekstien vyöryn lukijoidemme iloksi. Itse liityin kirjoittajakaartiin helmikuussa 2012. Sitten Aleksi. Luetuin kirjoitus kautta aikojen tuli Miinan kynästä kesäkuussa 2011 aiheella ”Arvaa mitä on juhannuksena!”

Blogitiimimme haluaa yhdessä rintamassa kiittää lukijoitamme! Haluamme kehittää toimintaamme ja tuottaa entistä mielenkiintoisempia tarinoita, tapahtumia, onnistumisen hetkiä ja ei-niin-onnistuneita sattumuksia sään takaa. Laittakaa palautetta. Antakaa risua ja ruusua. Nyt on teidän vuoronne kirjoittaa!

Valokuva:
Sälekaihdin, Forecan toimiston ikkuna
Mika Toivonen

Masentaako sää? Saatat olla meteopaatti

Julkaistu
Aurinkoinen kevätpäivä Helsingin Kaivopuistossa huhtikuussa 2011.
Aurinkoinen kevätpäivä Helsingin Kaivopuistossa huhtikuussa 2011.

Kuulin kyseisen sanan ensi kertaa kun eräs ulkomaalainen ystäväni kysyi minulta taannoin:”Are you meteopathic?” (Oletko meteopaatti?) En ensin ymmärtänyt kysymystä mutta hetken pohdittuani tajusin että hän halusi tietää vaikuttaako sää herkästi mielialaani. Hätkähdin myös siihen että sanalle ei ole suomenkielistä vastinetta. Pimeän vuodenajan kaamosmasennus kyllä on tuttu varmaankin meille kaikille, mutta vieraampi asia on tämä meteopaatti, johon sää voi vaikuttaa joko negatiivisesti tai positiivisesti.

Harmaa ja sateinen sää saa meistä useat alakuloisiksi ja aurinkoinen taas iloisiksi. Vaikuttaahan auringonvalo meihin fysiologisesti ihan suoraankin ja saa hyvänolon välittäjäaineet aivoissamme hyppimään volttia ja monella myös hormonit hyrräämään. Viime aikojen hyytävän kylmä sää on voinut masentaa monia nyt kun kevään pitäisi jo olla ovella. Mutta veikkaanpa ettei monikaan ole pannut pahakseen maaliskuun alun upean aurinkoisia päiviä. Paistetunteja onkin jo kertynyt suurin piirtein tuplasti siihen verrattuna mitä niitä tavallisesti maaliskuun aikana kertyy.

Sää siis joko piristää tai masentaa meteopaattia. Maaliskuun 20. päivällä onkin tästä syystä suuri merkitys meille kaikille meteopaateille ja kaamosmasentuneille. Se on nimittäin kevätpäiväntasaus! Eli auringonpaistetunnit lisääntyvät ja päivät pitenevät – kevätpäiväntasauksen aikaan päivä ja yö ovat yhtä pitkiä kaikkialla maapallolla ja siitä eteenpäin valoinen aika on meillä vuorokaudessa jo pidempi kuin pimeä aika. Joka päivä valoisen ajan pituus myös kasvaa, kevätpäiväntasauksen aikaan etelässä noin viidellä minuutilla ja Pohjoisessa jopa kahdeksalla minuutilla vuorokaudessa.

Kevät on myös sään puolesta aurinkoisinta aikaa vuodesta. Ilma on tyypillisesti kuivaa ja auringonpaistetunteja riittää. Esimerkiksi huhtikuussa paistetunteja on tilastollisesti jo kolme kertaa enemmän kuin esimerkiksi helmikuussa.

Luonnon valohoitoa siis tiedossa kaikille meteopaateille – mikä olisi sinun mielestäsi hyvä termi? Ehdota suomalaiseen suuhun sopivaa vastinetta!

Tulleet ehdotukset:

sääherkkä

sääpää

sääskitso

sääkkö

kelikuloinen

sääpaatti

säänmukainen mielialahäiriö

säänmukainen mieliala

sääriippuvainen

Kuva: Aleksi Jokela

Onko kahta samanlaista lumihiutaletta?

Julkaistu

lumihiutale
Kenties lumihiutaleelle ei annettu mitään muuta mahdollisuutta kuin kasvaa juuri tuollaiseksi.

Lumihiutaleen yksilöllinen rakenne on kiehtonut ihmismieltä kautta historian. Ainakin 1600-luvulle asti käytiin kiivasta keskustelua siitä, että voiko lumihiutaleella olla oma sielu. Hiutaleita on saanut kuluneen talven ajan lapioida ja työntää lumikolalla miehenkorkuisiksi kasoiksi siihen malliin, että henkilökohtaisesti olen tullut siihen johtopäätökseen, että lumihiutaleen sielun on pakko olla läpeensä sysimusta. Jo vilkaisu Forecan toimiston ikkunasta kertoo, että vapaa-ajan ongelmia ei ole tiedossa tänäkään iltana.

Johannes Kepler julkaisussaan ”On the Six-Cornered Snowflake” (1611) kiinnitti huomiota lumihiutaleen säännölliseen kuusikulmaiseen rakenteeseen. Mikroskoopin keksimisen jälkeen lumihiutaleen sielunelämään perehtyi englantilainen fyysikko Robert Hooke, joka julkaisi käsin piirrettyjä mikroskooppikuvia kaikesta, mitä sai mikroskoopin alle mahdutettua – aina kirpusta lumihiutaleeseen – vuonna 1665 julkaistussa teoksessa Micrographia. Ensimmäisen systemaattisen tutkimuksen lumihiutaleista teki vuonna 1954 japanilainen ydinfyysikko Ukichiro Nakaya, joka ydinfysiikan tutkimuslaitteiston puuttuessa alkoi luetteloimaan lumihiutaletyyppejä sekä jääkiteen kasvuun vaikuttavia tekijöitä, lopuksi luoden kontrolloiduissa olosuhteissa keinotekoisia lumihiutaleita.

Onko sitten kahta samanlaista lumihiutaletta? Helppo vastaus olisi sanoa, että ei ole. Toisaalta tähän visaiseen kysymykseen ei ole olemassa varmaa vastausta. Se, että sinä et ole löytänyt kahta samanlaista hiutaletta ei kerro mitään siitä mahdollisuudesta, etteikö niitä kuitenkin jossain saattaisi olla olemassa. Käytännössä kenenkään aika ei riitä analysoimaan miljardien hiutaleiden kidemorfologiaa. Lisäksi meinaavat nuo vielä sulaakin, kun taas västäräkki laulaa puussa.

Jokaisen lumihiutaleen syntyä ohjaavat samat fysiikan ja kemian lait. Ilmassa leijuva pieni partikkeli, vaikkapa pölyhiukkanen voi toimia alkuna kokonaisen tapahtumaketjun vyörylle, missä pienikin muutos ympäristön olosuhteissa tuottaa taas hiukan erilaisen lumihiutaleen.

Aitoa sattumaa vai vahvan deterministisen syy-seurausketjun tulos? Kenties villalapasen päälle tippuneelle lumihiutaleelle ei annettu mitään muuta mahdollisuutta kuin kasvaa juuri tuollaiseksi.

Lähteet:
snowflake.com Kenneth G. Libbrecht, Caltech
http://www.its.caltech.edu/~atomic/snowcrystals/earlyobs/earlyobs.htm

Lumikiteiden visualisointi soluautomaateilla – Juha Laakko
https://arkki.ramk.fi/RAMK/julkaisutoiminta/Julkaisut/Lumikiteiden%20visualisointi.pdf

Valokuva:
flickr, Snowflake – David Wayne’s photostream

Esimmäisen hiihtolomaviikon sää

Julkaistu

Lumisateet ovat etelässä viimein hiipuneet ja sää muuttunut korkeapaineen vaikutuksesta loppuviikon ajaksi poutaisemmaksi ja heikkotuuliseksi, myös Lapin kovat pakkaset ovat hellittäneet.

Tällä hetkellä näyttää todennäköiseltä se, että samanlainen säätyyppi jatkuisi myös ensimmäiselle hiihtolomaviikolle asti. Eli pitkäkestoisia ja runsaita lumisateita ei juurikaan odotettavissa, vaan sää olisi enimmäkseen pilvipoutaista, heikkotuulista ja pakkaset maltillisia. Oikein mukavaa talvista hiihtosäätä siis vaikka aurinko ei usein näyttäytyisikään!

P1100593(2)
Hiihtolomalla Ylläksellä vuonna 2010. Kuva: Aleksi Jokela

Alkuviikolla tosin Suomen yli kulkenee yksi heikko matalapaine, joka pitää sään harmaana ja tuo joitain lumisateita mutta sen jälkeen korkeapaine ottanee jälleen vallan. Pilvisyyttä on vaikea ennustaa näin pitkälle, mutta huomionarvoista on se, että jos pilvipeite pääsee vähenemään, niin pakkanen kyllä näyttää siinä vaiheessa nopeasti kyntensä.

Viime viikon runsaat lumisateet kasvattivat lumipeitettä reilusti etelässä ja toivat ainakin hiihtokelejä ajatellen kaivattua lisävahvuutta hangelle sekä kaunistuttivat maisemaa ja toivat myös lisää valoa. Aivan maan läntisimpää osaa lukuunottamatta lunta on oikeastaan kaikkialla nyt jo yli puoli metriä.

lumensyvyys_1302
Lumensyvyys Suomessa 13.2.2013 klo 8. Kuva Forecan nettisivuilta.

Uudenmaan, Varsinais-Suomen ja Satakunnan hiihtolomalaiset pääsevät viettämään lomaansa siis ainakin etelässä keskimääräistä lumisemmissa maisemissa ja Lappiin lähtijät eivät nekään todennäköisesti palelluta nenäänsä ainakaan joka päivä. Minä vietän viikon sen sijaan töissä ennusteita päivitellen. :)

Kesä tulee! Purjeet paukkuu!

Julkaistu
Enemmän Petriä, vähemmän sadetta lauantaina ja sunnuntaina Venemessuilla, kuva Tiina Asula
Enemmän Petriä, vähemmän sadetta lauantaina ja sunnuntaina venemessuilla, kuva Tiina Asula

Helsingin venemessut ovat varma kevään tai jopa jo kesän merkki.  Mitä kaikkea nämä valoisat vuodenajat voivat tuoda tullessaan:  meriseikkailuita, jänniä saaria, viimaisia väyliä ja uusia mantereita. No, ei kai sentään uusia mantereita, mutta kaikkea kivaa kevät ja kesä tuovat niin maakravuille kuin merenkävijöillekin.

Ainakin kevät tuo Forecan uudistetut veneilysäätiedot, joita Forecan päämeteorologi Petri Takala esittelee kahdella tunnin pituisella luennolla venemessuilla Helsingissä. Sääluennolla ei keskitytä pelkästään veneilysäähän, vaan Petri valottaa säänennustamista aivan yleisestikin.

Viime vuonne olin itsekin Petrin luentoa kuuntelemassa. Sääluento oli yleisömenestys, eikä istuinpaikkoja riittänyt kaikille. Minullekin, joka ei-meteorologina työskentelen sääpalvelufirmassa, Petrin luennossa oli paljon uutta. Nyt viimeinkin muistan ja tiedän, missä on matalapaine, jos seison selkä tuuleen.  Tiedätkö sinä?

Foreca.fin nettisivujen veneilysääpalveluita on uudistettu viime vuoden aikana paljon. Yleisen säätietoiskun lisäksi Petri havainnollistaa, miten esimerkiksi juuri Forecan websivujen veneilysäästä saa enemmän irti.

Puuskatuuli ennuste riskirajoineen Foreca.fissä.
Puuskatuuliennuste riskirajoineen Foreca.fissä.

Tule kuulemaan. Et varmasti pety.

Petri Takala luennoi ohjelmalavalla hallissa 3 lauantaina 9.2. ja sunnuntaina 10.2. klo 13

Sääaiheinen soittolistani

Julkaistu

Kirjoittelin joskus aiemmin Richard Garrettin säämusiikista. Suunnitteilla on ollut myös postaus sääaiheisista kappaleista, mutta jokainen yritys johti loputtoman pitkiin luetteloihin. Sitä paitsi pikainen googletus osoittaa, että vastaavaa on jo yritetty vaikka missä. Tyydyn sen sijaan avamaan teille sisimpäni ja paljastamaan, mitkä sääaiheiset kappaleet minua miellyttävät.

  1. The Weather Girls: It’s raining men
  2. Lauluyhtye Viisi: Maaliskuun musiikkia
  3. Madonna: Rain
  4. Virve Rosti: Sata salamaa
  5. Darude: Sandstorm
  6. Kari Tapio: Myrskyn jälkeen
  7. B.J. Thomas: Raindrops keep falling on my head
  8. Louis Armstrong: Jeepers Creepers
  9. Queen: Rain Must Fall
  10. Absoluuttinen nollapiste: Saatteeksi

Siinäpä lyhykäisyydessään näyte musiikkimaustani (tai sen puutteesta). Osa kappaleista saattaa vaatia kuuntelun, jotta sääaiheinen sanoma aukeaa.

Sitten on teidän vuoronne: mitkä sääaiheiset kappaleet ovat jääneet mieleen?