Category: Elämä ja sää

Mätäkuun kuuma juttu?

Kirjoittaja Juha Föhr Julkaistu
gggKuva: Public Domain (U.S. Library of Congress).
Öiden pimetessä taivaalla loikkii vaikka mitä. Iso koira tuo kuumat ilmat Sirius kuonossaan. Jos tämä vaikuttaa kuva-arvoitukselta, lue juttu. Kuva: Public Domain (U.S. Library of Congress).

Alkavaa kuumaa säätä uskon kestäväni jonkin aikaa; alkaahan samalla pääosa kesälomasta. Hyvä ajoitus, sanoo ehkä moni, mutta onneksi kaikkein kuuminta on vain ensi viikon heti alussa. Jos en mene länteen, vältyn luultavasti kolmenkympin läkähdykseltä, mutta lähelle se menee myös täällä vielä kesäuntaan nukkuvassa pääkaupungissa. Ihmisiä on kyllä jo alkanut palailla kesälaitumilta, kuka mistäkin.

Vaikken pidä hirmuhelteistä, vähän harmittaa alkukesän lähes kesättömyys. Ei se olisi lempiaikaani ollutkaan, mutta olen tavallisesti maannut silloin auringossa. Rusketusta, muka D-vitamiinia ja silleen. Vitamiinivarasto on onneksi purkissa, ja sieltä voi tuota ikärappeutumisen hidastajaa popsia.

Lomasuunnitelma on latinan opiskelua, ja varmaan samalla sen sukukieliinkin sukeltamista. Helle- tai lämpöaalto, etenkin pitkittynyt kuuma sää, ilmaistiin Rooman valtakunnan aikana dies caniculares. Koiranpäivät! Jotenkin sitä ajattelee heti, että miksei kissanpäivät, mutta kai se menee niin, että kissat ovat tässä väärin ymmärettyjä. Tai sitten en ole huomannut koirista jotain oleellista… -Tarkentaa täytyy, että kyseessä ovat nimenomaan pienen koiran päivät.

No niin, kaikki saa kyllä selityksensä. Ainakin jo muinaiset egyptiläiset, joille Niilin vuosittainen tulviminen oli oleellisen tärkeää, huomasivat koiran tuovan kuuman sään ja tulvan, koska Niilin latvuksilla satoi. Koira on tässä Iso koira, tähtikuvio, jonka kirkkain ja samalla koko tähtitaivaan kirkkain tähti on Sirius. Kun tämä Sothis nousi aamutaivaalle ennen aurinkoa, ennusmerkki oli selvä. Suomessa Sirius on myös Koirantähti tai Kalevan tähti.

Ja koirapa se sitten ehätti aikanaan moniin kieliin nimeämään sitä, mikä meillä on helle tai vielä paremmin helleaalto. Helle on ihan omankuuloinen mutta sittenkin kieleemme lainattu sana, tosin se on kuulunut kieleemme ainakin jo 1500-luvulla (Agricola). Helle on balttilainen laina ja peräisin ”jostakin latviaa ja liettuaa edeltäneestä kielimuodosta” (Länsimäki).

Mutta takaisin koiraan ja koiranpäiviin. Ne tunnetaan vaikkapa italiassa (la canicola), ranskassa (la canicule), espanjassa (el canícula) ja jopa venäjässä, missä vastaava sana merkitsee kesälomaa, mutta myös saksassa (Hundstage) ja englannissa (dog days). Ruotsissa asia menee mätäkuun jutuiksi, ja sieltä se mätäkuu meillekin tulee. Pieni koira on kadonnut matkan varrella. On vain lasten lällätykseltä kuulostava hell-lll-le. Vastaavanlainen sana voisi olla vaikka äll-lll-lö. Lähellä olisi myös vaikka hul-lll-lu. Sanoja voi mutustella näinkin. Kyllä koiranpäivät olisi parempi, jotenkin jykevämpi ja tanakampi.

 

Nettikirjallisuutta aiheesta:

http://www.kotus.fi/?s=902 Huh hellettä

http://www.kotus.fi/?s=3646  Hellettä ja salamoita

http://www.kotus.fi/?5415_m=8681&s=3239  Halla vai helle?

http://de.wikipedia.org/wiki/Hundstage

http://fr.wikipedia.org/wiki/Canicule

 

Kuvan linkki: http://en.wikipedia.org/wiki/Canis_Major#mediaviewer/File:Sidney_Hall_-_Urania%27s_Mirror_-_Canis_Major,_Lepus,_Columba_Noachi_%26_Cela_Sculptoris.jpg

 

Kosteampaa kesää

Kirjoittaja Juha Föhr Julkaistu
Kesällä on kiva lillua vedessä, muttei ehkä omassa hiessä. Mätäkuu lähestyy. Kuva:Edwin Wiegele / Wikimedia Commons.
Kesällä on kiva lillua vedessä, muttei ehkä omassa hiessä. Mätäkuu lähestyy. Kuva:Edwin Wiegele / Wikimedia Commons.

Naistenviikon toisena, Saaran päivänä, on kesä jo kypsä. Enää ei ole vain lämmintä, vaan on lämmintä ja kosteaa. Ainakin on kosteampaa kuin tämän kesän edellisinä lämpiminä päivinä ja öinä. Alkukesän kylmiä päiviä en tarkoita, lasken siis nyt vain lämpimät ja puhun niistä. Kesän lämpöä riittää, vieläpä oikea-aikaisesti keskellä kesää.

Kosteuden lisääntyminen kielii jo keski-ikäisestä kesästä, joka on seuraavaksi aina vain kypsempi. Koen kosteuden jonkinlaisena kaiken peittävänä pehmeytenä, jonka voi aistein havaita. Liika kosteus on jo tukaluutta, koska ihomme kautta poistuva oma kosteutemme ei enää haidu iholta kuten se katoaa kuivaan ilmaan. Hikoilemme herkemmin tai siis niin, että hiki jää iholle eikä haihdu. Tällä on merkitystä lämmön tuntemuksen kannalta.

Kun neste haihtuu eli muuttuu höyryksi, tämä muutos sitoo energiaa, lämpöä, jota se ottaa haihduttavasta pinnasta, ihosta. Hienkin haihtuminen on sitä voimakkaampaa, mitä kuivempaa on ympäröivä ilma. Hikoilu on kehomme lämmönsäätelyjärjestelmä. Mitä tehokkaammin hiki haihtuu iholtamme meitä ympäröivään ilmaan, sitä enemmän ihomme tästä syystä viilenee. Kun ympäröivä ilma on jo valmiiksi kosteaa, ihomme viilenee huonommin. Ääriolosuhteessa ja huonokuntoisena kasvaa jopa lämpöhalvauksen vaara.

Ihminen kuitenkin hikoilee, vaikkei hiki haihtuisikaan: hiki osaa myös valua ja vaikka kastella vaatteet. Juotava on siis lämpimän sään vaatimalla tavalla. Hien mukana ihmisestä poistuu muutakin kuin vettä, eli ei pelkkä vesi välttämättä korvaa menetettyä. Ihmisen hyvinvointi vaatii tasapainoa vaikkapa suolojen suhteen, olkoot nämä sitten liikaa saatuina miten haitallisia tahansa. Ihminen voinee ikään kuin lisätä haihduttavaa pintaansa ohuen ilmavilla vaatteilla, jotka ihon ohella haihduttavat niihin tarttunutta hikikosteutta.

Puhdas hiki ei käytännössä haise, ellei tarkoiteta erikseen hajurauhasten eritteitä. Mutta jos hiki saa rauhassa olla möllöttää pitkään, niin jopa se on oiva kasvualusta kaikenlaiselle, joka myös pitää lämpimästä ja kosteasta. Näillä säillä on puhtaus enemmän kuin puoli ruokaa. Myös pyykinpesu on osa tätä suurta oivallusta. Samoja jo valmiiksi hikoiltuja vaatteita ei kannattane päällensä kiskoa. Pian alkaa mätäkuu.

 

Kuvan linkki: http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/6/6d/Hundstage_-_Edwin_Wiegele.jpg

Mätäkuusta:

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Uusi+tutkimus+tukee+m%C3%A4t%C3%A4kuun+myytti%C3%A4/1135247289747

http://www.saunalahti.fi/arnoldus/matakuu.html

http://fi.wikipedia.org/wiki/M%C3%A4t%C3%A4kuu

www.youtube.com/watch?v=p2EdVfEG_q0

 

 

 

UV-säteily on voimakkaimmillaan

Kirjoittaja Aleksi Jokela Julkaistu

Elämme keskikesän aikaa, jolloin lämpötila ja UV-säteilyn määrä ovat Suomessa korkeimmillaan. Tällä viikolla UV-säteilyn määrä on päivällä aurinkoisella säällä maan etelä- ja keskiosassa 6:n tienoilla, muualla maassa lähellä arvoa 5. Tällainen säteilymäärä riittää polttamaan aurinkoon tottumattoman ihon 10-60 minuttissa, riippuen ihotyypistä. Suomessa on vain pari kertaa mitattu UV-indeksin arvo 7.

Välimerellä UV-säteilyn määrä on kesällä luokkaa 9-11 (suojaamaton iho palaa 5-30 minuutissa) ja päiväntasaajan seudulla yleisesti koko vuoden 10-15.

Korkeimmat maapallolla esiintyvät UV-säteilyarvot lähentelevät Perun Andeilla arvoa 25 – jossa iho palaa hyvin nopeasti, vain 2-10 minuutissa. Näin korkean säteilymäärän mahdollistaa vuoristoseutu, jossa ilmakehä on ohuempi, sekä sijainti lähellä päiväntasaajaa, jossa aurinko paistaa kohtisuorasti maata kohden.

Maanpinnalle saapuneen UV-säteilyn korkein määrä keskipäivällä vuonna 1999 eri puolilla maapalloa.
Maanpinnalle saapuneen UV-säteilyn korkein määrä keskipäivällä paikallisen keskikesän aikaan vuonna 1999 eri puolilla maapalloa. Copyright © KNMI/ESA

UV-säteily on silmälle näkymätöntä, mutta sen allonpituus on vain hieman lyhyempi kuin näkyvän valon lyhyin aallonpituus, eli violetti. Siksi sen voimakkuutta on hankala arvioida vain katsomalla ulos. UV-säteilyn määrään vaikuttaa ensisijaisesti pilvisyys ja auringon korkeuskulma. Lämpötila vaikuttaa UV-säteilyn määrään vain vähän, on harhaluuloa että jos on lämmin, niin automaattisesti myös UV-säteily on voimakasta. Myös maanpinnan laatu vaikuttaa UV-säteilyn määrään, esimerkiksi puhdas valkoinen lumipeite lähes tuplaa UV-säteilyn määrän.

Pilvet luonnollisesti vähentävät maanpinnalle saapuvaa UV-säteilymäärää. Mutta pilviselläkin säällä voi ruskettua. Ohuet yläpilvet vaimentavat UV-säteilyä vain n. 10 %, tavalliset kesäiset kumpupilvet n. 50% ja paksu yhtenäinen pilvikatto n. 70%. Päiväntasaajalla siis täysin pilviselläkin säällä maanpinnalle saapuvan UV-säteilyn määrä vastaa keskipäivällä n. luokkaa 4, jossa iho voi palaa 15-90 minuutissa. Ei ole siis ollenkaan hölmöä ottaa aurinkoa tropiikissa pilvisellä tai jopa sateisella säällä, jos vain tarkenee. Hölmömpää tosin on esimerkiksi palvoa aurinkoa ruskettumisen toivossa klo 18 jälkeen, vaikka olisi pilvetöntä ja lämpömittarissa lukemat 30. Auringon korkeuskulma on jo silloin nimittäin kaikkialla maailmassa niin pieni (UV-indeksin arvo alle 2), että UV-säteilyä saapuu maanpinnalle erittäin vähän, sillä se kulkee paljon pidemmän matkan ilmakehän läpi kuin keskipäivällä, ilmakehä imee säteilyä ja heijastaa suuremman osan myös takaisin avaruuteen. UV-säteilyltä suositellaan suojauduttavan, kun sen arvo on 3 tai yli.

Esimerkki UV-säteilyn määrästä Etelä-Suomessa Heinäkuun alussa pilvettömällä säällä.
Esimerkki UV-säteilyn määrästä Etelä-Suomessa keskikesällä pilvettömällä säällä kellonajan mukaan. Maanpinnalle saapuvan UV-säteilyn määrä vaihtelee päivästä toiseen.

Korkeimmillaan UV-säteilyn määrä on Suomessa kesäaikaan klo 13-13.30, eli silloin kun aurinko on taivaalla korkeimmillaan (idässä hieman aiemmin kuin lännessä). Tällä hetkellä keskikesällä UV-säteilyltä tulee suojautua klo 10-17 välisenä aikana, jolloin UV-indeksi on yli 3. Tämä on myös se aika jolloin aurinko ruskettaa parhaiten.

Kuva 1:  http://www.temis.nl/ ;Copyright © KNMI/ESA

kaavio: Aleksi Jokela

 

 

 

Sääpäiväkirjoista tulevaan helleaaltoon

Kirjoittaja Markus Mäntykannas Julkaistu

Oli vuosi 1998, kun eräs kasvuikäinen poika kävi vielä ala-astetta. Biologian ja maantiedon tunnilla saimme kerran tehtäväksemme kirjata viikon ajan säähavaintoja, joihin tuli merkitä mm. iltapäivän lämpötila, säätyyppi, tuulen suunta ja sen arvioitu nopeus. Tehtävä osoittautui niin mieluisaksi, että sääpäiväkirjan pitäminen venyikin allekirjoittaneella viikon sijasta kuuden vuoden mittaiseksi harrastukseksi. Vähitellen mukaan tuli myös muita tutkittavia suureita, kuten sademäärä, päivän alin ja korkein lämpötila, veden lämpötila ja pilvisyyden määrä.

11-kesäisenä hankin viikkorahoillani digitaalisen lämpömittarin, joka tallensi päivän ylimmän lämpötilan. Tuulen nopeus ja suunta minun oli arvioitava itse, ja käytin siihen yksinkertaista boforiasteikkoa (0-12). En tiedä, olivatko sademäärähavainnot kovinkaan valideja, kun omatekoinen amatöörisademittari sijaitsi kahden pihakoivun läheisyydessä. Talvisin puolestaan iskin hankeen puukapulan, joka mittasi lumensyvyyttä 70 senttimetriin saakka. Erään helmikuun lumisateet yllättivät kuitenkin runsaudellaan, ja asteikko ylittyi. Apuvälineitä tarvittiin.

Säähavaintoja heinäkuulta v. 1999
Säähavaintoja heinäkuulta v. 1999

Harmittaa, kun säähavaintoharrastus päättyi vuoteen 2004. Musiikki, urheilu ja kaverit veivät mennessään, ja toisaalta digitaaliset säähavainnot yleistyivät kovaa vauhtia. Jälkikäteen ajateltuna olen enemmän kuin tyytyväinen, että minulla on kotipaikkakuntani säähavaintoja kuuden vuoden ajalta. Viime viikkojen koleina kesäpäivinä oli kiva pläräillä vanhoja säävihkosia läpi ja katsella, kuinka joskus olen samaan aikaan kesäkuusta kirjannut 30 asteen lukemia ja voimakkaita ukkosia. Erityisesti mieleen on jäänyt eräs heinäkuinen päivä: 5.7.2002 keskisenkin Suomen yli pyyhälsi Unto-myrsky, jota edelsi hyvin kosteannihkeä ja kuuma iltapäivä. Tällöin pahimmat syöksyvirtaukset olivat itäisessä Suomessa ilmeisesti 40-50 m/s, mutta kyllä puita kaatui lännempänäkin. Ukkosen jyrinä oli rajua monta tuntia ja kaatosade taukoamatonta. Havaitsin myös mahdollisesti pienen trombin alun. Tai lopun.

10496184_10204384654239825_3006054823755851405_o
Säähavaintoja vuodelta 2002.

Oletko sinä pitänyt sääpäiväkirjaa ja millaisia havaintoja olet tehnyt? Onko jokin sääpäivä erityisesti jäänyt mieleesi havaintoja tehdessäsi?

Suursäätila muuttuu – helteet puskevat Suomeen

Sääpäiväkirjoista suursäätilaan ja Suomen säähän. Suursäätila muuttuu vihdoin Euroopassa: Pohjois-Atlantille on muotoutumassa matalapaine ja Venäjälle korkeapaine viikonlopun aikana. Suomeen ilmavirtaukset käyvät jatkossa siis etelästä aina Välimereltä saakka. Jo lauantaina voi lännessä mennä helleraja rikki, mutta laajemmin sunnuntaina. Aluksi sää näyttää melko aurinkoiselta, mutta Suomen länsipuolella vaaniva matalapaine voi melko piankin puskea sateita ja ukkosia läntiseen Suomeen – ehkä tämä lienee enemmänkin vasta ensi viikon asiaa. Lämmin mutta epävakainen säätyyppi näyttäisi pysyttelevän Suomen yllä myös ensi viikolla, mikä mahdollistaisi jälleen toukokuun lopun kaltaiset rajut ukonilmat.

Viikonvaihteessa Suomeen virtaa helleilmamassaa etelästä. Kuvan 850 hPa:n lämpötiloja, joihin voi selkeässä ja heikkotuulisessa säässä lisätä n. 17 astetta heinäkuun alussa. (Kuva: ECMWF/GFS/Foreca)
Viikonvaihteessa Suomeen virtaa helleilmamassaa etelästä. Kuvassa 850 hPa:n lämpötiloja, joihin voi selkeässä ja heikkotuulisessa säässä lisätä n. 17 astetta heinäkuun alussa. Kuvassa eurooppalaisen ja amerikkalaisen mallin näkemys ilmamassalämpötiloista ensi viikon alkupuolella – hellettä pukkaa siis (Kuva: ECMWF/GFS/Foreca)

Ps. Tiesitkö muuten, että voit tarkkailla menneen päivän, viikon tai vaikka kuukauden kylmintä, lämpimintä ja sateisinta paikkakuntaa Forecan Säätriviasta. Suosittelen!

Säätietoa tuulessa huojuvista puista

Kirjoittaja Juha Föhr Julkaistu
Kuva:
Tuulen vaikutuksia kuvaavalle boforiasteikolle voisi olla käyttöä edelleen. Kuva: HoremWeb / Wikimedia Commons.

Keskikesän viikko vaihtuu toiseksi. Viileän ja epävakaisen kesän, vaikka eilisen lauantain saattoi jo vähän vaativampikin kesänkuluttaja ihan kesäpäiväksi laskea. Nyt sataa, ja kirjoitan tätä Helsingissä. Illaksi tosin hieman poutaantuu, mutta tuulinen pilvisyys on läsnä, sateet ovat vähitellen idässä ja maan keskivaiheilla. Yöllä etelästä ulottuu tänne jo sade. Niin makaa pääkaupunki tänään, muuten säästä Suomessa voi lähinnä sanoa, että matalapaineeksi se menee. Ihan kuin ei tämänpäiväisessä sateessa jo olisi tarpeeksi.

Jos yrittäisi jotenkin karkeasti kertoa, missä suurimmat sateet jatkossa luuhaavat, niin alkuviikolla niitä ensin työntyy etelästä Itä-Suomeen, ja sitten viikon puolivälistä alkaen sataa eniten ja jatkuvimmin Pohjois-Suomessa ja Pohjanmaalla. Kuuroja toki tulee myös etelässä, mutta saattaa siellä torstain maissa häämöttää poutaisempikin päivä. Ilma lämpenee sateiden mukaan poukkoillen niin, että ensin ei juuri ollenkaan, mutta ensi viikonlopun kuluessa on ainakin jonkin aikaa jo ihan oikea kesä. Sen viikonlopun varaan laskisin jotain, ja voipi olla, että ilma myös jää aiempaa lämpimämmäksi. Sateista tosin ei päästäne. Kesän on ehkä käymässä kuin viinin: paranee vanhetessaan, toki vain oikein säilöttynä.

Jos mielii kaikkein vähimpiin sateisiin hakeutua, on suuntana Lounais-Suomi, mieluiten vielä rannikko ellei peräti saaristo. Näin se menisi tämänpäiväisen säätiedon satona. Kun itse suursäätila on epävakainen, voi jo huomenna tai viimeistään ylihuomenna tulla uudet vinkit. Ei voi kuin korostaa, että ihan itse kannattaa selvittää, mistä päin kenties kohta alkava sade on tulossa tai mihin menossa, jos poutaa tekee mieli. Sadetutkan kanssa voi suunnitella vaikka kauppareissunsa niin, ettei kastu tai kastuu vain vähän. Toinen on tietysti tilanne mansikanviljelijällä, jonka sadon voi luonto paitsi antaa, myös ottaa. Avomaa kun on avomaa. Ihminen pääsee suojaan, useimmat eläimetkin, mutta vain harvat kasvit.

No mutta, ainakin suunta on kohti lämpimämpiä aikoja; voisi se olla päin vastoinkin. Matalapaineet, jotka näitä ilmamassojamme ahkerasti pyörittävät, korkeapaineiden ohella, ovat kuitenkin aina hieman arvaamattomia. Yksikin meidän puolilomalaisten kannalta virheliike, ja hupsista, tulikin kylmä ilma pohjoisesta eikä se toinen sieltä toisesta suunnasta. Osanotto kaikille, jotka uskovat liian pitkiä ennusteita. Aikanaan se naula jo lyötiin sääpalvelun arkkuun, kun ihan vaan hallinnollisesti piti alkaa tehdä viiden vuorokauden ennusteita, siis niitä keskipitkiä.

Nyt oikeasti tietokoneaikana tiedämme, että se oli silloin huuhaata, mutta nyt kun sen mittaiset ennusteetkin alkavat olla keskimäärin aika osuvia – alueellisesti, piste-ennusteet ovat oma lukunsa – niin eikös vain panna vanhasta tottumuksesta kuin käärmettä pyssyyn ja esitetään aina vain pidempiä ennusteita. Ihminen osaa pyöristää ilmaisujaan ja ylipäätään puhua ja kirjoittaa ihmisille haluamallaan tavalla, mutta nyt sellainen on monesta sääennusteesta kokonaan poissa.

Näyttää vaan yhtä tarkalta vaikka hamaan maailman tappiin asti, ellei joku vedä tietokoneesta pistoketta irti ajoissa. Kai näinkin voidaan säätä ennustaa, mutta on se leipää ja sirkushuvia. Ja sitten kirotaan, kun ”meni pieleen”. Pieleen voi mennä jo lyhyempikin ennuste, mutta niinpä ei pidä elää pelkkien ennusteiden varassa, kuten ei sääpalvelussakaan tehdä. Kukaan järkevä ja kykenevä ei niin tee, jos sää on oikeasti tärkeä. Säätä seurataan koko ajan, ja nykyisin esimerkiksi kenelle tahansa sadetutkassa näkyy sellainenkin sade, jota ei vielä hetki sitten ollut edes olemassa.

Uuden näkökulman elämäänsä voi saada vaikka tarkkailemalla, mitä tuulessa todella tapahtuu. Erikseen puuskissa ja sitten tuossa jopa kymmenen minuutin keskituulessa, joka on perinteisesti sääpalvelun ennustettu tuuli. Tässä auttaa vaikka boforiasteikko. Heiluvatko vain pienet oksat vai jopa kokonaiset puut?

http://fi.wikipedia.org/wiki/Boforiasteikko

Mitattu tuuli puuskineen Länsi-Vantaalla: http://www.vaisala.com/vantaaweather/history.htm

Sadetutka: http://www.foreca.fi/Finland/Helsinki/map/radext2?zoom=sfi2

 

Kuvan linkki: http://hu.wikipedia.org/wiki/Sz%C3%A9l#mediaviewer/F%C3%A1jl:Blowing_wind.jpg

 

 

Säätä ja saippuaa

Kirjoittaja Mika Toivonen Julkaistu

Laadukkaan oliiviöljy-suolasaippuan valmistus kotioloissa on toki varovaisuutta vaativaa toimintaa, mutta hieno ja opettavainen kokemus!
Laadukkaan oliiviöljy-suolasaippuan valmistus kotioloissa on toki varovaisuutta vaativaa toimintaa, mutta hieno ja opettavainen kokemus!
Forecan 15 vuorokauden parviennusteet ovat jo muutaman päivän ajan antaneet laskelmia siitä, että missä haarukassa juhannusaaton sää lienee. Aivan vielä en silti sanoisi, että missä pisteessä ja millä kellonlyömällä sadekuuro juhannuskokon sammuttaa. Näin tarkka ennuste ei tietenkään voi olla parviennusteen tarkoitus, kun ajatuksena on antaa käsitys eri sääparametrien vaihteluvälistä useilla eri ennusteen lähtöarvoilla.

Ennusteet tarkentuvat päivä päivältä. Ensi viikolla olemme jo huomattavasti paremmassa asemassa tarkkuuden suhteen. Luvassa siis on vielä useampikin juhannuksen säätä syväluotaava blogikirjoitus, mutta vielä ei ole sen aika.

Olipa sää mikä tahansa, niin yöttömänä yönä kannattaa pelata varman päälle. Saunassa on varmasti mukava mikroilmasto ja oikea tunnelma.

Ahtainkin löylykoppi grillivastuksineen muuntuu oikealla asenteella tilavaksi savusaunaksi rantakoivujen katveeseen. Kaupunkiympäristössä voi mökkisaunan puutteessa löytää vaikkapa Kallion ryhmäsaunassa oikeanlaisen juhannustunnelman.

Saunakulttuuriin kuuluu oleellisena osana saippua. Nykypäivän saippuaa ei harmillisesti enää ajatella arvokkaana peseytymisinstrumenttina, vaan erinäiset suihkusaippuat ja shampoot ovat valitettavan usein tuotteistettu niin pitkälle, että mieleen jää käyttäjälle pelkkä tuotemerkki. Käytännössä kehoon siis hierotaan päivittäin aivan tuntematonta värjättyä hajustelientä, minkä koostumuksesta ja vaikutuksesta meillä ei ole harmainta aavistustakaan.

Suomessa on aina osattu valmistaa saippuaa ylpeydellä. Vanhoina hyvinä aikoina, kun vielä kirput, luteet ja täit kalvoivat kurjaa kansaa, sauna tarjosi sen ainoan mahdollisuuden hygienian ylläpitoon. Karjan teurastamisen yhteydessä saatuja rasvaisia luita ja läskiä keitettiin lipeäliemessä. Vaikka iljettävältä kuulostaa, niin näin saatiin aikaan aivan ensiluokkaista saippuaa.

Saippua on kemiallisesti tarkastellen suola. Saippua on rasvahappojen ja emäksen muodostama suola, joka tunkeutuu vesimolekyylien väliin parantaen veden kastelevuutta ja ollen samalla kykenevä ympäröimään ja huuhtelemaan pois vesi-öljyseoksen rasvapisarat. Vaikka nykypäivän synteettiset tensidit ovat käytännössä syrjäyttäneet perinteisen saippuan, ei varmaankaan tee pahaa tutustua tarkemmin saippuan valmistusprosessiin nykypäivän malliin:

Ensin puetaan päälle suojakäsineet ja -lasit. Siirretään lapset ja kotieläimet turvaan. Kerrataan vielä mielessä ne kemianopettajan viisaat sanat, mitkä jo lastentarhassa opittiin: ”Ensin vesi, sitten happo, muuten tulee käteen rakko.” Tämän jälkeen mitataan 116 grammaa natriumhydroksidia (lipeä, NaOH), mikä liuotetaan hitaasti(!) 300 ml:aan kylläistä suolavettä. Reaktio tuottaa huomattavan määrän lämpöä, minkä tähden sekoitus on tehtävä erityisellä maltilla pitämällä suolavesiastiaa koko prosessin ajan sekoittaen kylmävesihauteessa. Ei kannata kiirehtiä. Lipeän liuotukseen voi antaa kulua rauhassa aikaa kymmenenkin minuuttia. Jos seos alkaa kiehua, kannattaa heti keskeyttää lipeärouheen lisäys ja sekoittaa nestettä nopeammin.

Lipeäliuoksen jäähdyttyä kaadetaan se varovasti litraan (900 grammaa) oliiviöljyä. Sauvasekoittimella, kun pitää sekoittimen teräosaa aivan kiinni astian pohjassa, saa seoksen saippuoitumaan varsin nopeasti. Sinappimaisen sitkeän seoksen muodostuttua tuote valmista kaadettavaksi saippuamuotteihin. Mikäli sekaan laitetaan lisäksi hiukan vahvaa etyylialkoholia, nopeuttaa se saippuoitumisreaktiota niin paljon, että mitään muottiin valamista ei enää ehdi edes harkitsemaan. Tällöin saippuakakku on parasta kääntää suosiolla ylösalaisin uuninpellille ja leikata kakku veitsellä seoksen jo kovettuessa sopiviksi saippuapaloiksi.

Tuloksena saadaan oliiviöljysaippuan ja glyseriinin kiinteä seos. Saippua pesee ja glyseriini hoitaa ihoa. Aivan täydellistä! Saippuan pitää antaa kypsyä kuudesta kahdeksaan viikkoa – mielellään pidempäänkin, puoli vuotta tai vuosikin. Varoituksen sana on kuitenkin tarpeen: Tuloksena on niin laadukas saippua, että tältä tieltä ei ole enää koskaan paluuta kaupan epämääräisiin käärmeliemiin!