Author: Petri Takala

Veneilysää on uudistunut

Kirjoittaja Petri Takala Julkaistu

Uudistetusta veneilysääpalvelusta löytyy varsinaisen tuuliennusteen lisäksi paljon muutakin vesilläliikkujille hyödyllistä tietoa. Uudesta palvelusta on mahdollista seurata tuulen todellista kehittymistä ennusteen lisäksi myös tuulihavaintoanimaatioiden avulla. Tuulen lisäksi ennusteanimaatioita on sekä aallonkorkeudesta että meriveden lämpötilasta.

Palvelusta löytyy myös meriveden korkeushavaintoja ja ukkostutka, josta voi sateen lisäksi seurata myös mahdollisia salamaniskuja. Päätarkoituksena on, että kaikki tarvittava veneilijän tieto löytyisi yhdestä ja samasta paikasta. Olemme tehneet palvelusta pienen video-ohjeen:

Tuuliennusteen ulkomuoto on muuttunut

Suurimmat muutokset tuuliennusteissa liittyvät tuulen esitysmuotoon sekä kokonaan uuteen puuskatuulituotteeseen. Näkyvin muutos on, että perinteiset tuulen nopeuden symbolimerkit on korvattu väreillä. Värien avulla pystytään tehokkaammin havainnollistamaan esimerkiksi voimakkaita tuulia. Lisäksi pystytään antamaan aiempaa enemmän informaatiota tuulesta.

Tietokoneet laskevat säätä ns. hilapisteisiin. Koko maapallo on jaettu hilapisteruuduukkoon, johon kaikkia sääsuureita lasketaan. Nykyään säätä lasketaan koko maapallon mittaluokassakin jo 10 kilometrin hilavälillä. Käytännössä tämä tarkoittaa, ettei tuulen nopeuden symboleja mahduta tarkassakaan kartassa näyttämään kuin joka kolmanteen hilapisteeseen. Värejä käyttämällä puolestaan voidaan kertoa jokaisen hilapisteen tieto jopa koko Itämeren karttakoossa.

Veneilysääsivuilla voi valita itselle sopivan karttakoon. Suuremmalla karttanäkymällä on helpompi suunnitella pidempiä purjehdusreittejä ja toisaalta seurata paremmin matalapaineiden reittiä. Pienemmällä kartalla on helpompi seurata oman alueen pienempiäkin tuulen muutoksia.

Puuskatuulista on tehty oma ennuste

Uudessa palvelussa on myös mukana puuskatuuliennusteita. Tämän on tarkoitus hyödyttää nimenomaan tuuliennusteita sisämaassa ja sisäjärvillä. Maalla tuuli on aina puuskaista ja keskituuli ei kovinkaan hyvin kuvaa tuulioloja. Myrskytilanteessa merellä keskituuli on vähintään 21 m/s. Sisämaassakin on tällaisessa tilanteessa voimakkaita puuskia, mutta vain ajoittain. Voimakkaimmassakin myrskyssä, jossa puita kaatuu ja peltikattoja irtoaa, on sisämaassa aina myös lähes tyyniä hetkiä. Ottamalla tällöin tuulesta 10 min keskiarvo, keskituuli jää sisämaassa usein jopa alle 10 m/s. Todellisuudessa kuitenkin juuri puuskat niitä tuhoja tekevät eivätkä se keskituuli. Siksi sisämaassa on usein tärkeämpää tietää puuskatuulen nopeus kuin keskituulen nopeus.

Puuskaennusteissa huomioidaan erikseen myös riskiä myrskylle ja kovalle tuulelle

Puuskaennusteen on tarkoitus kuvata yleisimpiä puuskia, joita ulkona liikuttaessa havaitaan. Yksittäiset puuskat voivat joissakin tilanteissa olla vielä näitäkin puuskia voimakkaampia. Mikäli tilanteessa on yli 10 prosentin riskiä, että voimakkaimmat yksittäiset puuskat (3 tunnin aikana) puhaltavat yli 14 m/s tai yli 21 m/s, on siitäkin mahdollista saada tietoa. Moni asia kuitenkin selviää paremmin vasta kun itsekseen tutkiskelee ja kokeilee tuotetta. Kehitämme yhä palvelua ja siksi otamme mielellämme vastaan palautetta ja kehitystoiveita tämän linkin kautta.

Veneilysää löytyy osoitteesta www.foreca.fi/veneilysaa.

Kevätaurinko

Kirjoittaja Petri Takala Julkaistu

 

Huhtikuun lopulla aurinko nousee jo yhtä korkealle kuin elokuussa. Aurinkoisena heikkotuulisena päivänä aurinko myös lämmittää meitä ihmisiä yhtä paljon kuin elokuussa, vaikka itse ilman lämpötila onkin usein selvästi elokuuta alhaisempi.  Huhtikuussa aurinkoisena päivänä ilman lämpötila vaihtelee usein vielä 10 asteen molemmin puolin, mutta maan pinta voi jo lämmetä 30 asteeseen.  Yhtä paljon voi lämmetä myös meistä ihmisistä se puoli, joka on aurinkoon päin.  Aurinkoisena päivänä huhtikuussa onkin usein vaikea uskoa, että ilman lämpötila on vain vähän yli 10 astetta.

Lämpötila varjossa ja ”auringossa”
Lämpömittarikaan ei välttämättä kuvaa hyvin ilman lämpötilaa, etenkään jos mittari on suorassa auringonpaisteessa. Usein kuulee puhuttavan ilman lämpötilasta varjossa ja ”auringossa”. Todellisuudessa ilman lämpötila on sama sekä varjossa että auringossa. Auringonpaisteessa suoritettu lämpötilamittaus ei kuvasta ilman lämpötilaa. Mittarin lukema kertoo vain, kuinka lämmin on itse lämpömittari. Niinpä lämpömittari kuvaa hyvin ilman oikeaa lämpötilaa ainoastaan, kun mittari on sellaisessa paikassa, jossa se on saman lämpöinen kuin ilma. Ilman lämpötilaa mitattaessa mittarin tulisi siis aina olla varjossa suoralta auringonpaisteelta.  Auringonpaisteessa oleva mittari kuvaa paremminkin, kuinka korkeaksi lämpötila kohoaa esineissä tai vaatteissa, jotka ovat samanvärisiä kuin lämpömittarin neste tai digitaalisen mittarin anturi.

Aurinko saa sään tuntumaan lämpimämmältä
Keväällä ennusteet ja viralliset havainnot saattavat usein tuntua liian alhaisilta omiin tuntemuksiin ja lämpömittauksiin nähden.  Usein myös varjossa olevat lämpömittarit saavat vähän hajasäteilyä, joka nostattaa mittarin lämpötilaa vähän ilman lämpötilaa korkeammaksi ja siten helposti johtaa liian korkeisiin lukemiin.  Toisaalta, vaikka ilman lämpötilalla ei ole eroa varjossa ja auringossa, kyllä meillä ihmisillä on paljon lämpimämpää oleillessamme auringonpaisteessa. Tämä johtuu siis siitä, että aurinko lämmittää meitä ihmisiä usein huomattavasti ilmaa lämpimämmäksi.  Kun tuulisessa säässä usein kerrotaan, että tuuli saa sään tuntumaan lukemia kylmemmältä, pitäisi oikeastaan myös aurinkoisessa säässä kertoa, että aurinko saa ilman tuntumaan lukemia lämpimämmältä.

Auringonpaiste ja kevätflunssa

Huhtikuussa ilman lämpötilan ollessa 12 C astetta, voi aurinko jo helposti lämmittää erilaisia pintoja jopa yli 30-asteiseksi. Kevätauringon huumassa me ihmiset helposti unohdamme, että vaikka aurinko jo mukavasti lämmittää, voi ilma vielä olla varsin viileä. Kuvan tilanteessa auringosta nauttiva henkilö kokee kahta hyvin erilaista lämpötilaa. Aurinkoinen puoli on paikoin jopa 30-asteinen, kun taas varjoinen selkäpuoli on samanlämpöinen kuin ilmakin eli tässä tapauksessa 12 C astetta. Juuri näin me saatamme helposti palelluttaa itsemme varjopuolelta ja aika usein se johtaa kevätflunssaan tai ainakin pieneen kurkkukipuun.

Pukeutuminen kevätsäähän on usein haastavampaa,  mitä nopeasti tulee ajatelleeksi.  Auringonpaisteessa puuhastelemalla normaaleissa ulkovaatteissa tulee helposti liian kuuma, mutta toisaalta t-paidallakaan ei välttämättä vielä oikein pärjää.   Isoin ristiriita vaatetuksen suhteen tulee,  kun aurinkoisena päivänä tuuli on heikkoa ja ilman oikea lämpötila on lähellä 10 astetta.  Tällöin auringonpaisteessa tulee helposti jo tukalan kuuma, sillä aurinko voi lämmittää meitä jopa yli 30 C asteeseenkin. Tämä on kuitenkin vain  osa totuutta. Nimittäin 30 asteeseen meistä lämpenee vain se auringonpuoleinen osa, toinen puoli on yhä saman lämpöinen kuin ilmakin eli jopa 20 astetta viileämpi. Me ihmiset yleensä tunnemme voimakkaammin tämän lämpimämmän puolemme ja helposti pukeudumme sen mukaan. Eivätkä epäilykset pukeutumisen liiallisesta rohkeudesta välttämättä herää, vaikka seuraavan aamuna  heräisimme niska jäykkänä tai kurkku kipeänä.

Tuulisääntö

Kirjoittaja Petri Takala Julkaistu

Matalapaineiden liikettä voi varmasti helpoiten seurata television säätiedotuksista tai internetistä, mutta on se mahdollista ilman nykyaikaisia ”vempaimiakin”. Luonnossa liikkuessa voi pelkistä taivaan merkeistä usein lukea paljonkin  matalapaineiden liikkeistä. Riittää, kun opettelee seuraavat kaksi sääntöä.

Sääntö 1

Matalapaine sijaitsee vasemmalla ja korkeapaine oikealla puolella. Kuitumaisten yläpilvien liikesuunnasta voi päätellä, minne matala- ja korkeapaine ovat liikkeellä

Kun seisot selkä tuuleen päin, matalapaine sijaitsee aina vasemmalla puolellasi. Sääntö  jää ehkä paremmin mieleen, jos nouset nyt seisomaan ja kuvittelet tuulen puhaltavan selkääsi. Nosta vasen käsi vaakatasoon. Tällöin kätesi osoittaa kohti matalapainetta. Nostamalla oikean kätesi vaakatasoon kätesi osoittaa kohti korkeapainetta.

Sääntö 2

Mikäli sinun on samalla mahdollista nähdä taivaalla hentorakenteisia kuitumaisia yläpilviä, pystyt päättelemään, minne päin matalapaine ja korkeapaine ovat liikkeellä => Ne liikkuvat samaan suuntaan kuin nämä kuitumaiset yläpilven juovatkin.
– Matalapaine on tulossa, jos yläpilven ”koukut”, ”reenjalakset”, ”kalanruodot” ja ”rastaanrinnat” saapuvat vasemmalta puolelta sinua kohti.
– Korkeapaine on puolestaan tulossa ja matalapaine väistymässä, mikäli yläpilvet lähestyvät oikealta puolelta sinua kohti.

Tuuli kiertää matalapainetta vastapäivään

Tuuli kiertää matalapainetta vastapäivään. Mikäli tuuli puhaltaa kohti selkää, on matalampi paine aina vasemmalla puolella.

Aluksi voi tuntua oudolta, miten matalapaine voisi  aina sijaita juuri vasemmalla puolella. Näin kuitenkin on, ellei kyse ole hyvin pienestä tai lyhytaikaisesta ilmiöstä. Maapallon pyöriminen aiheuttaa Coriolis-voiman, jonka ansiosta pohjoisella pallonpuoliskolla tuuli kiertää matalapainetta vastapäivään ja korkeapainetta myötäpäivään. Tästä johtuen asettumalla selkä tuuleen päin on matalampi paine vasemmalla puolella ja korkeampi paine oikealla puolella (eteläisellä pallon puoliskolla tilanne on päinvastoin ja korkeapaine siis sijaitsee vasemmalla puolella).

Yläpilven tunnistaminen

Yläpilvet sijaitsevat yli 5 km:n korkeudella ja ne koostuvat jääkiteistä. Yläpilven erottaakin helpoiten jääkiteiden aiheuttaman kuitumaisen rakenteensa ansiosta.  Alempana sijaitsevat pilvet, kuten esimerkiksi kumpupilvet,  koostuvat pienistä vesipisaroista ja ovat siten selvärajaisempia ja yläosastaan ”kukkakaalimaisia”. Yläpilvet ovat myös muita pilviä läpikuultavampia  ja aurinko näkyy niiden läpi aivan terävärajaisena. Yläpilvet sijaitsevat samalla korkeudella kuin suihkuvirtaukset eli juuri ne tuulet, jotka kuljettavat ja ohjailevat matalapaineita. Niinpä yläpilvien liikesuunta on varsin luotettava arvio siitä,  minne päin lähistöllä sijaitseva matala- tai korkeapaine on seuraavaksi liikkeellä.

Yläpilven kuitumainen rakenne johtuu jääkiteistä. Toisinaan yläpilvi voi kattaa koko taivaan harsollaan. Välillä se voi esittää reenjalasta, koukkua, kalanruotoa tai vaikkapa sulkaa.

Miten tuuli syntyy?

Kirjoittaja Petri Takala Julkaistu

Tuuli on ilman liikettä. Välillä ilma liikkuu vauhdilla ja toisinaan seisoo vain paikallaan. Mistä tämä sitten johtuu? Otetaan esimerkkinä auton rengas, johon painetaan  terävällä esineellä  pieni reikä. Näin ilma alkaa liikkua ja reiän kohdalle syntyy erittäin paikallinen tuuli. Tuuli puhaltaa renkaan sisältä ulospäin. Aluksi tuuli on voimakasta, mutta vähitellen tuuli kuitenkin alkaa heikentyä.  Lopulta, kun rengas on ”tyhjä”, myös tuuli tyyntyy.

Tuuli johtuu paine-erosta

Rengaskokeessa tuuli johtuu paine-erosta renkaan sisä- ja ulkopuolella.  Aluksi renkaan sisällä on selvästi suurempi paine kuin renkaan ulkopuolella, mutta renkaan ”tyhjennyttyä” paine-eroa ei enää ole lainkaan. Samalla tavalla myös ilmakehässä tuuli on sitä voimakkaampaa, mitä suurempaa on paine-ero eri alueiden välillä. Ilmakehässä paine-erot johtuvat ilmanpaineen vaihtelusta.

Paljonko ilma painaa?

Maapalloa ympäröi kaasukerros, jota kutsutaan ilmakehäksi. Ilmakehä on sekoitus noin kymmentä erilaista luonnollista kaasua.  Pääasiassa seos sisältää typpeä (78%) ja happea (21%).  Tämä ilman kaasuseos on kovin huomaamaton ja usein ajatellaankin, ettei  ilmakehä myöskään paina mitään. Kaikilla kaasuilla on kuitenkin oma painonsa ja niin on ilmakehän kaasuseoksellakin. Tämä paino on jopa huomattavan suuri. Ilmakehä aiheuttaa 1 m² alueelle keskimäärin noin 10 000 kg painon.

Ilman paino aiheuttaa ilmanpaineen

Ilmakehä ei ole tasapaksu. Korkeapaineessa ilmakehässä on kumpu ja matalapaineessa kuoppa. Tästä johtuu meteorologiset sanonnat "matalapaine syvenee", silloin kun matalapaine voimistuu sekä "matalapaine täyttyy" silloin kun matalapaine heikkenee.

Ilmakehän maanpinnalle kohdistama paino aiheuttaa paineen, jota kutsutaan ilmanpaineeksi. Kylmä ilma on raskaampaa kuin lämmin ilma ja näin syntyy paine-eroja. Pohjimmiltaan ilmanpaine-erot johtuvatkin maapallon epätasaisesta lämpenemisestä. Aurinko lämmittää päiväntasaajan seutua enemmän kuin napaseutuja. Mantereet lämpenevät päivällä huomattavasti enemmän kuin merialueet. Erilaiset pinnat lämpenevät myös eri tavalla. Yöllä ja talvella erot saattavat olla juuri päinvastaisia. Lisäksi maapallo pyörii ja tämän kaiken seurauksena maapallon ilmanpaineessa on suurta vaihtelua niin paikallisesti, kuin ajallisestikin.  Mitä suurempi paine-ero  on eri paikkojen välillä, sitä voimakkaampaa on myös tuuli.

Ilmanpaine ja tuulensuunta

Rengaskokeessa tuuli puhalsi renkaan sisältä ulospäin eli korkeapaineesta matalapaineeseen päin. Näin tuulelle kävisi ilmakehässäkin, jos maapallo ei olisi pyöreä eikä se pyörisi. Maapallo kuitenkin pyörii ja on pallon muotoinen. Tästä aiheutuvan ns. coriolis-voiman seurauksena tuuli kiertää matalapaineita vastapäivään ja korkeapaineita myötäpäivään pohjoisella pallonpuoliskolla.  Eteläisellä pallonpuoliskolla tilanne on päinvastoin.

 

Tuuli on mantereella voimakkainta päiväsaikaan

Maanpinnan kitka heikentää tuulta ja tekee tuuleen pyörteitä. Sisämaassa kitka on suurempaa kuin merellä. Niinpä tuuli on maa-alueilla puuskaisempaa ja heikompaa kuin merialueilla.  Myös maan tai vesistön lämpötila vaikuttaa tuulisuuteen. Parhaiten tuuli pääsee laskeutumaan pintaan tilanteissa, joissa ilma on kylmempää kuin maan tai vesistön lämpötila. Maa-alueet jäähtyvät yöaikaan ja niin  tuuli usein yöaikaan ”irtoaa” maan pinnasta.  Seuraavana päivänä auringon lämmittäessä maanpintaa puuskat taas hiljalleen laskeutuvat pintaan ja tuuli voimistuu uudelleen.

 

ILMANPAINEKERTTA: Kartassa näkyvät viivat ovat isobaareja eli paineen saman arvon käyriä. Siellä, missä viivat ovat lähellä toisiaan: Paine-ero on suuri ja tuuli voimakasta. Siellä , missä viivat ovat kaukana toisistaan: Paine-ero on pieni ja tuuli heikkoa. Kun lisäksi muistaa, että tuuli kiertää matalapainetta vastapäivää ja korkeapainetta myötäpäivää, voi tällaisista vähän tylsänkin näköisistä meteorologisista viivoista saada paljonkin tietoa tuulesta. Mainittakoon, että kartan viivoilla Suomessa etelätuulen nopeus lähentelisi jo kovan tuulen rajaa eli 14 m/s, kun taas Islannin itäpuolella tiheiden viivojen alueella pohjoistuuli puhaltaisi jo myrskyn voimalla. Venäjällä korkeapaineen eteläpuolella itätuuli puhaltaisi tuskin edes 5 m/s nopeudella.

 

 

 

Pakkanen ja liian kuiva sisäilma

Kirjoittaja Petri Takala Julkaistu

Talvella kärsitään usein liian kuivasta sisäilmasta. Kuivuus aiheuttaa erityisesti nenän limakalvojen ärsytystä, silmien kutinaa sekä iho-ongelmia. Pahoja oireita esiintyy etenkin allergikoilla ja astmaatikoilla, mutta oireet koskevat lähes kaikkia jossain vaiheessa talvea. Miksi sitten huoneilma on erityisen kuivaa juuri talvella? Selitys löytyy ilman kastepistelämpötilasta.

Kastepistelämpötila

Lämpimään ilmaan mahtuu näkymätöntä vesihöyryä enemmän kuin kylmään ilmaan. Laskemalla ilman lämpötilaa riittävästi siinä oleva näkymätön vesihöyry aina lopulta tiivistyy. Juuri tätä lämpötilaa, jossa ilman näkymätön kosteus tiivistyy, kutsutaan kastepistelämpötilaksi (Td). Saattaa aluksi kuulostaa vähän vieraalta, mutta ilmalla voidaan ajatella olevan aina kaksi lämpötilaa. Toinen on se normaali lämpötila, jonka kaikki tietävät. Toinen on salainen lämpötila, kastepistelämpötila, jonka tietää vain hyvin harva. Meteorologisessa mielessä tämä salainen kastepistelämpötila on usein jopa normaalia lämpötilaa tärkeämpi. Karkeasti voisi ajatella kastepistelämpötilan kuvastavan, kuinka paljon ilmaan on ladattu piilevää energiaa. Mitä korkeampi kastepistelämpötila on sitä enemmän ns. latenttia lämpöä ilma sisältää (tästä lisää myöhemmin).

Suhteellinen kosteus

Ilman suhteellinen kosteus ottaa huomioon ilman lämpötilan. Kosteuden tiivistyessä ilman lämpötila ja kastepistelämpötila ovat samat. Tällöin suhteellinen kosteus on 100 %. Mitä suurempi ero varsinaisen lämpötilan ja kastepistelämpötilan välillä on, sitä kuivempaa ilma on ja sitä alhaisempi on ilman suhteellinen kosteus.

Tuulettaminen pakkassäällä kuivattaa voimakkaasti huoneilmaa

Ihanteellisen huoneilman suhteellinen kosteus on 30 - 45 %. Tällöin 20 C asteisessa huoneilmassa kastepistelämpötila voisi olla 5 C astetta, kuten tässä kuvassa ennen tuuletusta. Jos ulkona on pakkasta, tuuletuksen myötä huoneen kastepistelämpötila laskee hiljalleen kohti ulkoilman kastepistelämpötilaa. Samalla ilma kuivuu. Mikäli kastepistelämpötila laskee kuvan -5 C asteeseen, suhteellinen kosteus laskee jo alle 20 %. Se aiheuttaa oireita jo suurimmalle osalle ihmisiä.

Kastepistelämpötila ei voi koskaan olla suurempi kuin normaali lämpötila. Niinpä talvisessa pakkasilmassa myös kastepistelämpötila on aina pakkasen puolella. Tehokas tapa raikastaa huoneilmaa on avata ikkuna, jolloin tunkkainen sisäilma virtaa huoneesta ulos ja tilalle saadaan raikasta ulkoilmaa. Samalla tapahtuu kuitenkin muutakin. Samalla, kun sisäilmaa korvautuu ulkoilmalla, myös sisäilman kastepistelämpötila alkaa korvautua  ulkoilman kastepistelämpötilalla. Huoneen lämmitys kuitenkin huolehtii, ettei ilman lämpötila laske. Niinpä tuuletuksen yhteydessä huoneen suhteellinen kosteus laskee huomattavan paljon.

Talvella tulisi huolehtia riittävästä ilmankostutuksesta

Hyvässä huoneilmassa suhteellisen kosteuden tulisi olla vähintään 30 %. Käytännössä se tarkoittaa, että 20 C asteisessa huoneilmassa kastepistelämpötilan pitäisi olla ainakin pari astetta plussanpuolella. Niinpä aina, kun ulkoilma on pakkasella ja huonetta tuuletetaan pitämällä ikkunaa auki, tulisi tuuletuksen jälkeen huolehtia ilman kostutuksesta. Ilmaa voi kostuttaa ilmankostuttimen lisäksi myös esimerkiksi kuivattamalla pyykkiä huonetilassa. On hyvä muistaa, että pitkään jatkuneissa pakkasissa huoneilma kuivuu hiljalleen, vaikkei huonetta lainkaan tuuletettaisi. Pahin kuivuus sisätiloissa syntyy, kun kovilla paukkupakkasilla pidetään huoneilma erityisen lämpimänä. Alentamalla huoneen lämpötilaa muutamalla asteella voisi jo usein parantaa tilannetta merkittävästi.

Huoneilman kosteutta voidaan mitata

Ihanteellinen huoneilman suhteellinen kosteus olisi 30 – 45 %. Tätä kosteampaa ilmaa on kyllä miellyttävää  ja terveellistä hengittää,  mutta yli 45 % suhteellinen kosteus huoneilmassa lisää huomattavasti talon tai huoneiston riskiä kosteusvauriolle. Helpoin tapa tarkkailla ilman kosteutta on hankkia ilman kosteusmittari. Nykyään on jo saatavilla melko edullisia elektronisia kosteusmittareita, jotka ovat helppokäyttöisempiä kuin vanhanaikaiset hiuskosteusmittarit. Sinänsä nämä vanhemmat viisarikäyttöiset mittaritkin ovat helppokäyttöisiä, mutta niitä pitää varsin usein kalibroida.

Kesällä tilanne voi olla juuri toisin päin

Talvella pakkasilma siis helposti kuivattaa sisäilmaa, kun ulkoilman alhainen kastepistelämpötila pikku hiljaa siirtyy sisäilmaan. Toisaalta kesällä tilanne voi olla päinvastainen. Kastepistelämpötila voi ulkoilmassa olla useita päiviä peräkkäin yli 15 C astetta ja vähitellen sisäilmankin kastepistelämpötila voi muuttua samaksi. Reilun 20 C asteen sisälämpötiloissa suhteellinen kosteus olisi tuolloin helposti 60 % luokkaa! Tällöin erityisesti suihkutiloissa, joissa käytetään paljon vettä, kosteusvaurioiden riski on mitä ilmeisin. Riskiasunnoissa olisikin hyvä käyttää kosteissa tiloissa pientä lämmitystä myös kesäkaudella.

Tammikuu toi talven koko Suomeen.

Kirjoittaja Petri Takala Julkaistu

Tammikuu alkoi vielä Atlantin matalapaineiden merkeissä

Vuosi alkoi Etelä- ja Länsi-Suomessa vielä yleisesti plusasteilla ja lämpimimmillään sää oli kuukauden neljäntenä päivänä. Helsingissä ja Turussa lämpötila kohosi 4,6 C astetta plussanpuolelle. Kaikkein lämpimin lukema, +6,0 C astetta, mitattiin Kotkan Kirkonmaan havaintoasemalla.
Lauha sää oli peräisin Atlantilta, jossa oli lukuisia matalapaineita liikkeellä kohti itää. Ne toivat mukanaan kosteaa mereistä ilmaa suurimpaan osaan Eurooppaa. Heti kuun alkupäivinä matalapaineet ottivat jo aiempaa eteläisemmän reitin ja niin sää alkoi vähitellen kylmetä. Tammikuun kolmantena päivänä Atlantille syntyi voimakas myrskymatala, jonka yli 30 m/s keskituulet riehuivat erityisesti Skotlannissa, Tanskassa ja Etelä-Ruotsissa.  Meille myrskystä ylsi lähinnä sateita ja varsinaiset myrskytuulet jäivät jo maamme eteläpuolelle. Lounaisilla merialueilla myrskyraja (21 m/s) kuitenkin rikkoutui tammikuun neljäntenä päivänä.  Kyseisen matalapaineen jälkeen pohjoisesta alkoi virrata pakkasilmaa aivan eteläisimpään Suomeen asti.

Etelässä terminen talvi alkoi vasta tammikuun puolella

Terminen talvi (vuorokauden keskilämpötila jää alle 0 C asteen) alkoi yli kuukauden myöhässä. Eteläisimmässä ja lounaisimmassa Suomessa terminen talvi alkoi 6.-7.1, kun se keskimäärin alkaa jo marraskuun puolella. Lapissa pakkasta sen sijaan riitti jo kuukauden alkupäivinäkin ja 30 pakkasasteen raja rikkoutui ensimmäisen kerran tammikuun viidentenä päivänä, jolloin Utsjoki-Kevolla mitattiin -33,2 astetta.
Runsaita lumisateita saatiin etelässä jo heti kuun alussa, mutta rannikolla suurin osa sateista tuli vielä vetenä ja märkänä lumisateena ja niinpä lumi ehti vielä sulaa poiskin.  Pysyvä lumipeite lounais- ja etelärannikolle saatiin vasta 7.1.

Kuukauden voimakkain myrsky puhalsi perjantaina 13.1.
Seuraava voimakas matalapaine saapui Atlantilta 11.1 ja se olikin monella tapaa kuukauden voimakkain matalapaine.  Se pysytteli Suomen yllä useamman päivän ajan.  Etelä- ja Keski-Suomen raja-alueilla lumipeite vahvistui monin paikoin 15 – 20 cm. Samaan matalapaineeseen liittyen mitattiin Utössä kuukauden suurin vuorokausisademäärä 28,9 mm. Matalapaineen jälkipuolella pohjoistuuli yltyi myrskyksi ja Märketissä mitattiin kuukauden voimakkaimmat myrskytuulet.  Kolmannentoista päivän iltana keskituuli puhalsi 26 m/s nopeudella ja puuskat olivat selvästi yli 30 m/s. Myrsky jatkui merellä kahden päivän ajan. Matalapaine toi Etelä- ja Länsi-Suomeen parin päivän ajaksi suojasäätä, mutta voimakkaan pohjoistuulen myötä pakkaset kuitenkin palasivat nopeasti takaisin rannikkoseuduillekin.

Tammikuussa saimme taas hyvän esimerkin siitä, kuinka suurta lämpötilan luonnollinen vaihtelu voi Suomessa talvella olla. Kuukauden alkupäivinä maan etelä- ja keskiosassa voitiin kokea Atlantin matalapaineiden tuomaa lauhaa suojasäätä ja loppukuusta itätuulten tuomaa mantereista kylmyyttä. Suurimmillaan ero oli Pohjois-Karjalassa. Siellä vielä tammikuun viidentenä päivänä lämpötila oli vähän nollan yläpuolella, kun kuun lopussa pakkasta oli jo lähes 35 astetta. Toisin sanoen luonnollinen vaihtelu oli 35 asteen luokkaa.

Kuukauden jälkipuoliskolla matalapaineiden reitti kulki jo maamme eteläpuolelta

Kuukauden puolenvälin jälkeen matalapaineet ottivat jo pysyvästi eteläisen reitin ja idänpuoleiset tuulet alkoivat hiljalleen hallita säätämme. Maamme eteläpuolelta liikkuvista matalapaineista ylti sateita ja niiden jäänteitä aika ajoin Suomeen.  Sulan Suomenlahden yllä ne voimistuivat lukuisiksi lumipyryiksi, jotka koskivat erityisesti maan eteläisintä osaa ja 21.1 mitattiin Helsinki-Vantaallakin jo lumensyvyydeksi 41 cm. Etelärannikon läheisyydessä ajoittaisia lumisateita saatiin lähes päivittäin aina kuun viimeiselle viikolle saakka.

Viimeisellä viikolla matalapaineet antautuivat Venäjän kylmälle korkeapaineelle
Tammikuun viimeisellä viikolla säätyyppi muuttui yhä kylmempään suuntaan, kun Venäjän laaja talvinen korkeapaine hiljalleen vahvistui kohti Suomea ja idänpuoleiset tuulet alkoivat tuoda mukanaan mantereista kylmyyttä aina Siperiasta saakka. Kuukauden kylmin lämpötila mitattiin viimeisenä päivänä Kuusamossa -35,9 C astetta. Kuukauden kahtena viimeisenä päivänä mitattiin reilun 30 asteen pakkasia laajalti maan itäosassa ja paikoin Pohjois-Lapissa.

Sateita tuli eniten pääkaupunkiseudulla

Kuukauden aikana eniten sadepäiviä mitattiin Kauhavalla, jossa sadepäiviä kertyi 24. Koko kuukauden aikana eniten sadetta vedeksi muutettuna kertyi Kouvolassa 115,8 mm ja toiseksi eniten Helsingin Kumpulassa, jossa sadetta saatiin yhteensä 108,2 mm.