Kesä on täydessä vauhdissa, ja niin on minun parvekepuutarhanikin. Maaliskuussa perustettu minipalsta alkaa tuottaa satoa: Ensimmäiset tillit on jo leikattu ensimmäisille uusilleperunoille, rukolasta tehty salaatti ja persiljaa leivän päälle. Herneistä löytyi ensimmäinen kirvo. Tänään auringon porotus oli liikaa basilikalle ja nostin sen suojaan pöydän alle.
Miinan parveke vihertyy
Kuvasta puuttuu vain porkkanalaatikko. Mutta siinä ei olekkaan paljoakaan nähtävää. Ne on niin pieniä vielä.
Kesä on saippuakuplien kulta-aikaa. Minä, meteorologi, katson saippuakuplia meteorologin silmin: Ne liikkuvat tuulen mukana, jäljittäen sen jokaisen oikun. Ja oikkuja on, sillä tuuli on usein turbulenttista. Ilma on täynnä pieniä ja suuria, satunnaisia pyörteitä jotka eivät riipu valtavirrasta.
Turbulenssi on jotain mitä ihminen ei osaa laskea tarkasti. Parhaimmatkaan laskentamallit eivät pysty kertomaan mihin suuntaan mikäkin ilmahiukkanen seuraavaksi kääntyy. Meidän on tyydyttävä keskiarvoihin ja tilastolliseen tarkasteluun. Saippuakuplat tarjoavat siis ainutkertaisen mahdollisuuden päästä seuraamaan luonnon ihmettä; ennalta arvaamattoman turbulenttisen virtauksen liikettä.
Muista tämä ensikerran kun puhallat saippuakuplia. Vaikka lakkiaisissa lauantaina! Jos päähäsi silloin pälkähtää kuinka saippuakuplien reitin voisi ennustaa tarkasti, on ajatuksesi miljoonan dollarin arovoinen. Clay-instituutti on luvannut miljoonapalkinnon sille, joka keksii kuinka päästä turbulenssin ennustamisen jäljille.
Kevään ja alkukesän sääennusteissa kerrotaan lähes päivittäin, kuinka meren viilentävä vaikutus jättää rannikon sisämaata kylmemmäksi. Pelkkä kylmän meren läheisyys riittää viilentämään rantaviivan, mutta kun tuuli käy mereltä koleus leviää pitkälle sisämaahan. Myös tyynellä säällä, tai kun mantereelta käyvä perusvirtaus on heikko, alle 7 m/s, meren ja maan välinen lämpötilaero voi synnyttää rannikolle merituulen, joka kuljettaa pinnan lähellä viileää ilmaa mereltä kohti sisämaata.
Merituulikaavio (piirsin itse)
Suomenlahdella merivesi on lämminnyt jo yli 5 asteiseksi, mutta perämerellä vesi on vielä jäähileistä. Merenpinnan lämpötila ei muutu päivässä. Sen sijaan rannikolla maanpinta voi lämmetä auringonpaisteessa yli 20 asteeseen. Maan ja meren väliset lämpötilaerot synnyttävät merituulen, jonka taustalla vaikuttava kiertoliike on esitetty kuvassa.
Maan yläpuolella lämminnyt ilma kohoaa ylöspäin ja virtaa merelle, jossa se viilenee, laskeutuu alas ja virtaa merituulena takaisin rannikolle. Mitä suurempi maan ja meren välinen lämpötilaero, sitä voimakkaampi kiertoliike. Merituuli alkaa heikkona aamupäivällä, voimistuen kohti iltapäivää. Aurinkoisessa ja alunperin tyynessä säässä se voi iltapäivällä puhaltaa yli 5 m/s. Heikko merituuli hyytyy rannan tuntumaan, mutta voi parhaimmillaan ulottua kymmeniä kilometrejä sisämaahan. Lämpötilaero merituulen vaikutusalueen ja sisämaan lämmön välillä voi olla jopa 10 astetta.
Olisin halunnut lisätä loppuun tosielämän esimerkin merituulesta, mutta… Tänään perusvirtaus käy lounaasta. Rannikon pari astetta sisämaata viileämmät lämpötilat eivät johdu merituulesta, vaan mereltä puhaltavasta tuulesta.
Lähde: Savijärvi ja Vihma, 2001: Rajakerroksen Fysiikka I, Helsingin yliopisto, Meteorologian laitos
Nyt on korvasieniaika. Kiersin viikonloppuna tuttuja kangasmetsiä ja hakkuuaukeita saaliina vain muutama litra melko pienikokoisia korvasieniä. Vaikka sieni viihtyykin kuivalla hiekkamaalla, olisiko viime viikon kuivuus ollut liikaa?
Jos kuivuus on syynä sadon kokoon, niin tällä viikolla tilanne korjaantuu. Huomiseen asti jatkuvat sateet saavat sienet kasvamaan. Pitääkin käydä ensi viikonloppuna kiertämässä samat paikat uudelleen.
Nyt on hyvä aika poimia myös nokkoset, voikukat ja muut takapihan yritit. Mitä sinä keräät kevätluonnosta?
Puhuttaessa keskilämpötiloista saadaan palata meteorologian perustaan, säähavaintoihin. Havaintoasemilla tehdään SYNOP-säähavaintoja kolmen tunnin välein. Yhden vuorokauden aikana tehdään kahdeksan SYNOP-havaintoa, joiden perusteella vuorokauden keskilämpötila lasketaan.
Keskilämpötilat ovat siis tietyn ajanjakson sisällä mitattujen lämpötilojen keskiarvoja:
Vuorokauden keskilämpötila on saman vuorokauden aikana tehtyjen lämpötilahavaintojen keksiarvo.
Kuukauden keskilämpötila on sen sisältämien vuorokausien keskilämpötilojen keskiarvo.
Vuoden keskilämpötila on kuukausittaisten keskilämpötilojen keskiarvo.
Mitä enemmän keskiarvoistetaan sitä enemmän yksityiskohtia häviää. Jo pelkän vuorokauden yli keskiarvoistamien latistaa lukuja. Koska päivällä on lämmintä ja yöllä kylmää, on keskiarvo medelväg. Vuoden ja kuukauden keskilämpötilat kertovat enemmän ilmastosta kuin säästä.
Esimerkiksi Jyväskylässä on vuosina 1917-2000 toukokuussa mitattu korkeimmillaan 26,9°C ja kylmimmillään -17,8°C. Toukokuun keskilämpötila on +4,9°C. Vuoden keskilämpötila on +3,0°C. Sen sisään mahtuvat myös helmikuu, -8,7°C, ja heinäkuu, 16,0°C.
Jyväskylä
Kuukauden keskilämpötilaa helpommin tulkittavaa tietoa säästä antavat vuorokauden keskimääräinen ylin/alin lämpötila. Kuukauden keskiarvoon poimitaan joka päivältä ylin/alin havaittu lämpötila ja niiden keskiarvo lasketaan. Jyväskylässä toukokuun keskimääräinen ylin lämpötila on 14,5°C ja alin 2,0°C. Lukemista voi päätellä että päivän ylin nousee herkästi 15 asteen kieppeille ja öisin käydään nollassa.
Äitienpäiväsää ei voisi olla parempi. Aurinkoista ja lämmintä koko maassa!
Kotiparvekkeellani on niin kesäistä että nostin yrttilaatikot ikkunalaudalta ulos paistattelemaan päivää. Lähipäivien lämpötilat ovatkin kuin kesäkuussa, mutta yöt ovat vielä liian kylmiä hennoille taimille. Etelä-Suomessa myös yöt näyttäisivät lämpenevän keskiviikkoon asti, mutta hallan vaara ei ole vielä lopullisesti ohi.
Hyvää Äitienpäivää!
Tämä sivusto käyttää evästeitä palvelun toimittamiseen, sosiaalisen median jakotoimintojen toteuttamiseen ja liikenteen analysointiin. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Voit myös tutustua uudistettuun tietosuojakäytäntöömme.Ok
