Koululaisten loma-aika on jälleen koittanut. Hiihtolomia vietetään tulevan kolmen viikon kuluessa portaittain: ensin huilaa etelä, viimeisimpänä itä ja pohjoinen. Googletinpa vähän hiihtolomakäytännön historiaa, joka sai alkunsa muuan kouvolaisen voimistelunopettajan ehdotuksesta vuonna 1926 Kasvatus ja koulu -lehdessä, missä hän ehdotti ”koululaisille sisätiloissa työskentelyn vastapainoksi viikon mittaista lomaa, jotta lapset pääsisivät hiihtämään keväthangille ja saisivat raitista ilmaa ja jaksaisivat puurtaa loppulukuvuoden.” Ensimmäisenä käytäntö otettiin käyttöön Grankullassa vuonna 1927 ja viisi vuotta myöhemmin talviloma tuli pakolliseksi kaikissa Suomen kansa- ja oppikouluissa.
Lapsuudestani muistan, kuinka hiihtolomien aikoihin ensimmäiset tulevan kevään merkit olivat jo havaittavissa: lämpötilan vuorokausivaihtelu selkeässä säässä voimistuu, valoisa aika pitenee ripeästi ja auringon teho riittää jo sulattamaan lunta räystäiltä ja tien pientareilta. Aurinkolaseillakin alkaa olla käyttöä.
Hiihtoloma alkaa talvisena
Tänä vuonna eteläsuomalaisten hiihtolomat käynnistyvät hieman viime päiviä talvisemmassa säässä, mutta tämä vaihe on jäämässä hyvin lyhyeksi. Viikonlopun aikana korkeapaineen keskus vaeltaa Suomen yli kohti kaakkoa tuoden mukanaan kirkkaat, talviset ja vuodenajalle tyypilliset pakkassäät. Lauantaina on vielä etelässä suojasäätä, mutta sunnuntaiksi pakastuu: pikkupakkasta ja aurinkoa taivaan täydeltä. Pohjoisessa pakkanen voi yön ja aamun aikana kiristyä 20-30 asteeseen, mutta päivän kuluessa viriävä lounaistuuli alkaa lauhduttaa.
Lähitulevaisuuden kylmin hetki ajoittuu etelässä maanantaiyöhön ja -aamuun, jolloin pakkasta voi olla 15 astetta, mutta iltapäivällä lounaistuuli viriää ja lämpötila kohoaa lounaasta alkaen jo lähelle nollaa. Sunnuntai ja maanantai ovatkin hiihtämisen kannalta upeita päiviä kautta maan – kuivaa, aurinkoista pakkassäätä.
Tiistaiksi lounaistuuli tuo kosteampaa ilmaa koko maahan, eikä aurinkoa voi enää mennä takaamaan. Pakkanen on koko maassa tässä vaiheessa heikkoa, länsirannikolla voi olla jo lämpöasteita.
Uusi keväinen jakso
Keskiviikon ja loppuviikon aikana erityisesti Etelä- ja Keski-Suomessa näyttäisivät voimistuvan hyvin lauhat lännen puoleiset ilmavirtaukset ja ilmassa saattaa olla useanakin päivänä kevään tuntua. Mikäli föhntuuli pääsee valloilleen, edessä voi olla varsin keväisiä päiviä. Aika ajoin maamme yli itään liikkuu sateita, jotka tulevat etelässä pääosin vetenä, mutta itään ja pohjoiseen uutta lunta voi kertyä useitakin senttejä.
Keväiset föhntuulipäivät ovat ensi viikolla mahdollisia Etelä- ja Keski-Suomessa. Lämpötila voi kohota yli +5 asteen. Tämä kuva Helsingin Eiranrannasta ti 9.2. jolloin lämpötila kohosi föhntuulen johdosta parhaimmillaan +9 asteen tuntumaan.
Kaiken kaikkiaan ensimmäisellä hiihtolomaviikolla suursäätila Euroopassa on hyvin tämän viikon kaltainen: Skandinavian molemmin puolin etelässä on korkeapaineiden alueita, joiden pohjoispuolitse ilma virtaa meille lännestä. Voimakas länsivirtaus kuljettaa Atlantin kosteaa ja lauhkeaa ilmaa kohti Norjan rannikkoa, joten klassiselle föhnilmiölle on ensi viikon puolivälin jälkeen hyvät edellytykset. Ruotsin puolella lämpötila voi kohota jopa 10 ja 12 asteen välille.
Mitä ensi viikon jälkeen?
ECMWF:n kuukausiennuste enteilee jonkin sortin säätyypin muutosta toisen hiihtolomaviikon käynnistyessä. Tähän täytyy suhtautua varauksella, suurella sellaisella. Nyt näyttäisi kuitenkin siltä, että helmikuun loppu voisi tuoda talvisemman ja lumisemman sään, jos matalapaineet kulkisivat ennusteen mukaan Fennoskandian halki kohti kaakkoa. Toisaalta jenkkimallit ennakoivat lauhan ja keväisen sään jatkumista hamaan tulevaan, joten vielä onkin iso kysymysmerkki, miten todellisuudessa käy.
ECMWF:n ennustamat ilmanpainepoikkeamat (500 hPa taso) lähiviikkoina pohjoisella pallonpuoliskolla. Ensimmäinen viikko on Fennoskandiassa selvästi tavanomaista lauhempi ja matalapaineiden reitti suntautuu Skandinavian pohoispuolitse kohti itää. Toisella viikolla lämpötilapoikkeama heikkenee ja matalapaineiden reitti saattaa muuttua. / kuva: ECMWF/Markus Mäntykannas
Etelän maillakin tarkenee
Osalle suomalaisista on tullut perinteeksi viettää hiihtolomansa etelän mailla. Kanariansaarilla koillisen puoleiset pasaatituulet pitävät huolen siitä, ettei suurempia sateita ole lähiaikoina tulossa, mutta saarten pohjoisosat voivat ajoittain olla tuulisia ja epävakaisempia sadekuuroineen. Suosituissa lomakohteissa (mm. Playa de las Americas, Playa del Ingles), jotka sijaitsevat saarten suojapuolella etelässä, sää on suomalaisittain yleensä varsin kesäistä jo helmikuun loppupuoliskolla. Päivälämpötilat alkavat kohota säännöllisesti reilusti yli 20 asteen, mutta yöt ovat vielä vilpoisia. Ensi viikon loppua kohden Saharalta näyttäisi tulevan annos lämpimämpää ilmaa Kanarialle – suomalaisittain hellelukemiakin varmasti mitataan. UV-säteily on helmikuun loppupuolella luokkaa 4-5 eli saman verran kuin Etelä- ja Keski-Suomessa touko-kesäkuun tai heinä-elokuun vaihteessa. Merivesi on tähän aikaan vuodesta kylmimmillään, noin 18-asteista.
Egyptin ja Etelä-Israeliin suuntaaville on tiedossa takuuvarmaa aurinkoa ja parinkymmenen asteen päivälämpötiloja ensi viikolla. Punainenmeri on ihan uimakelpoinen: pintalämpötila reilussa 20 asteessa.
Kaakkois-Aasiassa lähestytään vuoden kuumimpaa ajankohtaa ennen monsuunikauden alkamista. Päivät ovat pilvisyydeltään vaihtelevia, hiostavan kuumia ja yksittäisten sade- ja ukkoskuurojen todennäköisyys kasvaa maaliskuulle mentäessä. Esimerkiksi Phuketin päivälämpötila voi ajoittain yltää jopa 35 asteeseen ja kyllä yölläkin tarkenee.
Välimerellä puolestaan lähitulevaisuus on varsin epävakainen ja ajoittain runsaitakin sateita on tiedossa. Aurinko- ja rantalomaa ei sieltä suunnilta kannata vielä siis hakea, mutta aurinkoisina hetkinä aurinko lämmittää jo esimerkiksi Malagan tai Etelä-Turkin suunnilla samalla teholla kuin eteläisessä Suomessa huhtikuun puolivälissä tai syyskuun alussa.
Suomen seesteinen talvisää jatkaa kulkuaan, mutta yläilmoissa meininki
on rajumpaa. Olin viime viikon nauttimassa Kaakkois-Aasian lämmöstä ja
paluumatkallani sain kipinän tutustua lähemmin yläilmakehän
virtauksiin – tässä tapauksessa suihkuvirtaukseen, joka hidasti
paluumatkaamme selvästi. Suihkuvirtaus osui reitillemme vastatuulena,
jonka voimakkuus oli parhaimmillaan 190 km/h eli yli 50 m/s
(hirmumyrskyn raja 32 m/s). Yläilmakehän vastatuulet voivat näin ollen
siis hidastuttaa lentomatkaasi merkittävästi. Minun tapauksessa
lentoaika piteni noin 15 % menomatkaani nähden.
Onko lukijoidenkin kohdalle osunut vastaavaa?
Kuva 1: Lentomonitorista selviää vastatuulen voimakkuus.
Mikä on suihkuvirtaus?
Maapallon pyöriminen ja talviaikanamme syntyvät tropiikin
ja napa-alueiden väliset suuret lämpötilaerot synnyttävät
yläilmakehään, n. 10 kilometrin korkeudelle, voimakkaita,
putkilomaisia länsi-itä-suuntaisia virtauksia, missä tuulen nopeus on
ympäristöään selvästi voimakkaampi, tyypillisesti yli 30 m/s.
Pohjoiselle pallonpuoliskolle muodostuu kaksi tärkeää
suihkuvirtausvyöhykettä: polaarinen ja subtrooppinen suihkuvirtaus.
Polaarinen suihkuvirtaus mutkittelee yleensä leveysasteiden 40-60 ’N
välillä vaikuttaen olennaisesti myös Suomen säähän. Tämä suihkuvirtaus
erottaa keskileveysasteiden leudon ja kostean sekä pohjoisempien
leveysasteiden kylmän ja kuivan ilmamassan toisistaan. Polaarinen
jetti (suihkuvirtaus) mutkittelee välillä hurjasti siten, että
polaarista, välillä jopa arktisen kylmää ilmamassaa pääsee valahtamaan
niinkin etelään kuin esimerkiksi Yhdysvaltojen Teksasiin tai Euroopan
Välimerelle saakka. Yhdysvaltojen viime vuosina koetut kylmät ja
lumiset sekä Länsi ja Pohjois-Euroopan lauhat ja sateiset talvet
selittyvät ainakin osittain polaarisen suihkuvirtauksen mutkittelulla.
Matala- ja korkeapaineiden reitit nimittäin mukailevat suihkuvirtauksia.
Subtrooppinen suihkuvirtaus sijaitsee talvisin leveysasteen 25-30 ’N
ympäristössä ja voi yltää jopa 12 kilometrin korkeuteen.
Voimakkaimmillaan subtrooppinen jetti on Lähi-idästä Intian niemimaan
kautta kohti eteläistä Japania yltävällä alueella ja täällä
länsituulen nopeus on toisinaan jopa yli 60 m/s. Kaukoitään tai
Kaakkos-Aasiaan matkanneet saattavatkin yllättyä paluumatkansa
hitaudesta, joka on suurelta osin selitettävissä subtropiikin lännestä
kohti itää puhkuvalla suihkuvirtauksella. Se nimittäin hidastaa
lentonopeutta paikoitellen yli 200 km/h.
Kuva 2: Polaarinen ja subtrooppinen suihkuvirtaus (kuva: NOOA)
Toisaalta lentäjät pyrkivät myös ottamaan ilon irti
suihkuvirtauksista: 9. tammikuuta Pohjois-Atlantilla havaittiin
harvinaisen voimakas lännen ja luoteen välinen suihkuvirtaus, joka oli
voimakkuudeltaan jopa yli 120 m/s. Ilmeisesti ainakin eräs New
York-Helsinki -lento laskeutui Suomen kamaralle ennätysajassa ja
polttoainetta säästyi roimasti.
Pohjoisella pallonpuoliskolla itään päin matkaavien lennot saattavat
sujua yllättävänkin jouhevasti, mutta länteen suuntautuvien lentojen
kestot voivat välillä yllättää.
Suihkuvirtauksia voit seurata mm. täältä:
http://www.netweather.tv/index.cgi?action=jetstream;sess=
Tässä ennusteessa näkyy muutaman päivän päässä mielenkiintoinen ilmiö:
polaarisen sekä subtrooppisen suihkuvirtauksen yhteensulautuminen
pohjoisen Afrikan ja Välimeren yllä.
Yläilmakehän virtauksiin ja lentomatkustamiseen liittyy usein myös
turbulenssi, josta Liisa Rintaniemi kirjoitti kattavasti täällä.
Kannattaa käydä lukaisemassa!
Suihkuvirtauksen vaikutus säähän
Kuten jo yllä todettu: suihkuvirtaukset vaikuttavat erityisesti
talvisäähämme, sillä matala- ja korkeapaineiden reitti kulkee niitä
myötäillen. Viime talvina suihkuvirtaukseen on usein muodostunut ”kuoppa”
Yhdysvaltojen ylle, jolloin arktista ilmamassaa on päässyt
purkautumaan hyvin eteläisille leveysasteille. Vastaavasti Euroopan
puolella suihkuvirtaus suuntautui useamman viikon ajan Brittein
saarten yli kohti koillista aiheuttaen alueella hyvin vilkasta
matalapainetoimintaa, poikkeuksellisen runsaita sateita ja talvitulvia.
Talvi 2013-2014 oli Suomessa varsin lauha, ja jos muistellaan
polaarisen suihkuvirtauksen käyttäytymistä silloin, suuntautui se
useimmiten Brittein saarilta kohti Skandinavian pohjoisosaa päästäen
eteläpuolitseen Atlantin lauhaa ja kosteaa ilmaa meille. Vastaavasti
talvella 2009-2010 suihkuvirtaus oli melko heikko ja
suuntautui Pohjois-Atlantilta jyrkästi kohti Välimerta. Näin ollen
Suomi jäi jatkuvasti matalapaineiden reitin kylmemmälle puolelle ja
talvi olikin paikoin melko ankara.
—
Markus Twitterissä ja Instagramissa: markusmanty
Kuva 2: http://www.srh.noaa.gov/jetstream/global/jet.htm (NOOA)
Viime syksynä ja kuluneena talvena myrskyt ovat olleet melko vähissä, mutta muutamana päivänä tuuli on käväissyt myrskylukemissa ja nostattanut Suomenkin merialueilla melko kovaa aallokkoa. Suuremmat aallot häiritsevät laivaliikennettä, mutta myrskypuuskissa pauhaavaa merta on turvalliselta etäisyydeltä rauhoittavaa katsella. Minä pidän myrskyistä ja kovasta merenkäynnistä, mutta vain silloin, kun olen turvallisesti kuivalla maalla. Muutaman vuoden takainen myrskyisä Silja Line -risteily keikuttaa vieläkin alitajunnassa.
Miten aallokko kehittyy?
Ilmapaineen vaihtelu vedenpinnan yläpuolella käynnistää aaltoliikkeen. Aallokko kehittyy tiettyyn kyllästymistilaan saakka tuulen mekaanisen energian avulla. Aaltojen kyllästystila riippuu sekä tuulen nopeudesta että sen pyyhkäisymatkasta. Tuulen pyyhkäisymatkalla tarkoitan tuulta vedenpinnan yllä kahden tarkasteltavan pisteen välillä. Otetaan käytännön esimerkki (katso kuvaajasta lisää): jos tuuli puhaltaa etelästä kohti pohjoista ja pyyhkäisymatkaa tarkastellaan esim. Viron rannikon ja Kotkan välillä (n. 100 km) tuulen nopeuden ollessa 10 m/s, merkitseväksi aallonkorkeudeksi tulee 1,8 m, kun pyyhkäisyaika on ollut 9 tuntia. Vastaavasti jos pyyhkäisymatka ja -aika tuplaantuvat, tulee aallonkorkeudeksi jo 2,8 m.
Aallokon kehittyminen kuta kuinkin vakiolla tuulen nopeudella 9 tunnissa. Kuvaaja ei ota kantaa aallon korkeuden muutokseen pyyhkäisyajan kasvaessa, mutta vaikutuksen voidaan olettaa olevan verrattaen pieni yli 9 tunnin pyyhkäisyajoilla.
Merkitsevä ja maksimiaallonkorkeus
Moni onkin törmännyt termiin merkitsevä aallonkorkeus. Kyseessä on aallonkorkeuden todennäköisyysjakauman korkeimman kolmanneksen keskiarvo ja se vastaa kohtalaisen hyvin havaitsijan käsitystä tyypillisestä aallonkorkeudesta. Usein puhutaan korkeimmista yksittäisistä aalloista: ”Onnettomuuspaikalla korkeimmat yksittäiset aallot olivat jopa yli 10-metrisiä.”
Maksimiaallonkorkeus voi olla jopa 1.8-kertainen merkitsevään aallonkorkeuteen nähden. Esimerkiksi Estonia-turman aikana (28.9.1994) merkitsevä aallonkorkeus oli lounaistuulen vallitessa turmapaikalla n. 3-4 metriä, jolloin yksittäiset aallot ovat voineet olla yli 7-metrisiä. Tiedetään muutamia tapauksia, jolloin yksittäiset aallot ovat olleet jopa yli kaksinkertaisia merkitsevään aallonkorkeuteen nähden, mutta vastaavaa tapahtuu ani harvoin.
Tuulen ajamien aaltojen rakenne muuttuu rannikon tuntumassa ja niiden nopeus hidastuu merkittävästi. Kun aallonkorkeuden suhde syvyyteen (aallonkorkeus/syvyys) on yli 0,78, aalto murtuu. On tyypillistä, että ennen murtumista aallonkorkeus ensin hieman pienenee ja kasvaa, kunnes suhdeluku 0,78 täyttyy ja aalto murtuu.
Aaltoennätyksiä
Korkeimmat yksittäiset aallot ovat Itämeren altaassa olleet jopa 14-metrisiä. Näin kävi viimeksi Rafael-myrskyn aikana 22.12.2004. Suomenlahdella havaittiin voimakkaalla lounaistuulella 15.11.2011 Helsingin edustalla yksittäinen 9-metrinen aalto, jolloin merkitsevä aallonkorkeus oli 5,2 metriä. Myös vuoden 2012 Antti-myrskyssä havaittiin yhtä korkeita aaltoja. Suomenlahden aaltojen kasvu on kuitenkin hyvin rajattua sen kapean muodon ja tuulen lyhyehkön pyyhkäisymatkan vuoksi, joten yksittäiset, yli 10-metriset aallot, tuskin tulevat kyseeseen.
Isoilla valtamerillä puhutaan vieläkin suuremmista aallonkorkeuksista. Sekä Atlantilla että Tyynellä valtamerellä kovat myrskyt voivat nostattaa merkitsevän aallonkorkeuden yli 15 metriin, ja yksittäiset aallot ovat korkeimmillaan olleet jopa 34-metrisiä pohjoisella Tyynellämerellä. Tiettävästi megatsunamit voivat nostattaa tätäkin korkeampia aaltoja. Wikipedian (http://fi.wikipedia.org/wiki/Megatsunami) Norjan rannikolla on saattanut joskus esiintyä 300-metrinen megatsunami.
Wikipedia: ”Esimerkiksi putoava laaja lohkare tulivuoren hajoaminen veteen voi synnyttää megatsunamin. Korkein megatsunami historiassa oli n. 700 metriä korkea. Mutta tällaisia esiintyy arviolta vain 200 000 vuoden välein”.
Aallokkovaroitus
Ilmatieteen laitos varoittaa aallokosta (merkitsevä aallonkorkeus) kolmiportaisella asteikolla: 2,5 metriä, 4 metriä ja 7 metriä. 2,5 metrin merkitsevä aallonkorkeus saattaa aiheuttaa Helsingin ja Tallinnan väliselle pikalaivaliikenteelle ongelmia, kun taas neljämetristä aallokkoa esiintyy Suomenlahdella keskimäärin vain puolen vuorokauden ajan vuodessa. 7 metrin aallonkorkeuksia tavataan hyvin harvoin vain pohjoisella Itämerellä ja Selkämerellä. Täytyy kuitenkin muistaa, että 2,5 metrin merkittävässä aallonkorkeudessa yksittäiset aallot voivat olla viisimetrisiä ja 4 metrin merkittävässä aallonkorkeudessa jopa yli 7-metrisiä.
Kulunut säävuosi on tarjonnut draamaa ja suuria vaihteluita. Pian selviää, kuinka lämmin vuosi 2014 on ollut kokonaisuudessaan, mutta viitteitä on siitä, että se olisi jälleen yksi mittaushistoriamme lämpimimmistä. Tätä lämpimämpää on alustavasti ollut vuosina 1938, 1989, 2011 ja 2000. Euroopan laajuisesti vuodesta 2014 on hyvin todennäköisesti tulossa mittaushistorian lämpimin. NOOA ja WMO ovat arvioineet, että kulunut vuosi olisi ennätyslämmin myös maailmanlaajuisesti.
Mitä tästä vuodesta jäi sitten kokonaisuutena mieleen? Ainakin eteläsuomalaisen näkökulmasta mieleenpainuvaa oli lähes poikkeuksellisen lauha talvi. Terminen kevät (vuorokauden keskilämpötila kohoaa pysyvästi nollan yläpuolelle) alkoi maan etelä- ja lounaisosassa jopa lähes kaksi kuukautta etuajassa jo 7.-8. helmikuuta ja näin ollen kevät olikin tänä vuonna paikoin harvinaisen pitkä, kun taas vastaavasti terminen talvi kesti esimerkiksi Helsingissä vain vajaan kuukauden. Hyvin lauhan alkukevään jälkeen toki koettiin kylmempiäkin päiviä, mutta toukokuun puolivälin jälkeen 30 asteen helteet saapuivat kertajysäyksellä. Toukokuun 19. päivä iskostui allekirjoittaneen mieleen poikkeuksellisine helteineen ja kovine ukkosineen. Ankean alkukesän ja paikoin jopa lumisen juhannusviikon jälkeen helteet saapuivat jäädäkseen. Syksyä puolestaan vietettiin varsin vaihtelevissa ja äärevissä säissä – talvi ja syksy vuorottelivat moneen otteeseen. Myrksyt jäivät vuonna 2014 poikkeukellisen vähäisiksi: tähän päivään mennessä myrskypäiviä on ollut vain seitsemän, mikä on vähiten ainakin 20 vuoteen.
Tammikuu
Vuoden 2014 starttasi selvästi kaksijakoinen tammikuu: kuun alkupuolisko oli varsin lauha ja lumeton, mutta kuun puolivälissä talvinen sää valtasi koko maan ja terminen talvi pääsi alkamaan etelässäkin 11. päivä. Keskisessä Suomessa lumitilanne oli paikoin poikkeuksellinen: lunta oli laajalti alle 10 cm, kun normaalisti hanki on lähes puolimetrinen. Sitä vastoin Käsivarren Lapissa lunta oli runsaasti: ajoittain Kilpisjärvellä lunta oli yli metrin verran.
Kuva 1: Tammikuu alkoi lumettomana ja lauhana Etelä- ja Keski-Suomessa (kuva Jyväskylästä).
Tammikuun ylin lämpötila oli +6,7 °C (Ahvenanmaa, Långnäs, 8.1.), kun taas kireimmillään pakkasta oli 20. tammikuuta Utsjoen Kevojärvellä -40,7 astetta.
Yhdysvaltojen pohjois- ja itäosissa olosuhteet olivat poikkeuksellisen ankarat: useat lumimyräkät koettelivat itärannikon suuria kaupunkeja ja ajoittain pakkanen paukkui New Yorkissa ja Chicagossa yli 25 asteen voimin. Tammikuu sijoittuikin laajoilla alueilla 10 kylmimmän joukkoon viimeisen sadan vuoden aikana. Uusia päivä- ja paikkakuntakohtaisia kylmyysennätyksiä mitattiin mm. Dallasissa (-9 astetta), Chicagossa (-27 C) ja Babbittissa Minnesotassa (-38 C).
Kuva 2: Tammikuun kylmimpinä päivinä pakkanen paukkui Yhdysvalloissa ja Kanadassa jopa -30…-40 asteen voimin.
Helmikuu
Tammikuisen talven visiitti jäi lyhyeen, sillä helmikuusta muodostui maan keski- ja pohjoisosaan jopa poikkeuksellisen leuto; suuressa osassa maata helmikuu oli 6-8 astetta tavanomaista lauhempi. Maan lounaisosassa kuukauden keskilämpötila oli paikoin jopa nollan yläpuolella. Tosin kaikkien aikojen lauhimmasta helmikuusta ei voida puhua, sillä viimeksi lauhempaa on ollut vuonna 2008.
Helmikuun sademäärissä ei ollut suuria poikkeamia, mutta lunta oli laajalti poikkuksellisen vähän. Kun tyypillisesti lumensyvyys kasvaa maan etelä- ja keskiosassa maaliskuulle saakka, alkoi lumen väheneminen tässä tapauksessa jo helmikuun alussa. Kuukauden lopulla maa oli osittain paljas Etelä- ja Länsi-Suomessa, idässäkin lunta oli paikoin vain muutamia senttimetrejä. Mittaushistoriamme aikana useilla havaintoasemilla ei ole koskaan ollut näin vähälumisia helmikuita.
Kuva 3: Helmikuun lumitilanne oli huolestuttava. Etelä- ja lounaisrannikolla maa oli monin paikoin paljaana (kuva: Liikennevirasto).
Yhdysvaltojen pohjois-, keski- ja itäosan ankara talvi jatkui ja kiristi yhä vain otettaan. NOAA:n mukaan talvi (joulu-helmikuu) oli pohjoisissa osavaltioissa monin paikoin 5.-10. kylmin sitten 1800-luvun lopun. Samaan aikaan kun arktinen ilmamassa kuritti pohjoista ja itää, oli lännessä poikkeuksellisen lämmintä ja kuivaa. Los Angelesissa päivälämpötila kohosi useina päivinä yli 30 asteeseen, ja tammi-helmikuusta muodostui kaupungissa ja myös mm. San Franciscossa, Las Vegasissa, Phoenixissa ja Tucsonissa mittaushistorian lämpimin.
Iso-Britanniassakin rikottiin ennätyksiä: talvi oli sateisin liki 250 vuoteen. Tammikuun sademäärä oli keskimäärin 100-150 mm aiheuttaen poikkeuksellisia talvitulvia huonon haihtuvuuden ja kostean maaperän vuoksi. Kun mietitään tulevaisuuden talvia Suomessa, voi Britannian kohtalo hyvinkin olla edessä, mikäli talvet lämpenevät odotetusti ja vetenä tulevan sateen osuus kasvaa kokonaissademäärän kasvaessa samalla myös.
Maaliskuu
Poikkeuksellinen lauhuus jatkui maassamme myös maaliskuussa, joka olikin 3-4 astetta tavanomaista lämpimämpi valtaosassa maata. Kuun alku- ja puolivälissä maahamme virtasi jatkuvalla syötöllä hyvin lauhaa ilmaa lounaasta. Ahvenanmaalla, Jomalassa, lämpötila kohosi parhaimmillaan 13,5 asteeseen. Ruotsissa mitattiin samaan aikaan jopa 17 asteen lukemia. Kylmintä oli kuun 18. päivä Kilpisjärvellä, jossa lämpötila laski -34,3 asteeseen.
Kuva 4: Helsingin Eiranrannassa näytti jo kuun alkupuoliskolla sangen keväiseltä.
Lumitilanne oli maaliskuussa suorastaan outo – tyypillisesti maaliskuussa mitataan suurimmat lumensyvyydet, mutta tällä kertaa maa olikin paljas laajalti Joensuu-Oulu -linjan eteläpuolella. Keskisessä Suomessa, Jyväskylässä, tuttavani kuvailivat maaliskuuta vähälumisimmaksi miesmuistiin. Sitä se varmasti paikoin olikin. Lumettoman linjan pohjoispuolella lumesta ei ollut pulaa: esimerkiksi Kilpisjärvellä lunta oli koko maaliskuun ajan yli metrin verran ja parhaimmillaan jopa 156 cm. Kilpisjärven lumensyvyys oli lähes ennätyksellinen.
Kuva 5: Poikkeuksellisen vähäluminen Keski-Suomi 10.3. (Jyväskylä, Palokka)
Yhdysvaltojen poikkeuksellisen kylmän talven seurauksena jopa yli 90 % Suurista järvistä oli jääpeitteen alla, mikä on pinta-alaltaan lähes ennätyksellisen paljon.
Huhtikuu
Kevät eteni huhtikuussa, ja kokonaisuudessaan kuukaudesta muodostui tavanomaista lämpimämpi ja vähäsateisempi. Huhtikuinen lämpöaalto saapui pääsiäisen pyhiksi, kun lämpötila kohosi maan etelä- ja keskiosassa jopa 20 asteeseen ja ylimmillään Kemiönsaaressa 20,4 asteeseen 21. päivänä. Huhtikuun alin lukema mitattiin 4. päivänä Sallan Naruskassa: -24,0 °C. Kuukauden sademäärä jäi suuressa osassa maata tavanomaista pienemmäksi; vähiten satoi Savonlinnan Savonrannalla, jossa sadetta kertyi vain n. 4 mm. Osasta Suomen järvistä jääpeite hävisi ennätyksellisen varhain.
Kuva 6: Pääsiäismaanantaina, 21.4., ruoho vihersi jo Turun Ruissalossa.
Maailmanlaajuisesti vuoden 2014 huhtikuu oli mittaushistorian lämpimin huhtikuun 2010 rinnalla.
Toukokuu
Henkilökohtaisesti minulle toukokuu tarjosi vuoden 2014 mielenkiintoisinta sääantia: säävaihtelut olivat hurjia, mukaan mahtui rankkoja sateita, poikkeuksellisia helteitä, suuria rakeita ja rajuja ukkospuuskia. Kaiken kaikkiaan toukokuu oli lämpöoloiltaan melko tavanomainen, mutta paikoin hyvin sateinen ja salamoinniltaan lähes ennätyksellisen vilkas.
Vappu ja toukokuun alku olivat hyvin koleita: lumi- ja räntäsateita koettiin etelärannikolla saakka, ja kuukauden alin lämpötila mitattiin Kittilässä 5. päivä, jolloin pakkasta oli 16,3 astetta. Vuoden 2014 tapahtumarikkaimpiin sääpäiviin lukeutuu ehdottomasti toukokuun 19. päivä, jolloin vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen lämmintä ja kosteaa ilmamassaa levisi maahamme kaakosta. Etelä- ja Keski-Suomessa lämpötila kohosi jopa 30 asteen tuntumaan ja ylimmillään Heinolassa jopa 30,8 asteeseen, joka jäi vain 0,2 asteen päähän toukokuun kaikkien aikojen lämpöennätyksestä. Kiistatta mittaushistoriamme aikana ei ikinä olla aiemmin mitattu yli 30 asteen lukemia näin varhain, joten jonkin sortin ennätyksiä tässä kuitenkin tehtiin. Helteeseen liittyivät myös erittäin rajut ukonilmat: 19. toukokuuta koettu lämpötila-kosteus -yhdistelmä oli poikkeuksellinen – vastaavia yhdistelmiä ei välttämättä koeta Suomessa joka kesä, mutta nyt kostea helleaalto saapui jo toukokuussa. Sääasetelma poiki rajuja ukkosia: toukokuussa salamoi noin 25 000 kertaa eli yli kolme kertaa keskiarvoon nähden.
Kuva 7: Toukokuun 19. päivä Liesjärvellä satoi jopa pingispallon kokoisia rakeita.
Helteiden jälkeen sää kylmeni rajusti ja esimerkiksi Pohjois-Karjalassa lämpötila laski vuorokaudessa parhaimmillaan yli 20 astetta. Itäosassa maata sademäärät olivat paikoin varsin runsaita, esimerkiksi Lappeenrannan Lepolassa satoi 173,5 mm eli yli kolminkertainen määrä normaaliin verrattuna.
Kuva 8: Espoon Myllylampi lämpesi toukokuun lopun lämmön vaikutuksesta yli 20-asteiseksi.
Kesäkuu
Kesäkuu alkoi helteisenä, mutta päättyi jopa poikkeuksellisen koleana. Kaiken kaikkiaan kuukausi oli asteen, pari tavanomaista kylmempi. Kesäkuun korkein lämpötila mitattiin Liperin Tuiskavanluodolla: 30,5 astetta (6. kesäkuuta). Sää kuitenkin kylmeni ennen juhannusta ja kuun loppupuoliskosta muodostui monin paikoin kylmin kesäkuun loppu 50 vuoteen.
Juhannusta edeltävällä viikolla lumi- ja räntäsateita saatiin aina etelärannikkoa myöden, ja Pohjois-Lapissa juhannus olikin paikoin valkea. Kuukauden suurin sademäärä mitattiin hieman yllättäen Enontekiön Karesuvannossa, missä satoi 111 mm. Vähiten puolestaan satoi Hailuodon Ojakylässä: vain 13 mm. Koleiden ja kosteiden pohjoisvirtausten myötä kesäkuu oli mm. maan eteläosassa harvinaisen pilvinen.
Kuva 9: Hyvää juhannusta – maa valkeana Pohjois-Lapissa juhannuspäivänä! (kuva: Liikennevirasto)
16. kesäkuuta Yhdysvaltojen Nebraskassa, Pilgerissä, koettiin hyvin harvinainen ja vaarallinen sääilmiö, kun voimakkaasta supersolusta irtaantui samanaikaisesti kaksi F4-luokan tornadoa. Tornadot aiheuttivat mittavaa taloudellista vahinkoa ja vaativat kaksi kuolonuhria. Katso video tornadoista Youtubesta!
Heinäkuu
Helteinen heinäkuu saapui kolean kesäkuun jälkeen, ja heinäkuu oli koko maassa tavanomaista lämpimämpi, Lapissa jopa poikkeuksellinen lämmin. Etelä- ja Keski-Suomessa vuoden 2010 heinäkuu oli kuitenkin tätäkin hikisempi. Kuun korkein lämpötila 32,5°C mitattiin Kouvolan Utissa 26. päivänä. Heinäkuu oli kolmanneksi helteisin vuodesta 1959 alkaen; Kouvolan Utissa hellepäiviä oli peräti 22.
Kuva 10: Tyypillinen sääennuste heinäkuussa: hellettä ja ukkoskuuroja (kuva: MTV).
Heinäkuu oli pääosin hieman tavanomaista vähäsateisempi, vähiten satoi Helsingin Kumpulassa: vain 10,6 mm. Heinäkuuta sävyttivät rajut ukkoskuurot, ja salamahavaintoja oli puolet tavanomaista enemmän. Heinäkuu päättyi Helena-rajuilmaan, joka sylki Suomussalmelle ennätyksellisiä, halkaisijaltaan 8-9 -senttisiä pesäpallon kokoisia jättirakeita.
Kuva 11: Helena-rajuilma tekee tuloaan Pirkanmaalle.
Heinäkuussa lukuisissa Suomen järvien pintavesilämpötiloissa ylittyi “helleraja” ja pintavedet olivat ennätyksellinen lämpimiä osassa järvistä. Lämpimimmillään pintavesi oli Säviällä (Pielavesi) 26,2-asteista, ja Itämeren pohjoisosastakin löytyi aika ajoin yli 25-asteista pintavettä, mikä oli lämpimämpää kuin samana ajankohtana koko läntisellä Välimerellä.
Kuva 12: Heinäkuun lopulla Itämeri oli paikoin lämpimämpi kuin Välimeri.
Ennätyksellisiä rakeita saatiin myös Keski-Euroopan ukkosmyräköissä 19. heinäkuuta: Ranskassa suurimmat rakeet olivat halkaisijaltaan 12-senttisiä, lähes puolikiloisia möhkäleitä.
Norjassa heinäkuusta muodostui mittaushistorian lämpimin ja salamoinniltaan poikkuksellinen vilkas. Oslon pohjoispuolella havaittiin myös ennätyksellisen suuria rakeita elokuun alkupäivinä (halkaisija n. 6 cm).
Elokuu
Helteet jatkuivat pitkälle elokuun puolelle, kuun alkupuolisko oli jopa poikkeuksellisen lämmin. Kaiken kaikkiaan elokuu oli koko maassa asteen, pari tavanomaista lämpimämpi. Heinä-elokuun vaihteessa muutamat säämallit ennakoivat ennen kuulumatonta ”superhellettä” Suomeen: lämpötilan ennakoitiin kohoavan ennätykselliseen 35 asteeseen, mutta lopulta helle jäi ennustettua “vaisummaksi” ja kuun korkein lukema oli Porin 32,8 astetta (4. elokuuta).
Kuva 13: Elokuun alussa koettiin useita trooppisia öitä etelärannikolla (kuva: Helsinki, Mustikkamaa)
Poikkuksellinen helle piinasi myös Baltiaa ja itäistä Eurooppaa. Esimerkiksi Latviassa ja Liettuassa mitattiin uusia paikkakuntakohtaisia elokuun lämpöennätyksiä, ja allekirjoittanut sattui olemaan paikan päällä kuumimpina hetkinä, jolloin esimerkiksi Liettuan Klaipedassa päivälämpötila kohosi 36-37 asteeseen ja Riikan yön alimmat lämpötilat olivat 25-26 asteessa.
Syyskuu
Syyskuu oli tavanomaista lämpimämpi ja melko kesäinenkin kuukausi. Ylin lämpötila, 23,1 astetta, mitattiin Kokemäellä 8. päivänä. Terminen syksy alkoi osassa maata tavanomaista myöhemmin. Sademäärät jäivät suuressa osaa maata tavanomaista pienemmiksi. Kuukauden lopulla ensilumi satoi maan itä- ja pohjoisosaan paikoin poikkeuksellinen aikaisin. Syyskuun 25. päivänä lumensyvyys esimerkiksi Posiolla oli 25 cm.
Kuva 14: 23. syyskuuta Joensuussa päästiin jo pulkkamäkeen (kuva: Keimo Lehtiniemi / MTV Uutiset)
Lokakuu
Lokakuu oli lämpöoloiltaan lähes tavanomainen, mutta hyvin vaihteleva kuukausi. Kuun loppupuolen vaihtelut olivat varsin ääreviä: yhden viikon sisällä sää ehti olla sekä poikkeuksellisen kylmää että poikkeuksellisen lämmintä. Porin Rautatieasemalla mitattiin 28. lokakuuta ajankohtaan nähden ennätyksellisen korkea lämpötila: +14,6 astetta.
Kuva 15: Lokakuun ruskaa Turun Ruissalossa.
Syys- ja lokakuussa Välimeren seutua piinasivat rankat sateet aiheuttaen kovia tulvia mm. Ranskan Rivieralle, Italiaan ja paikoin Balkanillekin. Pahiten kärsi Ranskan Montpellier, jossa sateen intensiteetti oli pahimmillaan 95 mm/h.
Marraskuu
Marraskuu oli melko yleisesti tavanomaista lämpimämpi ja erityisesti Etelä- ja Keski-Suomessa harvinaisen pilvinen kuukausi. Läntisessä Suomessa ja paikoin pohjoisessakin kuukausi oli märkä, jopa harvinaisen sateinen. Marraskuun korkein lämpötila mitattiin 3. päivä Porissa: 11,5 astetta. Kylmintä oli Inarissa 15. päivä: -26,1 astetta. Syys-marraskuusta muodostui koko maassa tavanomaista lämpimämpi, lounaassa jopa selvästi lämpimämpi.
Kuva 16: Marraskuu oli eteläisessä Suomessa harvinaisen harmaa (kuva: Helsinki, Mustikkamaa)
Yhdysvaltoja piinasi kuun puolivälissä poikkeuksellinen kylmyys: marraskuun 18. päivänä maan jokaisessa osavaltiossa alin lämpötila käväisi pakkasen puolella. Samoihin aikoihin arktisen ilmamassan vyöryminen pintavedeltään +3…+7 -asteisten Suurten järvien yli sai aikaan erittäin voimakkaan “lake snow effect” -ilmiön, jossa sulan vesistön yllä muodostui sakeita lumikuuroja. Buffalon lähettyvillä lunta kertyi muutamassa vuorokaudessa parhaimmillaan pari metriä. Vastaava ilmiö koettiin lähes yhtä rajuna mm. Ruotsin Gävlessä v. 1998, jolloin lunta satoi siellä eräs joulukuinen päivä 150 cm.
Ruotsin eteläosassa termisestä kesästä muodostui paikoin ennätyksellisen pitkä: Etelä-Gotänmaan Falsebossa kesä jatkui peräti 203 päivää (25.4.-13.11.2014). Termisen kesän pituusennätyksiä rikottiin muillakin paikkakunnilla. Pisimmillään Suomessa terminen kesä on etelärannikolla jatkunut lokakuun puoliväliin.
Itävallassa ja Sveitsissä marraskuu oli ennätyksellisen lämmin. Esimerkiksi Wienissä lämpötila kipusi vielä kuun alkupuolella 20 asteeseen. Samalla tehtiin myös paikkakuntakohtaisia sade-ennätyksiä, kun mm. Kötschach-Mauthenissa sadetta kertyi kahdessa vuorokaudessa 251 mm.
Joulukuu
Joulukuu alkoi ja jatkui jouluviikolle saakka tavanomaista lauhempana ja epävakaisena. Kuun alkupuolella (4.12.) lämpötila kohosi ylimmillään Porissa 8,1 asteeseen, kun taas loppukuun lähes arktisen ilmamassan purkauksen aikana lämpötila laski alimmillaan Inarissa -36,4 asteeseen 29. päivänä. Tiettävästi vuoden 2014 kovimmat tuulennopeudet mitattiin 10. joulukuuta, jolloin Bogskärissa mitattiin sekä voimakkain keskituuli, 26 m/s, että puuska, 30,8 m/s.
Kuva 17: Valkea joulu saatiin tänä vuonna myös etelään (kuva: Helsinki, Kulosaari).
Mitä sinulle jäi mieleen säävuodesta 2014? Entä mitä odotat tulevalta vuodelta?
Kiitos mielenkiinnostanne ja aktiivisuudestanne blogiamme kohtaan, ja onnellista uutta vuotta 2015! :)
—
Julkaisun lähteet: Ilmatieteen laitos, MTV, SMHI, weather.com, BBC Channel, NOOA
Pian on säävuosi 2014 paketissa, mutta vielä mukaan mahtuu vuoden viimeinen, usein säädramatiikkaa tarjoava joulukuu. Olen kotoisin keskisestä Suomesta, jossa viihdyin liki 20 vuotta ennen muuttoani pääkaupunkiseudulle. Meillä ”kotona” päin joulukuut olivat aina melko tasaisia ennen edellisen vuosikymmenen loppupuolta. Jouluisin oli takuuvarmasti lunta ja yleensä myös melko tavanomainen määrä. Vuodet 2006 ja 2007 toivat kuitenkin poikkeuksen kaavaan: kaksi peräkkäistä lumetonta joulua. Mitä kummaa?
Pääkaupunkiseudulle muuttaessani olen taas joutunut todistamaan rajuja joulukuisia sääkontrasteja: runsasluminen joulu 2010, lumeton joulu 2011, erittäin runsasluminen joulu 2012 (lunta yli puoli metriä) ja viimeisimpänä jälleen lumeton joulu. Kultaista keskitietä ei vuoden 2007 jälkeen olla etelärannikolla nähty. Mitenköhän käy tänä vuonna?
Joulukuut ovat sääolosuhteiltaan Suomen dramaattisimpia kuukausia. Pohjoisen pallonpuoliskon ollessa kallistuneena poispäin auringosta, on auringonsäteilyn määrä meillä vähäisimmillään, mutta toisaalta säähäiriöt rajuimmillaan. Säähäiriöt, esimerkiksi voimakkaat matalapaineet, saavat energiansa napa-alueiden ja tropiikin välisistä lämpötilaeroista, jotka ovat suurimmillaan talviaikanamme.
Erilaisia joulukuita
Meteorologisesti katsottuna joulukuu on jo koko maassa termisen talven aikaa, joka katsotaan alkaneeksi, kun vuorokauden keskilämpötila laskee pysyvästi nollan alapuolelle. Ensilumi on joulukuuhun mennessä tilastojen valossa saatu koko maahan, ja tässä vaiheessa tarkennettakoot ensilumimääritelmä: talviaikana vähintään 1 cm lunta maassa aamuyhdeksältä. Pysyvä lumi saadaan maahan yleensä myös joulukuuhun mennessä sisämaassa, mutta esimerkiksi rannikkokaupungeissa, Helsingissä ja Turussa, pysyvää lunta joudutaan odottelemaan usein vuodenvaihteeseen saakka. Sulat merialueet pitävät rannikon sisämaata lämpimämpänä ja viivyttävät talven tuloa. Toisaalta lämpimissä merialueissa piilevät myös lumikaaoksen ainekset: jos kylmät Siperia-tuulet puhkuvat sopivissa olosuhteissa etelärannikkoa kohti sulan Suomenlahden yli, voi lämmin pintavesi synnyttää erittäin sakeita lumikuuroja etelärannikon kaupunkien riesaksi. Tästä hyvinä esimerkkeinä joulukuut 2009 ja 2010, jotka olivat mm. pääkaupunkiseudulla lähes ennätyslumisia. Allekirjoittaneen kotiseudulla autot hautautuivat kirjaimellisesti lumeen niin kuin kuvasta näkyykin.
Kuva 1: Tuttu näkymä Helsingissä joulukuussa 2009 ja 2010. / kuva: Markus Mäntykannas
Tietysti meikäläisten ”lumikaaokset” ovat vain suhteellista siihen verrattuna, mitä rapakon toisella puolella tapahtui viime viikolla. New York -osavaltiossa sijaitsevan Buffalon eteläpuolella lumikertymät olivat jopa 100-170 cm vuorokaudessa. Tällöin on mielestäni ihan oikeutettua puhua lumikaaoksesta, superpyrystä tai rajusta lumimyrskystä. Meillä kynnys vastaavien termien viljelylle tuntuu olevan joissain tapauksissa varsin pieni. Muutaman sentin lumikertymä, heikko tai kohtalainen tuuli ovat toisinaan riittäneet lumi- tai jopa superpyryn hehkuttamiselle. Hassua.
Tulevaisuuden talvet ja joulukuut
Lauhoina alkutalvina lämpötila on huidellut korkeimmillaan mm. Helsingissä +10 asteessa, kun taas kylmimmillään pakkasta on ollut 30 astetta. Kaikkien aikojen Suomen joulukuun pakkasennätys on jo pian lähes 100 vuoden takaa: -47,0 astetta (Pielisjärvi 21.12.1919), minkä rikkoutuminen tulevaisuudessa on käymässä hyvin epätodennäköiseksi. Mikäli ilmasto lämpenee ennakoidulla tavalla, talvisin uusia pakkasennätyksiä tuskin on enää odotettavissa. Sen sijaan keskilämpötila tulee nousemaan selvemmin ja uusia lämpöhuippujakin voi syntyä. Ohessa on lämpenemistä Euroopan alueella jäljittelevä kuva, jonka olen tehnyt A1B-skenaarion perusteella.
Kuva 2: Lämpötilan muutos vuosista 1971-2000 vuosiin 2070-2099 A1B-skenaariolla (19 maailmanlaajuista ilmastonmuutosmallia; lähde ACCLIM-hanke, Ilmatieteen laitos) / kuva: Markus Mäntykannas & MTV
Pohjoinen napa-alue lämpenee talvisin skenaarion valossa sadan vuoden aikaskaalassa jopa yli 10 asteella, kun taas Pohjois-Atlantilla lämpeneminen on paikoin hyvin heikkoa. Suomenkin talvet (joulu-helmikuu) lämpenisivät 4-8 asteella, voimakkaimmin Lapissa. Jos skeenario toteutuu, tämän vuosisadan puolessa välissä Jyväskylän talvet ovat yhtä lauhkeita kuin Turun nykyiset, ja vuosisadan loppuun mennessä Turun nykyiset talvet siirtyvät Rovaniemelle saakka.
Täytyy muistaa, että eriäviäkin näkemyksiä ilmaston muuttumisesta ja lämpötiloista löytyy, eikä minun ole millään tapaa tarkoitus ottaa kirjoituksessani kantaa siihen, mikä skenaarioista tai näkemyksistä voisi olla, tai olisi mielestäni, paras – A1B-skenaario on vain yksi esimerkki.
Mikä määrittelee, tuleeko alkutalvesta vetinen vai ankara?
Suomen talvien sääolosuhteisiin vaikuttaa yläilmakehässä puhaltava voimakas suihkuvirtaus, joka ohjaa myös matalapaineiden käyttäytymistä. Usein säälähetyksissä kuuleekin sanat ”Pohjois-Atlantilla oleva matalapaine liikkuu kohti Skandinaviaa ja Suomessa vallitsee lauha lounainen ilmavirtaus”. Matalapaineiden stereotypinen reitti suuntautuu Yhdysvaltojen itärannikolta kohti Pohjois-Skandinaviaa, jolloin Suomessa tuulet puhaltavat Atlantilta ja sää on joulukuiseen tapaan vaihtelevaa ja epävakaista – leudot ja kylmemmät päivät vuorottelevat. Näin kävi esimerkiksi viime vuonna, mutta vieläkö muistatte vuodet 2009 ja 2010 (kuva 1 ja 4)? Silloin yläilmakehässä tapahtuneet muutokset johtivat kylmän korkeapaineen (nk. ”blocking high”) muodostumiseen Pohjois-Atlantille, kun taas matalapaineet joutuivat huomattavan eteläiselle reitille. Tuuli pääsi puhaltamaan etelärannikolle useana päivänä sulan Suomenlahden yli muodostaen erittäin sakeita lumikuuroja, ja lumikertymät olivatkin varsin suuria.
Kuva 3: Vuosi sitten, joulukuussa 2013, lumesta ei ollut tietoakaan eteläisessä Suomessa. / kuva: Markus Mäntykannas
Joulukuiden ja alkutalvien säätyypin määrää siis Euroopan ilmanpainejakauma. Mitä alempi ilmanpaine Islannin edustalla ja mitä korkeampi Azoreilla, sitä lauhempaa ja vetisempää Suomessa on (kuva 3 & 4, joulukuu 2013). Tämä ilmanpainejakauma tunnetaan myös nimellä ”positiivinen NAO-indeksi”.
Kuva 4: Positiivisen NAO-indeksin aikoihin Islannin edustalla on matalan ilmanpaineen alue ja Azoreilla korkean ilmanpaineen alue. Valtaosa Euroopasta on epävakainen ja leuto. / kuva: Wetterzentrale
Toisaalta, jos tilanne on täysin päinvastainen, puhutaan ”negatiivisesta NAO-indeksistä”, jolloin olosuhteet meillä ovat melko ankarat ja etelärannikko voi hautautua lumeen (kuva 5). NAO-indeksiennusteita löytyy jokaiselle asiasta kiinnostuneelle täältä.
Kuva 5: Negatiivinen NAO-indeksi tuo Islannin seudulle tavanomaista korkeamman ilmanpaineen ja pakottaa matalapaineet etäisemmälle reitille. Tällöin valtaosa Euroopasta on hyvin kylmä ja luminen, mutta Kreikassa, Turkissa ja Välimeren itäosassa on usein hyvinkin kesäistä. / kuva: Wetterzentrale
Lumea haikaileville eteläsuomalaisille odotus käy toisinaan pitkäksi, sillä tyypillisesti maa on mustana vielä marraskuunkin puolella, ja esimerkiksi etelärannikolla pysyvää lumipeitettä saadaan monena vuotena odotella joulukuulle saakka. Syysruskan kirjavat sävyt ovat hiljalleen kadonneet syksyn edetessä, kun puut ovat pudottaneet lehtensä ja nököttävät täysin alastomina luonnon armoilla. Harva se aamu sitä havahtuu kuitenkin valkoisena hohtavaan, jäiseen ja satumaiseen maanpintaan, joka joskus saattaa erehdyttävästi muistuttaa hentoa lumipeitettä. Todellisuudessa kyse on kuurasta, jota muodostuu, kun maanpinnan lämpötila on pakkasen puolella ja siinä on tarpeeksi vesihöyryä.
Selkeinä syysöinä maanpinta menettää voimakkaasti lämpöä, jota karkaa ilmakehän kautta avaruuteen pitkäaaltosäteilynä. Maanpinta jäähtyy yllä olevaa ilmakerrosta nopeammin – vaikka lämpötila kahden metrin korkeudella mittauskoijussa olisikin vielä plussan puolella, voi maanpinnassa helposti olla jo pakkasta. Tällöin puhutaan hallasta, ja sopivan kosteissa olosuhteissa myös kuuranmuodostus on mahdollista. Jos maanpinnassa on tarpeeksi vesihöyryä ja lämpötila laskee nollan alapuolelle, härmistyy vesihöyry pienen pieniksi jääkiteiksi, kuuraksi. Härmistymisestä puhutaan, kun kaasu (vesihöyry) muuttuu suoraan kiinteäksi (jääkide) olomuodoksi ilman nestemäistä välivaihetta. Mikäli on heikkotuulista tai tyyntä, vesihöyry ei ehdi haihtua eikä sekoittua ilmaan ja se härmistyykin nopeasti jääkiteiksi.
Kuuran syntymistä edesauttaa, jos kylmän maakerroksen alapuolella on jokin lämpöä ja kosteutta emittoiva lähde. Esimerkiksi puisten jalkakäytävien tai laiturien alla on usein muhimassa lämpöä ja vesihöyryä, joka karkaa raoista vähitellen ilmaan ja saa puun pinnalla aikaan voimakasta kuuranmuodostusta. Pinnasta voi tulla petollisen liukas.
Kuura on kaunista mutta myös pirullista keliolosuhteista puhuttaessa. Kuuran ennustaminen ei aina ole kovin yksiselitteistä: täytyy osata ottaa huomioon pilvisyys-, tuuli-, kosteus- ja lämpötilaolosuhteet ja niiden äkkipikaisetkin muutokset. Talvisin kuura yllättää toisinaan kokeneenkin meteorologin: maalaisjärjellä ajateltuna kuuraa ei pitäisi muodostua, kun taivas on pilvessä, sillä lämpöä ei pääse karkaamaan avaruuteen. Mutta pienikin rako pilvipeitteessä voi aikaansaada nopean lämpötilan laskun pakkasen puolelle tienpinnassa ja kuuranmuodostus tapahtuu silmänräpäyksessä. Eipä myöskään heti tulisi ajatelleeksi, että hyvin lauhoina talvipäivinä lämpötilan ollessa vaikkapa +5 asteessa voi kuuraa syntyä. Tähän riittää pilvetön taivas keskellä kirkasta päivää, sillä auringon säteilyteho on olematon ja käytännössä lämpö ehtii nopeasti karata maanpinnalta avaruuteen.
Tulevana viikonloppuna, erityisesti perjantain kuluessa, sää on lauhtumassa voimakkaasti mutta hitaasti. Samalla Suomeen virtaa kosteampaa ilmaa lounaasta kylmän pakkasilman tilalle. Tällaiset muutokset voivat aikaansaada erittäin petollista ja laaja-alaista kuuraliukkautta, joten perjantaina on syytä olla tarkkana liikenteessä – erityisesti, jos on kesärenkaat vielä alla (niin kuin allekirjoittaneella)!
Kuuraa Helsingin Arabianrannassa (kuva: Pekka Pouta)
On hyvä tietää, että kuura ei ole sama asia kuin huurre, joka on myös rykelmä pienen pieniä jääkiteitä, mutta sen syntymekanismi poikkeaa kuurasta. Huurteen muodostuminen vaatii sen, että ilman kastepiste on sama kuin sen lämpötila eli ilman suhteellisen kosteuden on oltava 100 %. Ilmassa olevat alijäähtyneet, pikkuruiset pisarat tarttuvat kiinni kylmiin pintoihin muodostaen huurretta.
Katsaus tulevaan säätilanteeseen
Lähipäivinä Siperia opettaa kylmine tuulineen ja pakkanen saattaa öisin kiristyä itäisessä ja pohjoisessa Suomessa jopa yli 20 asteeseen. Kylmin hetki koettaneen torstaiaamuna, jolloin Pohjois-Karjalassa, Kainuussa ja Koillismaalla pakkanen voi paukkua (yli?) 25 asteen voimin. Kaikkien aikojen lokakuun pakkasennätys on vuodelta 1968, jolloin Sodankylässä lämpötila laski -31,8 asteeseen 25. lokakuuta. Tämä ennätys pysyköön yhä voimassa.
Erittäin mielenkiintoista on myös seurata Suomenlahdella syntyviä lumikuuroja. Tällä hetkellä ilmamassan ja Suomenlahden pintaveden välinen lämpötilaero on huimat parikymmentä astetta ja tuulen kääntyessä puhaltamaan idän ja kaakon välille voi lumi yllättää ensi yönä ja huomenna etelärannikkolaiset.
Tämä kylmä jakso jäänee näillä näkymin lyhyeksi. Viikonlopuksi odotellaan jälleen tutuiksi käyneitä lauhkeita lounaistuulia pilvineen ja sateineen. Lappiin saadaan kunnon lumipyry, etelä voi selvitä täysin sateitta. Ja tässä onkin sitten potentiaalia pidemmällekin lauhalle jaksolle.
Tämä sivusto käyttää evästeitä palvelun toimittamiseen, sosiaalisen median jakotoimintojen toteuttamiseen ja liikenteen analysointiin. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Voit myös tutustua uudistettuun tietosuojakäytäntöömme.Ok
