Ilmalan observatorion jäljillä

Julkaistu

Työpaikkani sijaitsee MTV:n uutishuoneella Helsingin Ilmalassa. Länsi-Pasilan tätä reunaa hallitsevat kerrostalot ja virastomonumentit. Luonnontieteilijöitä ei näillä kulmilla juuri liiku meitä Maikkarin ja Ylen meteorologeja lukuunottamatta. Silti paikan nimi, Ilmala, kertoo omaa tarinaansa kaupunginosan säätieteellisistä taustoista.

1900-luvun alkuvuosina Helsingin Kaisaniemessä sijaitseva magneettinen observatorio oli jäänyt hankalaan puristukseen. Ympärille kohosi yhä korkeampaa kaupunkirakennetta ja sähkövoimalla kulkevat raitiovaunut häiritsivät magneettisia havaintoja. Uusi observatorio päätettiin rakentaa niin kauas, ettei kaupunki sitä koskaan häiritsisi: kallioille Pasilan eli Fredriksbergin taakse lähes Vähä-Huopalahteen asti. Observatorio valmistui 1910 ja sai nimekseen Ilmala (kuva observatoriosta Helsingin yliopistomuseon kokoelmissa). Heikki Nevanlinnan mukaan* Ilmalassa oli magneettisia mittauksia ja rekisteröintejä varten omat tilat, mutta mittaukset eivät koskaan lähteneet käyntiin Kaisaniemessä olleiden havaintojen laajuudessa.

Vaikka magneettiset mittaukset päättyivät Kaisaniemessä, säähavaintojen teko on jatkunut siellä tähän päivään asti.

Ilmalassa tehtiin magneettisten havaintojen lisäksi pintasäähavaintoja* sekä yläilmakehän havaintoja. Leijoilla lennätettiin meteograafia, havaintolaitetta, joka piirsi kuvaajaa mm. ilmanpaineesta, lämpötilasta ja kosteudesta (kuva leijasta Helsingin yliopistomuseon kokoelmissa). Vuonna 1916* Ilmalassa aloitti työt myös vastavalmistunut matemaatikko Vilho Väisälä, joka teki elämäntyönsä meteorologina yläilmakehän tutkimuksen parissa. Leijahavainnot piirtävine antureineen korvautuivat vähitellen ilmaan vapautettavilla palloilla, joihin ripustetut havaintoanturit lähettivät tietonsa lähtöasemalle radioteitse. Vuonna 1931 Väisälä lähetti Ilmalasta ensimmäisen itse kehittämänsä radiosondin. Vielä samalla vuosikymmenellä alkoi sondien teollinen tuotanto ja toimitus kaikkialle maailmaan – Vaisala Oyj jatkaa edelleen tätä perinnettä.

Vuonna 1957 observatorio sai mahtavan naapurin, kun kalliolle rakennettiin Helsingin Veden kantikas punatiilinen vesitorni. Luulisin, että observatorion merkitys lienee jo silloin ollut vähäinen, sillä eivät meteorologit olisi muuten huolineet moista järkälettä naapuriinsa ilmavirtoja häiritsemään. Observatorio tulikin pian lopullisesti tiensä päähän, sillä vuonna 1967 se jyrättiin Ilmala 2 -vesitornin tieltä. 60-luvulta 80-luvulle Ilmala kasvatti muutenkin merkitystään, laajeni ja sai monia nykyisistä maamerkeistään: YLE oli toiminut Pohjois-Pasilassa jo 20-luvulta lähtien ja 1967 valmistui myös Mainostelevision toimitalo tien toiselle puolelle Pöllölaaksoon. Nämä vaiheet käyvät ilmi myös Maanmittauslaitoksen peruskartoista vuosilta 1961, 1967 ja 1979. Nyt 2000-luvulla Pöllölaakson ympäristö on jälleen ollut myllerryksessä, kun alueelle on rakennettu uusia asuntoja ja toisaalta entisiä studiotiloja purettu.

196119671979

Observatoriotoiminta jatkuu Suomessa kolmessa paikassa, Nurmijärvellä, Jokioisissa ja Sodankylässä. Pasilassa meteorologit saivat toisenlaista jalansijaa 1958, kun Paavo Salmensuu ryhtyi viittomaan piippunsa kanssa Mainostelevision Sääruutu-ohjelmassa. Tupakkatuotteiden esittely ei taitaisi enää olla mahdollista, mutta meteorologit ovat pysyneet uutisten vakioesiintyjinä. Näillä kunniakkailla jalanjäljillä astelen siis taas huomenna töihin Ilmalan kallioiden katveeseen.

Twitter: @liisarintaniemi

Korjaus 7.1.2015: Muutettu observatorion rakennus- ja purkuvuodet. Valmistui 1910 ja purettiin 1967.

*) Artikkelia korjattu ja päivitetty Ilmatieteen laitoksen tutkimuspäällikkö (eläk.) Heikki Nevanlinnalta 17.9.2015 saatujen tietojen perusteella.

Erään vappuhaalarin tarina

Julkaistu

Vapun kirjoitusvuoro osui tällä kertaa minulle, ja heti ensiksi ajattelin, etten ainakaan bloggaa vapun sääennusteesta. Sitä on kuitenkin tuutannannut viime aikoina vähän joka lähteestä. Meteorologin kannalta tällainen yhden juhlapyhän maaninen hierominen on epäkiitollista, sillä ennusteet ehtivät muuttua suuntaan jos toiseen sen kahden viikon aikana, jolloin asia on pinnalla. Toisaalta vappu on kiistämättä yksi vuoden merkittävimmistä sääjuhlista. Tuskin koskaan ovat odotukset sään suhteen yhtä korkealla kuin vappuaamun piknikkiä suunnitellessa. Ja tuskin koskaan voi sää vaihdella niin suuressa haarukassa kuin toukokuun ensimmäisenä päivänä.

Omat remuvappuni ovat jo takana (tai edessä?), mutta ajattelin esitellä teille historiallisen jäänteen niiltä ajoilta: aidon meteorologian opiskelijahaalarin. Ne liittyvät läheisesti myös nykyiseen työnantajaani. Fuksisyksynä nimittäin ilmoittauduin vapaaehtoiseksi hankkimaan sponsorit tuleviin haalareihimme. Keräsin rohkeutta alan toimijoille soitteluun koko talven, kunnes vapun uhkaavasti lähestyessä oli pakko tarttua luuriin. Näppäilin ylioppilaslahjaksi saamaani Nokian 5110-kännykkään Weather Service Finlandin silloisen toimitusjohtajan Pirkko Saarikiven numeron. Ääni väristen tiedustelin, voisiko yritys kenties osallistua jonkinlaisella avustuksella opiskelijaparkojen asianmukaiseen vaatettamiseen. Pirkko totesi siihen, että he voivat sponsoroida haalarit kokonaisuudessaan.

IMG_5086

Weather Service Finland eli WSF tunnetaan nykyään nimellä Foreca Oy. Nimenmuutos oli tarpeen, sillä asiakkat eivät enää rajoitu pelkän kotimaan kamaralle. Muistona noista ajoista toimii kuitenkin edelleen verkko-osoite www.weather.fi, vaikka useimmat teistä tarkistavat sääennusteen näppäilemällä selaimeen Foreca.fi.

IMG_5088

Kuten haalareista näkyy, iloista opiskelijaelämää tuli vietettyä monta vuotta. Tällä kertaa taitaa kuitenkin sujua rauhallisemmissa merkeissä. Vaikka tänä vuonna ei sääbingosta kinkkua tullutkaan, toivotan mukavaa vappua ja kevään juhlaa kaikille!

Twitter: @liisarintaniemi

Viisi kirjaa säästä

Julkaistu

Vaikka verkko on oivallinen paikka opiskella sääasioita, kannattaa aiheesta kiinnostuneen hankkia käsiinsä myös alan yleistajuista kirjallisuutta. Esimerkiksi kuvitus on kirjoissa yleensä monipuolisempaa ja laadukkaampaa kuin verkkosivuilla. Toisekseen verkosta löytyy niukasti materiaalia, joka käsittelisi sääasioita nimenomaan suomalaisesta näkökulmasta. Suomeksi on sitä paitsi kirjoitettu säästä yllättävän paljon: esimerkiksi 2000-luvulla on ilmestynyt useita yleistajuisia säätä käsitteleviä kirjoja. Listaan tähän viisi sellaista suosikkiani, joista arvelen olevan eniten iloa ja hyötyä blogin lukijoille:þÿ

Karttunen, Koistinen, Saltikoff, Manner: Ilmakehä, sää ja ilmasto

Jos täytyy suositella vain yhtä suomenkielistä sääaiheista kirjaa, on se tämä teos. Ursan kustantama 500-sivuinen järkäle ei jätä mitään arvailun varaan. Vuonna 2008 julkaistu kirja on roimasti laajennettu uusintapainos aiemmasta Ilmakehä ja sää -kirjasta. Varoitus: vain todellisille sään ystäville.

Seija Paasonen: Sää (Lähde luontoon -sarja)

Niille, jotka kaipaavat hieman kevyempää ja käytännönläheisempää opusta, suosittelen tätä kirjasta. Hauskasti kuvitettu ja kirjoittajan omilla oivalluksilla höystetty kirja soveltuu hyvin säätä ulkoilun, mökkeilyn tai muiden harrastuksien ohella seuraavan kumppaniksi. Ainoa ongelma on, että koska kirja on julkaistu jo vuonna 2001, eikä siitä ole tietääkseni otettu viime aikoinen uusintapainoksia, sen saatavuus on heikko. Eräiden verkkokauppojen listoilla kirja kuitenkin vielä keikkuu – ja käytettynäkin näyttäisi olevan myynnissä muutama kappale.

SuomalainenSaaLea Saukkonen: Suomalainen sää

Tuoreempi yleistajuinen selvitys sääasioista tulee meteorologi Lea Saukkosen näppäimistöltä. Kirjan alaotsikon ”Ilmastonmuutos ja ääri-ilmiöt” mukaisesti siinä käsitellään myös ilmastonmuutosasioita ja sitä, miten Suomen sää tulee muuttumaan vuosikymmenten kuluessa.

Gavin Pretor-Pinney: Pilvibongarin taskuopas

Kyseessä on käännöskirja, mutta pilvilajit ja -suvut ovat onneksi samanlaisia kaikkialla maailmassa. Jotkut bongaavat lintuja, toiset tunnistavat sieniä – tämän kirjan avulla voit nimetä kaikki taivaalla näkemäsi pilvet ja kerätä jopa pisteitä harvinaisimpien ilmiöiden havaitsemisesta. Näppärä pikkukirja kulkee pilvibongarin mukana minne vain.

Seija Paasonen: Pois Espanjan edestä

Tämä on henkilökohtainen suosikkini, vaikkei se suoranaisesti meteorologiaa käsittelekään. Paasosen kirja on nimittäin Yleisradion TV-säätiedotusten historiikki vuosilta 1959-2009. Kirjan sivuilla seikkailevat niin Erkki Nysten kuin Martti ”Räntä” Mäkelä. Ja kyllä, edelleen lähes viikottain tulee meillekin palautetta, jossa meteorologia komennetaan siirtymään pois Espanjan tai Kanarian saarten edestä.

Onko teillä sääaiheisia kirjasuosituksia?

Twitter: @liisarintaniemi

Tarkista turbulenssi ennen seuraavaa lentomatkaasi

Julkaistu

Turbulenssi eli pyörteisyys johtuu siitä, että ilman virtaukset eivät ilmakehässä ole koskaan täysin tasaisia eli laminaarisia. Ilman osasten välillä esiintyy kitkaa, joka synnyttää pieniä pyörteitä, jotka puolestaan synnyttävät lisää pyörteitä. Siinä vaiheessa, kun virtaukset ovat suuria ja nopeita, alkaavat pyörteetkin olla ihmisarjen mittakaavassa mielenkiintoisia.

Monelle turbulenssi on tullut tutuksi lentomatkustaamisen kautta. Arkisemmin ilmakuoppina kunnettu ilmiö saattaa heitellä konetta rajun oloisesti. Turvavyömerkkivalo syttyy, henkilökunta katoaa käytäviltä ja matkustajia luonnollisesti harmittaa, kun tarjoilu loppuu ja vessaankaan ei pääse. Varotoimenpide on kuitenkin perusteltu. Yksi turbulenssin suurimmista vaaroista matkustajalentokoneelle on nimenomaan se, että koneessa vapaasti seisovat tai ilman vyötä istuvat voivat loukata itsensä vakavasti, kun kone yllättäen heilahtaa.

Ilma-alukset pyrkivät pois turbulenttisista olosuhteista lentokorkeutta vaihtamalla. Joskus tasaisempaa pintaa ei kuitenkaan löydy tai korkeutta ei voi vaihtaa esimerkiksi muun lentoliikenteen vuoksi. Silloin turbulenttisissa olosuhteissa voidaan joutua lentämään pitkiäkin aikoja.

Turbulenssin kohtaamista pyritään välttämään jo lennonsuunnitteluvaiheessa valitsemalla reitti niin, että se kiertää mahdollisesti höykkyiset alueet. Esimerkiksi Helsinki-Pariisi-lennon reitti voi poiketa päivittäin paljonkin sen mukaan, minkälaiset tuuliolosuhteet Euroopan yläilmakehässä vallitsevat. Tähän tarvitaan sääennusteita. Ilmailua varten laaditaan omia tuotteita, joissa on tuulen lisäksi eritelty suihkuvirtausten akselit ja niihin liittyvät turbulenssialueet.

Tiesitkö, että nämä tuotteet ovat verkossa kaikkien nähtävillä? Mikään ei estä sinua tutustumasta itse lentosäätietoihin ennen seuraavaa lentomatkaasi ja katsomaan, missä on mahdollista kohdata turbulenssia. Lennon reittiin ei valitettavasti pysty vaikuttamaan, mutta voinemme luottaa siihen, että lentoyhtiön intressit reittivalinnassa ovat samat kuin matkustajienkin: mahdollisimman turvallisesti ja taloudellisesti määränpäähän. Kartalle voi kuitenkin vetää viivan likimain lähtöpisteestä kohteeseen ja katsoa, osuuko reitille suihkuvirtauksiin liittyviä ns. kirkkaan ilman turbulenssin alueita.

Otetaanpa esimerkki.

Kuvassa (klikkaa suuremmaksi) on Euroopan SWC eli merkitsevän lentosään kartta. Voimassaoloaika selviää vasemman ylänurkan laatikosta. Paksut mustat viivat väkäsineen ovat suihkuvirtausten akseleita – niissä siis tuulee yläilmakehässä voimakkaimmin. Näetkö katkoviivalla rajatut alueet, jotka sijoittuvat pääasiassa suihkuvirtausten ympärille? Ne kertovat kohdista, joissa kohtalaista tai kovaa turbulenssia todennäköisesti esiintyy. (Alue ei tarkoita, että se olisi kauttaaltaan turbulenttinen – se on alue, jolla turbulenssia voidaan paikoin havaita.)

swc2aro_1800

Kartan perusteella voi päätellä, että lento Helsingistä Lontooseen saattaa tuntua epämiellyttävältä. Sen sijaan lento Helsingistä Malagaan, Aurinkorannikolle onnistutaan todennäköisesti reitittämään niin, että olosuhteet ovat varsin tasaiset.

Ihan näin yksinkertainen asia ei tietenkään ole. Kartoilla olevat turbulenssialueet on maantieteellisen sijainnin lisäksi rajattu myös pystysuunnassa ts. minkä lentopintojen väliin turbulenssialue rajautuu. Tämän selvittäminen menee blogikirjoituksen ulkopuolelle, mutta harrastuneet voivat tutustua siihen kotitehtävänään.

SWC-kartat ovat ilmaiseksi jaeltavaa materiaalia, joten niitä on verkossa nähtävillä useissa osoitteissa. Tässä linkki NOAA:n sivulle, josta löytyy tuoreimmat kartat kaikkialle maailmaan. Euroopan kartta on kohta ”f. Euro Sig WX”. Kotimaan lentoja varten samankaltainen kartta löytyy lentosaa.fi-palvelusta.

Hyvää matkaa!

Twitter @liisarintaniemi

Salaisissa peitetehtävissä

Julkaistu

Hei taas. Tämä on ensimmäinen blogikirjoitukseni sitten viime pääsiäisen. Pian sen jälkeen jäin vapaalle myös meteorologin töistä ja vasta tällä viikolla olen palannut päivätyöhöni. Missä olen sitten ollut? Salaisissa peitetehtävissä.

Olen karistanut harteiltani ilmatieteilijän viitan ja asettunut sellaisen ihmisen asemaan, jonka ainoat tietolähteet tulevista ilmoista ovat Foreca.fi:n nettisivut ja Pekka Poudan naama iltauutisissa. Olen päivitellyt helteitä, lumen puutetta, purevaa pakkasta ja vaihtanut naapurin kanssa kuulumisia siitä, mitä ”ne” lupasivat ensi viikolle.

Kiitos nykyaikaisten tietoliikenneyhteyksien minulla on mahdollisuus seurata Forecan ennusteiden pohjana olevia ennustemalleja kotoa käsin, mutta äitiyslomalle jäädessäni jättäydyin suosiolla lomalle näistäkin. Osaksi tämä johtui luonnollisesti siitä, että sääasioille ei yksinkertaisesti ollut aikaa, osaksi siitä, että joskus on hyödyllistä pitää taukoa työstään. Kolmas syy oli tämä, josta kirjoitan: halusin nähdä, millaista toisella puolella on.

Meteorologit saattavat nimittäin elää omassa kuplassaan mitä sääennusteisiin tulee. Kun on itse nähnyt kaikki erilaiset sääennustemallit ja niiden tarjoamat vaihtoehtoiset tulevaisuudenkuvat, kertoo huomisen sääkartta meteorologille luonnollisesti paljon enemmän kuin se kertoo tavalliselle sääennusteen käyttäjälle. Paljon informaatiota häviää tai hävitetään siinä prosessissa, kun ennuste käännetään radiotekstiksi, kartaksi tai huomista kuvaavaksi sääsymboliksi ja lämpötilaksi. Lost in translation. Tästä johtunee, että meteorologin näkökulmasta ennusteet menevät harvoin pieleen. Ovatko ennusteet käyttäjän mielestä yhtä käyttökelpoisia?

Yllätin itsenikin sillä, miten paljon tulin seuranneeksi vapaasti jaettavia säätietoja kotona ollessani. Rehellisesti sanottuna elämässäni on ollut sellaisiakin vaiheita, jolloin en ole kokenut sääennusteita henkilökohtaisesti tärkeiksi (nuori sinkku kaupunkilaisnainen, jolla ei ole ulkoilmaharrastuksia). Nyt kun pihassa on keskeneräinen autotallityömaa, eteisessä puettavana kahdet toppahaalarit ja lumisateen tullen kolattavana koko piha, sääennusteet kiinnostavat enemmän kuin koskaan.

Millaista siellä toisella puolella sitten oli? Eipä valittamista. Katsoin päivittäin Forecan täsmäsään kotipaikalleni. Tämä antoi mielestäni erittäin hyvän kuvan kuluvan päivän säästä ja osviittaa huomisesta ja ylihuomisesta. Sen sijaan etusivun sääkarttoja tai 10 päivän symboliennusteita en juurikaan katsonut. Kun autotallin peltikattoa asennettiin, seurasin ahkerasti tutkakuvista, onko lähialueille kehittymässä kuurosadepilviä. Kun tarvittiin näkemystä sään kehityksestä yli viiden päivän päähän, turvauduin 15 vuorokauden parviennusteeseen – se sai suhteellisen hyvin kiinni esimerkiksi viimeisimmän pakkasjakson päättymisajankohdan. TV:n säälähetyksiä tuli myös katsottua paljon, mutta liekö kyse ammattitaudista, kun itse sääasia jäi niitä seuratessa sivuseikaksi.

Peitetehtäväoperaatio on nyt suoritettu ja tämä meteorologi palannut Forecan muonavahvuuteen – tavataan siis jatkossakin täällä blogissa.

Pääsiäinen 2013 ja kaakon hankalat sadealueet

Julkaistu

Minulle näkyy tässä blogissa aina osuvan tehtävä kirjoittaa pääsiäisen säästä. Pitkän ennusteen laatiminen on ollut epäkiitollinen tehtävä siinä mielessä, että pyhien aikana Suomea lähestyy kaakosta kaksikin lumisadealuetta, jotka saattavat ulottua tai olla ulottumatta maamme kamaralle. Meteorologien puheita pitempään seuranneille on varmasti tuttua valittelu, että kaakon sadealueet ovat usein huonosti ennustettavissa. Tarkkaa syytä ilmiölle en osaa antaa. Poliittisesti epäkorrekti selitys on, että havaintoverkosto Itä-Euroopan puolella on heikkolaatuinen, mutta tämä on todennäköisesti länsimielistä puppua. Suomesta katsottuna länteen, jossa suuret merialueet sijaitsevat, se vasta harva havaintoverkko onkin. Sitäpaitsi nykyiset satelliittihavainnot ja muut kaukokartoitusmenetelmät antavat hyvää tietoa sekä Suomen itä- että länsipuolelta.

Jos ja kun jokin kanta on pakko ottaa, sanon, että pääsiäisestä tulee poutainen ja suuressa osassa maata aurinkoinenkin. Etenkin pohjoiseen on tiedossa mainiota ulkoilusäätä, vaikka muutama nopealiikkeinen ja hankalasti ajoitettava lumikuuroalue paineleekin Lapin yli pyhien aikana. Pohjoisessa päivälämpötilat ovat heikosti pakkasella, mikä lienee rinteessä ja laduilla viihtyvien kannalta mukava asia. Oulun eteläpuolisessa Suomessa päivälämpötila käy yleisesti nollassa tai vähän plussan puolella, mutta yöt ovat tuttuun tapaan reilusti kylmempiä.

Pitkäperjantai on aurinkoinen päivä, mutta lauantain aikana pilvisyys lisääntyy maan etelä- ja kaakkoisosassa. Lumisadealue näyttäisi viistävän läheltä kaakkoisrajaa, ja on mahdollista, että sateita ulottuu myös etelärannikolle. Sunnuntaiksi eli pääsiäispäiväksi sitten selkenee ainakin maan länsiosassa, kunnes sade- ja pilvialue nro 2 viistää jälleen kaakkoisrajaa maanantaina. Tämä jälkimmäinen sadealue saattaa jonkin verran sotkea toisen pääsiäispäivän paluuliikennettä, joten kannattaa tarkistaa tuoreet säätiedot ja tutkakuva ennen kotimatkalle lähtöä.

Hyvää pääsiäistä jälleen, arvon lukijat!