Author: Liisa Rintaniemi

”Kovan tuulen varoitus: Suomenlahden itäosa, Selkämeren pohjoisosa, Merenkurkku ja Perämeri: Lännen ja lounaan välistä tuulta 17 m/s. Suomenlahden länsiosa ja Selkämeren eteläosa: Lännen ja lounaan välistä tuulta 15 m/s…”

Olette varmaan huomanneet, että Forecan sivuilta ei löydy säävaroituksia. Tämä ei johdu siitä, etteivätkö meteorologimme pitäisi säätilannetta ajoittain vahinkoa aiheuttavana, vaan siitä, että velvollisuus varoittaa vaaraa aiheuttavista säätilan muutoksista on liikenne- ja viestintäministeriön alaisena toimivalla Ilmatieteen laitoksella. Voimassa olevat varoitukset voitte tarkastaa tältä sivulta.

Keli-, tuuli- ja metsäpalovaroitukset ovat kaikille tuttuja suosikkeja jo vuosien takaa,  Käsitys siitä, mitkä kaikki säätilan muutokset voivat aiheuttaa varaa, on kuitenkin selvästi laajentunut 2000-luvulla. Runsaista sateista alettiin varoittaa toukokuussa 2009. Samalla otettiin käyttöön kolmiportainen ukkosvaroitusjärjestelmä aiemman yksiportaisen varoituksen sijaan. Huhtikuussa 2011 valikoima kasvoi varoituksilla meriveden korkeudesta ja aalloista, hellejaksoista ja pakkasesta – kaikki kolmeportaisilla asteikoilla varustettuna. Myös UV-säteilystä varoitetaan, mikäli UV-indeksi saavuttaa vähintään arvon 6.

Näiden lisäksi Ilmatieteen laitos ennustaa viisiportaisella asteikolla lumivyöryjen todennäköisyyttä tietyillä Pohjois-Suomen tunturialueilla, seuraa alailmakehän ilmanlaatua ja otsonipitoisuutta sekä varoittaa liukkaasta jalankulkusäästä ja jäätämisestä merenkulun yhteydessä. En kai vain unohtanut mitään?

Monipuolistuneen varoitusvalikoiman tarkoitus on palvella liikenteen ja yhteiskunnan lisäksi erityisryhmiä, esimerkiksi vanhuksia, pikkulapsiperheitä ja pitkäaikaissairaita. Osaltaan kehtys johtuunee sääennusteiden parantumisesta: kun esimerkiksi ukkosia pystytään seuraamaan ja ennustamaan aiempaa tarkemmin, niistä voidaan myös antaa tarkempia varoituksia. Välillä kuitenkin tuntuu, että runsas varoitusmaailma hämmentää sääennusteiden käyttäjiä puhumattakaan siitä, millainen jättipotti helle- tai pakkasvaroitus on raflaavia sääotsikkoja janoavalle medialle. Onko Suomen sää todella näin vaarallista? Millainen rooli säävaroituksilla on sinun arjessasi? Seuraatko niitä säännöllisesti?

Kun blogikirjoituksen aiheena on ilmastonmuutos, tiedän osan painavan välittömästi takaisin-nappulaa. Epämiellyttävistä totuuksista kun ei ole mukava lukea, kirjoittakaa enemmän sellaisia leppoisia juttuja hellesäistä ja lumisista talvista ja hirmumyrskyistä jossain muualla. IPCC:n eli hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin viidennen arviointiraportin yhteenveto ilmestyi viime sunnuntaina, joten koen velvollisuudekseni tuoda asian myös Sään takaa -blogin valistuneiden lukijoiden tietoon. Meteorologisesta näkökulmasta kiinnostavin eli ilmiön fysikaalista taustaa valottava jättiraportti ja alan viimeinen sana ilmestyi jo viime vuonna ja osoitti jälleen kiistattomasti sen, minkä aiemmatkin arviointiraportit: ilmasto lämpenee nopeasti ihmisen aiheuttamien kasvihuonekaasupäästöjen seurauksena. Nyt ilmestyneen, päättäjille osoitetun yhteenvedon sanoma on huolestuttava: taistelu ollaan häviämässä ja seuraukset ovat peruuttamattomia.

Kun minulta on aiheesta kysytty, olen yrittänyt pitää yllä varovaista optimismia siitä, että ihmiskunta kykenee ratkaisemaan ongelman teknologian avulla. Ilmastosopimuksissa kun ei tunnu tapahtuneen merkittäviä edistysaskelia kuluneen vuosikymmenen aikana.Silti turhauttaa se että tämän ajan suurimpaan ongelmaan ei suhtauduta vakavasti ja ydinvoimaloidenkin rakentaminen on työn ja tuskan takana.

Eniten tätä meteorologia ärsyttää, että vielä vuonna 2014 niin sanotut ilmastoskeptiset tahot saavat puheenvuoron mediassa. Kommenttiosastoissa ja somessa toivorikkaan huutelun ilmastonmuutoksen pysähtymisestä vielä kestää ammatillisella viileydellä, mutta ei valtamediassa, jota seuraavat ja uskovat sadattuhannet ihmiset. Minustakin olisi ihan älyttömän hauska saada tietää, että ilmastomuutos olikin vain satua, mutta ”uskotko ilmastonmuutokseen” -gallupien aika on ohi.

Siteeraan vielä Leo Straniusta, joka on lausunut haastattelussa: ”Jos ilmaston lämpeneminen jatkuu tätä tahtia, maapallo pystyy elättämään vain 1–2 miljardia ihmistä. Se tarkoittaa, että nykylapsista vain joka kymmenes selviää.”

Tekstin mainiot infografiikat ovat peräisin ilmasto-opas.fi -sivustolta, jota ylläpitävät Ilmatieteen laitos ja Ympäristöministeriö. Tuli silti mieleen, että olisiko niissä pitänyt olla ne kymmenen lasta, jäätiköt ja sen sellaiset kun ovat niin kovin kaukaisia.

Näinä päivinä ruska pääsee vauhtiin täällä etelässäkin. Muualla maassa ainakin koivut ovat METInfo Fenologia -palvelun mukaan jo keltaisia. Yöpakkaset yleistyvät, mikä saa puut korjaamaan klorofyllin eli lehtivihreän parempaan talteen. Jäljelle jäävät lehden muut väriaineet: antosyaani, ksantofylli ja karotiini, joita me puolestamme ihastelemme syksyn kauniina väreinä. Viime syksynä ruska oli etelässäkin poikkeuksellisen hieno, mikä johtui säätyypistä, jossa päivät olivat melko lämpimiä ja öisin oli vähän pakkasta.

Ilmeisesti myös lämmin kesä edesauttaa komean ruskan muodostumista. Tänä vuonna ei etelään kuitenkaan ole Metlan mukaan odotettavissa yhtä hehkuvia värejä, sillä etenkin koivuja vaivaavat sienitaudit.

Twitter: @liisarintaniemi

Kun asiaa miettii, työni on käynyt läpi valtavan muutoksen viime vuosina. Vielä kolme vuotta sitten teimme MTV:llä kahta erilaista työvuoroa: aamun Huomenta Suomi -vuoroa ja illan uutisvuoroa. Koska vuoroissa työskenneltiin yksin ja aamuvuorolainen lähti kotiin monta tuntia ennen kuin iltavuorolainen saapui paikalle, saattoi kulua useita viikkoja ilman, että näin yhtäkään kolleegaani. Vuoro oli pyhitetty televisiolähetysten valmisteluun, mutta silloin tällöin merkittävien säätapahtumien kohdalla saatettiin antaa haastatteluja radioon tai tehdä jopa sääaiheinen juttu verkkosivuille yhdessä sähketoimittajan kanssa.

Sitten kävi niin, että sään huomattiin kiinnostavan ihmisiä.

No, tietenkään se ei tapahtunut yhdessä yössä. Sääuutisointi lisääntyi vähitellen koko 2000-luvun ajan*. 2010-luvulla sääviihteen määrä tuntuu kohonneen uusiin sfääreihin. Jossain vaiheessa MTV:lläkin huomattiin nurkassa aiemmin kaikessa rauhassa nököttäneet meteorologit.

Nykyään työpäiväni sisältää suuren määrän sosiaalisia kontakteja. Meteorologit työskentelevät nyt kolmessa vuorossa, joten kollegoita tapaa päivittäin ja vaihdamme näkemyksiä ja kokemuksia säätilanteesta. Tällä on ollut mm. se positiivinen vaikutus, että olen viime vuosina oppinut enemmän kuin aiemmalla meteorologin urallani yhteensä. Yhteydet uutistoimitukseen ovat aiempaa tiiviimmät ja teemme paljon yhteistyötä toimittajien kanssa. Radiossa on viikoittain sovitut vakiovierailut, mutta usein pääsee antamaan ääninäytteen muissakin yhteyksissä. Osa sosiaalisista kontakteista on virtuaalisia. On twiittailua, facettämistä, Instagramia ja tietysti myös tämän blogin kirjoittamista. Esimerkiksi Twitteriä ryhdyin käyttämään aktiivisemmin vasta tämän vuoden alkupuolella, mutta myönnän olevani koukussa. Se on oiva tapa saada kontakti muihinkin kuin vain Forecassa työskenteleviin meteorologeihin. Toisekseen se on kontakti katsojiin ja lukijoihin. Palaute meille meteorologeille tulee yhä useammin sosiaalisen median kautta. Kolmannekseen se on kontakti joukkoon säästä kiinnostuneita ja varsin valistuneita henkilöitä, jotka eivät kuitenkaan ole ammatiltaan meteorologeja. Heistä löytyy esimerkiksi ukkosbongareita, retkeilijöitä ja purjehtijoita – samaa väkeä on varmaan myös tämän blogin aktiivisimmissa lukijoissa.

Pyöritteleekö siellä joku silmiään ruudun toisella puolen? Onko intoilu sosiaalisesta mediasta poikamaista hätäilyä? Vai onko sittenkin niin, että some-kelkasta pois jättäytyminen on vihoviimeinen virhe? Älkää minulta kysykö, en minä tiedä. Tällä hetkellä Päivän sää -lähetyksellä on n. 500 000 katsojaa ja MTV Sään facebook-ryhmällä 6 700 tykkääjää – noiden lukujen äärellä tuntuu itsestäänselvältä, mihin työpanos kannattaa kohdistaa. Mutta maailma muuttuu ja pian punnukset ovat kenties toisin päin. (Tai ilmaantuu jotain aivan uutta, jonka perään lähdemme silmät kiiluen.) Yhä harvempi lukee säätietonsa sanomalehdestä mutta jo yli 55 000 ruotsalaista katsoo säälähetyksensä Instagramista.

Twitter: @liisarintaniemi

*) Täysin lonkalta heitetty väite, ei tieteellistä pohjaa. Mutta tässä olisi hyvä lopputyön aihe viestinnän opiskelijalle.

Sää oli tiistaina puheenaihe koko maassa. Lunta saatiin niin Kemijärvellä kuin Helsingissä. Suomalaiset osasivat repiä tilanteesta myös mustaa huumoria – mutta ymmärrän kyllä, että jos on koko talven odottanut mökkilomaansa, lumisade kesäkuun kolmannella viikolla saattaa ottaa pannuun eivätkä edes vitsit auta.

Sää on huomiseksi lämpenemässä hitusen tämänpäiväisistä alle kymmenen asteen lukemista, mutta vain hitusen. Yli kahdenkymmenen asteen lämpötiloja ei juhannusviikonloppuna nähdä. Juhannussään ennustamista on tyypilliseen tapaan hankaloittanut sateiden kuuroluonteisuus – mitään suurta sadealuetta ei siis juhannuksenakaan ole liikkeellä, mutta Suomi kuuluu koko viikonlopun laajaan matalapaineen alueeseen, jossa syntyy ja kuolee useita osakeskuksia. Juuri nuo osakeskukset ovat tietokonemallien heikkous. Koska emme tiedä niiden sijaintia, emme tiedä sateidenkaan sijaintia.

Mutta yritetään ainakin juhannusaaton osalta:

Perjantaina sateen mahdollisuus on suurin maan keskivaiheilla ja Pohjois-Lapissa. Enimmäkseen kyse on hajanaisista sateen riekaleista, mutta ylimmän Lapin yllä on laajempi sadealue, jossa todennäköisesti sataa myös lunta. Maan eteläosa on vaihdellut ennusteissa vuoroin poutaisena, vuoroin sateisena, tällä hetkellä sateelle on jonkinlainen mahdollisuus. Lämpötila on etelässä ylimmillään 15-17 astetta ja vähenee siitä pohjoisemmaksi mentäessä niin, että Ylä-Lapissa on vain muutama aste lämmintä.

Juhannusyön edessä sateet joka tapauksessa hiipuvat, tuuli heikkenee ja ilma muuttuu kuulaampaan ja viileämpään suuntaan.

Myös lauantai on viileä ja epävakainen. Lämpötila on koko maassa alle 15 asteen ja kuurosateisiin kannattaa varautua. Lapissa kuurot tulevat paikoin jopa lumena.

Yöksi kuitenkin näyttäisi sää taas selkenevän. Tästä juhannuksesta taitaakin nauttia parhaiten untuvatakki päällä kotimaan valoisan yön ääniä kuulostellen ja ihastellen. Mukavaa keskikesän juhlaa!