Author: Juha Föhr

Jotenkin olen nähnyt tämän saman aikaisemminkin. Korkean maan pohjoisosa makaa tuhdissa pakkasessa, mutta alhaalla eli etelässä lämpötila pomppii ylös ja alas niin ettei aina perässä pysy, ainakaan ulkovaatteita valitessa. Jalkineista nyt puhumattakaan: samat, jotka parhaiten pitävät pakkasta, menevät piloille vettyessään loskassa. Pitoakin saisi pohjassa olla, ettei selälleen lento yllätä jo heti kotipihassa. Välillä tuulee lauhasti ja lujaa, ja nyt heti sunnuntaina häijyn kylmästi poskipäihin myös lumen lentäessä vasten kasvoja. ”Luihin ja ytimiin” on kokemuksen sanelema sanonta suomen kielessä.

Maanantaina edes tuuli hellittää, mutta pakkastapa on sen edestä. Saa tehdä työtä, jotta tarkenee. Tiistaina sataa ensin lunta ja sitten on lämpötila täällä Helsingissä vähän aikaa jopa nollassa, kunnes jo illalla kylmenee jälleen. Mutta vain vähäksi aikaa, sillä keskiviikkona alkaa lauhtua. Torstaina jo koko maassa voimistuu lauha etelätuuli, ja voi olla, että pitää elää seuraavaan sunnuntaihin, jotta etelän mies pääsee huitomaan pakkasilmaa.

Kielikuvat muokkaavat käsitystämme maailmasta ihan ilman että sen huomaisimme. Ei lämpötilakaan tosiolevaisesti ”kohoa” tai ”laske”, vaan lämpö on aineen molekyylien liikettä. Eikä tällä planeetalla niin kylmää olekaan, etteivät nämä pikku osaset lainkaan liikkuisi. Koko puhe lämpötilan liikkeestä ”ylös” ja ”alas” tulee tavasta mitata sitä: elohopea- tai spriipatsaan liikkeestä pystysuoraan sijoitetussa tyhjiölasiputkessa. Kuumemittari voi olla myös vaakatasossa, mutta silti kuume ”nousee”. Ja entäs se jääkaapin viisarimittari? Siis vähän samaa kuin että ”tunnelma nousee kattoon asti”. Kielikuva hajoaa, jos vaihtaa katon paikalle ullakon. Tunnelman raja on juhlahuoneen katto.

Mitäs, jos kokeilisimme sään ja huvipuiston yhdistämistä toisiinsa tällä samalla tekniikalla. Lämpötila olisi vuoristorata ja lumipyryn tuova matalapaine-ilmapyörre puolestaan karuselli. Minä tietysti olisin sen vaivihkaa käytöstä poistetun kummitusjunan pölyttynyt mörkö. Mitä muita yhtymäkohtia säällä ja huvipuistolla voisi olla? Entä sääalalla ja huvipuistobisneksellä? Ovatko kokemuksesi näistä millään lailla yhteneväisiä? Mitä ajattelet? Anna palaa, tässä et polta näppejäsi.

 

Kuvan linkki: http://pixabay.com/static/uploads/photo/2012/12/15/20/17/kermit-70118_640.jpg

 

Joulufriikit saivat juhlansa valkeana, säiden suosioksi sitä kai on sanottava. Viimeistään tämän lauantain kuluessa maan lounaisosan lumen kanssa oli vähän niin ja näin; lauha talvimyrsky teki tehtävänsä. Maan keskiosassa tuo myrskymatala teki toisen tehtävän: se peitti puut niin raskaalla märällä lumella, että puita ja oksia kaatui sähkölinjoille pimentäen pirttejä.  Nyt yöllä myös lounaaseen leviää lumisateita, tosin melko heikkoja. Kuitenkin maa voi saada niistä valkoista väriä ennen pakkasia.

Pakkanen onkin lähipäivien sana. Jospa etelän miehenä pitäisin kunnon pakkasena siinä kymmentä astetta ja enempää, niin sen voisin sanoa toteutuvan koillisesta alkaen sunnuntai-iltaan mennessä jo linjalla Virolahti-Lahti-Tampere-Kokkola. Liikaa pakkasta eli viitisentoista astetta on samaan aikaan paitsi pohjoisessa, jo ainakin Itä-Suomen pohjoisosassa ja Jyväskylän tienoilla. Kireää pakkasta eli 20 astetta on mahdollista löytää ainakin Itä-Lapista. Vaikka muistutan nyt tästä etelän asteikostani: ei 20 pakkasastetta vielä Lapin ihmisiä pelota, ja onko moinen siellä vielä mitenkään kireää…

Mittasin juuri aikaa vain sunnuntai-iltaan asti. Alkuviikolla sitä pakkasta vasta onkin, mutta onneksi vain alkuviikolla tuossa liiallisessa mitassa – oman äskeisen määritelmäni mukaan. Jopa kireää voi pakkanen helposti olla varsinkin tiistaina etelää myöten. Silloin on joululajitelman pyhistä se viimeinen: kolmen kuninkaan – tai itämaan tietäjän – käynti arvokkaine lahjoineen Jeesus-lapsen luona seimen äärellä Betlehemissä. No totuus on myös se, että juhlan merkitys on eri kirkkokunnissa erilainen. Se voi olla Jumalan ilmestymisen tai Jeesuksen kasteen juhla.

Säiden vaarinoton kannalta Loppiainen ei ole tärkeä, mutta tarpeeksi vanhoina aikoina on loppiaisen kintereillä eli heti 7.1. ollut almanakassamme Nuutin päivä, joka nykykalenterissa on nuutinpäivänä 13.1.  Tähän aikaan kuuluu joulun syöminkien ja juominkien – jopa itse joulurauhan – loppua. Arjen askeesi ja itsekuri valtaavat alaa. Tosin viikon saa jatkoaikaa, jos päättää elää nykyisen (vuodesta 1708 lähtien) nuutinpäivän mukaan. Kutkuttava ajatus – antaa muiden mennä loppiaisen, minä ehkä nuutinpäivän mukaan. Joulurauhanhan piti Ruotsin valtakunnassa kestää 20 päivää. Suunta on kuitenkin selvä, juhlasta mennään kohti arkea. Arkityöt alkavat. Ja nyt loppiaisena on kipakka pakkanen.

Koska loppiaisen paikka oli heitteillä 20 vuotta (1972-1992), se sekoitti myös nuuttipukkien aikataulun, joka nyt on jäänyt 13:nteen päivään. Sen päivän säätä ei vielä jaksa arvailla, mutta taitaa olla niin, että nuuttipukit tarkenevat joulupukkia paremmin. Ainakin jo 7.1. on lännestä alkaen loppiaista lauhempaa, ja loppuviikolla sitä lauhaa vasta onkin. Lyhyeksi siis jää loppiaisaaton ja loppiaisen pakkanen, eikä uutta samanlaista ole näkyvissä. En tiedä, oliko tämä nyt hyvä näkökulma näin sydäntalven kynnyksellä.

 

http://yle.fi/uutiset/nuutinpaiva_korjaa_joulun_pois/5058387

http://www.tunturisusi.com/joulu/nuutinpaiva.htm

Lähteenä myös Kustaa Vilkuna, Vuotuinen ajantieto.

 

Kuvan linkki: http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Magi_%281%29.jpg

 

 

 

 

Joulua on värittänyt revontulten loimu siellä, missä on riittänyt näkyvyyttä ylöspäin. Kas, kun revontulten näyttämö on paljon pilviä ylempänä, aina ilmakehämme ulkorajalla asti. Arkipäivässämme tuntemastamme ilmakehästä ei tosin enää ole kyse, niin harvaa siellä on aine. Kaasukehäämme se kuitenkin luetaan.

Avaruussää on käsitteenä hauska. Se ei tarkoita alemman ilmakehän sääjärjestelmien tapaisten ilmakehän osasten tutkimusta, muttei myöskään avaruuden ilmiöiden vaikutusta totuttuihin säätiloihimme, vaan sittenkin jotain muuta. Kyse on ilmiöistä, jotka ovat sidoksissa aurinkotuulen ja maapallon magneettikentän kohtaamiseen ja keskinäiseen vuorovaikutukseen.

Auringon aktiivisuus vaihtelee, mistä kertovat esim. auringonpilkut. Auringosta meille tulee valo, lämpö ja sitä kautta koko tuntemamme elämä. Esimerkiksi valo on kuitenkin vain pienen pieni osa sähkömagneettisen säteilyn koko spektristä. Sähkömagneettinen säteily on aihe, johon kannattaa tutustua tai joka kannattaa kerrata. Pitää myös muistaa, että sähkömagneettinen säteily koostuu kvanttiteorian mukaan fotoneista. Jos revontulet eivät olisi myös valoa ihmissilmälle, emme niitä näkisi. Emmekä näe, jos muuta valoa on liikaa peittämässä ne näkyvistä.

Revontulet ovat ainoastaan näkyvä osa monimutkaisesta plasmaisen aurinkotuulen ja maapallon magneettikentän kohtaamisesta. Aurinko siis tuskin lähettää meille – ja vain meille tänne maapallolle – suurta määrää varattuja hiukkasia (protoneja ja elektroneja) vain aiheuttaakseen meidän taivaallemme revontulia. Aurinkotuulen plasmassa atomit ovat ionisoituneet eli menettäneet elektroneja. Sähköisesti varattujen hiukkasten oma liike myös aiheuttaa sähkömagneettisia kenttiä eivätkä hiukkaset siis pelkästään mene sinne, minne maapallon magneettikentän magneettiset voimaviivat niitä vievät.

Voitaneen sanoa, että etenkin magneettisten myrskyjen aikana nämä varattujen hiukkasten virrat ja niiden aiheuttamat sähkömagneettisen kentän vaihtelut tekevät induktion avulla ikään kuin uutta sähköä, joka vaikkapa kulkee siellä missä ihmisen tekemä sähkökin – lisänä kuormittamassa sähköverkon muuntajia. Siis sitä tarpeeksi suurta auringonpurkausta odotellessa…

Magneettisten myrskyjen vaikutukset ovat moninaiset ja tutkimuksen alla, kuten revontuletkin. Suomi vieläpä on tutkimuksen kärkimaita ja jo vanhastaan. Helsingin Kaisaniemessä Vuorikatu 24:ssä sijaitseva tontti, jolla Ilmatieteen laitos ei enää sijaitse, on itsensä Venäjän tsaarin määräyksellä varattu ikuisiksi ajoiksi maamagneettiselle tutkimukselle. Nyt siellä on Kotimaisten kielten keskus, samassa talossa, missä minäkin työskentelin ainakin 17 vuotta.

Mutta revontuliin. Kun auringonsäteilyn hiukkaset törmäävät yläilmakehän vaikkapa typpi- ja happiatomeihin, nämä virittyvät. Viritystilan purkautuessa syntyy valoa, jonka aallonpituus eli väri riippuu siitä, onko törmätty happeen vai typpeen ja millä nopeudella. Revontulet voisivat oikein tuotteistettuina ja tietysti ennustettuina olla Suomelle myös matkailuvaltti. Bongataanhan sitä nyt tyhmempiäkin asioita. Mutta ainakin voimme itse niistä nauttia. Kunhan vain yöt olisivat selkeitä.

 

Tutkija Minna Palmroth kertoo aiheesta:

 

Lisää tietoa aiheesta:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Avaruuss%C3%A4%C3%A4

http://ilmatieteenlaitos.fi/avaruussaa  (avaruussää tällä hetkellä)

http://fi.wikipedia.org/wiki/Plasma

http://fi.wikipedia.org/wiki/Aurinkotuuli

https://www.ursa.fi/ursa/jaostot/revontulet/ennusteet.html

 

Kuvien linkit:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Aurinkotuuli#mediaviewer/File:Magnetosphere_rendition.jpg

http://www.google.fi/imgres?imgurl=https%3A%2F%2Fc2.staticflickr.com%2F4%2F3165%2F2849896588_fe971014a7_z.jpg%253Fzz%253D1&imgrefurl=https%3A%2F%2Fwww.flickr.com%2Fphotos%2F11304375%40N07%2F2849896588%2F&h=640&w=611&tbnid=p4GVo9H_470BYM%3A&zoom=1&docid=c7yk4gKL4H80qM&hl=fi&ei=II-eVKWNIaa7ygPTuYGoCw&tbm=isch&ved=0CE4QMygnMCc&iact=rc&uact=3&dur=585&page=3&start=35&ndsp=21

 

Joulun hahmon voi erottaa jo sään seasta kuin lähestyvän valon sumussa tai pimeässä. Ja kovin talvessa makaa jo maamme, vain lounainen Suomi kylpee lähipäivinä vielä myös suojasäässä. Jos talven reuna on matalapaineiden reitti, vietämme joulumme sen pohjois- eli talvisemmalla puolella. Jätän Suomessa vielä nyt loppulumia satavan matalapaineen pois laskuista, jolloin pääsen puhumaan kahdesta jo sangen talvisesta ilmapyörteestä, jotka ainakin maamme eteläisen osan ilmoja muokkaavat. Kummankin matalapaineen lasketaan liikuvan samaa reittiä: Suomenlahtea pitkin itään. Niistä ensimmäinen tuo maan etelä- ja keskiosaan räntä- ja lumisateen niin, että sadesää, joka etenkin lounaassa voi olla myös vetinen, ajoittuu maanantaihin ja sitten vielä tiistain vastaiseen yöhön.

Koska joulu on suunnilleen ensi viikon puolivälissä, on tuon juhlan valkoisuus tai mustuus käytännössä tämän ensimmäisen matalapaineen varassa, koska joulun maissa tulee lähinnä jokunen lumikuuro, mieluiten rannikolla. Sää on tällä tietoa suomassa joulurauhan, joka voisi kestää monta päivää. Tämä perustuu siihen, että joulumatalapaine liikkuukin eteläisen Itämeren yli itään eikä siis läheltäkään Suomea. Se on kuitenkin olemassa, ja vain sen reitti on nyt toinen kuin mitä vielä jokunen päivä sitten laskettiin. En kuitenkaan vielä kirkossa kuuluttaisi, että se todella tai välttämättä pysyy noin etelässä.

Toinen meitä tässä vaiheessa kiinnostava matalapaine  on laskelmien mukaan tuomassa maan etelä- ja keskiosaan pyryn joulun ja uudenvuoden välisenä sunnuntaina sekä vielä maanantain vastaisena yönä. Ainakin osa tämän matalan sateesta voi nytkin tulla lounaassa vetenä, mutta sen verran kylmää ilmaa olisi matalan perässä, että lopputulos olisi helposti valkea maa viimeistään nyt myös lounaassa. Uudenvuoden sää näyttää nyt myös maan lounaisosassa joulun säätä talvisemmalta ja kylmemmältä.

Kumpikin näistä matalapaineista on sen verran voimakas, että myös myrskynvoimaisia tuulia kannattaa niiden yhteydessä odottaa. Näin ei oleta ilmoja liian helpoiksi.

 

Jouluun on enää kaksitoista päivää, sitten tulee pukki ja tuo risuja. Mielemme maisemassa jouluna on tuhdisti lunta, sopivasti pakkasta ja jouluaamuna rekikeli kirkkoon aisakellojen kilkatessa. Mökin Miina liftaa ja saa hevoskimppakyydin kirkkoon. Piltit pienoiset ovat hetken hiljaa, kun avaavat paketit ja mutustavat suun täydeltä makeisia. Taivaan tähdet jouluyötä mieluusti tarkkailisivat, ja samalla meidänkin ajatuksemme saisivat ylöspäin syvyyttä. Joulu mykistää suurella mutta syntyy pienestä. ”Factum est autem in diebus illis exiit edictum a Caesare Augusto…” on joulun kertomus. Joulun kokemuksessa ja merkityksessä on monta kerrosta ja asuinsijaa, myös osattomuutta ja ulkopuolisuutta. Joulun hetkelliseen yltäkylläisyyteen lumi sopii: vielä sekin pitäisi saada.

Joulun lumi voi toiveena Suomessa olla kuin kuu taivaalta, jos asuu lounaisella rannikolla ja viettää joulun kotona. Oma lapsuuden joulujeni muisto menee tässä äärilaidasta toiseen: joskus ei edes kokonaisina talvina hiihdetty. Toisinaan lumeen upposi pieni lapsi melkein kokonaan, kun lumen täyttämään ojan kohtaan tuli astuttua. En ole yhtään varma, haluanko minä sittenkään sen valkean joulun, joten en myöskään pety, oli lopputulos miten päin tahansa.

Tämän vuoden loppusyksyä ja vielä alkutalvea on leimannut tuulinen lauhuus, tosin jo huomisaamuinen myrskymatalapaine voi yli kulkiessaan heittää yllättäviinkin paikkoihin lunta. Läheskään lauhinta mahdollista ei sää meillä sen jälkeen ole, joten jokaisen sateen olomuotoa voi eteläisessä Suomessa hyvällä syyllä jo jokainen lumenlakaisija, kuten myös ulkona liikkuja, jännittää. Joko valkenee, tai sitten ei vieläkään kunnolla.

Suuressa osassa Suomea on lauantain jälkeen lunta, mutta jouluviikon alussa tänne yrittää vielä varsin voimaperäisesti työntyä hyvin lauhaa ilmaa. Ja varmaan se tänne pääseekin, mutta ratkaisevaksi jää, miten pitkäksi aikaa. Itse joulun suursäätila alkaa jo pikku hiljaa valjeta. Meillä joko on tai viimeistään saamme silloin matalapaineenalueen. Emme siis ole korkeapaineenaluetta, vaan jos säämaailma jaetaan kahtia, niin matalan puolelle menee. En muista, kumpi silloin on säätalon ovesta ulkona, ukko vai akka, mutta veikkaan tietysti akkaa.

Matala- ja korkeapaineet eivät vielä yksin ratkaise, paikallissäätä nyt varsinkaan. Ilman lämpötila on tietysti tärkeä, mutta kokonaisuutena – ei pelkästään kahden metrin korkeudella: sade kun  ei synny tässä käsiemme ulottuvilla. Jos taas jaamme säämaailman tässäkin kahtia, niin kylmähköstä tai ainakin jouluna kylmenevästä säästä saamme viitteitä.

Kun tähän vielä lisätään se, että juuri jouluna meillä voisi hyvinkin olla ratkaiseva matalapaine menossa yli tai ainakin lähellä, tarvitsee oikeastaan ottaa enää yksi paikallisesti iso varaus: lämmin meri, jopa lämpimämpi kuin keskimäärin tähän aikaan vuodesta. Meren vaikutus sateen olomuotoon etenkin rannikolla menee sen mukaan, mistä päin ilmavirtaus käy silloin, kun sataa. Tuuli mereltä voi kaataa hankkeen valkeasta tai valkeistuvasta joulusta. Ainakaan kaukaa tuskin tarvitsee lounaisen rannikonkaan ihmisten valkeaa tai valkeistuvaa joulua hakea.

LISÄYS 14.12.: Olin todella etsinyt jouluseimen kuvaa lumessa. Ystävällinen lukija lähetti minulle sellaisen, joten oheistan kuvan tähän blogiin. Samalla toivotan Leppävirran Soinilansalmen Kyläyhdistykselle perinteentäyteistä ja lämmintä joulunaikaa.

 

Joulun odotuksen musiikkia: https://www.youtube.com/watch?v=Bx4XSc6CXgU

Kuvien linkit:

http://commons.wikimedia.org/wiki/File:0_Cr%C3%A8che_et_santons_wallons_%281%29.jpg

http://hautaniemi.fi/saatalot/255-saatalo.html

https://www.facebook.com/Salmitalo

 

”Minkälainen ilma on Nikolauksen päivänä, sellaista on koko joulukuu.” Ja kuten Kustaa Vilkuna mainiossa Vuotuinen ajantieto -teoksessaan tuo esille, Nikolauksen pitäisi kansanperinteen mukaan lopullisesti sitoa maa ja vedet jääkahleisiin. ”…, Nikolaus nivoo kiinni”. Näissä perimätiedoissa vain on paljon paikallisuutta, eivätkä erilaiset sanonnat varmaan koko nykyisen Suomen säätä ole koskaan yrittäneetkään tarkoittaa.

Alkutalvi on jostain syystä sääenteistä köyhää aikaa, mutta tuo Nikolauksen päivän, siis tämän vielä menossa olevan päivän, sää voi hyvinkin osoittautua pitkäaikaiseksi. Näin näyttäisivät myös sääkartat kertovan. Mutta tuoko mahdollinen leuto joulukuu myös vanhan kansan sen seurauksena lupaamat maaliskuun pakkaset?

Pyhä Nikolaus (n. 270 – n. 342) on myös mies joulupukin takana. Wikipedia-artikkelin mukaan ainakin Luther halusi, että lahjat toisi Jeesus-lapsi jouluaattona eikä Nikolaus omana päivänään. Suomessa Nikolauksen päivän on tietysti syrjäyttänyt samaksi päiväksi sattuva itsenäisyyspäivä.

Talvi on nyt edennyt pohjoisella pallonpuoliskolla niin, että Euraasian mantereen pohjoisosassa – kuitenkin selvästi meitä idempänä – on kylmä iso korkeapaine. Pohjois-Atlanttia miehittävät isot ja vahvat matalapaineet. Ei mitenkään harvinainen tilanne. Suomessa ilmavirtaus on eteläinen ja lyhytaikaisia poikkeuksia lukuun ottamatta pitkin ensi viikkoa myös voimakas. Etelä- ja Länsi-Suomessa ilman voi sanoa olevan myös eteläisen vetelän, sen sijaan idässä ja pohjoisessa on enimmäkseen heikkoa pakkasta. Tämä antaa osviittaa myös sateiden olomuodosta, tosin pikku hiljaa räntä- ja lumisateen mahdollisuus kasvaa myös siellä, missä lunta ei vielä ole.

Joulun odotus siis etenee pilvisessä, useimpina päivinä etelätuulisessa, lauhanpuoleisessa ja ajoittain sateisessa säässä. Maan väristä on jo vaikeampi mitään varmaa sanoa, koska on niin kovin pienestä kiinni, milloin se yhtäkkiä voi näyttääkin jo valkoiselta. Kuuraliukkautta voi olla, jos maan ja tien pinta on päässyt sopivasti pakkaselle ja lauha ja kostea tuuli tämän pinnan yllä puhaltaa.

Lumensyvyys Suomessa: http://www.foreca.fi/Finland/Helsinki/map/snowdepth

Pyhä Nikolaus: http://fi.wikipedia.org/wiki/Nikolaos_Ihmeidentekij%C3%A4

Christkind: http://en.wikipedia.org/wiki/Christkind

Kuvan linkki: https://www.flickr.com/photos/cbeasphotography/6549549855/