Author: Juha Föhr

Esitin viime tekstissäni keskipitkän sääennusteen, jonka mukaan matalapaineenalue oli vaihtumassa toiseksi, ja siinä välissä olisi aurinkoisinta ja heikkotuulisinta maanantaina (27.2.). Koska ennusteista on määrä olla myös jotain hyötyä, tein samalla ennustetta testatakseni pienen matkan. Enkä mitä tahansa, vaan halusin samalla todistaa vääräksi iskostuneen käsityksen siitä, että saaristoon muka voi mennä vain kesällä. Utö:hön pääsee yllättävän hyvin, joskaan joka päivä yhteysalus Eivor ei sinne aja. Matkan varrella on myös muita asuttuja saaria. Piti siis ensin hankkiutua Pärnäisiin, joka sijaitsee Nauvon ja Korppoon välisen lossireitin itäpäässä. Paraista nykyään. Omia autoja varten on parkkipaikka. Korppoon busseila päsee myös Pärnaisiin. Laivamatka ei maksa nykyään mitään (!) ja on ihan mukava: lautalla on myös pienoinen kahvila. Lohi- ja/tai siskonmakkarakeitot (yksi keitto kerrallaan) mennen tullen maksoivat 10 euroa, lehtipihviannokset muutaman euron enemmän. Juomavalikoima ei ollut laaja, mutta ulottui A-oikeuksiin. Erittäin ystävällinen henkilökunta ja reilu meininki.

Menomatkaa keinutti vielä luoteistuuli, mutta sehän oli tiedossa. Pakkanen oli iltaa myöten kiristymässä, muttei tietenkään avoimella merellä sillä tavoin kuin maissa. Saaristo on kaunis myös talvella.

Utöhön saavuttaessa oli jo pimeää. Vuokraemäntämme oli vastassa ja otti vastaan myös matkatavarat, jotka kulkivat kylän keskustaan kärryillä. Lunta oli vain vähän, ihan pari senttiä. Se oli melko vastikään satanutta ja sitä ennen oli ollut kaksi viikkoa lumetonta. Oli ihanaa päästä hetkeksi kävelemään normaalisti, pois Helsingin lumikasoista. Tuuli heikkeni, ja tähtitaivas oli hurmaavan kirkas. Majakan valo aivan pulppusi lasiprismaston läpi; kuin valtava valaiseva jalokivi, ehkä topaasi, olisi laitettu sinne ylös pyörimään. Ei muuta kuin tuli kakluuneihin ja taloksi. Netin nopeudeksi sai mitattua seitsemän megaa.

Maanantaina tuuli oli heikkoa ja meri vähitellen tasainen. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Päivälämpötila kohosi lähelle nollaa. Majakan ja samalla saaren opastus (Hanna Kovanen) oli klo 10.30-11.30, minkä jälkeen ehti vielä hyvin kauppaan: Utö Handel oli tuona päivänä auki  klo 11-13. Iltapäivällä oli Hanna Kovasen luona mahdollisimman aito paikallinen ruokailu yhdessä perheen kanssa. Hannan lisäksi pääsi tapaamaan hänen vanhempiaan ja saamaan paljon tietoa saaren paitsi nykyisestä myös menneiden vuosikymmenten elämänmenosta. Tähän saaren varsinaiseen puuhanaiseen kannattaa olla yhteydessä, kun aikoo Utöhön.

Saaren geologiassa, samoin kuin naapurisaaren Jurmon, on maisemaksi asti realisoituva erikoisuus, johon törmää erityisesti saaren itäosassa. Maiseman tajuaa olevan yhtä kivikkoa, jonka raoista kasvaa ruohomattomaisen matala kataja. Olen nähnyt tämän maiseman myös elokuussa, ja silloin kanerva värjää kaiken sinisävyiseksi. Kesällä täällä on paljon käärmeitä. Kivikkoa voi pitää vaikeakulkuisena, tai sitten voi kehittää siinä liikkumisesta ihan oman taitolajinsa.

Majakka on saaren keskipiste. Sitä kannattaa kävellä katsomaan eri suunnista niin päivällä kuin yölläkin. Majakan valo on suunnattu suunnilleen etelään ja kaakkoon, ei esim. pohjoiseen. Minulla kävi tuuri: näin valon öisin suoraan ikkunasta. Kaksi yötä, joista jäljempänä jo voimistui etelätuuli. Tiistaina aamupuolella satoi, pääosin vettä, mutta jokin lumihiutalekin. Eivorin matkan alkaessa alkoi olla jo selkeämpää, eikä tuulikaan ollut mikään kova.

Tekemäni matka on erittäin suositeltava ja jossain määrin ehkä omaperäinenkin idea. Kaiken muun ohella se oli säämatka: sään mukaan tarkasti suunniteltu, ja vedessä saattoi ratkoa mielessään jään muodostumisen arvoituksia. Kylläpä voitti löhöilyn kotona!

Matkan voi tiivistää vaikka tähän, eli olkoon vaikka sääkoppi (viereinen kuva). Samaan aikaan Helsingissä on puolisen metriä lunta. Talvea pakoon pääsee siis myös ulkosaaristoon!

 

 

 

 

http://www.rosita.fi/reitit/parnainen_uto.htm

http://www.ely-keskus.fi/fi/ELYkeskukset/varsinaissuomenely/Saaristoliikenne/Sivut/Utonreitti_Eivor.aspx

http://uto.fi/2.0/service.php?lang=fi

http://uto.fi/webcam/

Laskiaistiistai oli jo kolme päivää sitten, joten paastossa ollaan jo paksusti. Suuhunsa kannattaa jo sovitella talven eteen kevät-etuliitettä. Kevättalveen kun kuuluu monenlaista juuri sille ominaista. Aurinkoisina päivinä sen on viimeistään sisätiloissa ikkunan takaa huomannut, miten voimakasta auringonpaiste jo onkaan. Ja voimistuu vaan, kiihtyvällä vauhdilla. Iltapäivälämpötilat alkavat yhä enemmän erota aamuisista pakkasista. Aurinko lämmittää päivällä niin, että viimeistään maaliskuussa räystäät jo tippuvat ja sulamisvedet kerääntyvät lammikoiksi tienpinnoille. Illalla ja yöllä vastaavasti räystäiden jääpuikot pitenevät sulamisvesien jäätyessä. Teille tulee arvaamattomia liukkaita paikkoja.

Säätilan muutokset näyttävät nyt olevan jotenkin ylevän hitaita eivätkä niin kovin suuria. Toisaalta kevättalvisuus näkyy jo. Pilvinen ja paikoin lumikuuroinen matalapaine väistyy Suomesta lähipäivinä – viikonlopun kuluesa – itään ja kaakkoon. Kylmempää ilmaa virtaa samalla luoteesta aina maan eteläosaan asti. Aamun ja iltapäivän lämpötilaero kasvaa samalla.

Lauantain päivälämpötila on ainoastaan Lounais-Suomessa nollan paikkeilla, muuten on pakkasta, maan keskivaiheilla 4…8, Etelä-Lapissa 6…10 ja Pohjois-Lapissa 10…15 astetta. Sunnuntaiaamuna maan etelä- ja keskiosassa on pakkasta 5…10, pohjoisessa 10…15 astetta. Sunnuntaina iltapäivällä on pakkasta lännessä 2…5, idässä ja pohjoisessa 5…10 astetta. Pientä kylmenemistä siis, ja paikallisesti kaikki riippuu pilvisyydestä: mitä selkeämpää, sitä kylmemmät aamut.

Maanantain vastaisena yönä pakkanen kiristyy aiempaa selvemmin: maanantaiaamuna pakkasta on lännessä ja pohjoisessa 12…16, idässä kymmenisen astetta. Maanantain maissa sää on aurinkoisimmillaan ja päivälämpötila on lännessä -3…-6, idässä ja pohjoisessa -6…-10, Pohjois-Lapissa -10…-15 astetta. Tiistain vastainen yö ei lännessä ja pohjoisessa välttämättä ehdi olla enää yhtä kylmä, koska lännestä lähestyy lumipyry. Idässä sen sijaan tiistaiaamu on maanantaiaamua kylmempi. Tiistaina Suomessa pyryttää lunta, mutta vesisadekin lienee mahdollista etenkin läntisimmässä Suomessa. Länsirannikolla Turun ja Vaasan välillä lämpötila kohoaa tiistaina nollan paikkeille.

 

 

Kuvan linkki: http://www.geograph.org.uk/photo/2181250

Heräsin täysin värittömään valkoharmaaseen vivahtavaan valoon, jota yritti tulvia mustien sälekaihtimien jokaisesta raosta. Se valo oli lähinnä likaisen väristä. Kiipesin ikkunan luo ottaakseni haltuuni koko makuuhuoneestani avautuvan näkymän. Juuri niin, tietysti, ja juuri tänään: maailma täynnä väriä, jota ei pitäisi olla edes olemassa. Tuon värisen pinnan, jos se siis on oikeasti edes valkoista (ei kyllä tässä valaistuksessa ainakaan), pitäisi sitten muka heijastaa kaikkia eriaallonpituuksisia näkyviä valoaaltoja periaatteessa samassa suhteessa. Mene ja tiedä, ainakin tänään minun kuvaukseni siitä, mitä näen, on myös aiemman kokemukseni valossa: ei oikein minkään väristä mutta vaikeakulkuista mössöä paljon enemmän kuin riesaksi asti. Voi, kuinka kaipaan alkutalven lumettomuutta! Toisaalta, jos lunta olisi ollut jo alkutalvesta, niin mitenkähän korkeat kinokset tässä nyt olisivat…

Klenkkaan (miten osuva naturalistisen kuvailun verbi tuo onkaan!) kipeän polven kanssa vaivoin bussipysäkille asti, minkä jälkeen tunnen olevani pahimmalta eristykseltä turvassa, vähän niin kuin jo ihmisten ilmoilla. Helppokulkuisimpia ovat ajourat. Niitä minä näissä tilanteissa suosin, jalankulkuväyliä kun nyt ei ainakaan saada mihinkään oikeaan kävelykuntoon kuin päivien päästä, jolloin onkin sitten jo uuden pyryn vuoro.

Voi, kun tämä jäisikin tähän. Mutta ei: alkava viikko tuo tullessaan vielä ainakin kolme pyryä, jotka kaikki liikkuvat Suomen yli itään. Nämä kannattaa merkitä ihan kalenteriin: lumi haittaa takemisiä tiistaina, keskiviikkona ja torstaina. Keskiviikkona tosin idässä ja pohjoisessa ehtii olla keskiviikkona poutapäivä ennen kuin sateet leviävät lännestä. Huomenna maanantaina sää poutaantuu päivän kuluessa lännestä alkaen.

Ja kun suursäätila on tällainen, ei mitään kireitä pakkasia ole tiedossa. Päin vastoin etenkin päivälämpötila on maan eteläosassa enimmäkseen nollassa tai vähän suojan puolella.

 

Kuvan linkki: http://www.fotopedia.com/items/flickr-4160321394

Lämpö on aineen atomien tai molekyylien värähtelyä. Mitä enemmän värähtelee, sitä lämpimämpää on. Kylmä puolestaan jähmettää. Absoluuttisen nollapisteen lämpötilassa, jota on mahdoton saavuttaa, atomit olisivat täysin pysähtyneitä. Kelvin-asteikolla ilmaistuna lämpötila olisi silloin nollassa,  ja Celsius-asteita – niitä meille selvästi tutumpia – olisi tällöin -273,15.

Lämpöä tuottaa vaikkapa kitka, kuten jokainen jotain pitkään hangannut kokemuksesta tietää. Hehkulamppu ja lieden keittolevy kuumenevat, koska sähkövirta kulkee niissä sähkövastuksen läpi. Nuotiolla on moni lämmitellyt, ehkä paistanut siinä sivussa makkaraakin. Palaminen on kemiallinen reaktio, joka niin ikään synnyttää lämpöä. Maa-planeettaa lämmittävät toisaalta sen yhä sula ydin, toisaalta erityisesti pintakerroksia ja ilmakehää aurinkokuntamme keskustähti, tuttavallisesti vain aurinko. Auringonsäteilyn epätasainen jakautuminen maapallolla laittaa oikeastaan liikkeelle koko ilmakehän virtausjärjestelmineen. Ilmakehä kuljettaa päiväntasaaja-alueiden saamaa lämpöenergiaa kohti napoja, jolloin talven kaamoksessakin voi siis olla suojasäätä, koska emme ole tässä täysin suoran auringonsäteilyn eli auringonpaisteen varassa. Aurinkohan ei kaamoksessa näyttäydy lainkaan.

Ilmakehän tapa kuljettaa lämpöä on sellainen, ettei päiväntasaajan lämpö oleellisessa mitassa suinkaan johdu tai säteile tänne meille, vaan lämmön kuljetustapa on varsin mielenkiintoinen.  Lämpö nimittäin siirtyy ilmavirtausten mukana mutta varastoituneena ilman sisältämään vesihöyryyn. Tämä voi äkkipäätä kuulostaa hurjalta, mutta annas kun selitän. Vettä (H2O) esiintyy, kuten tunnettua, niin maapallolla kuin sen ilmakehässäkin kaikissa kolmessa olomuodossa: kiinteänä (jää), nestemäisenä (vesi) ja kaasuna (vesihöyry).

Näiden olomuotojen muuttuminen toiseksi ei tapahdu itsestään, vaan niihin joko tarvitaan lämpöä ympäristöstä (siirryttäessä kiinteästä olomuodosta kohti kaasumaista: jään sulaminen, veden haihtuminen tai keittäminen) tai sitten kyseinen prosessi vapauttaa lämpöä ympäristöönsä (mentäessä kaasumaisesta olomuodosta kohti kiinteää: vesihöyryn tiivistyminen vedeksi tai veden jäätyminen). Siis oikeasti: jotta vesi jäätyy, siitä on poistuttava lämpöä, ja johonkin senkin lämmön täytyy mennä.

Päiväntasaajalla haihtuminen on voimakasta niin valtameristä kuin kasvillisuudestakin. Haihtuminen sitoo ympäristön lämpöä vesihöyryksi ja viilentää haihduttavia pintoja. Ihan kuin kesällä heinäpellolla: kosteaan kankaaseen kiedottu vesipullo pysyy suhteellisesti viileänä, koska kankaasta haihtuva kosteus viilentää sitä. Vesihöyryä sisältävä ilma myös lämpenee auringon paistaessa ja alkaa kevyempänä kohota ylöspäin. Kun ilma kohoaa ylöspäin, se samalla jäähtyy, koska ilmanpaine laskee ylöspäin mentäessä.

Tietyllä korkeudella eli ilman saavutettua tietyn kosteussisällöstään  riippuvan lämpötilan (ns. kastepistelämpötilansa) alkaa haihtumiselle vastakkainen olomuodonmuutos: tiivistyminen. Syntyy pilviä ja sateita. Mutta lämpöenergiaa on samalla tullut kuljetetuksi ilmakehässä ylöspäin. Alhaalla maanpinnalla sitä vastoin virtaa suhteessa viileämpää korvausilmaa kohti päiväntasaaja-aluetta (ns. pasaatituulet), joten ihan vain suoraan tuulen mukana ei lämpimin ilma matkaansa meille aloita.

Lämpötilan ilmaisemiseksi tarkoitettu Celsius-asteikko on sillä tavoin havainnollinen, että sen nollapiste on veden sulamispiste ja sen sata astetta puolestaan veden kiehumispiste.  Luonnossa siis tapahtuu oikeasti asioita, kun vesi jäätyy ja sateetkin alkavat olla valkeaa lunta. Pakkanen merkitsee luonnossa paitsi kylmää, myös kuivaa olotilaa. Kaupungeissa ja maanteillä tähän tosin tarvitaan useita pakkasasteita, koska maanteille liukkaudenestotarkoituksessa levitettävä maantiesuola (mitä kaikkia kemiallisia yhdisteitä lienevätkään) alentaa veden jäätymispistettä. Tai sulamispistettä, ihan kummin päin vain.

USA:ssa on lämpötilan ilmoittamiseksi vielä voimissaan Fahrenheit-asteikko. Siinä vesi jäätyy 32 asteessa ja kiehuu 212 asteessa. Fahrenheitit saa Celsiuksiksi niin, että ensin vähentää Fahrenheit-lukemasta 32, minkä jälkeen jakaa tuloksen 1,8:lla.

Elohopea- tai spriipatsaan liike tietyssä lämpömittarityypissä lienee johtanut lämpötilan ”kohoamisen” (liike ylöspäin) ja ”laskemisen” (liike alaspäin) metaforiseen maailmaan.

Juuri nyt lämpöä riittää Suomessa sen verran, että kaikkien huulilla onkin ykskaks kylmyys ja kireä pakkanen. Kylmässä voi nyt hytistä. Onko sen ihanampaa nautintoa. Mutta jos ei liiemmin hytisytytä, kannattaa muistaa, että liikkumalla pysyy lämpimänä. Lyhyet matkat on (jos vain lumityöt on asiallisesti tehty) järkevintä kävellä siihen verrattuna, että jumiutuu bussipysäkille paleltumaan.

 

P.S. Kiitos kommentoijalle oikeasta nollapisteestä, lyöntivirhe näköjään löytää tiensä myös numeroihin.

 

Kuvan linkki: http://www.flickr.com/photos/wild_speedy/5283963900/sizes/z/in/photostream/

 

On taas perjantai, joten istahdin tietokoneelle laittamaan osan tajunnastani pikku blogiksi. En ole ollut päiväkausiin töissä, mutta katsoinpa kotoa internetin monenkirjavia sääkarttoja jo tässä aiemmin päivällä. En pitänyt näkemästäni: pakkasta pukkaa. Idästä, ja varmimmin ja eniten siis maan itäosaan. Pikku hiljaa myös länteen ja pohjoiseen, mutta pilvisyys – niin kauan kuin sitä on – pitää pahimmat pakkaset loitolla. Kuitenkin lähipäivinä on jo lounaassa ainakin kymmenisen astetta pakkasta, idässä ja pohjoisessa helposti 20…25 astetta ja tietty paikoin enemmänkin. Kireimmät pakkaset ajoittuvat vasta ensi viikolle; tällä hetkellä voisi kylmimmäksi päiväksi veikata torstaita. Siis tästä sellainen viikko eteenpäin se on laajoja alueita ajatellen yhtä kylmenemistä.

Suomessa ajatellaan, tai ainakin suomalaiset meteorologit ajattelevat, että pakkanen puree tai on purevaa silloin, kun kylmyysvaikutusta korostaa pakkasen ohella tuuli (ks. pakkasen purvuudesta hyvä taulukko Ilmatieteen laitoksen netisivuilla: http://ilmatieteenlaitos.fi/800 ).  Esim. Ruotsissa tähän ”purevuuteen” (kölden biter / bitande kyla/köld) ei tarvita välttämättä tuulta. Meillä nyt jo vallitsevassa säätyypissä ei niinkään tuule, vaikkemme toisaalta missään korkeapaineen keskuksessakaan ole.

Näin tämä tuleva pakkanen on vähitellen lähinnä kireää. Ja voi, kun kaikille riittäisi kireän pakkasen tapauksessa, että sen kertoisi olevan kireää. Mutta ei, sitä kuvitellaan voitavan ennustaa suunnilleen asteen tarkkuudella myös talvisissa kireän pakkasen korkeapaineissa. Näin se ei kuitenkaan ole; pakkanen voi vaihdella alueittain suuresti, mistä jo Petekin mainitsee äskeisessä kirjoituksessaan. Itse muistan lapsuudesta, että jo saman kylän sisällä oli kireän pakkasen aamuina eri pihoissa ihan eri pakkaslukemia – riippuen siitä, sijaitsivatko pihat ja mittarit mitenkä alavilla tai sitten korkeilla maastopaikoilla. Kylmä ilma kun on raskasta ja painuu siksi alavimpiin maastokohtiin.

Pakkasta – miinusasteista lämpötilaa – koskeva kielenkäyttö toisinaan horjuu. Turvallisinta on puhua pakkasen kiristymisestä ja heikkenemisestä. Kuvataan suoraan tuntemuksen muutosta. Sen sijaan, kun mennään metaforisempiin lämpötilaa kuvaaviin ilmaisuihin ”kohoaa/nousee” ja ”laskee”, kuulee välillä myös pakkasen ”nousevan” tai ”laskevan”. Tällaiset ilmaisut perustuvat alunperin sihen, millainen koje lämpömittari tyypillisesti on: elohopea- tai spriipatsaan yläpää todella nousee ja laskee lämpötilan vaihdellessa.

Kun lämpötila kohoaa, pakkanen heikkenee. Kun lämpötila laskee, pakkanen kiristyy. Mutta entä, jos pakkanen nousee tai laskee? Tätä kannattaa hetken ajatella. Kuten vaikka sitä, että voiko pakkanen lauhtua – vai onko se sittenkin sää, joka lauhtuu lämpötilan kohotessa eli pakkasen heiketessä? Ainakin on varmaa, että sen fyysisen suussa olevan kielen pinta jäätyy koskettaessaan pakkasella olevaa metallia.

Pakkanen on muuten vaarallista: vajaa vuosi sitten Iltalehti siteerasi Lapin kansaa ja sitä kautta Oulun yliopiston professoria. Tiesitkö, että kylmä aiheuttaa kuolemia kymmenkertaisesti verrattuna liikennekuolemiin? http://www.iltalehti.fi/terveys/2010010810894400_tr.shtml  .

 

 

Kuvan linkki: http://www.flickr.com/photos/villefi/273675640/sizes/z/in/photostream/