Author: Juha Föhr

Tässä vähitellen edes vähän pakastuvassa mutta edelleen harmaan lauhassa säässä teki mieleni laittaa blogiin jotain sumuista. Ei samalla tavoin sumuista kuin joskus, siis sumuisia ajatuksia, vaan luonnon-  ja sääilmiöstä sumu. Loppukesäisin ja syksyisin sen syntytapa on ilman jäähtyminen selkeinä ja heikkotuulisina öinä ja sitä kautta ilman kosteussisällön muuttuminen näkyväksi. Ilman sisältämä kosteus, siis vesihöyry, tiivistyy vedeksi, kun ilma jäähtyy kosteussisältöönsä nähden tarpeeksi. Tuo ”tarpeeksi” tarkoittaa, että ilma saavuttaa ns. kastepistelämpötilansa, joka on riippuvainen itse kosteussisällöstä: kuivaa ilmaa saa jäähdyttää vaikka kuinka, eikä sumua tai pilviä silti synny helposti.

Näin talvella on kyse enemmänkin siitä, että ilma jäähtyy ihan muusta syystä: se virtaa itseään kylmemmän alustan, siis lumisen maanpinnan eli lumipinnan ylle. Tuo pinta pyrkii jäähdyttämään ilmaa, joka kosteana on herkkä kosteutensa tiivistymiselle vesihöyrystä vedeksi – sumu- ja pilvipisaroiksi. Sumu on tiivistymisen seurausilmiö maanpinnalla, ihmisen katselukorkeudella, mutta kun sumukerros on irti maanpinnasta, sen nimi on sumupilvi.

Sumu usein nousee sumupilveksi joko siksi, että alkaa tuulla sopivasti, tai auringonsäteilyn vaikutuksesta. Sumu tai sumupilvi hälvenee myös, jos alueelle virtaa aiempaa kuivempaa ilmaa, ihan kuten toisinkin päin, eli jos ilma on yhä kosteampaa, vaikka olosuhteet muuten ovat samat, sumua tai sumupilveä syntyy tai sumu sakenee tai sumupilvikerros kasvaa paksuutta. Paksusta sumupilvestä voi tulla tihkusadetta, talvella myös vähäisiä lumisateita, lumijyväsiä ja sen sellaisia. Ajokeliin näilläkin voi olla vaikutusta, jos tienpinta on ennestään jäinen. Myös jäätävä tihkusade kuuluu sumupilven keinovalikoimaan tehdä muutakin kuin harmaan sävyjä säähän.

Sumun ja sumupilven eri synty- ja hälvenemistavat voivat toimia yhtaikaa, esimerkiksi näin talvisaikaan tai öisin ylempien pilvikerrosten rakoillessa ne päästävät enemmän lämpöä avaruuteen, jolloin maanpinnan läheinen ilmakerros jäähtyy siinä missä itse pintakin. Jos ilma alhaalla on kyllin kosteaa, niin sumua tai sumupilveä siinä helposti saadaan aikaiseksi. Siis pelkkä ylemmän pilvisyyden rakoilu tai väheneminen voi laukaista sumun maanpinnan lähellä.

Tietyissä tilanteissa alavilla mailla on sumupilveä, kun taas korkeammalla, vaikka sitten Salpausselän tai Lohjanharjun alueella, tuo pilvikerros onkin maassa kiinni, jolloin on sumua. Rovaniemen lentokenttä on tästä melkein ääriesimerkki Suomessa. Siellä lentokoneet saattavat kiertää vaaran laella olevan kentän yllä lilluvan sumupilvikakun jännästi alakautta. Tästä sain kuulla lentäjien kertomuksia, kun olin siellä kentällä töissä 1980-luvun puolivälissä. Lapissa pelkkä lounainen ilmavirtaus merkitsee orografiaa eli maaston pakottamaa ilman liikettä ylöspäin, jolloin ilma myös pyrkii jäähtymään sumuisin ja sumupilvisin seurauksin.

Lumipinnasta pitää huomioida, että sumua syntyy tietyissä oloissa herkästi nimenomaan silloin, kun on jo ollut suojasäitä ja lumipinta on märkä. Siis kylmä ja märkä, sulava lumihan on suunnilleen nolla-asteista (koulufysiikka lähtee siitä, että vesi on puhdasta). Jos lumi on kuivaa, se imee tehokkaasti kosteutta ilmasta. Siksi pakkaskauden jälkeen lumi muuttuu suojasäiden alettua nopeasti raskaaksi ja se kannattaa luoda ainakin katoilta. Tänä talvena lauhuus on tarkoittanut lähinnä nollakelejä eikä niinkään selviä suojasäitä jopa useine lämpöasteineen. Lisäksi lumipeite on suuressa osassa maata verrattain ohut.

Sumu on usein paikallinen ja lyhytaikainen ilmiö, mutta etenkin näin talvisaikaan riittää, että meille virtaa riittävän kosteaa ilmaa kylmän ja kostean lumipinnan ylle, ja sumuhan siitä voi tulla vaikka ihan päiviksi, jois sille päälle sattuu. Sumu voi olla myös jäätävää, jolloin puut saattavat saada hyvin kauniin valkean kuorrutuksen.

 

Kuvan linkki: http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Fog.jpg

 

 

Liukasta vettä jäisen jalkakäytävän päällä, lumisohjoa lauhalla säällä. Lumesta tuli ykskaks vettä imenyt likomärkä pesusieni, luiskahdukseen kun ei päättyis tieni. Joko huomiset pilvet tois kuivan ja veis tän vaivan, jotta vielä talvi-ilon jostain kaivan. Kokeilin siis, millä rytmiikalla tuota ikkunantakaista ilmaa voisi ilmentää ja arkustaan ammentaa. Ja kohta pakkasta jo toivon, joka tilanteen voisi taittaa. Lauhan ilman lotina on tässä nyt kotina. Tämä sää on kökkö, pesään kuitenkin on pantava pökkö. No ei tämä runoudeksi riitä, se siitä, mutta sanoiksi tulkoon illan aatos.

Lumipula painaa etelässä ja lännessä päälle, jos hiihtolomalla on hikilaudat alla murtomaan risukoloihin mieli. Tasaisempaa lumi on vaikka järvien jäällä. Mutta lyly liikkuu lykkimällä, kalhu kulkee vaikka kainalossa. Kyllä luntakin lisää tulee, kunhan entinen vähän kasaan painuu. Melkein se on niin, että hiihtolomien lumet ovat kuten nyt, ellei ensi keskiviikon lumisade hankia henkiin heruta. Ei se maan valkea koriste pois karise, vaikka nyt osassa Suomea vettä imi.

Niin, vaikka suursäätila on omalla tavallaan lauha, niin ei kuitenkaan liian lauha. Pieniä sateita riittää monellekin päivälle, ja jatkossa ne ovat tämänpäiväistä lumisempia. Lumitalven ystäville on luvassa ensi keskiviikkona ehkä tuhdimpikin lumisade etelästä, aika näyttää – lasketut ennusteet ovat perusolemukseltaan aina suuntaa antavia, vaikka nämä säät nykyään useimmiten aika hyvin osataankin. Eikä suojasään pitäisi hiihtämistä estää, sitä vartenhan on omat voiteensa, kuten vaikka vitikelille omansa. Osa pukeutumiskysymystä siis tämäkin talvinen luisto. Erivärisiä voiteita vain sinne käsilaukkuun, niin kyllä se siitä.

Vanha kunnon hiihtoloma on nyttemmin kauhtunut vain talvilomaksi, mutta ehkä se on poliittisesti korrektimpi niin. Hiihtolomaa ideoitiin jo 1920-luvulla, mutta ajatuksen lopullinen läpivienti kouluhallinnossa lienee yksiselitteisesti Lauri ”Tahko” Pihkalan panoksen ansiota. Sama mies loi pesäpallon. Hiihtoloma on ollut kouluissa vuodesta 1933 alkaen. Oliko kenties juuri hiihdossa myös massojen vaikeakulkuistenkin talvien liikkumismuotona jotain sen ajan henkeen sopivaa? Myös ilman sitä yhden nykyolympialajin sisältämää ampumista. Mutta nyt hiihdosta on tullut talvi. No paraskin puhuja – en omista suksia…

Lylyä lykkimään (otsikon sisältämän salakielisen sanoman selitys): http://www.kotus.fi/index.phtml?s=1080

Kuvan linkki: http://commons.wikimedia.org/wiki/File:FIS_WC_Otep%C3%A4%C3%A4_2006-1.jpg

 

Lähipäivät ovat sään selvää lauhtumista, ja kyllä sitä kylmää jo kesti – tarpeeksi ainakin minulle. Mutta vaikka etenkin lounaassa päästäneen viimeistään alkuviikolla ajoittain jopa suojan puolelle, talvi tässä toki jatkuu.  Joten on paras vaan elvyttää sekä uusia että entisiä talvisia harrastuksia. Kannattaa mielummin tehdä itse kaikenlaista kuin vain pitää takapuolta penkissä ja katsoa televisiosta kun muut rehkivät, oikein keskenään kilpaillen. Kilpailla kannattaa ensi sijassa oman itsensä kanssa; aina joku osaa kaiken paremmin, ei se voi olla se juttu, vaan oman tekemisen ilo.

Niinpä lähdin ottamaan selvää, mitä kaikkea tässä Suomen talvessa voikaan tehdä. Ajattelin lähteä muodikkaasti siitä vähän extreemimmästä – tai ainakin siltä kuulostavasta – päästä. Muistin, vähän autettuna, avantouinnin. Niin, avantouinnin: jotkut uivat jopa talvipakkasilla pulahtaen hyiseen avantoon ja ihan tuosta noin vain. Siis ei muuta kuin kysymään asiasta.

Arkkitehti Ville Hara Avanto arkkitehdeistä, sinä ainakin uit myös talvisissa avannoissa. Mistä tuo avanto tulee aina arkkitehtitoimiston nimeen asti?

– Kyllä näin on. Avanto nimenä kertoo toimistomme suunnittelufilosofiasta. Samalla tavalla kuin pulahdus avantoon on voimakas elämys, me Avanto Arkkitehdit haluamme luoda tiloja, jotka herättävät tunteita. Toimistomme suunnittelemat ympäristöt ovat kokemuksellisia, tiloissa liikkuminen on elämys. Näemme arkkitehtuurin keinona parantaa ihmisten päivittäistä elämänlaatua. Myös kestävä kehitys on meille tärkeää: haluamme, että avantoja on myös tulevaisuudessa. Rakentaminen ja rakennusten käyttö aiheuttaa suuren osan kasvihuonepäästöistämme. Arkkitehdin ammatti tarjoaa monia mahdollisuuksia vaikuttaa mm. yhdyskuntarakenteeseen, liikenteeseen ja rakennusten energiankulutukseen.

Eikö avannossa uiminen ole melkoisen hyinen harrastus? Mitä se vaatii?

– Itse käyn talviuimassa Uunisaaressa, missä samaa ihmetteleviä ulkomaisia matkailijoita touhua ihmettelemässä riittää. Tuntuu, että monille ajatus jääkylmästä vedestä aiheuttaa suurimman kynnyksen kokeilla lajia. Ei se ole sen kummempaa, kuin pulahtaa veteen – ylös kyllä pääsee nopeasti. Avantouintikäsineet, -jalkineet ja pipo tekevät uimisesta miellyttävämpää, mutta mitään erityisiä taitoja tai varusteita ei tarvita. Lajin terveysvaikutuksista puhutaan paljon ja jonkinlaista näyttöäkin asiasta taitaa olla, vaikka syistä ei täysin olla selvillä. Itse uskon, että ihminen psykofyysisenä olentona rentoutuu saunoessa ja uidessa, mikä sitten vaikuttaa mm. verenpaineeseen. Tunnelma uintiseuroissa on poikkeuksetta lupsakka, joten myös sosiaalisilla seikoilla voi olla oma vaikutuksensa.

 Voisinko vaikka minä noin vain pulahtaa avantoon? Onko joku tietty sää suositeltavin avannossa uimiseen?

– Kyllä voisit. Alan harrastajat tosin puhuvat itse talviuinnista, sillä avantouinniksi touhu muuttuu vasta meren jäädyttyä, mikä tänä vuonna tapahtui vasta myöhään. Pakkasella vesi joidenkin mielestä ei tunnu niin kylmältä, kun matkalla avantoon on jos saunan jälkeen ehtinyt jäähtyä. Lumisateessa voi tulla vilu jo ennen avantoon pääsyä, kun lumihiutaleet sulavat lämpimälle iholle. Myös kova tuuli viilentää tehokkaasti paljasta ihoa. Itse herkistyn uidessa aistimaan ympäröivää luontoa ja jokainen kerta tuntuu erilaiselta. Oma suosikkiuintisääni on helmikuun kuulaan kirpeä pakkaspäivä. Aurinko tuntuu jo silloin lämmittävän, mutta parasta talvea on yhä jäljellä.

Tuli saatua vinkki ehkä aivan uudesta mahdollisuudesta hyödyntää olosuhteitamme.

 

Kuvan osoite: http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Icehole.jpg

Avanto arkkitehdit: http://www.avan.to/

 

 

 

Näinä reaalisen ansionlaskun aikoina saatiin edes lämpötilaan jokseenkin pysyvä tasokorotus. Tosin ensi viikolla mennään ainakin idässä taas vähän kylmempään päin. Niin ja Pohjois-Lapissa on ainakin vielä parinkymmenen asteen pakkasia. Talvenselän taitteen tekosia, pakkasen heikkeneminen osui Paavalin päivään.

Oleellisia sateita saamme vielä odotella, joten talvi jatkuu suuressa osassa maata vähälumisena. Kun pakkaset tulivat lauhan ja vesisateisen alkutalven päälle näinkin rajuina ja nopeasti, piti virtaavan veden monissa vesistöissä jäätyä. Ja tästähän on seurannut hyydepato-ongelma, kun vesi ei sitten yhtäkkiä enää virtaakaan vapaana.

Pahimmillaan kyse on tulvista. Ja päättelisin, että jos korkealla oleva vesi jäätyy, siis pinnastaan, ei jääpeite välttämättä kanna, jos vesi sitten laskee siellä jään alla. Jäät voivat olla pitkään petollisia. Talvikalastus sentään on saatu käyntiin, ja muikkua nousee.

Meren jäästä tulee mieleen mateen pilkkiminen, siis madekeitto tämän ajan sesonkiherkkuna. Myös maksa ja mäti maistuvat. Voisikohan siitä maksasta ennustaa… Heti huomenna metsästämään vonkaleita kalatiskiltä! Kansanperinteinen talvenselän pakkasruoka on hernekeitto, tai papusoppa, kuten ainakin lounaassa on sanottu.

 

Kuvan linkki: http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Isborr.jpg

 

Pakkasilma saavuttaa viimeistään tänä yönä myös etelärannikon viimeiset niemet, jollaisella sijaitsee myös pääkaupunkimme keskusta. Vielä äsken olin töissä, iltavuorossa, ja kelikameroiden kautta saatoin nähdä, että lumenrippeitä on sadellut laajoille alueille myös maan etelä- ja keskiosaan, tosin itäpainotteisesti. Mutta vähänpuoleiseksi se jäi, ja varsinkin etelärannikko välttyi pyryltä, joka selvästi aiemmin uhkasi. Ilmamassa ei ehtinyt sille riittävän kylmäksi, mutta nyt kylmää ilmaa virtaa myös etelään. Lumeksi muuttuneista sateista sen sijaan on jäljellä enää heikot jämät. Toisaalta paikallisia lumisateita on esim. Pohjanmaalla. Selkeintä ja kylmintä on Lapissa, sen pohjoisosasssa.

Säässä on siis alkanut kylmä jakso, jolle ei loppua näy. Ainakin alkuviikolle mentäessä sää vain kylmenee entisestään. Pohjoisenpuoleinen tuuli saattaa purevoittaa pakkasta monenakin päivänä, tosin voi olla vaikeata ennakoida, kumpi voittaa, pakastuminen pakkasasteissa vai tuo tuuli, joka pitää yhdessä pilvisyyden kanssa pakkasen kiristymistä kurissa mutta tekee viimasta vastaavasti kylmän. Ihan selvää korkeapainettta emme heti saa, joten pilvisyys pysyy laajoilla alueilla runsaana ja heikkoja lumisateita tulee siellä täällä. Meri on vielä suhteellisen lämmin, joten se synnyttää helposti heikkoja lumikuuroja, jotka sopivalla tuulensuunnalla kulkeutuvat sisämaahan.

Sääpalvelussa tällainen pakkaskausi merkitsee jokapakkastalvista palautteiden tulvaa koskien piste-ennusteiden lämpötiloja, joita on vaikeata pitää ajan tasalla, koska lämpötilan paikalliset vaihtelut ovat tyypillisesti suuria ja nopeitakin. Pienetkin vaihtelut paikallisessa pilvisyydessä tai maastonmuodoissa tuovat suuria eroja jo naapurikylien välille, näin etenkin Lapissa.

Sanallisissa ennusteissa tilanne on ”kireää pakkasta” tai ”pakkanen on kireää”, mutta sitten yhtäkkiä pitää muka osata jokaisen notkelman jokainen pakkaspiikki. Ei sitä kukaan osaa, eikä sitä pakkasta joka kolossa edes mitata niin, että meteorologikaan sen tietäisi – siellä kolossa olija sen sijaan tietysti kyllä. Ennusteet ovat ennusteita ja sellaisina aina suuntaa antavia, eivät lämpömittareiden kilpailijoita. Säästä on syytä olla selvillä laajemminkin kuin pelkkien piste-ennusteiden varassa.

Suuria lumisateita ei ainakaan nyt näytä olevan tulossa mihinkään päin maata, joten lumipeitteen kasvu jää varsin vähäisten lumisateiden varaan. Toisaalta maa jäätyy tehokkaasti, kun lämpöä eristävä lumikerros edelleen käytännössä puuttuu. Tästä on nyt revittävä, vaikka olisi tullut saatua kalliita talviurheiluvälineitä joulupukilta. Mutta pirtsakoita pakkasia!

 

Oheistanpa linkin noihin mainioihin kelikameroihin: http://www2.liikennevirasto.fi/alk/kelikamerat/

 

Kuvan linkki: http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Arctic_hare.jpg