Author: Joanna Rinne

Kesälomakausi lähestyy!

Matkahammasta kolottaa, siksi päätin kirjoittaa matkailuaiheisen tekstin. Osalla kesämatkailijoista on jo matkat varattuna, mutta toiset vielä pohtivat kohdetta, tai ainakin unelmoivat sellaisesta. Tässä blogitekstissä pohdin sitä, mihin kannattaa lähteä, jos haluaa varmistaa itselle täydellisen lomasään.

Yleistä kesä-elokuun ilmastosta maailmalla

Tärkeimmät minkä tahansa maapallon kohteen ilmastoa määrittävät tekijät ovat

1. Kohteen saama auringonsäteilyn määrä (kuinka korkealla / matalalla leveyspiirillä ollaan)
2. Kohteen mereisyys / mantereisuus. Merestä tulee kosteutta pilviksi ja sateiksi ja meren lähellä lämpötilavaihtelut ovat maltillisempia.
3. Kohteen korkeus merenpinnasta. Ylhäällä on kylmempi kuin merenpinnan tasolla.

Kesäkuusta elokuuhun aurinko lämmittää voimakkaimmin pohjoista pallonpuoliskoa, eli pohjoisella pallonpuoliskolla on kesä ja eteläisellä talvi. Välimeren tienoilla vallitsee pääosin korkeapainesää eli sää on lämmin ja vähäsateinen, kun taas Etelä- ja Kaakkois-Aaasian monsuuni-ilmastossa monsuunisateet tulevat kesäkuukausien aikaan. Runsaimpien sateiden ajankohta näinä kuukausina riippuu mm. siitä, kuinka kaukana kohde on päiväntasaajasta. Joillakin alueilla, kuten Väli-Amerikassa ja Indonesiassa, paikallisvaihtelu esim. sateiden ajankohdan suhteen on suurta, joten yleistä sääntöä sateiden ajankohdasta ei voida sanoa, vaan kannattaa tarkistaa aiotun matkakohteen ilmastotiedot matkaa suunnitellessa.

 

Toivelämpötila 25-30ºC

Jos etsit lämmintä ja vähäsateista säätä, jossa päivälämpötilat ovat meikäläisen helteen lukemissa eli 25 asteen ja reilun kolmenkympin välillä (joskus ehkä vähän ylikin), kannattaa suunnata Välimeren maihin. Välimeren Afrikan puoleisen ja itäisen puolen rannikon maiden päivälämpötilat eivät vielä kesäkuussa ole nousseet reilusti kolmenkympin yläpuolelle, vaan pysyttelevät monien suosimissa lomalukemissa. Heinä- ja elokuussa sopivimmat lämpötilat löytyvät Euroopan puolelta. Sateet pysyttelevät enimmäkseen poissa.

Päiväntasaajan tuntumassa sijaitsevalla Singaporen seudulla eletään pikemmin kuivaa aikaa kuin sadeaikaa, mutta pohjoisempana, esim. Thaimaassa ja muissa Kaakkois-Aasian kohteissa, sää on lämmin, mutta sateita tulee paljon. Japanin turistikohdekaupungeissa kesäkuu on sadekauden aikaa, sen jälkeen alkaa kostea ja kuuma kesä. Itse vietin pari vuotta sitten heinäkuussa pari viikkoa Tokiossa; minulle ilmasto oli täydellinen (30-37ºC ja hyvin kostea ilma), mutta moni, myös paikalliset, kokevat Japanin kesän tukalan kuumana. Balilla sademäärä on vähäisimmillään, mutta toisilla Indonesian saarilla sadetilanne voi olla hyvin erilainen.

Tyynenmeren saarien matkailulle Suomen kesä on suosiollista aikaa. Esimerkiksi Havaijilla, Tahitilla, Fijillä ja Samoalla sademäärät pysyvät melko pieninä. Myös Seychelleillä ja Mauritiuksella eletään vähäsateista aikaa ja lämpötilat pysyvät pikemmin lähellä 25 kuin 30 astetta. Malediiveillä sateita tulee enemmän kuin kuivimpaan aikaan eli vuodenvaihteen tuntumassa, mutta silti vähemmän kuin runsassateiseimpina kuukausina.

Yhdysvalloissa Floridan seutu on kesäkuusta elokuuhun lämmin, mutta sateinen, mutta vastakkaiselta rannikolta Los Angelesin tienoilta sateet pysyvät poissa ja lämpötilat löytyvät keskimäärin tämän kappaleen haarukan alueelta. Etelässä mantereen puolella sateet ovat melko vähäisiä, mutta päivisin lämpötila nousee reilusti kolmenkympin yläpuolelle. Sekä New Yorkin että Chicagon tienoilla päivälämpötilat nousevat 25 ja 30 asteen välille, mutta molemmissa kannattaa varautua siihen, että sadetta tulee tilastojen mukaan noin yhtenä päivänä kolmesta.

Karibianmeren saarilla on kesälomiemme aikaan kosteankuumaa, lämpötilat pysyttelevät 25-30 asteen välillä, mutta sateita tulee ajoittain. Etelä-Amerikkaan mahtuu monenlaisia ilmastovyöhykkeitä, mutta trooppisella alueella Rio de Janeirossa on kesä-elokuun tienoilla verrattain vähäsateita ja lämpötilat pysyvät päivisin reilussa 25 asteessa. Eteläisempien maiden tienoilla on talvi ja lämpötilat jäävät alemmaksi.

 

Toiveena 20-25ºC 

Hellerajan alapuolelle jääviä lämpötiloja kaipaavan kannattaa alkukesästä jäädä Keski- tai Pohjois-Eurooppaan, heinäkuussa ja erityisesti elokuussa Pohjois-Eurooppaan. Takuuvarmaa aurinkoa (tai pilvistä säätä) ei ole yhtä helppo löytää kuin lämpimämmistä ilmastoista, sillä nämä lämpötilat löytyvät usein alueilta, joilla säätyyppi on usein vaihteleva eli kuten meillä, ilmamassat vaihtelevat lämpimästä kylmään ja vuoroin on sateista, vuoroin paistaa.

Toisille mantereille kaipaavan kannattaa lähteä talviselle pallonpuoliskolle. Australian Brisbanessa eletään kuivaa aikaa ja lämpötilat pysyttelevät tilastojen mukaan hieman yli kahdessakympissä, eteläisemmässä Sydneyssä ne jäävät viileämmiksi. Brasilian eteläpuolisesta Etelä-Amerikasta löytyy myös lämpötiloiltaan sopivia kohteita, tosin kannattaa tarkistaa sadetilanne paikkakohtaisesti.

 

Toiveena 15-20ºC

Tältä lämpötila-alueelta löytyy matkailukohde läheltä: Suomi! Lisäksi toki koko Pohjois-Eurooppa. Manchester on myös oikein hyvä kohde, Lontoossa lämpötilat nousevat kesäkuukausina helpommin parinkympin yläpuolelle.

Euroopan ulkopuolelta tältä lämpötila-alueelta löytyvät mm. Australian Sydney (eteläinen Melbourne jää vielä viileämmäksi), Etelä-Afrikka sekä Etelä-Amerikan eteläisempi puolisko.

Tiettyä lämpötilaa hakevien vaihtelevan säätyypin maiden matkailijoiden (esim. Euroopassa matkustavien) kannattaa varautua siihen, että lämpötila ei pysy kiltisti keskiarvossa. Keskiarvo muodostuu ajoittaisten lämpimämpien ja ajoittaisten viileämpien jaksojen tuloksena, eli helleaalto saattaa yllättää maltillisempia lämpötiloja kaipaavan reissaajan. Mikäli esim. terveyssyistä haluaa varmistaa, että ei joudu liian lämpimälle alueelle, matkakohteen lämpötilojen vaihteluvälit kannattaa tarkistaa etukäteen ennen matkan varaamista.

 

Toivelämpötila yli 30ºC

Tähän viimeiseksi vielä erittäin lämmintä säätä kaipaaville vaihtoehtoja. Kesäkuun ja elokuun välillä lämpimimmät lämpötilat löytyvät heinäkuun lopulta ja elokuusta (aurinko on ylimmillään juhannuksena, mutta kestää pari kuukautta, että lämpötilat nousevat maksimiarvoihinsa). Lämpöä kannattaa hakea mm. Lähi-Idän maista, pohjoisesta Afrikasta, USAn etelävaltioista ja Meksikosta.

 

Myrskytoiminta

 

Auringon tuottaman lämmön mukana tulee myös myrskytoiminta. Lämpimissä ilmastoissa meren lähellä vaarana ovat jättimäiset myrskyt: hurrikaanit, taifuunit ja trooppiset syklonit. Kaikki nimet tarkoittavat samaa asiaa, mutta ne esiintyvät eri alueilla.

Pohjoisella pallonpuoliskolla aktiivisin myrskyaika alkaa elokuussa, mutta niitä voi esiintyä aiemminkin. Suosituista matkakohteista myrskyjen suosimilta reiteiltä löytyvät mm. Karibian saaret, Florida, Väli-Amerikka, Filippiinit, Taiwan, itäiset Kaakkois-Aasian maat, Japani (erityisesti eteläiset saaret) ja Bengalinlahden rannikko.

Näitä matkakohteita ei suinkaan kannata välttää, mutta tiedostaa myrskyjen mahdollisuus. Mikäli myrsky osuu ylittämään matkakohteen juuri oman matkan aikana, on syytä seurata viranomaisten ohjeita eikä lähteä ulos hengenvaaralliseen säähän tötöilemään omin päin.

 

 

Koko maailmaa on mahdoton saada yhteen pieneen blogitekstiin, joten toin tässä esiin vain muutamia yleisiä matkailukohteita. Omia vinkkejä kannattaa lisätä kommentteihin! Minkälaista matkailusäätä ja mitä kohteita sinä suosit?

 

 

Pääsiäisen pyhät kolkuttavat jo ovella! Tänään blogissa katsellaan toisaalta pääsiäisen säätä, mutta toisaalta myös pääsiäisen jälkeen sääkartoilla näkyvää lämpenemistä.

Pitkäperjantai, pääsiäislauantai ja pääsiäispäivä (pe-su)

Perjantaista sunnuntaihin sää on niin samankaltainen, että päivät kannattaa niputtaa yhden otsikon alle. Katsotaanpa ensin kuvin:

Kuten näkyy, näiden päivien sään voisi lähes esittää yhdellä kartalla. Etelässä on aurinkoisinta ja Lapissa pilvisintä, mutta Lapissakaan pääsiäinen ei ole täyspilvinen vaan auringosta voidaan nauttia pilvilauttojen välissä.

Sateet jäävät vähäisiksi, joskaan eivät täysin olemattomiksi, Lapissa voi sadella paikoitellen vähän lunta. Iltapäivisin lämpötila voi Lapissakin hiipiä nollan tuntumaan, jopa yläpuolelle, etelässä on ihan rehellisiä lämpöasteita (mikä on epärehellinen lämpöaste?). Ilmamassa yllämme on vielä hyvin kylmää, mutta auringonsäteily auttaa nostamaan iltapäivälämpötiloja.

Näiltä kartoilta ei näe sitä, että öisin lämpötila laskee reilusti. Pakkasta on selkeillä alueilla reilusti yli 10, paikoin jopa 20 astetta. Paikalliset pilvilautat estävät lämpöä karkaamasta, siksi pilvisillä alueilla pakkasta on vain muutama aste.

Toinen pääsiäispäivä (ma)

Maanantain säässä piilee jymy-yllätys: eilisissä tietokonelaskelmissa sää oli maanantaina vielä täysin poutainen, hyvin paljon edellispäivien kaltainen. Tänään töihin tullessani hieraisin hetken silmiäni ennen karttaan uskomista – eilisissä ennusteissa huomattavasti kauemmaksi jäänyt matalapaineen keskus sateineen oli muuttanut reittiään niin, että runsaat lumisateet kulkevat Suomen yli.

 

 

Tämä ennustemuutos oli niin dramaattinen, että kannattaa varautua siihen, että ennuste elää vielä, mutta mikäli tämän hetken ennuste pitää paikkansa, tuuli voimistuu ja lumisade alkaa maan eteläosassa jo aamuyöllä. Iltapäivään mennessä sade on jo ehtinyt suureen osaan maan etelä- ja keskiosaa, yöhön mennessä se kattaa Keski- ja Pohjois-Lappia lukuun ottamatta koko Suomen. Sadealue on niin laaja, että vielä illallakaan sade ei ole loppunut etelässä.

En keksi asialle kaunistelua – maanantain paluuliikenteen keli on näillä näkymin hirveä. Lunta tulee tuulen kanssa, maan kaakkoisosassa voi sataa vähän räntää tai vettäkin, ja uutta lunta tulee suuressa osassa maata 20 cm tai ylikin. Mikäli tämä ennuste ei tästä muutu, maanantaita ei juuri voi suositella varsinkaan pitkän matkan ajamiseen.

Pääsiäisen jälkeen tulee kevät?!

 

 

Sadealue väistyy vähitellen Suomen yltä tiistain ja torstain välisenä aikana, maan pohjoisosasta se väistyy viimeisenä. Etelässä aurinko alkaa paistaa jo alkuviikolla, maan keski- ja pohjoisosassa pilvien väistymiseen menee vähän pidempään.

Hyvä uutinen on se, että lämpötilat alkavat lämpimämmän ilmamassan myötä vihdoin nousta. Voimakkaimmin muutos näkyy yölämpötiloissa, kireät pakkaset vaihtuvat pikkupakkasiin. Päivälämpötilatkin kipuavat ylöspäin ja loppuviikolla etelässä lämpötila voi nousta yli +5 Celsiusasteen, joissakin tietokonemalliajoissa on väläytelty jopa +10ºC tienoilla olevia lukemia. Tuollaiset lukemat eivät ole vielä varmoja, mutta eivät suinkaan mahdottomia!

Hyvää pääsiäistä!

Kävimme eilen Markus-kollegan kanssa juttelemassa säästä ja tulevasta pääsiäisestä toimiston sohvalla – pääsiäispupu ja pääsiäisvelho sekä koko Forecan väki toivottavat oikein hyvää pääsiäistä kaikille!

Kylmän sään ansiosta jäällä liikkumisesta on saanut nauttia jopa täällä pääkaupunkiseudun edustalla – viime aikoina ei talvisinkaan mitenkään itsestäänselvää!

Nyt sää alkaa lämmetä, aurinkokin paistaa jo korkeammalta kuin keskitalvella ja jäät alkavat vähitellen heiketä. Kuinka kauan jäällä uskaltaa (tai kannattaa) vielä kävellä?

Jään synty

Jäätä alkaa syntyä vesistön pinnalle, kun pintaveden lämpötila laskee nollan alapuolelle. Pieni määrä vettä jäätyy nopeammin kuin suuri ja paikallaan pysyvä vesi nopeammin kuin liikkuva. Siksi jäätä syntyy ensin rannoille, syvemmälle vesialueelle jää syntyy hitaammin, virtauskohtiin viimeisenä. Jääkerros kasvaa alhaalta päin; siksi mitä paksumpi jääkerros on, sitä hitaammin sen paksuus kasvaa (jotta vesi voisi jäähtyä, ylimmän vesikerroksen lämmön on tunkeuduttava koko ajan paksumman jääkerroksen läpi ulos).

Jäätyypit

• Teräsjää: lujaa ja yhtenäistä jäätä
• Kohvajää: syntyy lumen ja sohjon jäätyessä, ei välttämättä kanna
• Puikkojää: kevätjäätä, jossa pystysuoria onkaloita. Erittäin arvaamatonta, paksukin jääkerros voi yllättäen pettää alla.

Teräsjää muodostuu suoraan vedestä. Se on kirkasta ja vahvaa. Jäälle menemistä suositellaan vasta, kun teräsjäätä on 10 cm paksuinen kerros; ohuempi kerros saattaa yllättää ikävästi.

Kohvajää syntyy, kun jää pettää lumen painon alla. Jää, vesi ja lumi muodostavat sohjoa, joka jäätyy pakkasen kiristyessä. Kohvajää sisältää ilmakuplia ja on, toisin kuin kirkas teräsjää, himmeää ja maitomaista. Kohvajään kantokyky on noin puolet teräsjään kantokyvystä.

Puikkojää muodostuu, kun keväällä lämmön seurauksena jäähän alkaa muodostua pystysuoria ”käytäviä”, ikään kuin jää olisi läpeensä vain pystysuunnassa liikkuvien toukkien järsimää. Jopa puolen metrin paksuinen jääkerros saattaa yllättäen pettää alta, puikkojään kantokykyä on mahdoton arvioida. Jää saattaa muuttua turvallisesta hengenvaaralliseksi jopa yhden päivän aikana.

Jäätä heikentäviä seikkoja

• Tuulella syntynyt jää on hauraampaa kuin tyynellä säällä syntynyt
• Merijää on hauraampaa kuin makean veden jää
• Halkeamat heikentävät jään kantavuutta silloinkin, kun ne eivät ulotu jään läpi
• Runsas lumimäärä hidastaa jään paksuuskasvua

Vaaranpaikat jäällä

Kuten edellä todettiin, jää ei paksuunnu koko vesialueella samaa tahtia, vaan joissakin paikoissa jää kantaa heikommin kuin toisissa. Kaikkia heikkoja paikkoja ei voi nähdä päällepäin, mutta seuraavien paikkojen lähellä kannattaa olla erityisen varovainen:

• Veden virtaamapaikat: joet, vesistöjen ympäristöä kapeammat paikat, niemien kärjet, karikot ja paikat, joissa rantapenger viettää äkkijyrkästi veteen.
• Asutuskeskusten ja teollisuusalueiden viemärien laskualueiden lähiympäristöt (sekä virtauksen että päästöveden lämmön takia)
• Sillat, laiturit ja jäällä makaavat alukset (virtausten ja lämmön takia)
• Vesistöjen syvänteiden kohdat (vesi jään alla jäähtyy hitaasti)
• Laivaväylät, halkeamat ja avannot
• Kaislikot (kaislat rei’ittävät jäätä ja tekevät siitä heikosti kantavan)

Helsingin edustalla suuret laivat muodostavat jäähän railoja. Laivojen vaikutus jäähän ei rajoitu itse päärailoon, sillä laivojen puskiessa jäätä saattaa syntyä hyvinkin pitkiä pienempiä railoja sivusuuntiin.

 

Tämänhetkinen jäätilanne

Länsirannikolla jäätä on meren rannalla maaliskuun alun keskiarvon molemmin puolin, paikoin tavallista vähemmän, muutamin paikoin tavallista enemmän. Etelärannikolla puolestaan jäätä on jonkin verran vähemmän kuin yleensä maaliskuun alussa.

Järvien tilanne viimeisimmän mittauksen mukaan:

 

Lähipäivinä sää alkaa lämmetä, sen seurauksena jään kantokyky luonnollisesti vähenee. Ensi viikon alkupuolella plusasteita on odotettavissa iltapäivisin jopa Lapissa asti!

Liikutko itse jäällä? Kuljetko tuttuja reittejä vai haetko vaihtelua, miten tunnistat turvalliset reitit?

 

Tässä blogitekstissä ei kerrottu, mitä tehdä, jos jää pettää alta – siitä lisää tässä oivassa ohjevihkosessa (jota käytin yhtenä tämän tekstin lähteenä).

Siirryimme jälleen uuteen kuukauteen, kuukaudet tuntuvat ainakin minusta vaihtuvan yhä nopeammin ja nopeammin! Pitäisi löytää jostakin hidastusnappula.

Tänään blogissa katsotaan taaksepäin ja tutkitaan kuluneen helmikuun säätä tilastojen valossa. Minkälaisessa säässä kuukausi vietettiin?

Suursäätila

Helmikuun ensimmäisellä viikolla Suomen ylle vahvistui pohjoinen ilmavirtaus ja kylmä korkeapaine. Kuun keskivaiheilla sää muuttui vaihtelevammaksi eli sateita liikkui maamme yli ajoittain. Siitä huolimatta Suomi pysyi kylmän, talvisen ilmamassan vaikutuspiirissä. Kuun viimeisellä kolmanneksella palattiin kylmään korkeapainesäähän, joka ulottui tänne maaliskuun puolelle.

Lämpötila

Helmikuun alin mitattu lämpötila löytyi ensimmäiseltä kylmältä jaksolta, 4.2. Utsjoki Kevon Kevojärven asemalla mitattiin aamuyhdeksältä lukema -37,1ºC. Suomen mittaushistorian kylmimmästä helmikuun lämpötilasta -49ºC (Sodankylä 5.2.1912) jäätiin vielä kauas.

Helmikuun korkein mitattu lämpötila oli 14.2. (ystävänpäivänä!) Utössä eli saaristosta mitattu +3,6ºC. Ennätyksiä ei tässäkään hivottu, korkein helmikuun lämpötila mittaushistoriassa on 28.2.1943 Helsingin Ilmalassa mitattu +11,8ºC.

Kuun puoliväliin asti maan eteläosassa sekä päivä- että yölämpötilat vaihtelivat keskiarvon molemmin puolin. Kuun puolivälissä laskettiin keskiarvon alapuolelle – kuun lopussa Helsingissä havaitut maksimilämpötilat jäivät ajankohdan keskiarvoisia yölämpötiloja kylmemmiksi!

Pohjoisemmaksi mentäessä kuun alun kylmä jakso erottuu helmikuun lämpötilakäyriltä paremmin. Kuun alun kylmä jakso koskettikin pääasiassa maan pohjoisosaa – etelämpänä sää ei kylmennyt yhtä voimakkaasti.

Kylmistä lämpötiloista huolimatta ilmastonmuutosta ei ole peruttu. Mediassa sai paljon huomiota polaaripyörteen jakautuminen eli ylempänä ilmakehässä olevien tuulien, myös lämpötilojen, jakauman muuttuminen keskimääräiseen nähden. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että sekä meille että muualle Eurooppaan työntyi hyvin kylmää ilmaa, mutta vastaavasti pohjoisnapa-alueelle tunkeutui Atlantin suunnalta erittäin lämmintä ilmaa. Samaan aikaan, kun meillä hytistiin pakkasissa, jääkarhut ihmettelivät jopa yli +5ºC lämpötilaa!

Sade

Sateet jäivät helmikuussa vähäisiksi. Korkein mitattu kuun kokonaissademäärä (lumisade vedeksi muutettuna) oli Hämeenlinnan Pirttikoskella, jossa sadetta tuli 36,9 mm. Helmikuun suurin koskaan mitattu sademäärä Suomessa on Kouvolan vuoden 2016 131,6 mm, mutta keskimäärin Helsingin Kaisaniemessä sataa helmikuussa 36 mm; siihen verrattuna kuu oli Helsingissä sateinen.

Tuuli

Yhtään myrskypäivää ei helmikuussa koettu. Keskimäärin myrskypäiviä mitattiin helmikuissa 1994-2017 1,9 kpl, myrskypäiviä oli siis hieman keskimääräistä vähemmän (kuten melko korkeapaineisessa kuukaudessa on odotettavissa).

Kuun voimakkain tuulilukema 19,8 m/s mitattiin 5.2. Pyhätunturilla. Lähelle pääsi 1.2. Hangon tulliniemessä mitattu 19,6 m/s.

Tuulenpuuskissa käväistiin myrskyn puolella, voimakkain puuska oli Bogskärissä 12.2. mitattu 24,7 m/s.

Mitä sinulle jäi mieleen helmikuun säistä?

Polaaripyörre on jälleen noussut otsikoihin – tällä kertaa siksi, että muutos polaaripyörteessä aiheuttaa sään kylmenemisen meillä, mahdollisesti pidemmäksikin aikaa.

Nyt on hyvä aika vähän tarkemmin tutkia, mikä tuo polaaripyörre on ja miksi muutos siinä tuo meille kylmää säätä.

Polaaripyörteen rakenne

Polaaripyörre-sanaa käytetään kuvaamaan kahta eri asiaa:

• Polaaripyörre troposfäärissä (itsekin olen puhunut täällä blogiteksteissä polaaripyörteestä tässä merkityksessä) eli suihkuvirtauksen eli voimakkaamman tuulen ”kehä”, joka puhaltaa keskimäärin 60º leveysasteen ympäri. (Tähdennän varmuuden vuoksi – troposfääri on ilmakehän alin kerros, navoilla n. 7 ja tropiikissa n. 20 km korkea, jonka sisällä kaikki meille tuttu sää tapahtuu)
• Polaaripyörre stratosfäärissä, joka puhaltaa niin ikään 60º leveysasteen ympäri ja joka ulottuu tropopaussin yläpuolelta stratosfäärin läpi mesosfääriin asti. (Stratosfääri on ilmakehän seuraava kerros, se ulottuu troposfäärin yläreunalta n. 50 km korkeuteen.)

Näiden kahden olennainen ero, siis esiintymiskorkeutensa lisäksi, on se, että polaaripyörre on olemassa troposfäärissä ympäri vuoden, mutta stratosfäärissä vain talviseen vuodenaikaan, jolloin päiväntasaajan ja napa-alueen välinen lämpötilaero on suurimmillaan.

Kirjallisuudessakin nämä kaksi on välillä yhdistetty yhdeksi ja samaksi asiaksi; itse käytän tässä lähteenä tätä Waugh, Sovel ja Polvanin artikkelia ja puhun artikkelin käyttämän terminologian mukaisesti näistä kahdesta tässä blogitekstissä erikseen.

Videolla 16.2. laadittu ennuste troposfäärin suihkuvirtausten, samalla polaaripyörteen käytöksestä tulevina päivinä.

 

Pohjoisella pallonpuoliskolla polaaripyörteiden leveysasteilla on suuremmat maa-meri-vaihtelut ja korkeusvaihtelut kuin eteläisellä pallonpuoliskolla, siksi pohjoisella pallonpuoliskolla stratosfäärin polaaripyörre on heikompi ja muodoltaan epämääräisempi kuin eteläisellä pallonpuoliskolla. Pohjoisella pallonpuoliskolla stratosfäärin polaaripyörteessä on myös enemmän ajallista vaihtelua kuin eteläisellä; ”SSW”-tapahtumat (Sudden Stratospheric Warming), jotka aiheuttavat napa-alueiden lämpenemisen ja siistin tuulikehän heikkenemisen ja hajoamisen, ovat pohjoisella pallonpuoliskolla yleisempiä kuin eteläisellä.

SSW-tapahtuma eli stratosfäärin polaaripyörteen sisällä olevan ilman lämpeneminen ja samalla itse pyörteen heikkeneminen on takana myös nyt tapahtuvassa Suomen sään kylmenemisessä: kun polaaripyörre heikkenee stratosfäärissä, se voi vaikuttaa myös troposfäärin polaaripyörteeseen ja alemman ilmakehän kylmä ilma voi päästä ”pullahtamaan” siistin kehän sisältä etelämmäksi. Maapallon lämpeneminen ilmastonmuutoksen mukana saattaa jopa aiheuttaa meillä ajoittaisten kylmien säiden lisääntymistä – kylmä ilma vain vaihtaa paikkaa navoilta kohti meitä. Kun otetaan huomioon napojen lämpeneminen, lopputulos ei keskiarvoltaan ole kylmempi, vaan lämpimämpi.

Stratosfäärin polaaripyörteen käytös ei automaattisesti heti heijastu troposfäärin polaaripyörteeseen, vaan nämä kaksi polaaripyörrettä elävät usein omaan elämäänsä erillään toisistaan. Troposfäärin polaaripyörteen tapahtumat eli ilmamassojen ja niiden rajapintojen yläpuolisten suihkuvirtausten tapahtumat vaikuttavat maanpinnan säätapahtumiin suurimman osan ajasta. Stratosfäärin polaaripyörre saattaa silti ajoittain vaikuttaa troposfäärin polaaripyörteeseen ja siten välillisesti myös pinnalla kokemaamme säähän.

Polaaripyörre ja talvilomasää

Yllä mainitun SSW-tapahtuman takia (Sudden Stratospheric Warming) polaaripyörre on heikentynyt sekä stratosfäärissä että sittemmin troposfäärissä ja navan kylmä ilma ei enää pysy siistissä virtauksen sisällään pitämässä paketissa. Siksi meille virtaa kylmää ilmaa, luvassa on vähintään ensimmäiseksi talvilomaviikoksi, ehkä myös pidemmälle, huomattavan kylmää säätä. Tämän hetken ennusteiden mukaan sää alkaa muuttua selkeämmäksi ja pakkaslukemat ovat kaksinumeroisia aivan etelässäkin.

Hyvää talvista viikkoa kaikille lukijoille!

 

 

 

 

Olympialaiset alkoivat viime viikon lopulla! Kisapaikkojen säähän ja keliin valmistautumisen onnistuminen saattaa pahimmillaan aiheuttaa kilpailijoiden häviön ja parhaimmillaan tuoda voiton, siksi halusin tämänkertaisessa blogitekstissä tutkia Etelä-Korean ja erityisesti kisa-alueiden ilmastoa.

Sijainti ja ilmasto

Etelä-Korea sijaitsee suuren mantereen ja Tyynenmeren välissä. Tyynimeri ja Aasian manner ovat ilmastonsa puolesta kuin yö ja päivä: mantereella on tähän aikaan vuodesta hyvin kylmää ja kuivaa, merellä lauhaa ja kosteaa. Verrataanpa toisiinsa Pyeongchangin ja Helsingin keskimääräisiä ylimpiä ja alimpia lämpötiloja kuukausittain:

Helsingin lämpötilat ovat lähes joka kuussa muutaman asteen Pyongchangin lämpötiloja viileämmät, graafien muodot eli kylmän ja lämpimän vuodenajan väliset lämpötilaerot ovat melko samanlaiset. Tässä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, ennen kuin muistaa, että Pyongchang sijaitsee vain asteen päässä samasta leveysasteesta, jolla sijaitsee Malaga Espanjan etelärannikolla! Pyeongchangin suhteellinen viileys johtuu kahdesta asiasta: kylmän mantereen läheisyydestä ja itse paikkakunnan korkeudesta 700 m korkeudessa merenpinnasta.

Seuraavaksi verrataan toisiinsa Helsingin ja Pyeongchangin sademääriä:

Tässä näkyy huima ero Suomeen nähden: Pyeongchangin sademäärät ovat huomattavasti Helsingin sademääriä suuremmat, etenkin kesällä. Tässä näkyy Tyynen valtameren vaikutus: kuten esim. Japanissa, kesä on kuumankostea. Vuoristossa lämpötilat jäävät viileämmiksi kuin esim. Seoulissa ja Busanissa; siitä huolimatta kesä on lämmin ja sadetta riittää.

Kun mereltä tuleva sadealue kohtaa vuoriston, vuoristo pakottaa kostean ilman nousemaan ylös. Kosteus tiivistyy ja sataa vuoriston tuulen puolelle; suojan puolella sateet jäävät huomattavasti vähäisemmiksi. Tästä lähin tuttu esimerkki meille on Norja, jonka vuoriston Atlantin puoleisella sivulla tutkakuvat helottavat usein oranssinpunaisina sateesta, vaikka muualla sateet jäävät vähäisemmiksi. Vuoristo vaikuttanee myös Pyeongchangin sademääriin.

Nyt olympialaisten aikaan Pyeongchang on tilastojen mukaan varsin vähäsateinen, onneksi.

Sateiden lisäksi vuoristo vaikuttaa tuuliin. Vaikka tuuli kävisi ylempänä ilmakehässä kiltisti yhdestä suunnasta, vuoret aiheuttavat tuulelle ”esteitä” ja ilmavirtaus hajaantuu rinnettä pitkin joka suuntaan. Tuloksena syntyy runsaasti pyörteistä ja puuskaista tuulta ja viime päivien kaltaisia tilanteita, joissa tuuli voi olla hyvinkin erilainen esim. rinteen eri osissa ja myös muuttaa suuntaansa äkisti.

Olympialaisten kisapaikat

Olympialaisten kisapaikat ovat säänsä puolesta varsin erilaiset. Gangneung, jossa kilpailut tapahtuvat pääasiassa sisähalleissa, on rannikkokaupunki ja siksi lämpötiloiltaan huomattavasti vuoristokohteita lauhempi.

Alpensia-olympiapuisto, kelkkailukeskus, Yongpyong-alppihiihtokeskus, Jeongseonin alppihiihto ja Phoenix Snow Park sijaitsevat vuoristossa, jossa lämpötilat jäävät alhaisemmiksi ja tuuliolosuhteissa voi olla valtavia paikallisia eroja. Pyeongchang, jossa sijaitsee avajaisissa ja päättäjäisissä käytettävä olympiastadion, sijaitsee rannikkokaupunki Gangneungia korkeammalla, mutta ei kuitenkaan yhtä keskellä vuorenhuippuja kuin moni kisapaikka.

Tässä vielä sääennuste seuraaviksi päiviksi Etelä-Koreaan:

 

Perjantain ja lauantain aikana tuuli näyttää voimistuvan – toivottavasti se ei tuo ongelmia mäkihyppykisoihin.

Onnea kaikille urheilijoille ja viihtyisiä penkkiurheiluhetkiä Suomen päässä kisoja seuraaville!