Markus kirjoitti jokin aika sitten maan itäosan kylmyydestä (teksti löytyy täältä), jopa asemakohtaisista ”kylmyysennätyksistä”.
Tutkin neljän itäisen havaintoaseman (Mikkeli, Kuopio, Joensuu ja Ilomantsi) heinäkuun lämpötilakeskiarvoja sekä tänä vuonna että tästä 15-20 vuotta taaksepäin. Kuinka viileä heinäkuu on maan itäosassa tänä vuonna ollut verrattuna aiempiin vuosiin? Mistä viileys johtuu ja mitä tulevaisuudessa? Siitä tässä blogitekstissä!
Heti alkuun kuva, jolta nähdään heinäkuun keskilämpötila Mikkelin, Kuopion, Joensuun ja Ilomantsin havaintoasemilla n. viimeisen 20 vuoden ajalta (Kuopiosta ja Ilomantsista tietoja oli saatavilla vasta hieman myöhemmältä ajankohdalta alkaen). Minkälaisia huomioita kuvaajista voi tehdä?
Suomen ilmastolle ominainen vaihtelevuus näkyy kuvaajilla selkeästi. Useamman vuoden ajan lämpötila on ”jojotellut”: viileän heinäkuun vuotta on seurannut lämmin, sitten taas uusi viileä. 20 vuoden aikana viileimpien ja lämpimimpien heinäkuiden lämpötilaero on ollut seitsemän asteen luokkaa! Ei ihme, että ilmastonmuutos tuntuu monelle Suomessa etäiseltä käsitteeltä – luontainen lämpötilavaihtelumme on niin suurta, että ilmastonmuutoksen vaikutus piiloutuu meille ihmisille sen sekaan. Muutos näkyy paremmin esim. kasvien kasvualueiden ja eläinten levinneisyysalueiden muutoksena kuin tunteena omalla iholla.
Parinkymmenen vuoden aineistossa päättynyt heinäkuu oli Joensuun kylmin ja Mikkelin, Kuopion ja Ilomantsin toiseksi kylmin (erittäin viileän heinäkuun vuosi 2015 oli näillä asemilla vielä kylmempi). Mistä tämä johtui?
Heinäkuussa 2019 kylmää ilmaa virtasi erityisesti maan itäosan ylle useampaan otteeseen koillisesta päin. Näissä tilanteissa Jäämeren suunnalta levisi erityisesti Suomen itäpuolelle kylmää ilmaa, mutta myös maan itä- ja pohjoisosa sai viileydestä osansa. Tilanteisiin liittyi usein myös matalapaineen keskus, joka toi maan itä- ja pohjoisosaan pilvisyyttä. Pilvet puolestaan estivät auringonsäteilyn pääsyn maahan asti ja lämpötilat pysyivät alhaisina.
Heinäkuun Euroopan seudun ilmavirtaukset ovat olleet liian monimutkaiset, että koleille koillistuulille olisi löydettävissä yhtä ainoaa syytä. Tätä tekstiä kirjoittaessani maanantaina 5. elokuuta Grönlannin yllä on voimakas korkeapaine, joka mahdollistaa viileän ilman leviämisen meille koillisesta. Näin ei kuitenkaan ollut koko heinäkuun ajan, vaan ilmavirtaukset ovat kulkeneet hyvin monenlaisia reittejä alueen yllä.
Entä tuleva? Kuukausiennusteiden mukaan Grönlannin korkeapaineen alue pitää pintansa, mikä puolestaan pitää kolean ilmamassan maan itä- ja pohjoisosan yllä, eli itäinen viileys jatkunee vielä parin viikon ajan, jopa pidempään. Sen jälkeen ennusteet ovat epävarmempia tulevasta, eli ainakin mahdollisuus tilanteen purkautumiselle on. Varmaa tietoa pitää silti yhä odottaa.
P.S. Ilmastonmuutosta ei kannata tämän takia unohtaa – viileän ilman alue oli pieni kylmä pisara kuumassa kokonaisuudessa. Maapallon mittakaavassa heinäkuu 2019 oli planeettamme mittaushistorian kuumin kuukausi toistaiseksi! Hyvä muistutus siitä, että pieni viileän ilmaston alue ei edusta koko maapalloa. Alla kuva siitä, missä heinäkuu 2019 oli keskimääräistä lämpimämpi ja missä viileämpi.
Heinäkuu 2019 ja ehkä myös tuleva elokuu 2019 oli vain vaihtelua Suomen paikallisessa ilmastossa? Kesä 2018 olikin sitten ilmastonmuutosta vaikka sekin voitaisiin tulkita vaihteluna ilmastossa viileiden ja lämpimien kesien vuorotellessa?
Kylmä sää oli pieni pisara kokonaisuudessa ehkä, mutta ei välttömättä niille jotka asuvat näillä seuduilla. Nythän esim. Etelä- ja lounais-Suomi säästyivät näiltä kylmiltä ilmamassoilta lähes täysin.
Nuo aikasarjagraafit ovat erittäin informatiivisia. Jos noihin sovitetaan lineaarinen regressio, varmaan suunta olisi alaspäin. Ja tietenkin tulee muistaa, että kysymys on vain tietyltä alueelta Suomessa. Koko maapallon lämpötiloja kuvaava gaafi siinä rinnalla olisi hyvä nähdä, mikäli sellainen voidaan luotettavasti konstruoida. Tai sitten graafit joiltakin vertailualueilta. – Tulee mieleen jokin sinikäyrän tapainen, jonka amplitudi kasvaa ajan funktiona nollan molemmin puolin. Sen tyyppinen kehitys säässä tuottaisi tietenkin jatkuvasti lämpöennätyksiä, vaikka keskilämpötila ei muuttuisi. Toisin sanoen ennätysten korostaminen ei välttämättä anna oikeaa kuvaa kehityksestä.
Itse näen taulukoista, että Itä-Suomessa (Joensuu, Ilomantsi) vuosituhannen kahdesta ensimmäisestä vuosikymmenestä tämä jälkimmäinen on kesiltään viileämpi kuin ensimmäinen. Ei yllä ilmaston lämpeneminen tänne.
Alemmista kuvista näen, että sinisen alueen pinta-ala on suurempi on kuin ”pisara kuumassa kokonaisuudessa”.
Pohjois-Suomessa elokuu alkaa karmaisevasti. Ensimmäisen puoliskon ylin lämpötila noin viisi astetta normaalia alempi. Hyvät mahdollisuudet kylmimpään elokuuhun vuodesta 1961 alkaen!