Month: kesäkuu 2018

Aktiivisin ukkoskausi on alkanut

Kirjoittaja Markus Mäntykannas Julkaistu

Suomessa ukkostaa eniten heinäkuussa: juhannuksesta elokuun alkuun on yleensä aktiivisin ukkoskausi sisämaassa, rannikoilla ja merialueilla ukkoset ajoittuvat enemmänkin elokuuhun. Tilastojen valossa viime vuosikymmenien aikana eniten on ukkostanut Länsi-Suomessa Satakunnasta Pohjois-Pohjanmaalle yltävällä vyöhykkeellä. Voimakkaimmat ukonilmat ovat osuneet iltapäiviin ja alkuiltaan.

Salamointia ilmassa. Kuva: Karita Kontula-Sokka, Tuusula, kesäkuu 2018.

Merialueilla ukkoset ovat harvinaisia alkukesästä

Kuuropilvet syntyvät auringon lämmittämän mantereen yllä, joten erityisesti alkukesällä kuuropilviä muodostuu herkemmin maa-alueiden yläpuolella, sillä suuret vesistöt ja merialueet ovat vielä varsin kylmiä, eikä niiden yllä pääse muodostumaan kuuropilvelle välttämättömiä nousevia ilmavirtauksia. Kuuropilvet saattavat kuitenkin ilmavirtausten mukana ajautua mantereelta vesistöjen ylle, mutta meriveden lämpötilan ollessa mannerta matalampi, menettää kuuropilvi nopeasti energiansa ja heikkenee. Tämän vuoksi esimerkiksi Helsingissä ukkospäiviä on huomattavasti vähemmän kuin sisämaan puolella pohjoisempana.

Sitä vastoin rintamasysteemeihin liittyvät laaja-alaiset ja nopeasti liikkuvat monisoluiset kuuropilvet eivät välitä alustasta piirun vertaakaan, ja liikkuvat kylmän merenkin yli heikentymättä. Näin kävi esimerkiksi viime kesänä Kiira-myräkän yhteydessä.

Tyypillisiä ukkostilanteita Suomessa

  • Kylmä rintama: kylmän rintaman ylitys laukaisee ilmakehässä nousevia ilmavirtauksia, jotka ruokkivat ukkospilvien syntymistä laajoilla alueilla. Jos etupuolella on helteistä ja kosteaa ilmaa, voi rintaman kohdalle muodostua voimakkaita ja laaja-alaisia ukkoskuuroja.
  • Yksittäinen kuuropilvi: näihin liittyvä salamointi on usein paikallista ja nopeasti ohimenevää. Kuuron elinikä on korkeintaan muutamia tunteja. Yksittäisiä kuuropilviä syntyy, kun lämpötila laskee korkeuden mukana tarpeeksi, jolloin ilmakehä on epävakainen. Näin käy yleensä kesäpäivänä mantereen yllä.
  • Lämmin meri, kylmä ilma: loppukesällä ja alkusyksystä lämpimien vesistöjen yllä voi syntyä ukkoskuuroja, sillä pinnassa on huomattavasti lämpimämpää kuin ylempänä ilmakehässä. Ukkosia syntyy erityisesti nk. ”kylmien pisaroiden” eli matalapaineen solan yhteydessä, jolloin lämpötilaero maanpinnan ja ylemmän ilmakehän välillä on hyvin suuri ja tilanne on suotuisa ukkoskehitykselle.
  • Matalapaineen sola: ylemmän ilmakehän virtauskentän muutokset ja ylhäällä ilmakehässä oleva matalapaine voivat laukaista voimakkaitakin ukkoskuuroja varsinkin jos tuulen suunta eri ilmakerroksissa vaihtelee voimakkaasti. Tällöin on voimakas tuuliväänne, joka on suotuisa pitkäkestoisille ukonilmoille, jopa supersoluille.

Näin lasket salaman etäisyyden

Äänen nopeus on 330 m/s eli vain murto-osa valonnopeudesta. Ääni kulkee siis kilometrin kolmessa sekunnissa. Salaman välähdyksestä ukkosen jyrinään kuuluva aika jaetaan kolmella ja täten saadaan selvitettyä salamaniskun etäisyys kuulijasta. Pisimmillään ukkosen jyrähdyksen kantama on n. 20 km, tämän jälkeen ääniaallot alkavat jo taipua voimakkaasti, eikä jyrinää enää välttämättä kuulu.

Videolla meteorologimme Anna Latvala piirtää ukkospilven kehityksen.

Juhannussää 2018

Kirjoittaja Anna Latvala Julkaistu
Juhannuskokko (Kuva: Jenna Salminen)

Tänä vuonna juhannusviikonlopun sää näyttää sateiselta ja monin paikoin hieman tavanomaista viileämmältä. Suomen yli liikkuu useita matalapaineita ja tuuli voimistuu, ja etenkin merialueilla tuuli voi olla paikoin kovaa.

Torstaina Lapin sateet siirtyvät länteen, mutta Pohjois-Lapissa voi paikoin sadella läpi yön. Juhannuksen säähän erityisesti vaikuttava matalapaine saapuu lounaasta ja leviää vähitellen maan etelä- ja keskiosaan. Menoliikenteen aikaan sää onkin jo paikoin sateinen ja tuulinen.

Matalapaine liikkuu vähitellen juhannusaattona ja juhannuspäivänä maan yli pohjoiseen. Runsaimmat sateet näyttävät tällä hetkellä tulevan juhannusaattona, ja paikoin voi olla myös ukkoskuuroja. Sää muuttuu etelästä alkaen hieman poutaisemmaksi matalapaineen liikkuessa kohti pohjoista. Tuuli voimistuu ja voi olla merialueilla kovaa, maa-alueilla enimmäkseen kohtalaista tai navakkaa. Puuskat voivat olla voimakkaita, ja etenkin merellä myös myrskypuuskat voivat olla mahdollisia. Päivälämpötila jää todennäköisesti maan eteläosassakin alle 20 asteeseen, pohjoisimmassa Suomessa noin kymmeneen asteeseen.

Kuva: Anna Latvala

Juhannuspäivänä matalapaine sateineen siirtyy Suomen pohjoispuolelle ja sateita tulee etenkin Pohjois-Suomessa ja paikoin maan keskiosassa. Kuuroja tulee lisäksi paikoin maan eteläosassa. Voimakkaimmat tuulet siirtyvät myös vähitellen pohjoiseen, mutta juhannuspäivänä on edelleen etelää myöten kohtalaista tai navakkaa tuulta ja voimakkaita puuskia. Lämpötila nousee päivällä noin 15 asteeseen, etelässä voi olla paikoin hieman lämpimämpää. Sateisilla alueilla on viileämpää, ja Pohjois-Lapissa voi olla paikoin alle kymmenenkin astetta.

Sunnuntaina sää muuttuu jo poutaisemmaksi ja hieman lämpimämmäksi, ja lämpötila on päivällä lähes koko maassa 15 ja 20 asteen välillä. Jälleen on mahdollista, että lähestyvän matalapaineen reitti viistää Suomea, mutta tuuli on jo selvästi heikompi. Paluuliikenteen sää on siis suuressa osassa maata menoliikennettä parempi. Ennuste tarkentuu vielä loppuviikkoa kohti, ja sadetutkaa kannattaa seurata!

Paikkakuntakohtaiset juhannuksen ennusteet, sadetutkan ja tuuliennusteen löydät Forecan sivuilta.

Juhannus tilastojen valossa

Kirjoittaja Anna Latvala Julkaistu

 

Koli kesäpäivänä (kuva: Anna Latvala)

Juhlapäivien toivotusta poikkeava sää jää usein mieleen. Kukapa ei muistaisi, jos on juhannuksena palellut muutaman asteen lämpötilassa tihkusateessa, yrittänyt nauttia yöttömän yön valosta paksun pilvipeitteen läpi tai palanut auringon paistaessa koko päivän? Tavallisesti juhannus ei kuitenkaan ole yhtä kylmä tai helteinen kuin muistoissa.

Ajankohdan tavanomainen sää määritellään 30 vuoden keskiarvosta, ja tällä hetkellä käytössä on vuosien 1981-2010 havainnoista koottu vertailukausi. Keskimääräinen juhannuksen ylin lämpötila Ilmatieteen laitoksen ylläpitämien tilastojen mukaan on maan etelä- ja keskiosassa 20 asteen tienoilla. Pohjoisempana jäädään yleensä hieman 20 asteen alle, ja pohjoisimmassa Lapissa jopa 15 asteen kylmemmälle puolelle. Yötkään eivät yleensä ole enää kesäkuun loppupuolella kovin kylmiä; vuorokauden alin lämpötila on Etelä- ja Itä-Suomessa noin kymmenen astetta. Länsi-Suomessa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa yölämpötila on hieman kymmenen asteen alapuolella ja Lapissa kahdeksan asteen tienoilla. Kylmimmät yöt ovat keskimäärin Käsivarren Lapissa, jossa on noin viisi astetta tai vähemmän.

Iltapäiväkuurot ja ajoittaiset matalapaineet sateineen kuuluvat Suomen kesään, joten usein on myös sadellut ainakin jossakin päin maata. Tilastojen mukaan noin joka toinen tai kolmas juhannus on vietetty poutaisessa säässä. Etenkin kuurosateet ovat kuitenkin usein hyvin paikallisia, joten on mahdollista, etteivät muuten poutaisen päivän yksittäiset sateet osuneet mittausaseman kohtaan.

Kesäpäivänseisaus on tänä vuonna torstaina 21.6. iltapäivällä. Juhannuksen lähellä aurinko paistaa siis parhaimmillaan Suomen eteläisimmilläkin alueilla selvästi yli 18 tuntia. Napapiirin pohjoispuolella auringon keskipiste ei puolestaan laske ollenkaan horisontin alapuolelle. Tavallisesti sää ei ole juhannuksena koko maassa täysin pilvinen, joten valostakin voi nauttia nyt ennen vähitellen pimeneviä iltoja.

Tämän vuoden loppukevään helteiset ja poutaiset päivät saavat tavallisenkin kesäkuun sään tuntumaan kolealta. Ensi viikon sää näyttää tällä hetkellä vaihtelevalta ja jää nähtäväksi, osuvatko sateet juuri juhannuksen kohdalle.

Toukokuun kaltaiset helle- ja kuivuusputket yleistyvät tulevaisuudessa

Kirjoittaja Markus Mäntykannas Julkaistu

Palataan raikkaampien kesäsäiden keskeltä hetkeksi toukokuun ennätyshelteisiin ja -kuivuuteen. Toukokuu oli mittaushistoriamme lämpimin ja lisäksi rikottiin useita muitakin ennätyksiä, kuten kaikkien aikojen toukokuun helle- ja auringonpaistetuntiennätys. Lisäksi poikkeuksellinen kuivuus vaivasi Suomea.

Kysymys kuuluukin: olemmeko valmiita kohtaamaan vastaavia tilanteita tulevaisuudessa? Ehdimmekö sopeutua entistäkin pidempiin helle- ja kuivuusjaksoihin? Toukokuun kaltaisen helle- ja kuivuusputken osuminen keskikesälle olisi ollut luonnolle entistäkin kovempi koettelemus – riskiryhmään kuuluville ihmisille myös.

Suursäätila voi lukkiutua useiksi kuukauksi

Pohjoisen pallonpuoliskon suihkuvirtauskuvioihin on arvioitu ilmastonmuutoksen myötä tulevan muutoksia. Suihkuvirtaukset saattavat heikentyä, jolloin niiden aallonpituus kasvaa. Tämä on ennen kaikkea seurausta pohjoisen napa-alueen ja tropiikin välisen lämpötilaeron pienenemisestä. Voimakkaat lämpötilaerothan ovat edellytyksenä suihkuvirtausten syntymiselle, ja mitä suurempi pohjois-etelä -suuntainen ero, sitä voimakkaampi suihkuvirtaus. Tulevaisuudessa heikentyneellä suihkuvirtauksella (”jet”) on pidempi aallonpituus, mikä tarkoittaa sitä, että kylmän ilman purkauksia voidaan nähdä yhä useammin niin etelässä, missä niihin ei ole totuttu ja vastaavasti keskileveysasteiden lämpimän ilman pulsseja vaeltaa toisaalla hyvinkin pohjoisille leveysasteille.

Säätilanteiden lukkiutumisen syynä on heikentynyt ja hitaampi suihkuvirtaus. Suihkuvirtauksen pitkät pohjois-etelä -suuntaiset aallot liikkuvat yhä hitaammin kohti länttä, jolloin samantyyppinen suihkuvirtauskuvio saattaa lukkiutua päälle kuukausiksi. Ääritapauksessa tämä voi tietää Suomen ylle hyvin kuivia ja helteisiä kesäkuukausia, kun taas vastaavasti tämän toukokuun tapaan läntinen Eurooppa ja Välimeri kärvistelivät harvinaisen viileässä ja sateisessa säässä. Kesällä 2017 puolestaan tilanne oli päinvastainen: suursääkuvio Euroopan yllä lukkiutui kielteiseksi Suomen kannalta ja sää oli meillä kuukausitolkulla epävakaista ja hyvin viileää.

Suihkuvirtausten muutos Euroopan yllä saattaa tuoda jatkossa yhä kylmempiä ilmoja kohti eteläisiä leveysasteita ja toisaalla lämpöä kulkeutuu taasen hyvinkin kauas kohti pohjoista. Suihkuvirtaukset saattavat lukkiutua paikoilleen pitkiksikin ajoiksi, jolloin samantyyppinen sää voi jatkua kuukausitolkulla. / Kuvitus: Foreca/Markus Mäntykannas

Helle- ja kuivuusputkiin on syytä sopeutua

Kun asuu leveyspiirien 60 ja 70 välillä, ei välttämättä heti tulisi ajatelleeksi, että kuumuudesta ja kuivuudesta olisi koskaan liikaa riesaa. Tämä on kuitenkin virheellinen tulkinta, joka saattaa jo tulevina vuosikymmeninä konkretisoitua moneen otteeseen. Vuosisadan loppuun mennessä kesäkuukausien arvellaan Suomessa lämpenevän ainakin 2-4 asteella, joten olemme vaiheittain siirtymässä kohti tyypillistä nykyistä Keski-Euroopan kesäilmastoa.

Sadanta kesäpuolella on myös hieman lisääntymään päin erityisesti pohjoisessa Suomessa, mutta siitä huolimatta kuivuusputket yleistyvät. Lämpimämmässä ilmastossa todennäköisesti käy niin, että kesäsade tulee alas voimakkaina rankkasaderyöppyinä, jolloin siis sataa kerralla enemmän mutta kaiken kaikkiaan ehkä harvemmin. Taajama- ja kaupunkitulviin on siis syytä varautua, toisaalta korkeapainekaudet tuovat ennennäkemättömiä helle- ja kuivuusputkia.

Foreca Suomen Youtube-kanavalle on julkaistu video kesäkuun säästä, kannattaa käydä tarkistamassa.