Lämmintä säätä on riittänyt viime päivinä! Tätä kirjoittaessani kylmä rintama on liikkeessä Suomen yli etelään, sen mukana lämpimimmät ilmat korvautuvat viileämmillä.
Kylmän rintaman ”tuolla puolen” lisääntyy myös iltapäivän kumpupilvisyys. Nuo aamupäivällä ilmaantuvat ja illalla katoavat valkoiset hattarapilvet ovat kaikille tuttuja, mutta minkälaisista asioista niiden olemassaolo kertoo?
Kumpupilvet eli cumulus-pilvet saavat alkunsa, kun aurinko lämmittää maata. Kun maanpinta lämpenee, myös sen lähellä oleva ilma lämpiää ja alkaa nousta ympäristöään kevyempänä ylöspäin.
Aurinko lämmittää maata ja syntyy nouseva ilmavirtaus (Kuva: Paint-taide by Joanna Rinne)
Nouseva ilma sisältää myös kosteutta näkymättömän vesihöyryn muodossa. Viileä ilma pystyy pitämään mukanaan vesihöyryä vähemmän kuin lämmin, joten mikäli kosteutta on riittävästi, jossakin nousun vaiheessa syntyy tilanne, jossa noustessaan viilentynyt ilma ei enää kykene sisältämään näkymättömässä muodossa kaikkea siinä olevaa vesihöyryä. On saavutettu nostotiivistyskorkeus eli LCL-taso. Tuon tason yläpuolella ylimääräinen vesihöyry tiivistyy pienenpieniksi pilvipisaroiksi, eli alkaa syntyä pilvi.
Nostotiivistyskorkeuden yläpuolella vesihöyry tiivistyy pilvipisaroiksi. (Kuva: Paint-taide by Joanna Rinne)
LCL-taso näkyy pilvien muodostuttua maastakin katsottuna selvästi, kaikki kumpupilvet ovat pohjastaan litteitä ja alkavat samalta korkeudelta. Lentokoneen ikkunasta tuo taso näkyy erityisen hienosti.
Se, minkäkokoiseksi pilvet muodostuvat, riippuu sekä ilman lämpötilan laskunopeudesta ylöspäin mentäessä että saatavilla olevan kosteuden määrästä. Mikäli kosteutta riittää ja lämpötilaolosuhteet ovat sopivat, kumpupilvet voivat kasvaa sataviksi, jopa ukkostaviksi. Kesäiltapäiviltä tutut yllättävät sadekuurot ovatkin aina saaneet alkunsa leppoisista hattarapilvistä, jotka ovat sitten saaneet riittävästi syödäkseen päivän aikana.
Lähipäivinä on odotettavissa monin paikoin sekä kumpupilviä että kuuroja, näiden tietojen avulla voit kehua kavereillesi tietäväsi, missä kohdissa sijaitsee nousevia ilmavirtauksia!
Hangosta sanotaan, että se on Suomen kauneimpia kesäkaupunkeja. Enkä yhtään ihmettele, sillä tarjoaahan Hankoniemen alue yli 30 kilometriä hiekkarantoja, Suomen eteläisimmän merenrantamiljöön ja vapaan pääsyn ainutlaatuiseen saaristoon. Viikonlopun kesäisen sään innoittamana päätin testata, miltä toukokuinen Hanko tuntuu ja teinkin seikkailun Manner-Suomen eteläisimpään pisteeseen.
Suomen mantereen eteläisimmässä pisteessä
Hankoniemi työntyy 25 kilometriä mantereelta avomerelle päin, ja ilmastollisesti alue onkin yksi Suomen merellisimpiä. Itämeren vaikutus näkyy ja tuntuu lämpötiloissa, ja vuodenaikojen väliset lämpötilaerot ovatkin huomattavasti sisämaata pienemmät. Tähän aikaan vuodesta Suomen eteläisin kolkka voi useampana päivänä olla Suomen viilein. Vastaavasti syys- ja talvipuolella verrattain lämmin ja sulana pysyvä ympäröivä merialue pitää talven ja lumipeitteen pitkään poissa.
Viikonloppuna Hankoniemi toimi ikään kuin vuodenaikojen jakajana. Tieltä 51 Tielle 25 käännyttäessä kohti lounasta alkoi tapahtua: kun vielä Karjaan kohdalla lämpömittari näyttää 20 astetta, on se Hankoniemen tyviosaan mennessä tipahtanut jo kolmella asteella. Matkan jatkuessa Tietä 25 myötäillen kohti lounasta lämpötila pysyy melko vakiona, mutta Hangossa tipahtaa jo 15 asteeseen. Tulliniemessä auton lämpömittari näyttää enää 12 astetta ja tämän etelämmäs ei enää kulkupelillä ole menemistä. Takki päälle ja 3,5 kilometriä kävelyä maantieteellisesti Suomen mantereen eteläisimpään pisteeseen. Sisämaan kesä vaihtui hetkessä vilpoisaan kevätsäähän.
Alkuillasta merituuli alkaa jo heiketä ja ilma tuntuu lämpenevän kävelemisen aikana. Välillä ympäröivältä merialueelta kantautuu vielä kylmiä pulsseja, onhan meriveden pintalämpötila Hangon ympäristössä vasta 7-8 -asteista. Kallioista Tulliniemeä pitkin vaeltaessa tulee kuitenkin lämmin ja Manner-Suomen eteläisimpään pisteeseen saavuttaessa tuulikin on jo tyyntynyt. Istahdan jääkauden muovaamalle silokalliolle nauttimaan auringonlaskusta ja hiljaisuudesta.
Toukokuuhun on päästy, kesä lähestyy! ”Puoli kuuta peipposesta”-lorun mukaan kesä on jo täällä, muutama tervapääsky on kuulemma jo näkynyt taivaalla (hyväksyttäköön tervapääsky ”pääskysestä ei päivääkään”-kohdan kuittaajaksi siitä huolimatta, että nimestään huolimatta se ei ole virallisesti pääsky).
Tämä teksti alkoi hieman harhaanjohtavasti, sillä tänään aiheena ei ole kesäsää, vaan: minkälaisia asioita meteorologi oikein tutkii tutustuessaan lähipäivien säätilanteeseen?
Kukin meteorologeista muodostaa vähitellen oman listansa suosikkikartoista, joita seuraa eri tilanteissa, joten yleispätevää vastausta kysymykseen ei ole. Silti, joitakin useimmille meistä yhteisiä tapoja löytyy.
Töihin tullessaan, etenkin jos edellisestä vuorosta on jo aikaa, meteorologi haluaa tietää, mitä tapahtuu suursäätilanteessa. Suomen säätä ennustettaessa hyödyllinen alue on suurinpiirtein Euroopan laajuinen.
Pinnassa mm. pinnanmuodot, vesistöt jne. sekoittavat usein suursäätilan lähes tunnistamattomaksi, sen takia tarkastelu kannattaa aloittaa ylhäältä. Siksi minä (kuten tietääkseni suurin osa Forecan meteorologeista) avaan ensimmäisenä ennustemallikartan, jolla näkyvät ennustetut sateet, lämpötila 500 hPa -painepinnalla ja samaisen painepinnan korkeus maasta. Käytännässä kartalta näkyvät siis esim. suuret ilmamassa-alueet. Kuvaesimerkki selventää:
Sade, 500 hPa -painepinnan lämpötila ja geopotentiaali ECMWF-ennustemallissa
Aluksi kuva näyttää olevan täynnä epämääräisiä viivoja, mutta yksityiskohtiakin on erotettavissa. Karttapohjana on Euroopan kartta, vasemmalla alhaalla näkyvät Espanjan rajat, keskellä ylhäällä Suomi. Värikkäät viivat kertovat ilmamassan lämpötilan.
Tässä kuvassa (joka siis on huomisen eli 4.5.2016 iltapäivän ennustekartta) on nähtävissä, että yläilmakehän laajat matalapaineen alueet ( = epävakaista säätä) sijaitsevat Fennoskandian ja Brittein saarten itäpuolella sekä kaakkoisen Euroopan alueella, korkeapaineet ( = vakaampi säätilanne) puolestaan Puola-Suomi-suunnalla sekä Espanjan paikkeilla. Lämpötilat noudattelevat löyhästi samaa rakennetta, korkeapaineen alueilla on ympäristöään hieman lämpimämpää, matalapaineen alueilla viileämpää.
Edellisen kuvan antamasta informaatiosta syntyisi tekstiä vaikka kuinka paljon, mutta viisi tuntia blogitekstin lukemista ei taida houkuttaa ketään, joten siirrytään seuraavaan karttaan. Sillä näkyy ennustettu 700 hPa -painepinnan (n. 3 km korkeudella) suhteellinen kosteus, ilmanpaine merenpinnan tasolla ja lämpötila 850 hPa -painepinnalla (reilun kilometrin korkeudella).
700 hPa -painepinnan kosteus, sade ja 850 hPa -painepinnan korkeus
Tämä kartta vie jo edellistä yksityiskohtaisempaan informaatioon (ja siksi usein sekavampaan kuvaan). Karttapohja on sama kuin äsken, maat sijaitsevat samoissa paikoissa. Mustat viivat näyttävät matala- ja korkeapaineet, vihreä väri kertoo, että n. 3 km korkeudella on kosteaa (todennäköisesti pilviä, ehkä myös sateita) ja keltainen, että samalla korkeudella on kuivaa (mahdollisesti pilvetöntä). Punaisen, oranssin ja sinisen sävyt kertovat ilman lämpötilan reilun kilometrin korkeudella.
Esimerkkikuvasta, joka on ennuste samalle ajankohdalle kuin edellinenkin, nähdään, että laajat korkeapaineet sijaitsevat Atlantilla Espanjan länsipuolella, Venäjällä ja sen ”etäispesäkkeenä” myös Suomen tienoilla. Tiukempia matalapaineita ja niihin liittyviä pilvisyys- ja sadealueita näkyy lähinnä Atlantilla ja Kaakkois-Euroopassa, edellisen kuvan ”ylämatalien” alueella.
Yleisesti tämän kartan lämpötiloista näkee paljon asioita: esimerkiksi muutaman pakkasasteen lämpötila sadealueen yhteydessä kertoo sateen tulevan suurella todennäköisyydellä lumena, kesäisenä auringonpaistepäivänä puolestaan +10 asteen lämpötila tällä kartalla kertoo siitä, että hellelämpötila on hyvinkin mahdollinen maanpinnalla.
Kun nämä kartat on käyty läpi ajatuksella useamman päivän ajalta, siirtytään suuremman tarkkuuden karttoihin, mm. pilvisyys-, sade- ja lämpötilakarttoihin sekä erilaisiin eksoottisempiin mm. ukkosen todennäköisyyttä ja jäätävän sateen mahdollisuutta ennustaviin karttoihin. Nämä kaikki kartat, kuin myös satoja muita karttoja, on saatavilla useammalta eri sääennustemallilta. Mikään malleista ei ikinä ole täysin oikeassa ja eri malleilla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa, joten mahdollisimman monen tutkiminen kannattaa.
Oma tietokoneruutuni näyttää juuri tällä hetkellä tältä (ilman mustia reunuksia ohjelma ei suostunut näyttämään koko kuvaa):
Työpöytä (Kuva: Foreca)
Näiden jälkeen meteorologin huomio kiinnittyy tämän hetken säähän, läpi kahlataan tutkakuvat, havainnot ja luotauspallojen lähettämä data.
Kun kaikki tämä tieto on käyty läpi ja jollakin tapaa omaksuttu, alkaa sääennusteiden laatiminen eli tehdään ne tuotteet, jotka näkyvät ja kuuluvat säätietojen käyttäjille, esimerkiksi nettisivuja tutkiville, radion sääennusteita kuunteleville ja sanomalehtien ennusteita lukeville ihmisille.
Seuraavan viikon sääennusteet näyttävät korkeapaineen takia varsin miellyttäviltä, viettäkäähän mukavaa viikkoa aurinkoisessa säässä!
Tämä sivusto käyttää evästeitä palvelun toimittamiseen, sosiaalisen median jakotoimintojen toteuttamiseen ja liikenteen analysointiin. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Voit myös tutustua uudistettuun tietosuojakäytäntöömme.Ok
