Eilisiltapäivänä paluulentoni Tokiosta laskeutui Helsinki-Vantaalle. Lennon inspiroimana kirjoitan tämänkertaisen blogitekstini siitä, minkälaisiin asioihin meteorologi saattaa kiinnittää huomiota matkustaessaan lentokoneella. (Aiheesta on reilu vuosi sitten kirjoittanut blogitekstissään myös Liisa)
- Lentoa ennen
Ennen siirtymistäni Forecalle työskentelin Helsinki-Vantaan lentokentällä apulaismeteorologina välittämässä säätietoja Finnairin lentäjille. Työn ohessa sain kuulla lentäjiltä tarinoita siitä, miten erilaiset sääilmiöt vaikuttavat lento- ja matkustuskokemukseen. Samalla itselleni jäi kiinnostus lentosäähän – joka kerta matkalle lähtiessäni tarkistan, minkälaista säätä reitille on luvattu ja (mikäli valo ja istumapaikka sallivat) seuraan sääilmiöitä koneen ikkunasta.
Lentäjille ja lentoyhtiöille ilmakehän eri kerrosten tuulitilanteen seuraaminen on ensiarvoisen tärkeää, kunkin matkan lentoreitti on suurelta osin tuulien määrittämä. Kone pyritään saamaan määränpäähänsä toisaalta turvallisesti, toisaalta mahdollisimman taloudellisesti. Tuulet vaikuttavat myös lentoaikaan: vastatuulen vallitessa matka kestää matkan pituudesta riippuen helposti kymmeniä minuutteja myötätuulilentoa pidempään. Tuulen lisäksi lentäjät tarvitsevat tietoa mm. jäätämisestä ja lentoliikenteelle mahdollisesti vaarallisia sääilmiöitä tuottavien kuuropilvien sijainneista.
Lentoliikennettä varten tuotetaan maailmanlaajuisesti neljästi vuorokaudessa SWC (Significant Weather Chart) -sääkarttoja, joilla näytetään ennuste lentäjille merkittävistä sääilmiöistä. Kartat ovat julkista tietoa ja siksi saatavilla useilta eri nettisivuilta, itse käyn katsomassa niitä täältä. Suomen ja Skandinavian lentoja varten löytyy tarkempia karttoja täältä.
Malliesimerkkinä eilinen lento: ennuste lennon aikaiselle säälle näytti allaolevalta. (Kuvan nuolet osoittavat suihkuvirtauksia, niiden yhteyteen piirretyt katkoviiva-alueet mahdollisen turbulenssin alueita. Piparireuna-alueet rajaavat lentoliikenteen kannalta merkittävän pilvisyyden alueita, Japanin kaakkoispuolella näkyvissä myös trooppinen sykloni.) Ennusteen mukaan Tokion yllä oli kuuropilvien ja alkumatkasta turbulenssin mahdollisuus, loppumatkan sääennuste oli miellyttävän tasainen.
SWC-karttojen lisäksi tarkistan yleensä reitin varrelle osuvat SIGMET-varoitukset, joissa kerrotaan yksityiskohtaisemmin lentoliikenteelle mahdollisesti vaarallisista sääilmiöistä. Keskimääräisen matkustajan kannalta varoitukset on kirjoitettu hankalasti lyhennekielellä ja lentokentät, joilla varoitukset on laadittu, on nimetty nelikirjaintunnuksin (esim. Helsinki-Vantaan tunnistaa kirjainyhdistelmästä EFHK). Silti, koodien purkamiseen löytyy ohjeita netistä ja varoituksista löytyvä tieto on usein mielenkiintoista; SEV TURB OBS -ilmoitus omalla reitillä kannustaa pitämään istuinvyön suljettuna (lyhenne sanoista SEVere TURBulence OBServed).
2. Lennolla
Lennolla voi keskittyä nauttimaan maisemista ja vertailla lentokoneen liikkeitä näkemänsä sääkartan tapahtumiin. Eilisellä lennolla kartta piti hyvin paikkansa: heti nousun jälkeen lentokone upposi paksuun sadepilveen, joka ulottui n. 2,5 km korkeudelle asti. Ensimmäisen tunnin aikana tuntui lentokoneen noustua suihkuvirtauskorkeudelle vähäistä tärinää, mutta se ei äitynyt edes istuinvyövaloja vaatineeksi turbulenssiksi. Loppumatka sujui pehmeästi ja täysin tasaisesti.
Muutamia vakiopaikkoja, joissa lentokoneen rungossa voi tuntea vähäistä tärinää (merkkinä ilman pyörteistä) ovat mm. vuoristoja ylitettäessä, maa- ja merialueiden raja-alueilla ja pilvimattojen yläreunassa. Kumpupilvien yhteydessä töyssyt voivat olla isompiakin. Iso osa lennoilla koetusta turbulenssista on ns. kirkkaan ilman turbulenssia eli suihkuvirtauksiin liittyvää ilman pyörteisyyttä. Se ei näy paljaalla silmällä, mutta sen mahdollisia esiintymisalueita voi seurata yllä esitetyillä SWC-kartoilla.
Itse olen lennoilla ollut onnekas, en ole kertaakaan osunut koneisiin, jotka olisivat joutuneet pahaan turbulenssiin tai muihin rajuihin sääilmiöihin. Minkälaisia kokemuksia sinulla on lentosäästä?
Nyt tuli asiaa, monelle uutta ja ihan hebreaa. Tuttua juttua kyllä itselle. Yksi mielenkiintoinen sivu on myös http://www.badbadweather.com/ , jossa saa valikoitua eri sääilmiöiden mukaan ”pahoja” kelejä. Tuulet ja näkyvyydet, kylmät ja kuumat, sateet jne. Sopivia (vilkkaita) lentokenttiä bongaamalla ja sitten niiden lentoja katsomalla http://www.flightradar24.com/ , voi viettää tuntikausia holdauksia ja divertteja ihmetellen. Ja saahan noista SWC-kartoista vaikka puuhaa, kun etsii vaikkapa hitaimpia tai suurimpia maanopeuksia suihkuvirtausten paikan ja korkeuden perusteella. Apuna voi käyttää tuon em. fr24:n filttereitä korkeuteen ja nopeuteen.
Hyviä linkkivinkkejä! Itse olen myös hurahtanut katselemaan flightradar24-sivustoa, siellä on hauska seurata, miten esimerkiksi tuttavien lento etenee tai miten lentokone, jolla aikoo itse kohta lentää, saapuu edelliseltä lennolta. Sekä hyödyllinen että koukuttava sivusto.
”This severe turbulence came unexpectedly but I can assure it will not come again” sanoi SAS:n jumbon kapteeni kun voimakas CAT heitteli juomakärryjä ja ihmisiä ylöspäin ja irroitti muutaman penkin Bangkokin ja Singaporen välillä 1984. Mukana ollut Iltalehden toimittaja repäisi otsikon ”Suomalaistoimittajien kauhunhetket Siamin lahden yläpuolella”. No ei se kivaa ollut. Mutta kysymys kuuluu voiko tuohon kippariin luottaa? ”Tuli yllätyksenä, ei tule enää…..” No ei tullut, onneksi. Singaporessa lentoemännät kalpeina vitsailivat etteivät ole ennen seisoneetkaan puoli metriä koneen lattian ylöpuolella. Kippari kieltäytyi kertomassa miten paljon alaspäin olimme pudonneet. Että semmosta.
Huh, ikävän kuuloinen kokemus! Ystäväpiirissäni on muutama lentohenkilökunnan jäsen, ovat niin ikään kertoneet, että pahassa turbulenssissa juomakärrytkin saattavat saada kyytiä. Onneksi vastaavia lentokelejä ammattilaisillekin osuu kohdalle yleensä vain kerran tai pari elämässä ja lentokoneet on rakennettu kestämään kovaakin ravistelua. Hyvä muistutus siitä, miksi istuinvyöt kannattaa ohjeiden mukaisesti pitää suljettuna silloinkin, kun meno tuntuu tasaiselta.
Hyviä nuo ilmailusäälinkit. Mutta jos lentää kauemmas, niin ennakointia helpottaa kun tarkistaa myös reitin etukäteen. Mm. tämä http://www.timeanddate.com/worldclock/distance.html näyttää kartalla kahden määritellyn paikan (kaupungin) välisen reitin ns. isoympyrän perusteella. Eli mikä on alku- ja päätepisteiden välinen lyhyin matka pallopinnalla. Lentoreitit pääsääntöisesti seuraavat tätä mutta pieniä poikkeuksia on ja tekniset välilaskut voivat hieman sotkea kuvaa. Silti reitti on varsin erilainen mitä tavalliselta 2-ulotteiselta kartalta katsoessa voisi kuvitella.
Vastaava, ehkä, kartta isoympyräreittien näkemiseen (ja monen muun asian laskentaan eri mittayksiköissä)on: http://gc.kls2.com/
Tervehdys,
oletteko koskaan ihmetelleet, kuinka on mahdollista, että tietyillä ”leveyspiireillä” lentokone ykisnkertaisesti katoaa gps-yhteydestä, merien yllä? Eikös se ole kansallinen turvallisuusongelma?