Month: marraskuu 2014

Liisa sohaisi äskeisellä kirjoituksellaan kusiaispesää. Tämän päivän ilmastokeskustelu on vielä joskus herkkupala humanistiselle tutkimukselle, vaikka nyt se on olevinaan ihan toisella tavalla tieteellistä. Tai onkin, jos se rajataan tiedeyhteisön sisälle ja siellä perustelluin argumentein käytäväksi. Sen sijaan sieltä irti ryöpsähtäneenä ja jo ajat sitten läpipolitisoituneena koko aihe on lähinnä riesa. Toki tiedeyhteisöä on lupa epäillä ja kyseenalaistaa, ja oikeastaan on hyvä, että niin tehdään, mutta sitten tulee vastaan sellainen asia, että pitäisi sentään jotain edes yrittää tietääkin asioista, joihin ottaa kantaa. Tai muuten ollaan vaan ties mistä oikeista syistä ja loppuun asti periaatteesta joko punaisia tai valkoisia. Joillekuille tiedeyhteisökin on varmasti eliitti, joka on salaliitossa muiden eliittien kanssa. Ja köyhää kansaa vastaan, tietysti.

Ymmärrän enemmän niitä, jotka kantavat keskusteluun röykkiön tutkimustuloksia, kuin niitä, jotka vastustavat periaatteesta. Paitsi että melkein mistä tahansa asiasta voi vapaassa maassa sanoa sanottavansa ja olla sitä mieltä, ettei se ja se todista yhtään mitään. Kenelle todistaa, kenelle ei. Jo kotimainen asenneilmastomme osoittaa, kuinka vaikeata on ensinnäkään vakuuttaa ihmismassoja jostain, ja puhumattakaan, että kokonaiset suuret, vaikka Aasian kehittyvät, maat ja kansat luopuisivat vaurastumistavoitteistaan yhteisen ilmakehän eduksi. Ei taida auttaa, vaikka ne jo yskivät siellä omissa ilmansaasteissaan.

Päästöjen saaminen oikeasti kuriin koko planeetalla ja vieläpä järkevässä ajassa on mahdoton tehtävä, sanoo realisti. Ei se ole luovuttamista; tiedetyötä pitääkin jatkaa. On parempi, että tiedeyhteisö jatkaa päättäjien ja valistuneen kansanosan pitämistä ajan tasalla, mutta demokratia ei tähän pure, koska aina on iso joukko asioita, jotka vaikka äänestyspäätöstä tehtäessä ajavat ilmastonmuutoksen ohi.

En yleensä lainaa meteorologeja, mutta Liisan ”taistelu ollaan häviämässä, ja seuraukset ovat peruuttamattomia” -tulkinta IPCC:ssä esitetyistä tuloksista on mielenkiintoinen. Kun luin sen, ajattelin heti, että mikä ihmeen taistelu. Taisteluksi sitä varmaan nimittävät mieluusti ne, jotka haluavat korostaa omaa tähänastista toimintaansa ja saavuttamiaan tuloksia, siis niitäkin on, mutta maailmassa näyttää selkeästi olevan meneillään monen mielestä paljon isompia taisteluita, eivätkä nekään välttämättä ole johtaneet tai johda kovin isoihin asioihin.

Ihmiselle lienee lajityypillistä, ettei  mistään omasta vapaaehtoisesti luovuta, ja jos joku on jotain saavuttanut (kuten ns. länsimaat nykyisen kehitys- ja elintasonsa), on samaa oikeus muillakin tavoitella. Sitä vain ei sanota niin päin, että meillä on oikeus syytää ihan samat aineet ilmakehään kuin noilla toisillakin. Ja kun maailmantalouden painopiste on jo selvästi heilahtanut maihin, joissa vaikka teljetään työvoima varkauksien pelossa työpaikalle, joka sitten palaa, on kenelle tahansa selvää, ettei päällimmäiseksi voi nousta ilmastonmuutos.

Järkevin kuulemani kommentti tuli korviini Satu Hassilta, joka jo aikoja sitten eräässä tilaisuudessa huomautti, että päästöjä kannattaa vähentää jo sen takia, että ilma olisi puhdasta. Kuka haluaa hengittää saasteita? Nyt tämä argumentti vain toimii huonosti täällä, missä ilma on melko puhdasta, koska se teollisuus, joka ilmaa eniten pilaa, on muualla. Lisäksi kylmässä ilmastossa ei ensimmäisenä tehoa uhkaus ilmaston lämpenemisestä. Ja kehittynein maailma on suhteellisen kylmällä ilmastoalueella ja haikailee mielessään helteitä.

Ei myöskään auta yrittää kääntää joka ikistä hurrikaania tai rankkasadetta ilmastonmuutoksen syyksi. Ensinnäkään sitä ei kukaan usko, ja toiseksi käy niin, että kun menee vuosia eikä satukaan yhtään Katarina-hurrikaania, päästään sanomaan, että ähä kutti, eipäs se ilmasto sitten enää lämpenekään. Ja tilastot ylipäätään ovat hyvin pettäviä ja suhteellisia: ne saadaan näyttämään melkein miltä vain, jos halutaan.

Ei ihmisiin ole ennenkään järki uponnut tai vedonnut, ellei lasketa pois joitain aatekausia, ja silloinkin järki on vedonnut lähinnä eliitteihin. Mutta tunteet ja usko, ellei Jumalaan niin viimeistään kansallisvaltioon (ns. isänmaahan), ovat eri maata. Nyt pitäisi vain löytää sopiva imaami tai muu, joka sanoisi ihmisille ilman rajoja, miten tehdään ja sillä siisti. Minä en pelkää mustaakaan miestä enkä ilmastonmuutosta.

 

Kuvan linkki: http://pixabay.com/en/protest-demo-climate-protest-action-455717/

 

 

Kun blogikirjoituksen aiheena on ilmastonmuutos, tiedän osan painavan välittömästi takaisin-nappulaa. Epämiellyttävistä totuuksista kun ei ole mukava lukea, kirjoittakaa enemmän sellaisia leppoisia juttuja hellesäistä ja lumisista talvista ja hirmumyrskyistä jossain muualla. IPCC:n eli hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin viidennen arviointiraportin yhteenveto ilmestyi viime sunnuntaina, joten koen velvollisuudekseni tuoda asian myös Sään takaa -blogin valistuneiden lukijoiden tietoon. Meteorologisesta näkökulmasta kiinnostavin eli ilmiön fysikaalista taustaa valottava jättiraportti ja alan viimeinen sana ilmestyi jo viime vuonna ja osoitti jälleen kiistattomasti sen, minkä aiemmatkin arviointiraportit: ilmasto lämpenee nopeasti ihmisen aiheuttamien kasvihuonekaasupäästöjen seurauksena. Nyt ilmestyneen, päättäjille osoitetun yhteenvedon sanoma on huolestuttava: taistelu ollaan häviämässä ja seuraukset ovat peruuttamattomia.

Kun minulta on aiheesta kysytty, olen yrittänyt pitää yllä varovaista optimismia siitä, että ihmiskunta kykenee ratkaisemaan ongelman teknologian avulla. Ilmastosopimuksissa kun ei tunnu tapahtuneen merkittäviä edistysaskelia kuluneen vuosikymmenen aikana.Silti turhauttaa se että tämän ajan suurimpaan ongelmaan ei suhtauduta vakavasti ja ydinvoimaloidenkin rakentaminen on työn ja tuskan takana.

Eniten tätä meteorologia ärsyttää, että vielä vuonna 2014 niin sanotut ilmastoskeptiset tahot saavat puheenvuoron mediassa. Kommenttiosastoissa ja somessa toivorikkaan huutelun ilmastonmuutoksen pysähtymisestä vielä kestää ammatillisella viileydellä, mutta ei valtamediassa, jota seuraavat ja uskovat sadattuhannet ihmiset. Minustakin olisi ihan älyttömän hauska saada tietää, että ilmastomuutos olikin vain satua, mutta ”uskotko ilmastonmuutokseen” -gallupien aika on ohi.

Siteeraan vielä Leo Straniusta, joka on lausunut haastattelussa: ”Jos ilmaston lämpeneminen jatkuu tätä tahtia, maapallo pystyy elättämään vain 1–2 miljardia ihmistä. Se tarkoittaa, että nykylapsista vain joka kymmenes selviää.”

Tekstin mainiot infografiikat ovat peräisin ilmasto-opas.fi -sivustolta, jota ylläpitävät Ilmatieteen laitos ja Ympäristöministeriö. Tuli silti mieleen, että olisiko niissä pitänyt olla ne kymmenen lasta, jäätiköt ja sen sellaiset kun ovat niin kovin kaukaisia.

Marraskuu on alkanut. Ja hyvin se alkoi vuoden pilvisimmäksi kuuksi, kun suuressa osassa maata paistoi aurinko. Idässä oli pilvisiä alueita, lännestä leviävän pilven etureuna näkyi Tampereen läntisellä taivaalla. Sade sieltä tulee, pohjoisessa pyryttää viimeistään sunnuntaiaamuna lunta. Ja lauhaa säätä riittää ainakin maan etelä- ja keskiosassa vielä moneksi päiväksi.

Sateet tulevat jälleen kerran lauhan ilman etureunalla. Sitä meille pumppaa matalapaine, joka on maanpinnan lähellä Islannissa, ylempänä ilmakehässä lähempänä Brittein saaria. Ja etelään päin se matalapaineenalue jatkossa kasvaa, ei niinkään tänne meille, mitä nyt tiistain-kesikiviikon maissa yksi matalapaineenkeskus liikkuu Perämeren yli itäkoilliseen. Sen sateet ovat Etelä-Lappia myöten pääosin vettä, pohjoisempana ja matalan perässä voi tulla myös lunta. Etelässä sateet ovat sunnuntain jälkeen vähäisiä, josko niitä ainakaan enää tiistaina tulee etelässä juuri ollenkaan.

Mutta matkoille mieliviä voi kiinnostaa, että kuten jo vihjasin Pohjois-Atlantin matalapaineenalueen kasvavan etelään päin, sää sateistuu reippaasti ensin läntisessä Euroopassa ja ensi viikon mittaan Välimerellä lännestä alkaen. Maanantaina puhutaan jo monin paikoin runsaista sateista Portugalissa, Espanjassa, Ranskassa, Belgiassa ja Alankomaissa.  Tiistaina runsaimpien sateiden vyöhyke kattaa vielä Etelä- ja Länsi-Espanjan, kaakkoisen Ranskan ja jo Pohjois-Italian.

Keskiviikkona ovat vuorossa Italia ja Alpit, torstaina sateisinta on Tunisiasta Italian yli Balkanille. Ensi viikonloppua kohti tämän edelleen tavallaan saman matalapaineenalueen sateita tulee Italiassa ja Kreikassa, vähitellen myös Turkissa. Meillä lähinnä etelärannikolla saattaa sadella, muuten on korkeapainepoutaa.

Forecan nettisivulla parin lähipäivän sään kehitystä Euroopan tasoisesti voi seurata Ilmanpaine ja sää -animaatiosta http://www.foreca.fi/Finland/Helsinki/map/pres_rain . Siitä saa yksittäisiä piste-ennusteita laajemmin tietoa ainakin suurten sadealueiden liikkeistä. Ja mitä lähempänä maanpintailmanpaineen samanarvonkäyrät eli ns. isobaarit ovat toisiaan, sitä tuulisempaa sää on. Tällaisesta voisi jalostaa ylipäätään nykyaikaisen tavan esittää vaikka viiden päivän säätä, koska radiota lukuun ottamatta kuvallinen esitys on helppoa.

Toisaalta esim. radioiden toimitukset, jos olisivat vähääkään kiinnostuneita asiasta, voisivat hieman harjaannuttuaan käyttää tällaista esitystä varsin monipuolisesti hyväkseen, viimeistään sadetutkan kanssa. Mutta aina törmää siihen, että sää on mukamas niin ja niin kiinnostava asia, kunhan se vain päästään sivuuttamaan parilla lauseella, ja sitten taas ties mihin viihdepöpötykseen, jolla ilmeisesti on kysyntää. Voi, ihmiset, jos haluatte tietää enemmän säästä, antakaa se palaute kuuntelemallenne, katsomallenne tai lukemallenne medialle. Siellä se sääntely ja valinta tehdään, kuten toki tärkeämpienkin maailmankuvan rakennuspalikoiden osalta.

Mutta nyt on vielä pyhäinpäivää jäljellä, joten siirrän aivoni ja ajatukseni ihan muualle.

 

Kuvan linkki: http://pixabay.com/fi/talvi-puu-lehdet%C3%B6n-puu-243690/