Säätä ja saippuaa

Forecan 15 vuorokauden parviennusteet ovat jo muutaman päivän ajan antaneet laskelmia siitä, että missä haarukassa juhannusaaton sää lienee. Aivan vielä en silti sanoisi, että missä pisteessä ja millä kellonlyömällä sadekuuro juhannuskokon sammuttaa. Näin tarkka ennuste ei tietenkään voi olla parviennusteen tarkoitus, kun ajatuksena on antaa käsitys eri sääparametrien vaihteluvälistä useilla eri ennusteen lähtöarvoilla.

Ennusteet tarkentuvat päivä päivältä. Ensi viikolla olemme jo huomattavasti paremmassa asemassa tarkkuuden suhteen. Luvassa siis on vielä useampikin juhannuksen säätä syväluotaava blogikirjoitus, mutta vielä ei ole sen aika.

Olipa sää mikä tahansa, niin yöttömänä yönä kannattaa pelata varman päälle. Saunassa on varmasti mukava mikroilmasto ja oikea tunnelma.

Ahtainkin löylykoppi grillivastuksineen muuntuu oikealla asenteella tilavaksi savusaunaksi rantakoivujen katveeseen. Kaupunkiympäristössä voi mökkisaunan puutteessa löytää vaikkapa Kallion ryhmäsaunassa oikeanlaisen juhannustunnelman.

Saunakulttuuriin kuuluu oleellisena osana saippua. Nykypäivän saippuaa ei harmillisesti enää ajatella arvokkaana peseytymisinstrumenttina, vaan erinäiset suihkusaippuat ja shampoot ovat valitettavan usein tuotteistettu niin pitkälle, että mieleen jää käyttäjälle pelkkä tuotemerkki. Käytännössä kehoon siis hierotaan päivittäin aivan tuntematonta värjättyä hajustelientä, minkä koostumuksesta ja vaikutuksesta meillä ei ole harmainta aavistustakaan.

Suomessa on aina osattu valmistaa saippuaa ylpeydellä. Vanhoina hyvinä aikoina, kun vielä kirput, luteet ja täit kalvoivat kurjaa kansaa, sauna tarjosi sen ainoan mahdollisuuden hygienian ylläpitoon. Karjan teurastamisen yhteydessä saatuja rasvaisia luita ja läskiä keitettiin lipeäliemessä. Vaikka iljettävältä kuulostaa, niin näin saatiin aikaan aivan ensiluokkaista saippuaa.

Saippua on kemiallisesti tarkastellen suola. Saippua on rasvahappojen ja emäksen muodostama suola, joka tunkeutuu vesimolekyylien väliin parantaen veden kastelevuutta ja ollen samalla kykenevä ympäröimään ja huuhtelemaan pois vesi-öljyseoksen rasvapisarat. Vaikka nykypäivän synteettiset tensidit ovat käytännössä syrjäyttäneet perinteisen saippuan, ei varmaankaan tee pahaa tutustua tarkemmin saippuan valmistusprosessiin nykypäivän malliin:

Ensin puetaan päälle suojakäsineet ja -lasit. Siirretään lapset ja kotieläimet turvaan. Kerrataan vielä mielessä ne kemianopettajan viisaat sanat, mitkä jo lastentarhassa opittiin: ”Ensin vesi, sitten happo, muuten tulee käteen rakko.” Tämän jälkeen mitataan 116 grammaa natriumhydroksidia (lipeä, NaOH), mikä liuotetaan hitaasti(!) 300 ml:aan kylläistä suolavettä. Reaktio tuottaa huomattavan määrän lämpöä, minkä tähden sekoitus on tehtävä erityisellä maltilla pitämällä suolavesiastiaa koko prosessin ajan sekoittaen kylmävesihauteessa. Ei kannata kiirehtiä. Lipeän liuotukseen voi antaa kulua rauhassa aikaa kymmenenkin minuuttia. Jos seos alkaa kiehua, kannattaa heti keskeyttää lipeärouheen lisäys ja sekoittaa nestettä nopeammin.

Lipeäliuoksen jäähdyttyä kaadetaan se varovasti litraan (900 grammaa) oliiviöljyä. Sauvasekoittimella, kun pitää sekoittimen teräosaa aivan kiinni astian pohjassa, saa seoksen saippuoitumaan varsin nopeasti. Sinappimaisen sitkeän seoksen muodostuttua tuote valmista kaadettavaksi saippuamuotteihin. Mikäli sekaan laitetaan lisäksi hiukan vahvaa etyylialkoholia, nopeuttaa se saippuoitumisreaktiota niin paljon, että mitään muottiin valamista ei enää ehdi edes harkitsemaan. Tällöin saippuakakku on parasta kääntää suosiolla ylösalaisin uuninpellille ja leikata kakku veitsellä seoksen jo kovettuessa sopiviksi saippuapaloiksi.

Tuloksena saadaan oliiviöljysaippuan ja glyseriinin kiinteä seos. Saippua pesee ja glyseriini hoitaa ihoa. Aivan täydellistä! Saippuan pitää antaa kypsyä kuudesta kahdeksaan viikkoa – mielellään pidempäänkin, puoli vuotta tai vuosikin. Varoituksen sana on kuitenkin tarpeen: Tuloksena on niin laadukas saippua, että tältä tieltä ei ole enää koskaan paluuta kaupan epämääräisiin käärmeliemiin!