”Ainoana vaikeutena vapun vietossa kevään juhlana on ollut asian keinotekoisuus: kevät kun kerta kaikkiaan ei tule vielä vappuna Suomeen” — Lehtonen, Juhani U. E.: Vappu. Teoksessa Juhlakirja: Suomalaiset merkkipäivät
Vappuun on enää viikko aikaa. Vaikka terminen kevät on määritelmästä riippuen joko saapunut (miehet luopuneet pitkistä kalsareista) tai vasta saapumaisillaan (kalsarit ovat vielä jalassa), niin yksi asia on varmaa: Pian suomalaisen työn puolesta juhlitaan kaukomailta tuodun serpentiinin kera! Ilmassa on suurta karnevaalitunnelmaa! On kirkkaita värejä ja hattaraa!
Moni lukijoistamme toivoo vapuksi aurinkoista ja lämmintä säätä, jollaista tilastojen valossa voi olla joskus jopa mahdollista saada, mutta entä jos sitä ei tänä vuonna yksinkertaisesti tule? Pidättäydytään suomalaiseen mielenmaisemaan sopivassa kuvauksessa hirvittävän jäätävästä ja monella tapaa muutenkin kurjasta vapusta, jollaisena se on mieliimme vuosien saatossa painunut. Hyvää ja kaunista säätä kun hehkutetaan joka vuosi, niin aika lienee kypsä kurkistaa kolikon kylmälle puolelle:
Vapunaaton aurinkoiseen taivaanrantaan ilmestynyt synkkä pilvi saa kevään iloisten pikkulintujen laulun ja sirkutuksen vaimenemaan. Karhut painuvat takaisin talviunille. Muuttolinnut kaartavat paniikissa takaisin etelään. Tuuli ujeltaa jo uhkaavasti vaatekomeron ilmastointikanavassa, kun ihmiset yrittävät epätoivoisesti etsiä sateenvarjoja – ja aivan turhaan, sillä varjosta on kohta jäljellä vain pelkkä tuulen repimä piikikäs riepu.
Hampaita kalisuttava hyinen viima viskaa ylioppilaslakit Kolera-altaaseen ja pyyhkii iloisen hymyn kulkijan kasvoilta. Ei enää naurata. Ei torvet soi. Ei halpamarketin pillit vingu eikä laulu raikaa. Ei ole enää yhtään kivaa. Sään nujertama kansa ei voi muuta kuin raahautua serpentiinit kastuneina ja vappupallot puhjenneina pitkin Helsingin kylmiä katuja.
Mitä ihmettä tässä tapahtuu!? Juommeko siis tänä vuonna simaa, missä rusinatkaan eivät enää suostu nousemaan pintaan? Puristavatko kohmeiset sormet kuohuviinilasia vuoden 1957 vapun tapaan, jolloin Ullanlinnanmäelle hiihdettiin suksilla kaameassa loskassa? Saako tässä vielä kiinnittää lyyra-kokardin muhkeaan karvahattuun? Huuhteleeko reipas vesisade vappumeikit aivan uuteen ilmeeseen, kuten vuoden 1985 vapun tapaan Turussa?
Asia selviää viimeistään viikon päästä. Luottavaisin mielin hyvää vapun odotusta!
Valokuva:
flickr, Manchester-Monkey
A balloon in the sky
flickr.com/photos/manchester-monkey/5625882690/sizes/z/in/photostream/
Lähteet:
Vappusäät, fmi.fi/vappu
Muistan viime vapun sään. 30.4-2.5 oli kaamea sää. Satoi räntää taiaan täydeltä ja tuuli, kuin viimeista päivää. Ainaskin mitä nyt foreca näyttää tänne niin lämpötila olisi +12 astetta ja vähäista sadetta. Parempi kuin viime vuonna.;)
Siirretään vappu vanhalla paikalleen vuodenaikaiskierrossa. 1700-luvun kalenterimuutoksen jälkeen juhlittiin ns. vanhaa vappua paljon suotuisammissa säissä. 1800-luvun puolella tämä asettui Kukan eli Flooran päivään toukokuun 13. päivänä, ja se taisi olla varsinaisen vapun sijasta se varsinainen kevään juhla. 200 vuotta sitten taidettiin ymmärtäää näillä leveysasteilla vuodenaikaiskierron merkitys paljon paremmin kuin nykyään! Tunnetuinta vanhaa vappua vietettiin keväällä 1848. jolloin mm. Maamme-laulu ensi kertaa laulettiin.
Minä olen vuotellut niitä luvattuja sateita tänne Jyväskylään tänään, kun oli vesipatsaita luvattu 7 mm klo 21.00 mennessä, mutta vain muutama hento pisara silloin toinen tällöin on tullunna. Miksi?
Suomen sää on ollut viimeiset kaksi kuukautta aivan perseestä. Koko muu Eurooppa on saanut jo yli 20 asteen lämpötiloja, kun täällä kärvistellään samassa +5 asteessa viikosta toiseen. Aivan käsittämätöntä.