Month: elokuu 2012

Tiedossa saattaa olla tämän kesän pisin poutainen jakso: ilmiö nimeltä sulkukorkeapaine eli englanniksi blocking high pressure tekee tuloaan Suomen ylle. Kyseessä on siis lähes paikallaan pysyvä tai tässä tapauksessa hitaasti itään etenevä korkeapaine, joka estää matalapaineiden rantautumisen Pohjolaan.

Lomalaisten harmiksi ”blocking” saapuu meille kuukauden liian myöhään. Vaikka korkeapaine tietää näin elokuussakin poutasäätä, pilvisyys saattaa ajoittain olla runsasta. Lisäksi sulkukorkean keskus viivyttelee viikonlopun Suomen länsipuolella, jolloin kuulumme pohjoisen ilmavirtauksen viileään piiriin. Ensi viikon alussa korkeapaine on kuitenkin hivuttautumassa Suomen ylle, jolloin ilmat hieman lämpenevät – noin 20 asteen lukemia on tiedossa ajoittain lähes koko maahan.

Tulossa on siis miellyttävää loppukesän säätä. Poutajakso lienee tervetullut viljelijöille ja tulvista kärsineille alueille. Mikä ettei tavallinen marjanpoimijakin voisi hyödyntää oivalliset keruusäät.

Niin – kauanko se jatkuu? Ennusteet ovat sitä mieltä, että noin viikon. Sulkukorkeapaineiden tiedetään kuitenkin viivytelleen läsnäoloaan ennustettua pitempään. Euroopan ilmanpaineanimaatiosta voit itse seurata tilannetta lähipäivinä.

Ehkä meneillään olevat kesäolympialaiset Lontoossa ovat innoittaneet minua miettimään ennätysten luonnetta säässä. Urheilukilpailuissa tehdään ennätyksiä – määrämuotoisissa kisoissa ja urheilulajeissa. On etukäteen päätetty, mistä kisataan. Jos sadan metrin juoksusta, pitää juosta koko sata metriä. Ei riitä, että juoksee tuon sadan metrin kuluessa vaikka 50 metriä nopeammin kuin kukaan ikinä. Aika otetaan vasta sadan metrin kohdalla, ja sitten joko tuli ennätys tai ei. Joku aina voittaa, muttei tätä tulosta nimitetä kyseisen kilpajuoksutapahtuman ennätykseksi, vaan tuo joku vain voitti tällä kertaa tämän juoksun. Päivänkään kuluessa ei käsittääkseni lasketa, kuka oli paras tai nopein, jotta voitaisiin puhua tuon päivän ennätyksestä. Ei, ennätykset ovat erikseen ja ihan omissa rekistereissään.

Säänkin ennätykset on rekisteröity, mutta sään tapauksessa ennätys-käsite saa turhan kirjavan ja sitä kautta merkitystään menettävän sisällön. Kun säästä tehdään tilastoa, joudutaan ilmaston ja ilmastotieteen (klimatologian) käsitemaailmaan ja tutkimusmenetelmiin. Kuten urheilussakaan, säässä ei siis oikeasti voi ajatella tehtävän ennätyksiä miten vain tai ollaan pian syvällä suossa.

Tämä realisoitui esim.  mitatuissa sademäärissä heinäkuussa, kun kuukautta oli kulunut muistaakseni vasta kymmenkunta päivää. Isojoella oli jo siihen asti kertynyt mahtava yli 200 millimetrin sademäärä. Ennätysmielessä kiinnostavat kuitenkin suurin vuorokausi-, kuukausi- ja vaikkapa vuosisademäärä. Esim. 8 tai 10 päivän aikana kertynyt sademäärä ei siis kuulu kilpailtaviin lajeihin. Sen sijaan: tämän vuoden heinäkuussa yksittäisistä havaintoasemista eniten satoi Karvialla, kuukauden aikana 243 mm. Samalla paikalla mitattiin myös kyseisen kuukauden suurin vuorokautinen sademäärä: 8.7. tuli vettä 96 mm.

”Kaikkien aikojen”, siis säännöllisesti mitatun ajanjakson, Ilmatieteen laitoksen vastuulla oleva ”kuukausisateiden Suomen ennätykset” -ennätysrekisteri kertoo heinäkuussa 1934 mitatun Laukaalla koko kyseisen kuukauden aikana kertyneeksi sademääräksi 302 mm. Se on säätilastollisessa mielessä ennätys, vaikkei sekään kerro mitään siitä, kuinka paljon Suomessa saattoi sataa heinäkuussa vaikka satoja vuosia sitten, jolloin näitä asioita ei ainakaan säännöllisesti mitattu. Edelleen pitää muistaa, että säätilastot tehdään vain havaintoasemien mitatuista arvoista.

Ei siis ole pois suljettua, etteikö vaikka naapuripitäjässä tai vaikka vain vähän matkan päässä sademittarista olisi satanut vielä enemmän. Itse asiassa lienee jopa todennäköistä, että näin on käynyt, koska havaintoasemaverkosto on sittenkin harva. Toinen ennätys: suurin heinäkuuhun sattunut vuorokausisademäärä oli Espoon Lahnuksessa 21.7.1944, 198 mm. Tämä ennätys ei kata vain heinäkuita, vaan se on ylipäätään suurin Suomessa mitattu yhden vuorokauden aikana kertynyt sademäärä.

Sitten sananen ennätys-sanan ”epäilyttävämmästä” käytöstä (tiedän, ettei yleiskielen normeja vastaan ole taistelemista, mutta mennään nyt edes vähän tuulimyllyjä vastaan à la Sancho Panza): ”(Tämän) kesän (tähänastinen) lämpöennätys on 31,0 astetta ja se mitattiin Lieksan Lampelassa 30.7”. Ilmaisun voisi korvata monellakin tavalla, esim: ”Lämpimintä oli…” jne. Erityisesti keväisin, jolloin sää luonnollisesti pikku hiljaa lämpenee, tällainen ”tähänastisten lämpöennätysten” metsästys ja uutisointi vievät ajatuksia jopa kokonaan toisaalle kuin mikä ennätysten maailma oikeasti on. Sama koskee ”talven pakkasennätyksiä”.

Sää- ja  ilmastokisassa on oikeasti selvät lajit, kuten vaikka vuorokausi-, kuukausi-, vuosi- ja ”kaikkien aikojen” keski- ja ääriarvot.

Sade-ennätyksiä: http://ilmatieteenlaitos.fi/sade-ennatyksia

 

Kuvan linkki: http://de.fotopedia.com/items/flickr-253527065