Ehkä meneillään olevat kesäolympialaiset Lontoossa ovat innoittaneet minua miettimään ennätysten luonnetta säässä. Urheilukilpailuissa tehdään ennätyksiä – määrämuotoisissa kisoissa ja urheilulajeissa. On etukäteen päätetty, mistä kisataan. Jos sadan metrin juoksusta, pitää juosta koko sata metriä. Ei riitä, että juoksee tuon sadan metrin kuluessa vaikka 50 metriä nopeammin kuin kukaan ikinä. Aika otetaan vasta sadan metrin kohdalla, ja sitten joko tuli ennätys tai ei. Joku aina voittaa, muttei tätä tulosta nimitetä kyseisen kilpajuoksutapahtuman ennätykseksi, vaan tuo joku vain voitti tällä kertaa tämän juoksun. Päivänkään kuluessa ei käsittääkseni lasketa, kuka oli paras tai nopein, jotta voitaisiin puhua tuon päivän ennätyksestä. Ei, ennätykset ovat erikseen ja ihan omissa rekistereissään.
Säänkin ennätykset on rekisteröity, mutta sään tapauksessa ennätys-käsite saa turhan kirjavan ja sitä kautta merkitystään menettävän sisällön. Kun säästä tehdään tilastoa, joudutaan ilmaston ja ilmastotieteen (klimatologian) käsitemaailmaan ja tutkimusmenetelmiin. Kuten urheilussakaan, säässä ei siis oikeasti voi ajatella tehtävän ennätyksiä miten vain tai ollaan pian syvällä suossa.
Tämä realisoitui esim. mitatuissa sademäärissä heinäkuussa, kun kuukautta oli kulunut muistaakseni vasta kymmenkunta päivää. Isojoella oli jo siihen asti kertynyt mahtava yli 200 millimetrin sademäärä. Ennätysmielessä kiinnostavat kuitenkin suurin vuorokausi-, kuukausi- ja vaikkapa vuosisademäärä. Esim. 8 tai 10 päivän aikana kertynyt sademäärä ei siis kuulu kilpailtaviin lajeihin. Sen sijaan: tämän vuoden heinäkuussa yksittäisistä havaintoasemista eniten satoi Karvialla, kuukauden aikana 243 mm. Samalla paikalla mitattiin myös kyseisen kuukauden suurin vuorokautinen sademäärä: 8.7. tuli vettä 96 mm.
”Kaikkien aikojen”, siis säännöllisesti mitatun ajanjakson, Ilmatieteen laitoksen vastuulla oleva ”kuukausisateiden Suomen ennätykset” -ennätysrekisteri kertoo heinäkuussa 1934 mitatun Laukaalla koko kyseisen kuukauden aikana kertyneeksi sademääräksi 302 mm. Se on säätilastollisessa mielessä ennätys, vaikkei sekään kerro mitään siitä, kuinka paljon Suomessa saattoi sataa heinäkuussa vaikka satoja vuosia sitten, jolloin näitä asioita ei ainakaan säännöllisesti mitattu. Edelleen pitää muistaa, että säätilastot tehdään vain havaintoasemien mitatuista arvoista.
Ei siis ole pois suljettua, etteikö vaikka naapuripitäjässä tai vaikka vain vähän matkan päässä sademittarista olisi satanut vielä enemmän. Itse asiassa lienee jopa todennäköistä, että näin on käynyt, koska havaintoasemaverkosto on sittenkin harva. Toinen ennätys: suurin heinäkuuhun sattunut vuorokausisademäärä oli Espoon Lahnuksessa 21.7.1944, 198 mm. Tämä ennätys ei kata vain heinäkuita, vaan se on ylipäätään suurin Suomessa mitattu yhden vuorokauden aikana kertynyt sademäärä.
Sitten sananen ennätys-sanan ”epäilyttävämmästä” käytöstä (tiedän, ettei yleiskielen normeja vastaan ole taistelemista, mutta mennään nyt edes vähän tuulimyllyjä vastaan à la Sancho Panza): ”(Tämän) kesän (tähänastinen) lämpöennätys on 31,0 astetta ja se mitattiin Lieksan Lampelassa 30.7”. Ilmaisun voisi korvata monellakin tavalla, esim: ”Lämpimintä oli…” jne. Erityisesti keväisin, jolloin sää luonnollisesti pikku hiljaa lämpenee, tällainen ”tähänastisten lämpöennätysten” metsästys ja uutisointi vievät ajatuksia jopa kokonaan toisaalle kuin mikä ennätysten maailma oikeasti on. Sama koskee ”talven pakkasennätyksiä”.
Sää- ja ilmastokisassa on oikeasti selvät lajit, kuten vaikka vuorokausi-, kuukausi-, vuosi- ja ”kaikkien aikojen” keski- ja ääriarvot.
Sade-ennätyksiä: http://ilmatieteenlaitos.fi/sade-ennatyksia
Kuvan linkki: http://de.fotopedia.com/items/flickr-253527065
Kiitos mielenkiintoisesta blogista. Mielestäni juuri iltalehdet tms. hehkuttavat aivan liikaa kaikenlaisia ennätyksiä aivan kuin ne olisivat absoluuttisia.
Media ”supermyrskyineen” ja ”outoine sääilmiöineen” on medikalisoinut sään . Ei ole enää mitään normaalia vaan kaikki on kummallista, outoa ja pelottavaa. Sillähän tietysti pedataan ilmastonmuutokseen liittyvää hysteriaa. Kaikki sääilmiöt nähdään osoituksena jostain suuremmasta ja pelottavasta muutoksesta, mitä ne sunkaan eivät (aina) ole. Kiitos näistä blogeista, joissa harvoin mainitaan sana ilmastonmuutos ja silloinkin aiheesta.
On olemassa Juha Föhrin käsite ennätyksestä sekä sanakirjasana eli lekseemi ”ennätys” ja siihen liitettävät merkitykset, jotka siis Juha Föhr ymmärtää laajemmiksi kuin omansa. Mutta mitä tarkoittaa lekseemi?
Yleiskielen sanojen merkityksiä ei nykyään edes yritetä määritellä auktoriteetin toimesta, vaan esimerkiksi Suomessa Kotus käy läpi laajaa korpusta (aineistoa todellisista kielenkäyttötilanteista) ja tutkii siellä käytettyjä merkityksiä lekseemeille ja tulkinnan tulos päätyy sanakirjaan lekseemin merkitykseksi. Sana saa siis sen merkityksen, jonka käyttäjät niille antavat (vaikka käytäntö on erikoisalan sanastoissa lähes sama, niin alan auktoriteetit todellisuudessa kuitenkin määrittelevät esimerkiksi juridisen tai teknisen alan sanastoa käytännön pakosta).
Sanaa ”ennätys” käytetään erittäin paljon kansainvälisissä yhteyksissä ja koska englanti on nykyajan globaali ”lingua franca”, niin käytössä on luonnollisesti englanninkielisen lekseemin ”record” merkitykset leikkauksessa suomenkielisen ”ennätys” lekseemin merkitysten kanssa. Tämä leikkaus on jo saanut dominoivan merkityksen ja sen merkityksen vahvistuminen on yhtä helppoa ennustaa, kuin se, mihin suuntaan juna jatkaa matkaansa. Tämä juna kulkee kiskojaan pitkin ja kovaa.
Entä se lekseemin ”record” merkitys?
Kahdeksan ja kymmenen sadepäivän ennätykset ovat selvästi ennätyksiä record-semantiikan mukaan.
Urheilussa, josta Juha Föhr ei taida oikein mitään tietää, tilastoidaan ennätyksiä sieltä, mistä niitä on mitattu. Kysymys on siis siitä, että saadaan luotettava mittaustulos – ei siitä, että laji tai ala olisi määritelty ennen ennätyksen tekoa. Esimerkiksi kaikkein nopein ensimmäinen kierros olympialaisten miesten 10 000 metrin loppukilpailussa on ennätys – kilpailua ei tarvitse juosta loppuun. Urheilussa siis ollaan jo syvällä suossa. Puhumattakaan Guinnessin ennätysten kirjasta.
Suomen kielen lekseemi ”ennätys” ei kuitenkaan ainakaan toistaiseksi, eikä aivan lähitulevaisuudessa ole lekseemin ”record” orja. Suomeksi sanottuna ennätys voidaan tehdä, vaikka siitä ei olisi metristä mittaustulosta. Jos esimerkiksi pituushyppääjä hyppää harjoituksissa merkittyä ennätystulosrajaa pidemmälle, hän tietää tehneensä ennätyksensä ja siirtää merkin mittaamatta tulosta (muulla tavoin kuin silmämääräisellä vertailulla, joka riittää ennätyksen vahvistamiseen, mutta ei kerro tulosta metreissä). Tulisi olla jokaiselle natiivi suomenkieliselle selvää, että pituushyppääjä on tehnyt ennätyksensä, vaikka hän ei olisi siirtänyt merkkiään. ( Esimerkki: ”… Hän hyppäsi ennätyksensä, eikä enää edes viitsinyt siirtää merkkiään, koska hän oli päättänyt …) Jos merkkiä ei ole siirretty, niin kyseessä ei kuitenkaan ole ”record”, vaan ”best” tai ”leading” tulos.
Sinänsä ei tietenkään ole juurikaan merkitystä sillä, mitä lekseemillä tarkoitetaan. Tärkeää on se, että viestin lähettäjä ja vastaanottaja käyttävät samoja merkityksiä juuri kyseisessä tilanteessa. Siihen on tietenkin suuri apu kaikille kyseisen kielen käyttäjille yhteisistä merkityksistä.
Taas kerran on onneksi luvassa sateita Jyväskylän seudulle pitkästä aikaa. Saas nähdä pitääkö paikkansa nyt vuorokauden ennusteessa?
Ennätyksistä ei niin suurta väliä ole. Keskivertoinen kesä kelpaisi aivan hyvin. Jos helteitä kaipaan lähden Kanariansaarille. Siellä yli 25 C tuntuu vielä mukavalta verrattuna Suomen mätäkuun superkosteisiin tukahduttaviin helteisiin. Toivon mukaan tämä vanhan kansan ”mätäkuu” on pian takana:)))
Kylmää tai lämmintä. Sateista tai kuivaa. Kaikki todistaa kasvihuoneilmiötä.
Todella tärkeä havainto Juhalta. Itseäni ottaa aivoon median jatkuva hehkutus ”ennätyksistä”. Ja ilmastonmuutos sotketaan jokaiseen myräkkään mukaan, vaikka ne eivät olisi pitemmällä aikavälillä katsottuna läheskään ennätyksellisiä. Ilmastonmuutos on valitettavan monimutkainen asia, jota on näköjään turha edes yrittää kristallisoida iltapäivälehtien toimittajille, jotka vetävät surutta mutkia suoriksi. Ilmasto ei ole edes mitenkään tasaisesti lämmennyt eri puolilla maailmaa. Suomessa, kuten pohjoisilla alueilla yleensä, lämpeneminen on ollut huomattavaa. Sitäkään ei kyllä huomaa ihmisten reaktioista, ainakaan silloin, kun se kunnon (viikon kestävä) pakkassää saapuu ja kaikilla on vaihteeksi vilu.
Nimimerkille ”Tuuli tuo, tuuli vie”:
Luonnollinen kasvihuoneilmiö lämmittää Maan ilmastoa arviolta 35 astetta, mitä ilman ei olisi käytännössä mitään elämää koko planeetalla, ainakaan maan pinnalla. Ilmastonmuutos aiheutuu kasvihuoneilmiön voimistumisesta, mm. hiilidioksidin määrän lisääntyessä ilmakehässä. On sitten toinen asia, haluavatko ihmiset edes ymmärtää koko asiaa.
Kiiitos sääharrastajalle (kollega). Näin minäkin tuon kasvihuoneilmiön käsitän. Laitoin vain lyhyen ja skeptisen mielipiteen. Nimittäin otti vähän pannuun, kun joku Seinäjoen kaupungin rakennusmestari sanoi pienen ukkostulvan jälkeen, että ” kuten yleisesti tiedetään, ilmastonmuutos lisää sademääriä.” Jaa-a, hiilidioksidi toki lämmittää ilmakehää, mutta lämpeneekö maapallo. Siinä on niin paljon eri tekijöitä, että kukaan ei voi sanoa ilmaston suhteen, mihin mennään. Lopuksi kuitenkin aurinko polttaa meidät kaikki.
Tuuli tuo, tuuli vie sanoo aivan oikein: ”Jaa-a, hiilidioksidi toki lämmittää ilmakehää, mutta lämpeneekö maapallo. Siinä on niin paljon eri tekijöitä, että kukaan ei voi sanoa ilmaston suhteen, mihin mennään. Lopuksi kuitenkin aurinko polttaa meidät kaikki.”
Tapahtuu mellä tai maailmalla mikä tahansa hieman poikkeava sääilmiö (vaikkapa ennätyksineen) niin heti lehdet repivät ”johtuu” ilmastonmuutoksesta. Ei se ilmasto minnekään muutu vaan pelkstään vaihtelee. Jos muuttvasta ilmastosta haluaa puhua, niin parasta lienee pysyä paikallisella tasolla – ei kai kukaan kiellä, että rakennetun ilmaston mikroilmasto on muuttnt siitä kun paikka oli neitseellstä metsää.
Varsinainen ilmastonmuutos kuten sitä maailmalla toitotetaan on kaikki sitä luonnollista vaihtelua jota on aina ollut ja tulee aina olemaan teki ihminen mitä tahansa.
Sääennätyksiä on mennyt rikki täällä Tukholmassakin, jossa asun. Onneksi tonttimme on kallioisen kummun päällä, kymmenisen metriä merenpinnan yläpuolella, joten rajutkaan ilmastonmuutokset eivät taida tuoda tulvia pihallemme.
Pieni kielellinen reunamerkintä Juha Föhrille: Laukaalla ei nimittäin, toisin kuin väität, vuoden 1937 heinäkuussa satanut pisaraakaan. Laukaassa kylläkin. Paikannimien sijapäätteitten kanssa saa olla tarkkana. En Suomessa käydessäni käy Kirkkonummessa, Porvoolla, Seinäjoessa, Kuopiolla, Hankasalmessa, Joensuulla … Laukaassa kävin viimeksi heinäkuussa, Järvilinnan taidekeskuksessa – poutasäässä!
Täälläkin yksi närkästynyt laukaalainen ihmettelee blogin lepsua kielenkäyttöä :)
Näinpä tosiaan, viittaan ko. paikkakuntaan varmaan ensimmäistä kertaa enkä edes osannut epäillä Laukaan kuuluvan näihin…
juha