Infrapunan aallonpituudet voidaan luokitella karkeasti kahteen eri päätyyppiin: lähi- ja termiseen infrapunaan. Jaottelu on todellisuudessa yksityiskohtaisempi, mutta käytännössä on hyvä erottaa ainakin näkyvän valon kaltaisesti heijastuva lähi-infrapuna sekä kohteen itsensä passiivisesti säteilemä terminen infrapuna.
Wienin siirtymälakina tunnetun fysiikan lain mukaisesti säteilyspektrin huippu on kääntäen verrannollinen (mustan) kappaleen lämpötilaan. Kylmätkin kappaleet, mutta aina lämpöliikettä omaavina ne säteilevät kyseiselle lämpötilalle ominaisella aallonpituudella.
Auringon pintalämpötilaksi on arvioitu 5780 Kelviniä (+6053 astetta Celciusta), mikä vastaa 500 nanometrin säteilyspektrin huippua. Ihmiskehon säteilemä termisen infrapunasäteilyn aallonpituus on noin 12 mikrometriä. Tämän alueen aallonpituuksille herkkiä lämpökameroita hyödynnetään monin tavoin esimerkiksi meren- ja maanpinnan pintalämpötilojen selvittämiseen. Kameroita käytetään myös kadonneiden henkilöiden jäljittämisessä maastosta sekä
rakennustekniikassa asuntojen lämpövuotojen selvittämiseksi.
Auringosta maan ilmakehään saapuvasta säteilystä yli puolet sijaitsee infrapunan aallonpituuksilla. Kaukokartoituksessa lähi-infrapunan tiettyjä kapeita kaistoja hyödynnetään esimerkiksi eri kasvillisuustyyppien luokitteluun. Kasvit heijastavat voimakkaasti juuri lähi-infrapunan aallonpituuksia.
Analyyttisessä kemiassa emissio- ja absorptiospektrien voidaan ajatella toimivan tunnistettavan aineen sormenjälkinä. Vastaavaa menetelmää hyödynnetään myös tähtitieteessä taivaankappaleiden koostumuksen selvittämiseen.
Käytöstä poistettu digitaalikamera voi joskus saada paremman elämän, jos kameran CCD-kennon edestä poistaa infrapunasäteilyltä suojaavan suotimen. Kameran kenno on mallista riippuen herkkä myös infrapunan aallonpituuksille.
Varsinaista lämpökameraa ei digitaalikamerasta valitettavasti pysty rakentamaan, mutta riittävän kuumat kappaleet on mahdollista valokuvata.
Mielenkiintoisia valokuvaushetkiä kaikille! Omalla vastuulla sitten, jos rikotte kameranne…
Yksi infrapunaan liittyvä hyvä kikka on, että kaukosäätimen patterin voi tarkistaa katsomalla sitä vaikkapa kännykkäkameran läpi, kun samalla painaa kaukon nappia.
Kertokaa lastenlapsillenne tämä sitten joskus sieltä keinutuolista.
Tämä on aivan totta. Vastaavalla tavalla voi tutkia infrapunan heijastumista vaaleista seinäpinnoista. Välttämättä kaukosäädintä ei tarvitse osoittaa suoraan kohti telkkaria. Toinen klassikko on tutkia kolajuomien läpinäkyvyyttä IR-alueella.
Haittana kamerakännykässä (ja digitaalikameroissa) on kuitenkin infrapunasuodin. Sen poistamiseksi ohjeita esimerkiksi täältä:
http://www.geektechnique.org/projectlab/254/how-to-turn-a-digital-camera-into-an-ir-camera.html
(edelleen omalla vastuulla)
Mukavaa, kun on forecaan tehty tommoinen siitepölyennustekartta, kosa itselläkin on siitepölyallergioita.
Kiitos uudistuksesta foreca! :)
Kiitos mukavasta blogista koko Sään Takaa -blogitiimille.
Jostain syystä pompahti mieleen muutama päivä sitten koulufysiikan tiedonjyvänen aiheesta lämmön siirtyminen. Lämpöhän voi siirtyä kolmella tavalla, säteilemällä, siirtymällä ja kuljettumalla – vai mitkä ne termit nyt olivatkaan.
Tuosta tuli heti mieleen, että sääilmiöiden synnyssä, ymmärtämisessä ja ennustamisessa tarvinnee ymmärtää nämäkin. Tässäpä siis toivomusaiheeni blogientryksi:)