Aikamoista matalapaineputkea Pohjois-Atlantin yli tänne meille näyttää suursäätilaennuste tietokoneen tekemänä edelleen tarjoavan. Joten vain aika ehkä näyttää, tuleeko joistain ilmapyörteistä (siis matalapaineista) niin vahvoja, että saavat tuulennopeuden kasvamaan aina myrskyksi asti. Tai antavat tuulelle myrskyn voiman. Voimahan se siinä jyllää, kun puu kaatuu ja peltikatto lentää! Miksi ylipäätään ennustamme tuulen nopeutta emmekä suoraan sen voimavaikutuksia, siis tuulen vaikutuksia?
Vasta ihan ennen nykyisintä yliteknologia-aikaa käytössä oli Boforiasteikko. Ja boforiasteikosta oli ja on taulukko. ( http://fi.wikipedia.org/wiki/Boforiasteikko ). Sen avulla maakrapukin voi vaikka opetella, mitä tuulennopeudet metreinä sekunnissa todella tarkoittavat – siis maalla, veneväkihän on jo vanhastaan tottuneempi tuon mittayksikön käyttäjä ja käsittäjä. Tai oppii käsitteen navakka tuuli: suuret puunoksat heiluvat, tuuli suhisee puhelinlangoissa (niin kauan kuin niitä vielä on) ja sateenvarjoa on vaikea pidellä. Silloin ollaan boforiasteikon kuutosessa. Merellä aaltojen vaahto leviää, ja meri kohisee kumeasti.
Myrskyn kansainvälinen tuulennopeusraja (ja tässä pitää nyt ehdottomasti muistaa, että kun puhumme ilmatieteessä tuulesta, puhumme tuulen kymmenen minuutin yli mitatusta keskimääräisestä vaakasuuntaisesta nopeudesta emmekä tuulennopeuden hetkellisistä arvoista!) on 25 m/s. Suomessa raja on alennettu 21 metriin sekunnissa – Ehkä siksi, että meilläkin olisi myrskyjä. Boforiasteikolla ollaan tällöin kympissä: tuuli kiskoo puita juurineen ja aiheuttaa huomattavaa vahinkoa rakennuksille. Meri velloo aaltovuorina, merenpinta on valkoisena vaahdosta, meren pauhu on kovaa ja puuskittaista ja pärske huonontaa näkyvyyttä.
Myrskytuhot aiheutuvat tuulennopeuden hetkellisistä maksimiarvoista eli puuskista. Tuuli osaa olla välillä hyvinkin puuskaista, mutta sitten taas toisissa tilanteissa lähes tasaista. Lämpötilan pystyjakauma esimerkiksi ratkaisee: suhteellisesti lämmin alusta, kuten meri alkutalvesta ja kylmä ilma ovat lähes pettämätön yhdistelmä tässä. Kun säähavaintoja on tehty ja merkitty muistiin monet vuosikymmenet, on tuulesta noissa kirjoissa ja kansissa ne kymmenen minuutin keskituulet, muttei käytännössä lainkaan puuskamittauksia. Silloin ei puuskista voi myöskään tehdä tarkkoja tilastoja, mutta toki meteorologit tietävät ainakin sen, millaisissa tilanteissa noita puuskia nimenomaan on tai ei yleensä ole. Jos haluaa seurata tuulen puuskaisuutta ihan reaaliajassa, se käy mainiosti päinsä Länsi-Vantaan osalta Vaisala Oy:n pihalla olevan mittalaitteiston avulla: http://www.vaisala.com/vantaaweather/history.htm .
Mutta mikä nyt uhkaa unohtua ajatellen myrskyjen tuhoja? Aivan oikein. Siinähän se juju on, että puun kaatuminen on kiinni myös itse puusta eikä vain tuulesta. Puun kunto, ikä ja kasvualusta aivan varmasti ratkaisevat myös, puhumattakaan sen elinympäristön muutoksista: hakkuuaukeat esimerkiksi tuovat tuulta sen reunan puustolle ihan eri tavalla kuin tasatiheä metsä. Luontoon on voitu tehdä ikään kuin tuulitunneleita, joissa tuuli kanavoituu olemaan jopa ympäristöä voimakkaampaa. Ääriesimerkki on rakennettu kaupunkiympäristö, missä rakennusmassa ja syvät katukuilut kanavoivat tuulta. Helsingissä ns. postitalon nurkka on vanhastaan kuuluisa esimerkki paikasta, jossa ”tuulee aina”. Kiasma taitaa nykyään koota ainakin pohjoistuulet entistä kapeampaan suppiloon, toisaalta kamppi on rakennettu aika umpeen. Kokonainen Suomenlahti pyrkii oman muotonsa vuoksi kanavoimaan tuulta vaikkapa niin, että ilmanpainekentän mukaan tuulisi länsiluoteesta, mutta tuulipa onkin Suomenlahdella läntinen tai länsilounainen.
Niin ikään peltikaton lento riippuu paitsi tuulesta, myös rakennusteknikasta, vai pitäisikö viitata suoraan rakennusmääräyksiin. Tässä siis ilmainen vinkki siitä, miten ilmastonmuutokseen olisi mahdollista oikeasti varautua. Parhaan suojan tuulta vastaan antaa sellainen maastoeste, joka kasvaa tuulen tiellä vähitellen eikä yhtäkkiä: ei siis heti asutuksen reunalle niitä korkeita talomöhkäleitä, vaan annetaan rakennusmassan kasvaa vähitellen. Eikä tehdä rakennusten avulla tuulta kerääviä suppiloita. Pienemmissä tuulensuojauksissa on paras sellainen aita tai muu, mistä osa ilmasta menee läpi. Tuulen äkkipysäytysyritykset tuottavat vain tuulen pyörteisyyttä, turbulenssia.
Loppiaisena kai loppuvat ainakin juhlat, kuulemma, vaikka pihistystä sekin on: vasta nuutinpäivänä (13.1.) kaiken jouluksi pannun oluen pitää olla juotuna. Nuuttipukki siis vielä kehiin!
Kuvien osoitteet: http://www.flickr.com/photos/xmacex/4234494745/sizes/z/in/photostream/
Paljon uutta ja tärkeää tietoa, kiitos!
Noista herkästi kaatuvista puista olen aiemmin lukenut sellaisia juttuja, miten istutetut männyt tai ”puupellot” usein kasvavat vauhdikkaasti korkeutta, mutta juuret eivät ennätä perässä, ja jos on vielä pehmeä maaperä, ne nousevat herkemmin ylös kuin luontaisella kasvupaikallaan.
Rakennetussa ympäristössä käy usein myös niin, että kaivinkoneet, ojat ja viemärit katkovat puiden juuria, jolloin ne kaatuvat herkästi.
Onneksi melille sähköasentajat rupesivat asentamaan maakaapeleita niin ei puut pääse katkomaan sähköjä!
Opin taas jotain uutta:)
Bofoorit oli jotenkin kivoja…noi metriä sekunnissa ja km tunnissa ei oikein ole enää selitettyjä juuri tuolla että mikä katkoo mitäkin…
mutta jospa myrskyt laantuisi talveksi ja helmikuulla ei tulisi päivän lumiennätystä…maalis huhtimyrsky suomessa kuitenkn aina on…
hauskaa jatkoa ja lisää samanlaisia selityksiä… muakin kiinnostaa tavalliset ajatukset.
Teidän juttuja on kiva lukea…mäkin olen yksinäinen.