Minä näin taivaalla halon

Julkaistu

Mikkelissä 30.3.2013. Kuva: Patu Manninen
Halo Mikkelissä 30.3.2013. Kuva: Patu Manninen
Olipa mukavaa viettää pääsiäistä perheen kanssa Mikkelissä. Sää oli ihana, kevättalvea kauneimmillaan. Me hiihdettiin, laskettiin mäkeä ja paistettiin nakkeja retkinuotiolla.

Lauantaina me käytiin pilkkimässä Salosaaren rannassa, Mikkelin edustalla. Kalasaalis oli laiha. Yksi vauva-ahven, ja yksi iso(!) nykäisy. Mutta pilvibongauksen kannalta retki oli menestys. Auringon ympärillä loisti kirkas halo.

Sää oli aurinkoinen, mutta auringon lämmitys ei tuntunut iholla yhtä voimakkaasti kuin kirkkaalla säällä. Taivaalla oli ohut, läpikuultava, harsomainen yläpilvi, Cirrostratus (Cs), joka koostuu pienistä jääkiteistä. Jäinen yläpilvi on halon elinehto. Halo syntyy kun jääkiteet sirottavat auringonvaloa jollakin tietyllä lailla. Siitä, että miten se tapahtuu voi lukea lisää englanniksi Atmospheric Optics-sivuilta ja suomeksi wikipediasta.

Näkemämme halo oli 22 asteen rengas. Se taitaa olla yleisin haloilmiö. Olen silti superylpeä uudesta merkinnästä Pilvibongarin taskuoppaaseen (Gavin Pretor-Pinney, 2010). 22 asteen renkaasta saa ainakin 20 pistettä.

Oletko sinä nähnyt taivaalla valoilmiöitä?

Lähteet: http://www.atoptics.co.uk/halo/circular.htm