Sään takaa

Taivaalla seilaavia pilviä tarkkasilmäisemmin katselevat blogin lukijat ovat ehtineet jo kiinnittää huomiota jokakeväiseen tapahtumaan, kumpupilvien saapumiseen. Ensimmäiset kumpupilvipäivät sijoittuvat yleensä maaliskuulle ja huhtikuusta alkaen niitä esiintyy jossain päin maata lähes päivittäin. Syy kumpupilvien talvimuuttoon etelän lämpöön johtuu tietenkin auringosta. Aurinko ei juuri maanpintaa pimeänä vuodenaikana lämmitä, ja kun maanpinta ei lämpene, ei iltapäivisin muodostu lämpimiä nousevia ilmavirtauksia joiden merkkeinä kumpupilvet toimivat. Kumpupilvillä on oma elinkaarensa, ne syntyvät nousevan ilmavirtauksen mukanaan nostaman vesihöyryn alkaessa tiivistyä pilvipisaroiksi, ja haihtuvat hiljalleen pois ilmavirtauksen heikettyä. Pieni pilvenhattara saattaa elää minuutin tai pari, kilometrien korkuiset pilvitornit taas purjehtivat taivaalla tuntikausia.

Varhaiskevään kumpupilviin liittyy eriskummallinen piirre, niillä kun on tapana haihtua lumisateena ilmaan. Tälle näytelmälle on oma nimensä, sitä kutsutaan meteorologiassa latinankielisellä sanalla virga. Tarkkaanottaen virga tarkoittaa vitsaa tai oksaa, mutta suomen kielessä sen synonyymi on sadejuova, siis taivaalla näkyvä sade joka ei yllä maahan asti. Mutta miksi kumpupilvet muuttuvat lumisateeksi vain keväällä?

 

Kuten niin moni sääilmiö, tämänkin taustalta löytyy fysiikkaa, olkoon tämä siis varoitus fysiikka-allergiaa poteville. Oleellisin ero kevään ja kesän kumpupilvissä on tietenkin lämpötila. Keväällä ilma pilven sisällä on helposti jopa 10…20 astetta pakkasella. Voisi kuvitella että näin kylmä pilvi koostuu jääkiteistä, vesihän jäätyy nollassa asteessa. Vaan eipäs jäädykään! Nimittäin ilmakehässä kelluva pieni pilvipisara ei tahdo millään jäätyä ellei se ole kosketuksissa juuri sopivaan hiukkaseen, jäätymisytimeen. Jäätymisytimiä taas esiintyy ilmassa erittäin harvakseltaan, niinpä näitä orpoja alijäähtyneitä vesipisaroita leijuu yllin kyllin pilvissä vielä parinkymmenen asteen pakkasissa.

Pakkasen ollessa riittävän kireää alkaa lopulta kumpupilviinkin muodostua jääkiteitä, ja tällöin alkaa jääkideprosessi. Sen keksi ruotsalainen säätieteilijä nimeltä Tor Bergeron (tarkkaanottaen toki asiaa oli teoretisoitu jo aiemmin), ja usein jääkideprosessia nimitetäänkin Bergeronin prosessiksi. Bergeron oivalsi 1900-luvun alkupuolella että jääkiteet pystyvät kaappaamaan pilvestä kosteuden itselleen. Syy tähän prosessiin löytyy siitä, että vesihöyryn kyllästyspaine jää- ja vesipinnan suhteen on erilainen. Kuulostaa monimutkaiselta? Se onkin, mutta koitetaanpas selittää vähän ymmärrettävämmin.

Ajatellaan samassa kosteassa ilmassa leijuvaa vesipisaraa ja jääkidettä. Jos ilma on vesihöyryn kyllästämä, eli sen suhteellinen kosteus on 100%, vesipisara ei haihdu ilmaan, mutta ei toisaalta myöskään kasva isommaksi. Jääkiteen mielestä tämä sama ilma on kuitenkin ylikyllästystilassa, eli ilmasta alkaa härmistyä kaasumaista vesihöyryä jääkiteen pintaan. Mutta mitä tapahtuu vesipisaraa ja jääkidettä ympäröivälle ilmalle? Se alkaa nyt kuivua, sillä ilmasta siirtyy kaasumaista kosteutta jääkiteeseen. Nyt tässä kuivuvassa ilmassa olevan vesipisaran mielestä suhteellinen kosteus laskeekin alle 100%:iin, ja sen seurauksena vesipisara alkaa haihtua. Jääkideprosessin jatkuessa pilvipisarat häviävät taistelun kosteudesta jääkiteille ja lopulta pisarat haihtuvat pilvestä kokonaan, jääkiteet taas kasvavat lumihiutaleiksi.

Ilmakehässä kasvavat jääkiteet voivat saada erilaisia muotoja. On laattamaisia, pylväsmäisiä ja tähtimäisiä kiteitä. Tietyn tyyppiset jääkiteet saattavat muodostaa vaikkapa komean haloilmiön ohueen yläpilviharsoon. Sattumoisin n. 15 pakkasasteen lämpötilassa kasvavat jääkiteet saavat yleensä monisakaraisen lumikiteen muodon. Lumikiteet takertuvat helposti toisiinsa, ja näin muodostuu suurempia lumihiuteita, jotka painavampina alkavat sataa pilvestä alas. Terävärajainen pilvipisaroista koostunut kumpupilvi muuttuu suureksi lumisadeläikäksi taivaalla.

 

Tämän saman prosessin syytä on käytännössä kaikki sade meidän pohjoisilla leveysasteillamme. Meillä kun satavat pilvet ovat aina niin korkeita että niissä muodostuu jääkiteitä. Kesäaikaan tuo jääkideprosessi käynnistyy ukkospilven huipulla sen kuitumaisessa alasimessa, tai säärintaman tuoman paksun pilvimaton yläosassa. Toki lumihiutaleet kesäaikaan sulavat sadepisaroiksi hyvissä ajoin ennenkuin osuvat maanpintaan.  Keväällä poikkeuksellista on ainoastaan se että jääkideprosessi käynnistyy kylmyydestä johten jo erittäin pienissä pilvissä ja voimme omin silmin seurata sitä lähietäisyydeltä. Oletko muuten koskaan havainnut talvella kuuraa puissa ja samanaikaisesti sumua? En minäkään, kuuran synnyttämät jääkiteet kun kaappavat samalla tavalla sumun vaatiman kosteuden ilmasta itselleen.

Mutta mitä sitten tapahtuu pilvien alapuolella, maan pinnalla? Yleensä ei juuri mitään. Kuivassa kevätilmassa kumpupilvet syntyvät muutaman kilometrin korkeudelle ja ilma pilvien alapuolella on rutikuivaa. Kun lumihiutaleet alkavat hitaasti pudota, niissä oleva jää sublimoituu takaisin vesihöyryksi ja alaspäin sataessaan lumihiutaleet häviävät kuin tuhka tuuleen. Joskus kaikista voimakkaimmat lumikuurot saattavat sataa höyhenkevyitä lumihiutaleita maahan asti. Tällöin moni ihmettelee, miten voi sataa lunta vaikka lämpömittari maanpinnalla näyttää jopa +5 astetta? Taas astuu peliin fysiikka. Lumihiutaleen sublimoidessa jäätä vesihöyryksi rutikuivassa ilmassa, vaati se paljon lämpöenergiaa. Tuo sublimoituminen siis jäähdyttää lumihiutaletta ja pitää sen olomuodon lumena vaikka ympäröivä ilma olisikin plussalla.

 

Viime päivinä olemme saaneet hyvää esimakua siitä, mitä lähitulevaisuuden sää Suomessa tulee olemaan. Taivaalta voi sataa alas ihan mitä vaan ja missä vaan. Autoilijoiden kannattaa ehdottomasti pitää vielä talvirenkaat alla.

Euroopan yllä kulkee nyt yläilmakehässä voimakas suihkuvirtaus (tuulen nopeus jopa yli 100 m/s) Pohjois-Atlantilta kohti Välimerta ja toisaalta Välimereltä kohti koillista. Pohjois-Eurooppa ja Suomi mukaan luettuna jäävät nyt suihkuvirtauksen ”kuoppaan”, mikä näin keväästä tietää usein epävakaista ja koleaakin säätä. Massiivisesta matalapaineen alueesta irtaantuu päivittäin osakeskuksia, joista yksi jää pyörimään Suomen eteläpuolelle kokonaisen viikon ajaksi! Tämä osakeskus sinetöi myös pääsiäissäämme: enimmäkseen pilvistä, epävakaista ja ajoittain lumisateita eteläistä Suomea myöden. Täysi kontrasti siis viime vuoden pääsiäissäälle, jolloin itse loikoilin paidattomana Naantalin auringossa. Mutta toisaalta onhan pääsiäisen ajankohtakin pari viikkoa aikaisempi tänä vuonna.

Huhtikuun aikana keskilämpötila kohoaa voimakkaasti, ja lämpötilan kohoaminen on voimakkainta juuri tähän aikaan keväästä: esimerkiksi Helsingissä ja Jyväskylässä keskimääräinen päivälämpötila kohoaa 30 päivässä seitsemällä asteella. Muistan useammankin huhtikuun, kun vielä kuun alkupuolella on ollut lumista ja yöpakkasiakin, mutta loppukuusta on paistateltu jo kesäsäässä. Muutos voi olla toisinaan varsin suurikin.

Pääsiäisenä sataa kaikkea mahdollista

Tämän viikon maanantaina etelärannikolla sadekertymät olivat yleisesti 15-20 mm ja maisema muuttui iltapäivän aikana hetkessä keväisestä talviseksi. Lumipeite saatiin koko pääkaupunkiseudulle: suurimmillaan lumensyvyys oli maanantai-iltana mm. Helsinki-Vantaalla 13 cm ja Espoon Nuuksiossa 27 cm. Jatkossakin maa voi muuttua uudestaan valkeaksi etelässä, tosin loppuviikon sateissa on sentään hieman enemmän taukoja kuin maanantaisessa – kellon ympäri jatkuvaa lumi- ja räntäsadetulitusta ei välttämättä uudelleen koeta.

Keskiviikkoaamu- ja iltapäiväksi näyttäisi osuvan viikon vähäsateisin hetki: laajalti maan keskivaiheilla on poutaista, ehkä aurinkokin pilkahtaa. Lapissa ajoittaisia sateita saadaan ja toisaalta etelärannikolle nousee viimeistään illaksi uusi maanantai-illan kaltainen sademöykky, mutta tällä kertaa sateet näyttäisivät tulevan vähän vetisempinä.

Tämän jälkeen koko pääsiäisviikonlopun sää toistaa itseään: kuurottaisia, ajoittain jatkuvampia sateita koko maassa ja olomuodoltaan ihan mitä vain. Pääosin pilvistä, ehkä sumuistakin, mutta viime päiviä paremmat todennäköisyydet auringon pilkahduksille kautta maan. Erityisesti öisin ja aamuisin maa saattaa käväistä etelässäkin valkeana, mutta päiväsaikana aurinko lämmittää jo pilvienkin läpi sen verran, että lumi sulaa nopeasti pois varsinkin teiden pinnoilta. Pohjoisessa pysytään monin paikoin pääsiäisen ajan pakkasen puolella yötä päivää ja uutta luntakin saattaa sinne jokunen sentti kertyä. Pääsiäishiihdot?

Aikaisintaan ensi viikon puolivälissä suursäätilassa saattaa tapahtua muutos lämpimämpään ja kuivempaan suuntaan. Tähän aikaan vuodesta muutos talvisesta lumi- ja räntäsateesta kesäisiin lämpötiloihin ja auringonpaisteeseen saattaa tapahtua muutamassakin päivässä. Huhtikuu pitää sisällään kaikki vuodenajat.

Ilmanlaatua ja siitepölyä

HSY:n mittausten ja Ilmatieteen laitoksen ilmanlaatuindeksin mukaan ilmanlaatu on tällä hetkellä lähes jokaisessa mittauspisteessä hyvä. Ero on huima verrattuna viime viikkoon, jolloin ilmanlaatu oli vielä monin paikoin joko tyydyttävä tai huono, muutamassa mittauspisteessä jopa erittäin huono. Onpahan lumi- ja räntäsateista ollut siis jotain hyötyäkin – ulkona liikkuessa ei tarvitse enää hieroa kirveleviä silmiä eikä köhiä.

Sähköpostiini kilahti juuri myös Turun yliopiston Aerobiologian yksikön laatima siitepölytiedote. Sen valossa leppä jatkaa kukintaansa vielä maan etelä- ja keskiosassa, mutta epävakainen sää pitää pitoisuudet melko vähäisinä. Pähkinäpensas kukkii myös etelässä, mutta siitepölypitoisuudet ovat vähäisiä. Katso tarkempi siitepölyennuste täältä!

Kärsitkö sinä siitepölystä ja oletko jo oireillut?

Lumettominta on nyt etelä- ja länsirannikolla, tietävät säähavainnot, ja sisämaan suunnalla ei sitten aina tiedä, josko lunta on tai ei ole ainoastaan mittatikkujen maastoissa. Linja-auton ikkunasta näin päivällä pari vielä kokonaan sulamatonta likaista lumiläjää vesisateessa. Mutta tiedän, että valtaosassa maata lunta on riittämiin, kuten asian tässä vaiheessa kevättalvea kuuluukin olla.

Juuri alkaneesta palmusunnuntaista tietää pääsiäisen olevan jo ihan kohta. Ovikello soi, ja pian olet karkkeja köyhempi pikku pääsiäisnoidille, alun perin trulleille. Nämä olivat, kuten Kustaa Vilkuna (Vuotuinen ajantieto) asian muotoilee, ”elämässään syrjäpuolille sortuneita lyhytjärkisiä vanhoja naisia, joiden toiminnan pontimena on pohjaton kateus parempiosaisia naapureita kohtaan. Pimeällä toiminnallaan he yrittävät vahingoittaa naapurinsa karjaonnea ja parantaa omaa huonosti menestyvää lehmä- ja lammaslyyliään”. Niinpä nämä sitten vaikkapa leikkelivät kotieläimistä nahanpaloja tai karvoja laskiaisesta pääsiäiseen.

Niin, missähän lentosäässä nämä pääsiäisyönä luutailevat. Täysikuu voi vilahtaa. Ainakin nyt tämä virpominen sujuu juuri ja juuri sateiden välissä, tosin jo yöllä sataa – ja tuulee. Maanantaina tuulee vielä lisää, kaakosta, kun  matalapaine liikkuu Itämerellä kohti pohjoista. Sateita, sateita tämä myös tietää, ehkä vielä etelässä vetisiä. Tiistaina matalapaine roikkuu Itä- ja Länsipohjan välimailla, tai merihän siinä on nykyisten maiden välissä. Lunta, räntää, tuulta, miksei lounaassa myös vettä, siinä on tikkutiistaille tekemistä ja päähineestä pitelemistä. Ilmat pysyvät pitelemättäkin.

Tuon hiljaisen, niin kovin hiljaisen viikon hiljaisin sääpäivä sattunee keskiviikoksi, mutta jos sen päivän nimi on kellokeskiviikko, on siinäkin sinniteltävää. Kesäaikaan kellot sentään piti siirtää jo palmusunnuntaiksi, jotta virpojat ja karkinkerääjät nukkuisivat pommiin. Seuraavaksi tulee kellosta mieleen se lapsuuden seinäkello, joka sanoi aina viimeistään puolen tunnin välein jotain. Silloin kun se vielä toimi.

Pääsiäiseksi tänne näyttää kehkeytyvän seuraava matalapaine, edellistä kylmempi. Ei kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa, mutta voi sitä lunta sinnekin tulla, missä sitä ei nyt ole. Toivottavasti ei sentään tupaan. Ja sinne, missä lunta jo ennestäänkin on, sitä tulee lisää. Se niistä kevään alkamisen julistuksista, vai mitä niiden oli tarkoitus esittää. Eikä Suomi ole kylmähkön matalapaineenalueensa kanssa pääsiäisenä yksin: samaan vivahtava sää on suuressa osassa Eurooppaa. Jos pitäisi helpoin ja selvin poikkeus tästä löytää, menisin Espanjaan.  Vaan enpä mene. Mietin, josko tänä vuonna Matteus-passio. Siitä olisi tarjolla täällä Helsingissä jo 87. Suomen Laulun esitys. Olen kuullut sen kerran aiemmin, Johanneksen kirkossa, olisiko kolmisenkymmentä vuotta sitten. Oma tyyny kannattaa varata selän taakse, tai sitten ei.

 

Matteus-passio ja Suomen Laulu

 

Kuvan linkki: http://fi.wikipedia.org/wiki/Romania?useformat=mobile#/media/Tiedosto:Bukovina_eggs.JPG

Kevät saa meidät helposti pettymään. Joka ikinen vuosi kevätaurinko lupaa ensin paljon, mutta juuri, kun kesän verho vähän raottuu, tulee räntää niskaan. Kevät on herkkää aikaa, talven taakka yhä painaa, järvet ovat jäässä ja maa roudassa. Iso Atlanttikin on talven jäljiltä miltei kylmimmillään, mutta aurinko alkaa lämmittää jo lähes kesäisellä teholla. Aurinko kipuaa päivä päivältä korkeammalle ja huhtikuun kymmenennen päivän tienoilla se on jo yhtä korkealla kuin elokuun lopussa. Niinpä pelkällä tuulen suunnan muutoksella voidaan huhtikuussa kokea mikä tahansa vuodenaika.

Keväällä ilma on tyypillisesti hyvin kuivaa

Kastepistelämpötila on talven jäljiltä alhainen, eikä ilma sisällä juurikaan näkymätöntä vesihöyryä. Ilmaan ei siten ole ladattu latenttia lämpöä. Mitä kuivempaa ilma on, sitä nopeammin se kylmenee öisin. Päivisin aurinko lämmittää jo tuntuvasti ja ilma kuivuu entisestään. Näin kevät alkuvaiheessa kylmentää usein itse öitään. Kuivan ilman ansiosta kesäisiä kumpupilviä ei vielä kunnolla pääse syntymään ja niin aurinko antaa helposti myös vähän ”katteettomia” lupauksia kesän saapumisesta. Kevätauringolla on kyllä voimaa ja päiväsaikaan se saa jopa matalapaineiden sateet jäämään vähäisiksi. Kuurosateet se usein kuivattaa jo ennen kuin pisarat tai hiutaleet ennättävät maan pintaan. Kun sateet sitten lopulta voittavat, ovat ne alhaisen kastepistelämpötilan takia usein vielä lunta tai räntää. Vähemmästäkin sitä kevätihmisen mieli järkkyy.

Takatalvi kuuluu Suomen kevääseen

Varmimmin takatalvi koetaan, jos kevät on julistettu alkaneeksi jo talvikuukausina. Talven aikana erityisesti kaamosalueet jäähtyvät tuntuvasti ja napa-alueen ylle syntyy kylmä napapyörre. Normaalisti tämä kylmä pyörre pysyttelee talvella melko symmetrisesti napa-alueen yllä yltäen suunnilleen 60. leveyspiirille asti. Toisinaan pyörre voi jakautua useammaksi pyörteeksi, jolloin sääjärjestelmät ja niitä ohjaavat suihkuvirtaukset saattavat lukkiutua pitkiksi ajoiksi lähes paikalleen. Tällöin maapallon toisessa kolkassa vallitsee sinnikäs, normaalia selvästi kylmempi talvisää ja toisaalla puolestaan lukkiutuu päälle huomattavan lauha harmaa sääjakso. Onpa talvi millainen tahansa, viimeistään keväällä kylmä napapyörre alkaa auringon vaikutuksesta heiketä ja jakautua muodoltaan epämääräisemmäksi. Tällöin pienempiä kylmemmän ilman annoksia alkaa helposti läikkyä etelämmäksi. Tämä kevääseen liittyvä napapyörteen hajoaminen onkin usein osasyynä talvisempiin takapakkeihin.

Kevään määritteleminen on haasteellista

Toisille kevät alkaa, kun auringon lämmön voi aistia iholla, toisille riittää tietty kalenteripäivä. Meteorologisesti vuodenajat määritellään termisin perustein. Termiseen kevääseen vaaditaan, että vuorokauden keskilämpötila kohoaa pysyvästi yli nollan asteen. Tällaisen vuodenajan ennustaminen aiheuttaa meteorologeille harmaita hiuksia, eikä sitä ehkä pitäisi edes yrittääkään tehdä, sillä asteen kymmenykset yöpakkasissa saattavat siirtää termisen kevään alkua toisilla paikkakunnilla viikoillakin eteenpäin. Niin hassulta kuin kuulostaakin, toisinaan jopa jälkikäteen määritetty tarkka kevään alkamispäivä saadaan selville vasta, kun lyhin vuodenaikamme, kevät, on jo vaihtunut kesäksi.

Lauha talvisää vai kevätsää?

Meteorologisen määritelmän kinkkisyyttä lisää myös se, että termisen kevään ehto voi varsin helposti toteutua myös pitkään jatkuvassa harmaan lauhassa talvisäässä. Näinhän etelässä on käynyt jo parina helmikuuna peräkkäin. Sateisessa ja sumuisessa talvisäässä on pysytty yötä päivää asteen pari plussan puolella. Vasta kevätauringon ilmaantuminen on tuonut mukanaan yöpakkasia ja takatalven tuliaisia. Ja tuntuupa takatalvi vaanivan vielä lähipäivinäkin ja odottavan vain sopivaa tuulen suuntaa näyttäytyäkseen eteläistä Suomea myöden.

Tilastollisia määritelmiä

Termiset vuodenajat on alun perin kehitetty vuosien välistä tilastollista vertailua varten, eivätkä ne siksi välttämättä käy aina yksiin tosielämän kevättuntemusten kanssa. On myös ehdotettu, pitäisikö talven lauhaa jaksoa kutsua vain etukevääksi ja jättää helmi- tai maaliskuussa tapahtuva takatalvi omaan arvoonsa. Toisaalta, kun kevään ja syksyn termiset määritelmät ovat identtiset (vuorokauden keskilämpötila on nollan ja +10 asteen välillä), voisi perustellusti väittää lauhaa talvisäätä myös takasyksyksi. Syksyltähän se harmaa lauha talvisää enemmän tuntuu kuin keväältä. Näin kevään määrittäminen muuttuisi kuitenkin vielä entistä hankalammaksi ja hitaammaksi. On kai helpompi jättää termiset vuodenajat omaan tilastolliseen rauhaansa ja luottaa vain omiin aistimuksiin.

Mikä on sinun määritelmäsi keväälle?