Sään takaa

Tammikuu alkoi vielä Atlantin matalapaineiden merkeissä

Vuosi alkoi Etelä- ja Länsi-Suomessa vielä yleisesti plusasteilla ja lämpimimmillään sää oli kuukauden neljäntenä päivänä. Helsingissä ja Turussa lämpötila kohosi 4,6 C astetta plussanpuolelle. Kaikkein lämpimin lukema, +6,0 C astetta, mitattiin Kotkan Kirkonmaan havaintoasemalla.
Lauha sää oli peräisin Atlantilta, jossa oli lukuisia matalapaineita liikkeellä kohti itää. Ne toivat mukanaan kosteaa mereistä ilmaa suurimpaan osaan Eurooppaa. Heti kuun alkupäivinä matalapaineet ottivat jo aiempaa eteläisemmän reitin ja niin sää alkoi vähitellen kylmetä. Tammikuun kolmantena päivänä Atlantille syntyi voimakas myrskymatala, jonka yli 30 m/s keskituulet riehuivat erityisesti Skotlannissa, Tanskassa ja Etelä-Ruotsissa.  Meille myrskystä ylsi lähinnä sateita ja varsinaiset myrskytuulet jäivät jo maamme eteläpuolelle. Lounaisilla merialueilla myrskyraja (21 m/s) kuitenkin rikkoutui tammikuun neljäntenä päivänä.  Kyseisen matalapaineen jälkeen pohjoisesta alkoi virrata pakkasilmaa aivan eteläisimpään Suomeen asti.

Etelässä terminen talvi alkoi vasta tammikuun puolella

Terminen talvi (vuorokauden keskilämpötila jää alle 0 C asteen) alkoi yli kuukauden myöhässä. Eteläisimmässä ja lounaisimmassa Suomessa terminen talvi alkoi 6.-7.1, kun se keskimäärin alkaa jo marraskuun puolella. Lapissa pakkasta sen sijaan riitti jo kuukauden alkupäivinäkin ja 30 pakkasasteen raja rikkoutui ensimmäisen kerran tammikuun viidentenä päivänä, jolloin Utsjoki-Kevolla mitattiin -33,2 astetta.
Runsaita lumisateita saatiin etelässä jo heti kuun alussa, mutta rannikolla suurin osa sateista tuli vielä vetenä ja märkänä lumisateena ja niinpä lumi ehti vielä sulaa poiskin.  Pysyvä lumipeite lounais- ja etelärannikolle saatiin vasta 7.1.

Kuukauden voimakkain myrsky puhalsi perjantaina 13.1.
Seuraava voimakas matalapaine saapui Atlantilta 11.1 ja se olikin monella tapaa kuukauden voimakkain matalapaine.  Se pysytteli Suomen yllä useamman päivän ajan.  Etelä- ja Keski-Suomen raja-alueilla lumipeite vahvistui monin paikoin 15 – 20 cm. Samaan matalapaineeseen liittyen mitattiin Utössä kuukauden suurin vuorokausisademäärä 28,9 mm. Matalapaineen jälkipuolella pohjoistuuli yltyi myrskyksi ja Märketissä mitattiin kuukauden voimakkaimmat myrskytuulet.  Kolmannentoista päivän iltana keskituuli puhalsi 26 m/s nopeudella ja puuskat olivat selvästi yli 30 m/s. Myrsky jatkui merellä kahden päivän ajan. Matalapaine toi Etelä- ja Länsi-Suomeen parin päivän ajaksi suojasäätä, mutta voimakkaan pohjoistuulen myötä pakkaset kuitenkin palasivat nopeasti takaisin rannikkoseuduillekin.

Kuukauden jälkipuoliskolla matalapaineiden reitti kulki jo maamme eteläpuolelta

Kuukauden puolenvälin jälkeen matalapaineet ottivat jo pysyvästi eteläisen reitin ja idänpuoleiset tuulet alkoivat hiljalleen hallita säätämme. Maamme eteläpuolelta liikkuvista matalapaineista ylti sateita ja niiden jäänteitä aika ajoin Suomeen.  Sulan Suomenlahden yllä ne voimistuivat lukuisiksi lumipyryiksi, jotka koskivat erityisesti maan eteläisintä osaa ja 21.1 mitattiin Helsinki-Vantaallakin jo lumensyvyydeksi 41 cm. Etelärannikon läheisyydessä ajoittaisia lumisateita saatiin lähes päivittäin aina kuun viimeiselle viikolle saakka.

Viimeisellä viikolla matalapaineet antautuivat Venäjän kylmälle korkeapaineelle
Tammikuun viimeisellä viikolla säätyyppi muuttui yhä kylmempään suuntaan, kun Venäjän laaja talvinen korkeapaine hiljalleen vahvistui kohti Suomea ja idänpuoleiset tuulet alkoivat tuoda mukanaan mantereista kylmyyttä aina Siperiasta saakka. Kuukauden kylmin lämpötila mitattiin viimeisenä päivänä Kuusamossa -35,9 C astetta. Kuukauden kahtena viimeisenä päivänä mitattiin reilun 30 asteen pakkasia laajalti maan itäosassa ja paikoin Pohjois-Lapissa.

Sateita tuli eniten pääkaupunkiseudulla

Kuukauden aikana eniten sadepäiviä mitattiin Kauhavalla, jossa sadepäiviä kertyi 24. Koko kuukauden aikana eniten sadetta vedeksi muutettuna kertyi Kouvolassa 115,8 mm ja toiseksi eniten Helsingin Kumpulassa, jossa sadetta saatiin yhteensä 108,2 mm.

 

On taas perjantai, joten istahdin tietokoneelle laittamaan osan tajunnastani pikku blogiksi. En ole ollut päiväkausiin töissä, mutta katsoinpa kotoa internetin monenkirjavia sääkarttoja jo tässä aiemmin päivällä. En pitänyt näkemästäni: pakkasta pukkaa. Idästä, ja varmimmin ja eniten siis maan itäosaan. Pikku hiljaa myös länteen ja pohjoiseen, mutta pilvisyys – niin kauan kuin sitä on – pitää pahimmat pakkaset loitolla. Kuitenkin lähipäivinä on jo lounaassa ainakin kymmenisen astetta pakkasta, idässä ja pohjoisessa helposti 20…25 astetta ja tietty paikoin enemmänkin. Kireimmät pakkaset ajoittuvat vasta ensi viikolle; tällä hetkellä voisi kylmimmäksi päiväksi veikata torstaita. Siis tästä sellainen viikko eteenpäin se on laajoja alueita ajatellen yhtä kylmenemistä.

Suomessa ajatellaan, tai ainakin suomalaiset meteorologit ajattelevat, että pakkanen puree tai on purevaa silloin, kun kylmyysvaikutusta korostaa pakkasen ohella tuuli (ks. pakkasen purvuudesta hyvä taulukko Ilmatieteen laitoksen netisivuilla: http://ilmatieteenlaitos.fi/800 ).  Esim. Ruotsissa tähän ”purevuuteen” (kölden biter / bitande kyla/köld) ei tarvita välttämättä tuulta. Meillä nyt jo vallitsevassa säätyypissä ei niinkään tuule, vaikkemme toisaalta missään korkeapaineen keskuksessakaan ole.

Näin tämä tuleva pakkanen on vähitellen lähinnä kireää. Ja voi, kun kaikille riittäisi kireän pakkasen tapauksessa, että sen kertoisi olevan kireää. Mutta ei, sitä kuvitellaan voitavan ennustaa suunnilleen asteen tarkkuudella myös talvisissa kireän pakkasen korkeapaineissa. Näin se ei kuitenkaan ole; pakkanen voi vaihdella alueittain suuresti, mistä jo Petekin mainitsee äskeisessä kirjoituksessaan. Itse muistan lapsuudesta, että jo saman kylän sisällä oli kireän pakkasen aamuina eri pihoissa ihan eri pakkaslukemia – riippuen siitä, sijaitsivatko pihat ja mittarit mitenkä alavilla tai sitten korkeilla maastopaikoilla. Kylmä ilma kun on raskasta ja painuu siksi alavimpiin maastokohtiin.

Pakkasta – miinusasteista lämpötilaa – koskeva kielenkäyttö toisinaan horjuu. Turvallisinta on puhua pakkasen kiristymisestä ja heikkenemisestä. Kuvataan suoraan tuntemuksen muutosta. Sen sijaan, kun mennään metaforisempiin lämpötilaa kuvaaviin ilmaisuihin ”kohoaa/nousee” ja ”laskee”, kuulee välillä myös pakkasen ”nousevan” tai ”laskevan”. Tällaiset ilmaisut perustuvat alunperin sihen, millainen koje lämpömittari tyypillisesti on: elohopea- tai spriipatsaan yläpää todella nousee ja laskee lämpötilan vaihdellessa.

Kun lämpötila kohoaa, pakkanen heikkenee. Kun lämpötila laskee, pakkanen kiristyy. Mutta entä, jos pakkanen nousee tai laskee? Tätä kannattaa hetken ajatella. Kuten vaikka sitä, että voiko pakkanen lauhtua – vai onko se sittenkin sää, joka lauhtuu lämpötilan kohotessa eli pakkasen heiketessä? Ainakin on varmaa, että sen fyysisen suussa olevan kielen pinta jäätyy koskettaessaan pakkasella olevaa metallia.

Pakkanen on muuten vaarallista: vajaa vuosi sitten Iltalehti siteerasi Lapin kansaa ja sitä kautta Oulun yliopiston professoria. Tiesitkö, että kylmä aiheuttaa kuolemia kymmenkertaisesti verrattuna liikennekuolemiin? http://www.iltalehti.fi/terveys/2010010810894400_tr.shtml  .

 

 

Kuvan linkki: http://www.flickr.com/photos/villefi/273675640/sizes/z/in/photostream/

 

Keskitalvella auringon lämmitys on meidän leveyspiirillämme lähes olematonta. Talven ”lämpimät” hetket ovatkin meillä lähinnä matalapaineiden ansiota ja tuulen tuliaisia sulalta mereltä. Heti, kun matalapaineet heikkenevät ja lakkaavat pumppaamasta meille mereistä lämpöä, pyrkii ilma välittömästi jäähtymään. Tätä jäähtymistä pilvet pystyvät tehokkaasti hidastamaan samalla tavoin kuin peitto suojaa öistä nukkujaa paleltumasta. Mitä enemmän ja mitä paksumpia pilvet ovat, sitä tehokkaammin ne estävät maanpinnan säteilyjäähtymistä. Aivan kuten useampi tai paksumpi peittokerros lämmittää nukkuvaa henkilöä paremmin.

Kaikkein voimakkaimmin pakkanen kiristyy kuivassa, selkeässä ja heikkotuulisessa säässä. Tällöin maan pinta säteilee lämpöä ulkoavaruuteen kaikkein tehokkaimmin. Samalla maan pinta kylmenee ja sen myötä alkaa jäähtyä myös aivan maanpinnan lähellä oleva ilma (eli alin kerros ilmakehää, jossa me ihmiset elämme). Tämän kylmän kerroksen paksuus vaihtelee joistakin kymmenistä metreistä muutamaan sataan metriin. Heti tämän kerroksen yläpuolella olisi 10 – 30 astetta lauhempaa.

Normaalisti ilmakehässä lämpötila laskee ylöspäin mentäessä 6-10 C astetta jokaista kilometriä kohden. Talvisessa pakkastilanteessa aivan maan pinnan lähelle syntyy juuri päinvastainen ja ilmakehälle oudompi tilanne, jossa lämpötila kohoaakin ylöspäin mentäessä. Tällaista ilmakerrosta kutsutaan säätieteessä nimellä inversio. Meillä kireimmistä pakkasista 10 – 30 astetta on pelkästään inversion aikaan saamaa. Lue lisää → ”Pakkanen ja inversio”