Helsingin lentoasema marraskuussa. Kuva: Tiina Asula, instagram: @forecaweather
Välillä tuntuu siltä, että sää yllättää aina. Esimerkiksi kun muutama viikko sitten sateli lunta tänne pääkaupunkiseudulle, niin liikenne meni sekaisin ja lentoja myöhästyi. Lumisateet olivat kyllä tiedossa, ja niistä kerrottiin etukäteen kaikissa medioissa. Eivätkö ihmiset siis usko sääennusteita? Vai eivätkö he osaa enää varautua lumimyräköihin?
Vuonna 2004 Yhdysvalloissa julkaistiin websivusto Ready, jossa on ohjeita luonnonmullistusten varalle. Websivuston takana on USA:n turvallisuusministeriö (The Department of Homeland Security, DHS) ja valtion hätätilannevirasto (The Federal Emergency Management Agency, FEMA).
Sivuston mukaan talven myrskyihin ja pakkasiin voi varatua tällä tavoin:
hankkimalla suolaa, jolla voi sulattaa lumen jalkakäytäviltä
hankkimalla hiekkaa pitoa lisäämään
hankkimalla lapioita ja muita lumenpoistotarvikkeita
varaamalla riittävästi lämmitysöljyä
hyvillä talvivaatteilla ja huovilla lämpöisenä pysymistä varten
suunnittelemalla, kuinka perhe pitää yhteyttä myrskyn yllättäessä
kuuntelemalla USA:n sääpalvelun (NOAA) sääradiokanavaa
välttämällä matkustamista huonon kelin uhatessa
tuomalla myskyn alla lemmikit sisälle ja varaamalla karjalle juomavettä
Lisäksi sivustolla on ohjelistoja siitä, miten wintertize (laittaa talvikuntoon) autot ja kodit.
Kuvakaappaus Ready.org websivustolta.
No. Amerikassa kaikki on suurta, myös sääilmiöt, kuten viime kuun lumimyrsky Buffalossa osoitti. Kolmen päivän aikana satoi yli kaksi metriä lunta. Siinä olisi ollut suomalaisillakin tekemistä.
Meilläkin neuvotaan syksyisin sanomalehdissä, kuinka talveen kannattaa varautua. Muistutetaan suojaamaan putket pakkaselta ja mökit rosvoilta, mutta tositilanteessa on aika hankalaa ruveta etsimään kaikkia näitä artikkeleita internetin syövereistä.
Olisivatko yhteen paikkaan kootut varustautumisohjeet pahan päivän eli pahan sään varalle tarpeelliset Suomessa? Vai riittävätkö meille vain säävaroitukset, joista Liisa kirjoitti viime viikolla?
Raamatun luomiskertomuksen mukaan Jumalan henki liikkui vetten yllä jo silloin, kun Hän ei vielä ollut erottanut taivaankannen ala- ja yläpuolisia vesiä toisistaan. Ilmaa ei tässä kohtaa edes mainita. Meri on siis tärkeämpi ja alkuperäisempi. Kuva puolestaan esittää maan ja veden erottamista toisistaan, mikä tapahtui vasta kolmantena päivänä, kun vesiä oli olemassa jo ensimmäisenä päivänä, ja taivaankannen ala- ja yläpuoliset vedet erotettiin siinä välissä toisena päivänä. Vesiä oli toisin sanoen jo ennen nykyisiä valtameriä, muttei ilmeisesti vielä ilmaa. Kuva: Michelangelo Buonarroti, fresko, Sikstiiniläiskappeli, Vatikaani / Wikimedia Commons.
Johan valkeni – ainakin maa Suomen eteläosassa. Vaikka voi siitä monenlaista inspiraatiota itselleen ottaa. Suursäätila täällä kylmenee, mutta maltillisesti. Ei siis kireitä pakkasia, mutta sateet alkavat viimeistään ensi viikolla olla lunta, joko sitten kuivaa tai märkää. Märkä satava lumi ei ole sama asia kuin räntäsade; rännästä saisi periaatteessa puhua, kun sataa selvästi yhtaikaa lunta ja vettä. Siis samalla kertaa. Maanantaina ainakin lounaassa satanee vielä vettä.
On sitten eri asia, että tuo räntä-sana, josta on yritetty tehdä termiä eli ihan tietynlaista merkitykseltään tarkasti määriteltyä suomen kielen sanaa, oikeasti eksyy myös sääennusteissa tarkoittamaan tilannetta, missä voi sataa kumpaa tahansa, lunta tai vettä. Mutta ei se silti lyhennä tai napakoi ilmaisuja, vaan johtaa vielä tämänkin sateen olomuotovaihtoehdon lisäämiseen siihen luetteloon, mitä taivaalta voi tulla. Varmuuden vuoksi, onpahan sitten ainakin ennustettu.
”Oikea” räntä on oikeasti suhteellisen harvinainen sääilmiö siihen nähden, miten paljon siitä puhutaan. Vai voiko koko sanaan ”harvinainen” enää luottaa, kun sääkieltä on manipuloitu niin, että ilmiö on ”harvinainen” jo silloin, kun se aiemmin oli vasta ”selvästi lämpimämpää tai kylmempää” kuin tavallisesti eli verrattuna tilastollisen jakauman normaaliluokkaan. Tuohon temppuun minulta meni maku, mutta sepä ei olekaan, yllätys yllätys, tämän ajatelmani aihe.
Ilmastonmuutosteorian vasta-argumentiksi on löydetty se mitattu tosiseikka, ettei ilmakehä mittausten mukaan ykskaks enää olekaan lämmennyt viimeisten viidentoista-parinkymmenen vuoden aikana. Mutta millä logiikalla vain ilma tällä planeetalla lämpenee, jos säteilytaseen pitkäaaltoista ns. ulossäteilyä ei entisessä määrin ei poistu systeemistä. Käytin sanaa ”systeemi” tietoisesti tarkoittamaan etenkin ilmakehän ja (valta)merien kokonaisuutta. Ilmakehä ja meri vuorovaikuttavat.
Voihan sitä pohtia, kumpi ”määrää” eli on vaikka se lady domina, mutta jos haluaa tuloksia, on syytä aloittaa siitä, mitä ”vuorovaikutus” tarkoittaa. Se ei menekään enää niin, että toinen vain aiheuttaa toisen ja sillä siisti. Vuorovaikutuksen ymmärtäminen vaatii astetta kehittyneempiä aivoja. Kuten oleminen kiihkoilematta ylipäätään maailmassa, joka ei ole niin yksinkertainen, millaisena korostetun turvallisuushakuiset ihmiset sen haluavat nähdä ja omassa mielessään pakottavatkin olemaan.
Tässä voi aivan hyvin viitata myös luonnontieteellisen tiedon ulkopuolelle, vaikka turhaan minä tätä erikseen sanon, koska teen niin lähtökohtaisesti maailman akateemisen lokeroimisen vastustamisen tarkoituksessa. Järkyttävää, miten paljon siinä haaskataan inhimillistä voimavaraa. Mutta ilman oppituoleja ja niiden rahoitusta ei olisi pyrkyryyttä. Joo, että vain totuuden etsintä missiona…
Ei, en jatka yhtään eteenpäin tätäkään maailman juonnetta, vaan huomautan, kuten jo myös ”tiedeyhteisö” on tehnyt, että vaikka ilmakehä ei viime aikoina olekaan lämminnyt, niin meretpä ovat. Ja merta on maailmassamme paljon. Ilmaan nähden lämmin meri sääjärjestelmien alustana ruokkii kaikenlaista, koska ilman ns. tasapainotila on näin epävakaampi kuin vaikka Suomen matalien altaiden vähän veden ollessa kylmää kuten keväisin. Vaikkapa hurrikaaneista tiedetään, että niitä syntyy vain tarpeeksi lämpimän meren yllä.
Suomenkin matalapaineet saavat suhteellisesti lämpimästä merestä lisäenergiaa. Mutta ei tämäkään vaikutus ole suoraviivainen, joten nyt on turha mennä laskemaan, kuinka monta vaikka hurrikaania juuri menneenä pohjoisen pallonpuoliskon kesänä on ollut.
Jos nyt vielä, rakas nettipäiväkirjani lukija, olet mukana eli luet tätä, niin palkitsen sinut parilla linkillä tutkimukseen siitä, mitä juuri valtamerille on viime aikoina tapahtunut. Internetistä kun kannattaisi aina pyrkiä etsimään mahdollisimman alkuperäisiä aineistoja. Näin pystyy olemaan alttiina enää korkeintaan alkuperäiselle manipulaatiolle ja välttää tiedonsiirtoketjujen olemattoman asiantuntemuksen tuomia viimeistään tahattomia manipulointeja.
Mutta kaikki kynnelle kykenevät aina myös manipuloivat, niin sinäkin teet – vähintään itsellesi. Se on sitä evoluution tuomaa lajin säilymisen kannalta välttämätöntä ja siis lajityypillistä ominaisuutta.
Tiedettä netissä:
Valtameret tänä syksynä systemaattisen mittaushistorian lämpimimmät:
Aleksi ja Liisa iloitsevat Forecan lumihiutaleheijastimista. Kuva: Karita Kontula-Sokka/MTV Sää
Marraskuu. Synkeä ja musta. Vuoden pimein aika. Sivistyssanakirjassa sanaa marras kuvataan sanoilla kuollut, kuoleva, vainaja tai kuoleman enne. Marraksella on monta selitystä, mutta henget, kuolleet ja vainajien uhrit liittyvät jotenkin marras-sanaan.
Marraskuussa pohjoisin Suomi kietoutuu kaamokseen. Pisimmillään kaamos kestää noin 50 vuorokautta.
Hiihtäjä Virpi Sarasvuo kirjoitti viime viikolla Hesarissamarraskuusta: ”Kaikki eivät tätä pimeyttä kestä. Takavuosina kanadalaiset jättivät Rukan maailmancupiin tulematta. Oli liian kova rasti tulla matkan takaa tänne yökisoihin. Eivät päässeet kuulemma hereille lainkaan. Menivät mieluummin suoraan Keski-Eurooppaan valohoitoon.”
Mutta vaikuttavatnämä marraskuun päivät meihin suomalaisiinkin. Väsyttää. Aamulla ja illalla on pimeää, keskipäivällä harmaata. Toiset käyttävät kirkasvalolamppuja, toiset D-vitamiinia. Pitäisikö Suomen lähettää kaikki suomalaiset lentokoneella pilvien yläpuolelle näkemään hiukan aurinkoa? Ehkä puoli tuntia riittäisi? Siitä saataisiin Finnair nousuun ja suomalaisille pirteyttä ja D-vitamiinia.
Apropos, pimeys. Suomalaiset tykkäävät etenkin vuoden pimeimpänä aikana pukeutua tummiin vaatteisiin. Miksi?
Kuitenkin meidän pitäisi ulkona liikkuessamme näkyä. Siihen heijastin on oiva keksintö. Harva tietää, että tieliikennelaki määrää jalankulkijan pimeän aikana tiellä liikkuessaan käyttämään asianmukaista heijastinta.
Moni ei varmaan tiedä sitäkään, että heijastin on suomalainen keksintö. Pertteliläinen maanviljelijä Arvi Lehti keksi heijastimen 1950-luvulla. Tarina kertoo, että Arvi Lehti oli joutunut hevosineen pimeässä kolariin. Hevonen kuoli. Lehti keksi, että hevoset ja kärryt pitäisi jollain tavalla merkitä, jotta tielläliikkujat näkevät ne pimeässä. Hän rupesi tekemään heijastavia laattoja talousmuovista, joten heijastimia valmistavan yrityksen nimeksi tuli Talmu.
Myöhemmin Arvi Lehden poika Taisto Lehti suunnitteli klassisen lumihiutaleheijastimen.
Heijastimen käyttö kannattaa. Liikenneturvaa siteeraten: Kaukovaloilla ajava autoilija näkee ilman heijastinta pimeällä tiellä kulkevan jalankulkijan noin 100 metrin etäisyydeltä vaatetuksesta riippuen. Heijastinta käyttävä nähdään jo 300 metrin päästä. Kohtaamistilanteessa lähivaloilla ajava autoilija havaitsee ilman heijastinta kulkevan henkilön vasta noin 40 metrin päästä, kun jalankulkijan heijastin näkyy jo 150 metrin etäisyydeltä.
Valaistuissa taajamissakin voi olla vaikea havaita pimeän aikaan liikkuvia jalankulkijoita ja pyöräilijöitä. Sade, sumu ja ikkunoiden huurtuminen heikentävät kuljettajan näkymää. Myös valojen ja tuulilasin likaantuminen vaikeuttavat näkemistä. Myös katu- ja mainosvalot sekä puiden ja pensaiden varjot hankaloittavat havainnointia.
Mutta miten on? Näemmekö tänä talvena Etelä-Suomessa lumihiutaleita vain heijastimissa? Tällä hetkellä lumiraja on varsin kaukana pohjoisessa.
15 vuorokauden ennusteessa ei paljoa sateita näy. http://www.foreca.fi/Finland/Helsinki/15vrk
Mistral, nimi tuulen mukaan vai tuulen nimi runoilijan mukaan? Ranskalainen runoilija Frédéric Mistral (1830-1914) , Paul Saïn (1853-1908)
Edellisessä blogipostauksessani kirjoitin myrskyjen nimistä. Viime viikolla amerikkalainen sääpalveluyritys The Weather Channel julkaisi epävirallisen nimilistan tulevan talven myrskyille Yhdysvalloissa. Virallisia talvimyrskynimilistoja valtiollinen USA:n sääpalvelu ei vielä tee. Weather Channelin listalle on päässyt myös suomalainen nimi, Kari. Kari-nimi juontaa juurensa kreikankielistä nimestä Makarios, joka tarkoittaa onnelllista tai siunattua. Sitä ei ole kerrottu, miten Kari on päässyt jenkkisääfirman talvimyrskylistalle.
Olen joka tapauksessa viime aikoina tutkiskellut erilaisten tuuli-ilmiöiden nimeämistä. Pimenevät illat vievät meidät usein kirjallisuuden tai elokuvien pariin. Niissä kuvataan eksoottisen kuuloisia tuulia, jotka yleensä tekevät ihmiset hulluiksi. Tästä hyvänä esimerkkinä Mistral-tuuli Ranskan Provencessa tai Sirocco Pohjois-Afrikassa.
Mistralista sanotaan, että se tekee ihmiset ärtyisiksi ja ahdistuneiksi. Kova ja kuiva tuuli puhaltaa pohjoisesta tai luoteesta pitkin Rhônen laaksoa Välimerelle asti. Yleisimmin tuuli puhaltaa keväisin ja syksyisin. Mistral-tuulen takia Provence on muuta Ranskaa aurinkoisempi.
Nimensä Mistral-tuuli on saanut provencelaisesta kielestä tai murteesta (Occitanin kielestä) mistrau, jota tarkoittaa suomeksi suunnilleen mestarillinen. Provencesta oli myös kotoisin runoilija Frédéric Mistral (1830–1914), joka sai kirjallisuuden Nobel–palkinnon 1904. Onko tuulen nimi tullut runoilijasta vai ottiko runoilija tuulen nimen? Vai onko kaikki vain sattumaa?
Elokuvan Sirocco juliste vuodelta 1951, lähde: www.imdb.com
Entäpä Sirocco? Monet ovat varmaan katsoneet tai lukeneet seikkailutarinoita Pohjois-Afrikasta, jossa kuiva ja kuuma tuuli nostaa hiekkamyrskyjä, ja kamelikaravaanit eksyvät. Sirocco-tuulen voimakkuus saattaa olla hurrikaanien luokkaa.
Sirocco-nimen (italiaksi scirocco) saattaa tulla arabialaisesta sanasta sharqi, itäinen tuuli. Sirocco tuulee yleensä keväisin ja syksyisin, jolloin kuuma tuuli nostaa kuivaa aavikkoilmaan Saharasta Pohjois-Afrikan ja Välimeren ylle. Pöly ja kuumuus aiheuttavat usein terveydellisiä ongelmia. Myös rakennukset ja elektroniset laitteet saattavat kärsiä tuulesta.
Sirocco-tuuli vaikuttaa hiukan eri tavoin eri paikoissa. Tuulen nimityskin vaihtelee. Afrikan mantereen puolella tuuli tuo kuivaa ja pölyistä ilmamassaa, jopa hiekkamyrskyjä. Välimerellä tuuli kerää kosteutta ja tuo eteläiseen Eurooppaan hiekan ja pölyn lisäksi runsaita sateita.
Ainakin yksi elokuva on nimetty Sirocco-tuulen mukaan. Vuonna 1951 valmistuneen film noirin pääosassa näyttelee iki-ihana Humbrey Bogart.
Meille suomalaisille tutumpi on ehkä Föhn-ilmiö. Föhn on lämmin ja kuiva tuuli, joka syntyy kostean ilmavirtauksen ylitettyä vuoriston ja menetettyä kosteutensa. Föhn on hyvin yleinen Alppien pohjoispuolella. Suomessa Föhn on talven ja etenkin kevään sääilmiö, jossa lämmin ja kuiva tuuli puhaltaa Norjan vuoriston yli. Föhn-tuuli saattaa lämmittää ilmaa etenkin läntisessä Suomessa.
Eteeni ei ole osunut elokuvaa tai romaania, jossa Föhn-tuulella olisi ollut suuri vaikutus tarinaan tai ihmisiin, mutta hiustenlaittoon Föhn-tuulella on välillistä vaikutusta. AEG-yhtiö keksi hiustenkuivaajan vuonna 1900. Vuonna 1908 yhtiö rekisteröi tavaramerkin Fön juuri tämän Föhn-ilmiön mukaan. Lämmin tuuli molemmissa. Vuonna 1941 AEG rekisteröi vielä sanan Foen. Tästä tavaramerkistä on useissa kielissä syntynyt kädessä pidettävän hiustenkuivaajan yleisnimi, Suomessa fööni.
Viimeistään nyt kannattaa selvittää itselleen käsitteen ”aerosoli” sisältö. Muuten puhe aerosolien merkityksestä ilmakehässä voi jäädä ymmärtämättä oikein. Kuvassa on aerosolipakkaus eli suihkepullo tai spray. Kuva: PiccoloNamek/Wikimedia commons.
Bárðarbunga-tulivuori uhittelee edelleen, eikä sen mahdollisesta tuhkapilvestä ja sen leviämisestä ilmakehässä voida vielä sanoa mitään varmaa. Mutta tuhkapilveen johtavan purkauksen mahdollisuus ei ole myöskään pienentynyt, joten tarkkana saa olla. Muistissa on vielä, miten Euroopan lentoliikenteen kävi keväällä 2010. Tästä kerroin jo edellisessä blogissani, eikä asian ajankohtaisuus ole tämänkertaisen tulivuoren osalta mitenkään väistynyt. Itse asiassa Islannin ilmatieteenlaitos on tänään päättänyt varoittaa tulevista tapahtumista. Tällainen on toki hallintoa, mutta kertoo jostain. Tulivuoret eivät ole ilmatiedettä, mutta mahdollisen tuhkapilven liikkeet sitäkin enemmän. Eri maiden ilmatieteenlaitoksille voi kuulua hallinnollisesti toisistaan poikkeavia vastuualueita.
Suomalainen sääviranomainen Ilmatieteen laitos puolestaan uutisoi nettisivuillaan pari päivää sitten ihmisperäisten aerosolipäästöjen vähentyneen viime vuosikymmeninä Euroopassa ja USA:ssa lainsäädännön ansiosta sekä Neuvostoliiton romahtamisen myötä. Kuitenkin, kuten arvata on maallikompikin saattanut, Kiinan ja Intian vastaavat päästöt ovat vastaavasti lisääntyneet lähes yhtä paljon. Tästä sittenkin aika monimutkaisesta asiasta seurausvaikutuksineen voi siis lukea mainitusta paikasta ja ihan etusivulta (www.fmi.fi, ajankohtaista-osio ja tiedotearkisto).
Nimenomaan aerosolit, pienhiukkaset, ovat osoittautuneet hyvin keskeisiksi arvioitaessa ilmastonmuutoksen suuntaa. Ne toimivat vesihöyryn tiivistymisytiminä, mikä tarkoittaa, että likaisemman ilman pilvissä on enemmän ja sitä myöten pienempiä pilvipisaroita. Tällainen pilvi on isopisaraista tiheämpi ja heijastaa tehokkaammin auringonsäteilyä takaisin avaruuteen. Vaikutus on tässä siis ilmastoa viilentävä, mutta näin yksinkertainen ei asia kokonaisuutena suinkaan ole. Aerosoleista kannattaa kiinnostua laajemminkin.
Nykyaikainen sääpalvelu puolestaan on oikeastaan teollisuutta, jonka tuotteita myydään kilpailuilla (ainakin periaatteessa) markkinoilla. Myös sääpalveluun liittyy tutkimusta, eli ei sitä tule kuin manulle illallista siitäkään huolimatta, että se saattaa näyttäytyä yksinkertaisena. Se tekee niin, koska sen on alun alkaen pitänyt huomioida kohderyhmä. Nykyisessä informaatiotulvassa ei ole tässä mielessä mitään hyvää, koska entistä pienempi osa informaatiosta muuttunee kohinasta tiedoksi. Mutta pysykää kanavalla www.foreca.fi. Sääpalvelusta saa suurimman ilon irti se, joka käyttää palvelua hyväkseen säännöllisesti eikä vain silloin tällöin.
Voi pojat, kylläpä meitä on hemmoteltu kerrassaan upealla pääsiäissäällä! Allekirjoittanut uskaltautui avaamaan jo auringonottokautensa Naantalin auringossa, mutta talviturkin heittäminen oli vielä turhan pelottava ajatus. Olisiko parempaa ajankohtaa voinutkaan olla kevään ensimmäiselle kesäiselle tuulahdukselle?
Joutsenet Naantalin auringossa
Pääsiäismaanantaina Kemiössä rikottiin jo maaginen 20 asteen raja lämpötilan kohotessa 20,4 asteeseen. Tänään tiistaina pistetään todennäköisesti vielä vähän paremmaksi, kun kaikista lämpimin ilma pakkautuu aivan etelärannikon tuntumaan. Tosin kylmää ilmaa virtaa voimalla jo pohjoiseen – kun eteläistä Suomea hemmotellaan tänään vielä kesäisillä 20 asteen lukemilla, on Lapissa jo hieman talven tuntua ilmassa. 1157 kilometriin mahtuu tänään monenlaista säätä ja monta eri vuodenaikaa.
Aurinkoa koko viikolle
Keskiviikkona korkeapaine asettuu Suomen länsipuolelle ja väliaikaisesti päästää itäpuolitseen annoksen kylmempää ilmaa. Suurimmillaan kylmeneminen tuntuu Etelä-Suomessa, jossa päivälämpötilat romahtavat jopa 10 asteella. Yöpakkasia voi lähiöinä olla koko maassa.
Sään kylmeneminen on kuitenkin tilapäistä, sillä viikon edetessä korkeapaine asettuu lempeästi Suomen ylle ja lämmittää ilmaa päivä päivältä. Lähinnä Keski- ja Pohjois-Lapissa voi aika ajoin olla epävakaisempaa, muutoin aurinkoa kyllä riittää joka päivälle. UV-arvotkin alkavat etelässä jo olla kohtalaisia, joten auringolta suojautuminen tulee vähitellen ajankohtaiseksi.
Vappu tuo sateet ja ukkoset?
Aurinkoisessa poutasäässä mennään vielä ensi viikon alkupuolelle saakka, mutta vähitellen suursäätilassa näyttäisi tapahtuvan muutos, kun korkeapaine alkaa asettua Suomen itäpuolelle. Se voisi viikonvaihteessa nostattaa etelästä annoksen kesäistä ilmaa: etelässä voidaan taas rikkoa 20 asteen raja ja pohjoisessakin mennään jo selvästi keväisempään suuntaan.
Juuri vapun alla lännen matalapaineet näyttäisivät syrjäyttävän korkeapaineen, mikä tietäisi meillä epävakaisemman ajanjakson alkua. Asetelma olisi sikäli mielenkiintoinen, että kuuluisimme ainakin alkuun varsin lämpimään ilmamassaan ja aurinkoisessa säässä lämpötilat kohoaisivat Etelä- ja Keski-Suomessa 20 asteen vaiheille ja pohjoisessakin 10 ja 15 asteen välille. Lämmin ja epävakainen ilmamassa mahdollistaisi myös rivakat vappusateet ja kenties kevään ensimmäiset kunnon ukkoset sisämaan puolella.
Melko lämmin mutta epävakainen vappu näyttää tällä hetkellä todennäköisimmältä skenaariolta. Ei ainakaan ole viitteitä siitä, että vappupiknikille pitäisi lähteä räntäsateessa ja hyisessä viimassa. Hyvällä tuurilla matkaan voi lähteä t-paidan ja sateenvarjon kera.
ECMWF:n (Euroopan keskipitkien ennusteiden keskus) tuorein kuukausiennuste tukee myös näkemystä säätyypin muuttumisesta sateisempaan suuntaan vapun alla. Vapun jälkeen on mahdollisesti odotettavissa viileneminen.
Ennen sitä tässä on kuitenkin monta upeaa ja vähitellen toinen toistaan lämpimämpää kevätpäivää tiedossa. On kutkuttavaa seurata, kuinka luonto herää horroksestaan ja vaihtaa väriään päivä päivältä vihreämpään suuntaan!
Sinivuokot Naantalin auringossa
Tämä sivusto käyttää evästeitä palvelun toimittamiseen, sosiaalisen median jakotoimintojen toteuttamiseen ja liikenteen analysointiin. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Voit myös tutustua uudistettuun tietosuojakäytäntöömme.Ok
