Category: Vuodenajat

Näkyvätkö Laurin kyyneleet?

Kirjoittaja Juha Föhr Julkaistu
Kuva:
Perseus antoi nimensä tähtikuviolle, joka sinkoilee elokuiselle yötaivaalle Laurin kyyneleitä. Kuva: From Urania´s Mirror / flickr.

Laurin päivän tienoo kutsuu katseita yötaivaalle. Maapallo näet tulee vuotuiskierroksellaan perseidien meteoriparven alueelle. Silloin nähdään paljon tähdenlentoja, meteoreja, kun pienet kivet kuumenevat ja palavat ilmakehässä. Kaikki murikat eivät aina ehdi palaa loppuun, vaan putoavat meteoriitteina milloin maahan, milloin mereen. Planeetallamme lienee koettu tällä tavoin suuria luonnonkatastrofeja, toisaalta meillä on sen vuoksi vaikkapa Lappajärvi.

Meteorologian nimi (Aristoteles, Meteorologica, n. 340 eaa.) juontuu näistä varmaan näyttävimmistä ikään kuin taivaalta putoavista asioista. Muut, vaikkapa sadepisarat tai rakeet, siis veden olomuodon muutoksista seuraavat partikkelit, ovat edelleen nimeltään hydrometeoreja. Tähtitiedettä varsinaiset meteorit lähinnä ovat, toki myös vaikka runouden innoitus. Metaforana tähdenlento voi kuvata menestyksen korkeaa mutta lyhyeksi jäävää kaarta vaikka millä elämänalueella. Tai elämää yleensä. Esimerkiksi löysin kepeän ranskankielisen kanadalaislaulelman Les étoiles filantes.

Myös Laurin, alkujaan Pyhän Laurentiuksen, kyyneleiksi on näitä elokuun ihmetyksiä kutsuttu. Pyhä Laurentius toimi Rooman diakonina ja kärsi marttyyrikuoleman keisari Valerianuksen aikana 10. 8. 258. Perseidit ovat saaneet nimensä siitä, että ne näyttävät taivaalla sinkoilevan Perseuksen tähtikuviosta. Nämä tähdenlennot siis näkyvät hyvin täällä pohjoisessa. Näkyvät, jos näkyvät. Meteorologiset tekijät kun helposti peittävät meteorisateen taakseen.

Tähtitieteellinen yhdistys Ursa tietää kertoa, että runsaimmin tähdenlentoja voi havaita yöllä 11./12 .8. ja 12./13. 8. Ursa ei niinkään tiedä, että alkuviikolla meille leviää kuurosadealue lounaasta. Jää siis jännitettäväksi, millainen öiden pilvisyys missäkin lopulta on. Parhaalta mahdolliselta ei näytä, muttei aivan tähtisateettomaltakaan.

Onneksi hiostavimmat helteet jo menivät. Nelisen ylimääräistä ja täysin turhaa astetta päivälämpötiloista pois. Sadepäivien osalta tietysti enemmän – sellaisiakin on jo näköpiirissä. Alkuviikon sateen jälkeen sadekuurot viilentävät vielä lähes päivittäin, vaikkei varsin lämmin ilma mihinkään vielä menekään. Ensi viikonloppua kohti sää selkenee ja viilenee maan pohjoisosassa, joten josko vaikka niitä Lauriin liitettyjä hallaöitä alkaisi jo Lapissa olla, enpä varmaksi vielä sanoisi.

Les étoiles filantes: www.youtube.com/watch?v=_JmWGw0bc5s

Ursa: www.ursa.fi/taivaalla/tahtitaivas-tanaan.html

Meteori: http://fi.wikipedia.org/wiki/Meteori

Pyhimyskalenteri: http://fi.wikipedia.org/wiki/Pyhimyskalenteri

Pyhä Laurentius: http://www.lohjanseurakunta.fi/358-pyha-laurentius

Perseus: http://fi.wikipedia.org/wiki/Perseus

 

 

Mätäkuun kuuma juttu?

Kirjoittaja Juha Föhr Julkaistu
gggKuva: Public Domain (U.S. Library of Congress).
Öiden pimetessä taivaalla loikkii vaikka mitä. Iso koira tuo kuumat ilmat Sirius kuonossaan. Jos tämä vaikuttaa kuva-arvoitukselta, lue juttu. Kuva: Public Domain (U.S. Library of Congress).

Alkavaa kuumaa säätä uskon kestäväni jonkin aikaa; alkaahan samalla pääosa kesälomasta. Hyvä ajoitus, sanoo ehkä moni, mutta onneksi kaikkein kuuminta on vain ensi viikon heti alussa. Jos en mene länteen, vältyn luultavasti kolmenkympin läkähdykseltä, mutta lähelle se menee myös täällä vielä kesäuntaan nukkuvassa pääkaupungissa. Ihmisiä on kyllä jo alkanut palailla kesälaitumilta, kuka mistäkin.

Vaikken pidä hirmuhelteistä, vähän harmittaa alkukesän lähes kesättömyys. Ei se olisi lempiaikaani ollutkaan, mutta olen tavallisesti maannut silloin auringossa. Rusketusta, muka D-vitamiinia ja silleen. Vitamiinivarasto on onneksi purkissa, ja sieltä voi tuota ikärappeutumisen hidastajaa popsia.

Lomasuunnitelma on latinan opiskelua, ja varmaan samalla sen sukukieliinkin sukeltamista. Helle- tai lämpöaalto, etenkin pitkittynyt kuuma sää, ilmaistiin Rooman valtakunnan aikana dies caniculares. Koiranpäivät! Jotenkin sitä ajattelee heti, että miksei kissanpäivät, mutta kai se menee niin, että kissat ovat tässä väärin ymmärettyjä. Tai sitten en ole huomannut koirista jotain oleellista… -Tarkentaa täytyy, että kyseessä ovat nimenomaan pienen koiran päivät.

No niin, kaikki saa kyllä selityksensä. Ainakin jo muinaiset egyptiläiset, joille Niilin vuosittainen tulviminen oli oleellisen tärkeää, huomasivat koiran tuovan kuuman sään ja tulvan, koska Niilin latvuksilla satoi. Koira on tässä Iso koira, tähtikuvio, jonka kirkkain ja samalla koko tähtitaivaan kirkkain tähti on Sirius. Kun tämä Sothis nousi aamutaivaalle ennen aurinkoa, ennusmerkki oli selvä. Suomessa Sirius on myös Koirantähti tai Kalevan tähti.

Ja koirapa se sitten ehätti aikanaan moniin kieliin nimeämään sitä, mikä meillä on helle tai vielä paremmin helleaalto. Helle on ihan omankuuloinen mutta sittenkin kieleemme lainattu sana, tosin se on kuulunut kieleemme ainakin jo 1500-luvulla (Agricola). Helle on balttilainen laina ja peräisin ”jostakin latviaa ja liettuaa edeltäneestä kielimuodosta” (Länsimäki).

Mutta takaisin koiraan ja koiranpäiviin. Ne tunnetaan vaikkapa italiassa (la canicola), ranskassa (la canicule), espanjassa (el canícula) ja jopa venäjässä, missä vastaava sana merkitsee kesälomaa, mutta myös saksassa (Hundstage) ja englannissa (dog days). Ruotsissa asia menee mätäkuun jutuiksi, ja sieltä se mätäkuu meillekin tulee. Pieni koira on kadonnut matkan varrella. On vain lasten lällätykseltä kuulostava hell-lll-le. Vastaavanlainen sana voisi olla vaikka äll-lll-lö. Lähellä olisi myös vaikka hul-lll-lu. Sanoja voi mutustella näinkin. Kyllä koiranpäivät olisi parempi, jotenkin jykevämpi ja tanakampi.

 

Nettikirjallisuutta aiheesta:

http://www.kotus.fi/?s=902 Huh hellettä

http://www.kotus.fi/?s=3646  Hellettä ja salamoita

http://www.kotus.fi/?5415_m=8681&s=3239  Halla vai helle?

http://de.wikipedia.org/wiki/Hundstage

http://fr.wikipedia.org/wiki/Canicule

 

Kuvan linkki: http://en.wikipedia.org/wiki/Canis_Major#mediaviewer/File:Sidney_Hall_-_Urania%27s_Mirror_-_Canis_Major,_Lepus,_Columba_Noachi_%26_Cela_Sculptoris.jpg

 

Kosteampaa kesää

Kirjoittaja Juha Föhr Julkaistu
Kesällä on kiva lillua vedessä, muttei ehkä omassa hiessä. Mätäkuu lähestyy. Kuva:Edwin Wiegele / Wikimedia Commons.
Kesällä on kiva lillua vedessä, muttei ehkä omassa hiessä. Mätäkuu lähestyy. Kuva:Edwin Wiegele / Wikimedia Commons.

Naistenviikon toisena, Saaran päivänä, on kesä jo kypsä. Enää ei ole vain lämmintä, vaan on lämmintä ja kosteaa. Ainakin on kosteampaa kuin tämän kesän edellisinä lämpiminä päivinä ja öinä. Alkukesän kylmiä päiviä en tarkoita, lasken siis nyt vain lämpimät ja puhun niistä. Kesän lämpöä riittää, vieläpä oikea-aikaisesti keskellä kesää.

Kosteuden lisääntyminen kielii jo keski-ikäisestä kesästä, joka on seuraavaksi aina vain kypsempi. Koen kosteuden jonkinlaisena kaiken peittävänä pehmeytenä, jonka voi aistein havaita. Liika kosteus on jo tukaluutta, koska ihomme kautta poistuva oma kosteutemme ei enää haidu iholta kuten se katoaa kuivaan ilmaan. Hikoilemme herkemmin tai siis niin, että hiki jää iholle eikä haihdu. Tällä on merkitystä lämmön tuntemuksen kannalta.

Kun neste haihtuu eli muuttuu höyryksi, tämä muutos sitoo energiaa, lämpöä, jota se ottaa haihduttavasta pinnasta, ihosta. Hienkin haihtuminen on sitä voimakkaampaa, mitä kuivempaa on ympäröivä ilma. Hikoilu on kehomme lämmönsäätelyjärjestelmä. Mitä tehokkaammin hiki haihtuu iholtamme meitä ympäröivään ilmaan, sitä enemmän ihomme tästä syystä viilenee. Kun ympäröivä ilma on jo valmiiksi kosteaa, ihomme viilenee huonommin. Ääriolosuhteessa ja huonokuntoisena kasvaa jopa lämpöhalvauksen vaara.

Ihminen kuitenkin hikoilee, vaikkei hiki haihtuisikaan: hiki osaa myös valua ja vaikka kastella vaatteet. Juotava on siis lämpimän sään vaatimalla tavalla. Hien mukana ihmisestä poistuu muutakin kuin vettä, eli ei pelkkä vesi välttämättä korvaa menetettyä. Ihmisen hyvinvointi vaatii tasapainoa vaikkapa suolojen suhteen, olkoot nämä sitten liikaa saatuina miten haitallisia tahansa. Ihminen voinee ikään kuin lisätä haihduttavaa pintaansa ohuen ilmavilla vaatteilla, jotka ihon ohella haihduttavat niihin tarttunutta hikikosteutta.

Puhdas hiki ei käytännössä haise, ellei tarkoiteta erikseen hajurauhasten eritteitä. Mutta jos hiki saa rauhassa olla möllöttää pitkään, niin jopa se on oiva kasvualusta kaikenlaiselle, joka myös pitää lämpimästä ja kosteasta. Näillä säillä on puhtaus enemmän kuin puoli ruokaa. Myös pyykinpesu on osa tätä suurta oivallusta. Samoja jo valmiiksi hikoiltuja vaatteita ei kannattane päällensä kiskoa. Pian alkaa mätäkuu.

 

Kuvan linkki: http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/6/6d/Hundstage_-_Edwin_Wiegele.jpg

Mätäkuusta:

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Uusi+tutkimus+tukee+m%C3%A4t%C3%A4kuun+myytti%C3%A4/1135247289747

http://www.saunalahti.fi/arnoldus/matakuu.html

http://fi.wikipedia.org/wiki/M%C3%A4t%C3%A4kuu

www.youtube.com/watch?v=p2EdVfEG_q0

 

 

 

UV-säteily on voimakkaimmillaan

Kirjoittaja Aleksi Jokela Julkaistu

Elämme keskikesän aikaa, jolloin lämpötila ja UV-säteilyn määrä ovat Suomessa korkeimmillaan. Tällä viikolla UV-säteilyn määrä on päivällä aurinkoisella säällä maan etelä- ja keskiosassa 6:n tienoilla, muualla maassa lähellä arvoa 5. Tällainen säteilymäärä riittää polttamaan aurinkoon tottumattoman ihon 10-60 minuttissa, riippuen ihotyypistä. Suomessa on vain pari kertaa mitattu UV-indeksin arvo 7.

Välimerellä UV-säteilyn määrä on kesällä luokkaa 9-11 (suojaamaton iho palaa 5-30 minuutissa) ja päiväntasaajan seudulla yleisesti koko vuoden 10-15.

Korkeimmat maapallolla esiintyvät UV-säteilyarvot lähentelevät Perun Andeilla arvoa 25 – jossa iho palaa hyvin nopeasti, vain 2-10 minuutissa. Näin korkean säteilymäärän mahdollistaa vuoristoseutu, jossa ilmakehä on ohuempi, sekä sijainti lähellä päiväntasaajaa, jossa aurinko paistaa kohtisuorasti maata kohden.

Maanpinnalle saapuneen UV-säteilyn korkein määrä keskipäivällä vuonna 1999 eri puolilla maapalloa.
Maanpinnalle saapuneen UV-säteilyn korkein määrä keskipäivällä paikallisen keskikesän aikaan vuonna 1999 eri puolilla maapalloa. Copyright © KNMI/ESA

UV-säteily on silmälle näkymätöntä, mutta sen allonpituus on vain hieman lyhyempi kuin näkyvän valon lyhyin aallonpituus, eli violetti. Siksi sen voimakkuutta on hankala arvioida vain katsomalla ulos. UV-säteilyn määrään vaikuttaa ensisijaisesti pilvisyys ja auringon korkeuskulma. Lämpötila vaikuttaa UV-säteilyn määrään vain vähän, on harhaluuloa että jos on lämmin, niin automaattisesti myös UV-säteily on voimakasta. Myös maanpinnan laatu vaikuttaa UV-säteilyn määrään, esimerkiksi puhdas valkoinen lumipeite lähes tuplaa UV-säteilyn määrän.

Pilvet luonnollisesti vähentävät maanpinnalle saapuvaa UV-säteilymäärää. Mutta pilviselläkin säällä voi ruskettua. Ohuet yläpilvet vaimentavat UV-säteilyä vain n. 10 %, tavalliset kesäiset kumpupilvet n. 50% ja paksu yhtenäinen pilvikatto n. 70%. Päiväntasaajalla siis täysin pilviselläkin säällä maanpinnalle saapuvan UV-säteilyn määrä vastaa keskipäivällä n. luokkaa 4, jossa iho voi palaa 15-90 minuutissa. Ei ole siis ollenkaan hölmöä ottaa aurinkoa tropiikissa pilvisellä tai jopa sateisella säällä, jos vain tarkenee. Hölmömpää tosin on esimerkiksi palvoa aurinkoa ruskettumisen toivossa klo 18 jälkeen, vaikka olisi pilvetöntä ja lämpömittarissa lukemat 30. Auringon korkeuskulma on jo silloin nimittäin kaikkialla maailmassa niin pieni (UV-indeksin arvo alle 2), että UV-säteilyä saapuu maanpinnalle erittäin vähän, sillä se kulkee paljon pidemmän matkan ilmakehän läpi kuin keskipäivällä, ilmakehä imee säteilyä ja heijastaa suuremman osan myös takaisin avaruuteen. UV-säteilyltä suositellaan suojauduttavan, kun sen arvo on 3 tai yli.

Esimerkki UV-säteilyn määrästä Etelä-Suomessa Heinäkuun alussa pilvettömällä säällä.
Esimerkki UV-säteilyn määrästä Etelä-Suomessa keskikesällä pilvettömällä säällä kellonajan mukaan. Maanpinnalle saapuvan UV-säteilyn määrä vaihtelee päivästä toiseen.

Korkeimmillaan UV-säteilyn määrä on Suomessa kesäaikaan klo 13-13.30, eli silloin kun aurinko on taivaalla korkeimmillaan (idässä hieman aiemmin kuin lännessä). Tällä hetkellä keskikesällä UV-säteilyltä tulee suojautua klo 10-17 välisenä aikana, jolloin UV-indeksi on yli 3. Tämä on myös se aika jolloin aurinko ruskettaa parhaiten.

Kuva 1:  http://www.temis.nl/ ;Copyright © KNMI/ESA

kaavio: Aleksi Jokela

 

 

 

Mitä on halla?

Kirjoittaja Aleksi Jokela Julkaistu

Halla ja yöpakkanen ovat kaksi eri asiaa.

Ne menevät monelta kuitenkin helposti sekaisin. Hallaa voi esiintyä vasta kasvukauden alettua (kun vuorokauden keskilämpötila on pysyvästi +5 asteen yläpuolella), ja se tarkoittaa sitä, että lämpötila käy maan pinnalla pakkasen puolella samaan aikaan kun ilman lämpötila pysyttelee plussalla. Yöpakkanen taas tarkoittaa sitä, että myös maanpinnan yläpuolella on pakkasta.

Tässä vaiheessä täytyy selventää, että lämpötila mitataan virallisesti kahden metrin korkeudesta, jolle myös lämpötilaennusteet annetaan. Maanpinnan läheisessä ilmakerroksessa lämpötila on kuitenkin usein täysin eri, kuin esimerkiksi kahden metrin korkeudella, sillä maanpinta jäähtyy ja lämpenee nopeammin kuin ilma.

halla_bb
Maanpinnalle yön aikana muodostunutta kuuraa kasvukauden ollessa päättymässä lokakuussa vuonna 2010.

Hallaa ei näe mittarista

Hallaa ei siis näe suoraan normaalille korkeudelle sijoitetusta lämpömittarista, mutta melkolailla yleissääntönä voidaan pitää, että jos selkeänä ja etenkin heikkotuulisena yönä lämpömittarissa näkyy +4 astetta tai vähemmän, niin maanpinnalla esiintyy silloin pakkasta eli hallaa. Halla on ankaraa, jos lämpötila  maanpinnalla laskee alle -4 asteen.

Yöpakkanen näkyy kuitenkin suoraan lämpömittarista. Maanpinnalla pakkasta voi olla tällöin huomattavasti enemmänkin.

Alavilla mailla hallanvaara

Hallaa esiintyy helpoimmin alavilla ja aukeilla maa-alueilla sisämaassa. Kylmä ilma on raskaampaa kuin lämmin ja yöllä lämpötilan laskiessa kylmä ilma valuu näin kohti seudun alavinta kohtaa. Laakson notkossa lämpötila voi olla useita kylmempi, kuin viereisen kukkulan laella. Maa jäähtyy yöllä nopemmin kuin vesi ja tästä syystä merien ja suurten järvien rannalla halla on harvinaisempaa.

halla2_b
Suurten vesistöjen läheisyydessä hallaa ei yleensä esiinny sen vuoksi, että vesi luovuttaa lämpöa ja kosteutta kyllästäen ilman, jolloin ilman lämpötila ei enää laske.

Koko maassa kesän (kesä-elokuu) hallapäivien esiintyvyys vaihtelee suuresti, niin että etelärannikolla hallapäiviä ei ole yleensä yhtään, mutta Lapissa niitä saattaa kesässä olla 15. Kuitenkin esimerkiksi Vihdin Maasojalla Etelä-Suomessa hallapäiviä on kesän aikana keskimäärin 8, sillä se sijaitsee hyvin alavalla paikalla ja on myös Uudenmaan kylmin havaintopaikka.

Ovatko omat istutuksesi säilyneet alkukesän aikana vahingoittumattomina?

 

Kuvat: Aleksi Jokela

 

 

Vappusääspekulointia

Kirjoittaja Markus Mäntykannas Julkaistu

Voi pojat, kylläpä meitä on hemmoteltu kerrassaan upealla pääsiäissäällä! Allekirjoittanut uskaltautui avaamaan jo auringonottokautensa Naantalin auringossa, mutta talviturkin heittäminen oli vielä turhan pelottava ajatus. Olisiko parempaa ajankohtaa voinutkaan olla kevään ensimmäiselle kesäiselle tuulahdukselle?

Joutsenet Naantalin auringossa
Joutsenet Naantalin auringossa

Pääsiäismaanantaina Kemiössä rikottiin jo maaginen 20 asteen raja lämpötilan kohotessa 20,4 asteeseen. Tänään tiistaina pistetään todennäköisesti vielä vähän paremmaksi, kun kaikista lämpimin ilma pakkautuu aivan etelärannikon tuntumaan. Tosin kylmää ilmaa virtaa voimalla jo pohjoiseen – kun eteläistä Suomea hemmotellaan tänään vielä kesäisillä 20 asteen lukemilla, on Lapissa jo hieman talven tuntua ilmassa. 1157 kilometriin mahtuu tänään monenlaista säätä ja monta eri vuodenaikaa.

Aurinkoa koko viikolle

Keskiviikkona korkeapaine asettuu Suomen länsipuolelle ja väliaikaisesti päästää itäpuolitseen annoksen kylmempää ilmaa. Suurimmillaan kylmeneminen tuntuu Etelä-Suomessa, jossa päivälämpötilat romahtavat jopa 10 asteella. Yöpakkasia voi lähiöinä olla koko maassa.

Sään kylmeneminen on kuitenkin tilapäistä, sillä viikon edetessä korkeapaine asettuu lempeästi Suomen ylle ja lämmittää ilmaa päivä päivältä. Lähinnä Keski- ja Pohjois-Lapissa voi aika ajoin olla epävakaisempaa, muutoin aurinkoa kyllä riittää joka päivälle. UV-arvotkin alkavat etelässä jo olla kohtalaisia, joten auringolta suojautuminen tulee vähitellen ajankohtaiseksi.

Vappu tuo sateet ja ukkoset?

Aurinkoisessa poutasäässä mennään vielä ensi viikon alkupuolelle saakka, mutta vähitellen suursäätilassa näyttäisi tapahtuvan muutos, kun korkeapaine alkaa asettua Suomen itäpuolelle. Se voisi viikonvaihteessa nostattaa etelästä annoksen kesäistä ilmaa: etelässä voidaan taas rikkoa 20 asteen raja ja pohjoisessakin mennään jo selvästi keväisempään suuntaan.

Juuri vapun alla lännen matalapaineet näyttäisivät syrjäyttävän korkeapaineen, mikä tietäisi meillä epävakaisemman ajanjakson alkua. Asetelma olisi sikäli mielenkiintoinen, että kuuluisimme ainakin alkuun varsin lämpimään ilmamassaan ja aurinkoisessa säässä lämpötilat kohoaisivat Etelä- ja Keski-Suomessa 20 asteen vaiheille ja pohjoisessakin 10 ja 15 asteen välille. Lämmin ja epävakainen ilmamassa mahdollistaisi myös rivakat vappusateet ja kenties kevään ensimmäiset kunnon ukkoset sisämaan puolella.

Melko lämmin mutta epävakainen vappu näyttää tällä hetkellä todennäköisimmältä skenaariolta. Ei ainakaan ole viitteitä siitä, että vappupiknikille pitäisi lähteä räntäsateessa ja hyisessä viimassa. Hyvällä tuurilla matkaan voi lähteä t-paidan ja sateenvarjon kera.

ECMWF:n (Euroopan keskipitkien ennusteiden keskus) tuorein kuukausiennuste tukee myös näkemystä säätyypin muuttumisesta sateisempaan suuntaan vapun alla. Vapun jälkeen on mahdollisesti odotettavissa viileneminen.

Ennen sitä tässä on kuitenkin monta upeaa ja vähitellen toinen toistaan lämpimämpää kevätpäivää tiedossa. On kutkuttavaa seurata, kuinka luonto herää horroksestaan ja vaihtaa väriään päivä päivältä vihreämpään suuntaan!

Sinivuokot Naantalin auringossa
Sinivuokot Naantalin auringossa