Category: Huomioita säästä

Lumettominta on nyt etelä- ja länsirannikolla, tietävät säähavainnot, ja sisämaan suunnalla ei sitten aina tiedä, josko lunta on tai ei ole ainoastaan mittatikkujen maastoissa. Linja-auton ikkunasta näin päivällä pari vielä kokonaan sulamatonta likaista lumiläjää vesisateessa. Mutta tiedän, että valtaosassa maata lunta on riittämiin, kuten asian tässä vaiheessa kevättalvea kuuluukin olla.

Juuri alkaneesta palmusunnuntaista tietää pääsiäisen olevan jo ihan kohta. Ovikello soi, ja pian olet karkkeja köyhempi pikku pääsiäisnoidille, alun perin trulleille. Nämä olivat, kuten Kustaa Vilkuna (Vuotuinen ajantieto) asian muotoilee, ”elämässään syrjäpuolille sortuneita lyhytjärkisiä vanhoja naisia, joiden toiminnan pontimena on pohjaton kateus parempiosaisia naapureita kohtaan. Pimeällä toiminnallaan he yrittävät vahingoittaa naapurinsa karjaonnea ja parantaa omaa huonosti menestyvää lehmä- ja lammaslyyliään”. Niinpä nämä sitten vaikkapa leikkelivät kotieläimistä nahanpaloja tai karvoja laskiaisesta pääsiäiseen.

Niin, missähän lentosäässä nämä pääsiäisyönä luutailevat. Täysikuu voi vilahtaa. Ainakin nyt tämä virpominen sujuu juuri ja juuri sateiden välissä, tosin jo yöllä sataa – ja tuulee. Maanantaina tuulee vielä lisää, kaakosta, kun  matalapaine liikkuu Itämerellä kohti pohjoista. Sateita, sateita tämä myös tietää, ehkä vielä etelässä vetisiä. Tiistaina matalapaine roikkuu Itä- ja Länsipohjan välimailla, tai merihän siinä on nykyisten maiden välissä. Lunta, räntää, tuulta, miksei lounaassa myös vettä, siinä on tikkutiistaille tekemistä ja päähineestä pitelemistä. Ilmat pysyvät pitelemättäkin.

Tuon hiljaisen, niin kovin hiljaisen viikon hiljaisin sääpäivä sattunee keskiviikoksi, mutta jos sen päivän nimi on kellokeskiviikko, on siinäkin sinniteltävää. Kesäaikaan kellot sentään piti siirtää jo palmusunnuntaiksi, jotta virpojat ja karkinkerääjät nukkuisivat pommiin. Seuraavaksi tulee kellosta mieleen se lapsuuden seinäkello, joka sanoi aina viimeistään puolen tunnin välein jotain. Silloin kun se vielä toimi.

Pääsiäiseksi tänne näyttää kehkeytyvän seuraava matalapaine, edellistä kylmempi. Ei kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa, mutta voi sitä lunta sinnekin tulla, missä sitä ei nyt ole. Toivottavasti ei sentään tupaan. Ja sinne, missä lunta jo ennestäänkin on, sitä tulee lisää. Se niistä kevään alkamisen julistuksista, vai mitä niiden oli tarkoitus esittää. Eikä Suomi ole kylmähkön matalapaineenalueensa kanssa pääsiäisenä yksin: samaan vivahtava sää on suuressa osassa Eurooppaa. Jos pitäisi helpoin ja selvin poikkeus tästä löytää, menisin Espanjaan.  Vaan enpä mene. Mietin, josko tänä vuonna Matteus-passio. Siitä olisi tarjolla täällä Helsingissä jo 87. Suomen Laulun esitys. Olen kuullut sen kerran aiemmin, Johanneksen kirkossa, olisiko kolmisenkymmentä vuotta sitten. Oma tyyny kannattaa varata selän taakse, tai sitten ei.

 

Matteus-passio ja Suomen Laulu

 

Kuvan linkki: http://fi.wikipedia.org/wiki/Romania?useformat=mobile#/media/Tiedosto:Bukovina_eggs.JPG

Kevät saa meidät helposti pettymään. Joka ikinen vuosi kevätaurinko lupaa ensin paljon, mutta juuri, kun kesän verho vähän raottuu, tulee räntää niskaan. Kevät on herkkää aikaa, talven taakka yhä painaa, järvet ovat jäässä ja maa roudassa. Iso Atlanttikin on talven jäljiltä miltei kylmimmillään, mutta aurinko alkaa lämmittää jo lähes kesäisellä teholla. Aurinko kipuaa päivä päivältä korkeammalle ja huhtikuun kymmenennen päivän tienoilla se on jo yhtä korkealla kuin elokuun lopussa. Niinpä pelkällä tuulen suunnan muutoksella voidaan huhtikuussa kokea mikä tahansa vuodenaika.

Keväällä ilma on tyypillisesti hyvin kuivaa

Kastepistelämpötila on talven jäljiltä alhainen, eikä ilma sisällä juurikaan näkymätöntä vesihöyryä. Ilmaan ei siten ole ladattu latenttia lämpöä. Mitä kuivempaa ilma on, sitä nopeammin se kylmenee öisin. Päivisin aurinko lämmittää jo tuntuvasti ja ilma kuivuu entisestään. Näin kevät alkuvaiheessa kylmentää usein itse öitään. Kuivan ilman ansiosta kesäisiä kumpupilviä ei vielä kunnolla pääse syntymään ja niin aurinko antaa helposti myös vähän ”katteettomia” lupauksia kesän saapumisesta. Kevätauringolla on kyllä voimaa ja päiväsaikaan se saa jopa matalapaineiden sateet jäämään vähäisiksi. Kuurosateet se usein kuivattaa jo ennen kuin pisarat tai hiutaleet ennättävät maan pintaan. Kun sateet sitten lopulta voittavat, ovat ne alhaisen kastepistelämpötilan takia usein vielä lunta tai räntää. Vähemmästäkin sitä kevätihmisen mieli järkkyy.

Takatalvi kuuluu Suomen kevääseen

Varmimmin takatalvi koetaan, jos kevät on julistettu alkaneeksi jo talvikuukausina. Talven aikana erityisesti kaamosalueet jäähtyvät tuntuvasti ja napa-alueen ylle syntyy kylmä napapyörre. Normaalisti tämä kylmä pyörre pysyttelee talvella melko symmetrisesti napa-alueen yllä yltäen suunnilleen 60. leveyspiirille asti. Toisinaan pyörre voi jakautua useammaksi pyörteeksi, jolloin sääjärjestelmät ja niitä ohjaavat suihkuvirtaukset saattavat lukkiutua pitkiksi ajoiksi lähes paikalleen. Tällöin maapallon toisessa kolkassa vallitsee sinnikäs, normaalia selvästi kylmempi talvisää ja toisaalla puolestaan lukkiutuu päälle huomattavan lauha harmaa sääjakso. Onpa talvi millainen tahansa, viimeistään keväällä kylmä napapyörre alkaa auringon vaikutuksesta heiketä ja jakautua muodoltaan epämääräisemmäksi. Tällöin pienempiä kylmemmän ilman annoksia alkaa helposti läikkyä etelämmäksi. Tämä kevääseen liittyvä napapyörteen hajoaminen onkin usein osasyynä talvisempiin takapakkeihin.

Kevään määritteleminen on haasteellista

Toisille kevät alkaa, kun auringon lämmön voi aistia iholla, toisille riittää tietty kalenteripäivä. Meteorologisesti vuodenajat määritellään termisin perustein. Termiseen kevääseen vaaditaan, että vuorokauden keskilämpötila kohoaa pysyvästi yli nollan asteen. Tällaisen vuodenajan ennustaminen aiheuttaa meteorologeille harmaita hiuksia, eikä sitä ehkä pitäisi edes yrittääkään tehdä, sillä asteen kymmenykset yöpakkasissa saattavat siirtää termisen kevään alkua toisilla paikkakunnilla viikoillakin eteenpäin. Niin hassulta kuin kuulostaakin, toisinaan jopa jälkikäteen määritetty tarkka kevään alkamispäivä saadaan selville vasta, kun lyhin vuodenaikamme, kevät, on jo vaihtunut kesäksi.

Lauha talvisää vai kevätsää?

Meteorologisen määritelmän kinkkisyyttä lisää myös se, että termisen kevään ehto voi varsin helposti toteutua myös pitkään jatkuvassa harmaan lauhassa talvisäässä. Näinhän etelässä on käynyt jo parina helmikuuna peräkkäin. Sateisessa ja sumuisessa talvisäässä on pysytty yötä päivää asteen pari plussan puolella. Vasta kevätauringon ilmaantuminen on tuonut mukanaan yöpakkasia ja takatalven tuliaisia. Ja tuntuupa takatalvi vaanivan vielä lähipäivinäkin ja odottavan vain sopivaa tuulen suuntaa näyttäytyäkseen eteläistä Suomea myöden.

Tilastollisia määritelmiä

Termiset vuodenajat on alun perin kehitetty vuosien välistä tilastollista vertailua varten, eivätkä ne siksi välttämättä käy aina yksiin tosielämän kevättuntemusten kanssa. On myös ehdotettu, pitäisikö talven lauhaa jaksoa kutsua vain etukevääksi ja jättää helmi- tai maaliskuussa tapahtuva takatalvi omaan arvoonsa. Toisaalta, kun kevään ja syksyn termiset määritelmät ovat identtiset (vuorokauden keskilämpötila on nollan ja +10 asteen välillä), voisi perustellusti väittää lauhaa talvisäätä myös takasyksyksi. Syksyltähän se harmaa lauha talvisää enemmän tuntuu kuin keväältä. Näin kevään määrittäminen muuttuisi kuitenkin vielä entistä hankalammaksi ja hitaammaksi. On kai helpompi jättää termiset vuodenajat omaan tilastolliseen rauhaansa ja luottaa vain omiin aistimuksiin.

Mikä on sinun määritelmäsi keväälle?

Keskellä talvista kevättä olikin päivällä ykskaks luihin ja ytimiin tunkeutuva pohjoistuuli, joka puuskissansa ryöpytti silmiin ja nenään talven hiekkaa ja ties mitä lumen jäljiltä paljastunutta. Kurkkuun ja silmiin käyvää kevätkatupölyä, johon jo viikko sitten viittasin. Kuten myös ilmanlaatuun vähän isompanakin ilmiönä. Meidän ilmamme on silti laatuluokkaa näinkin asutussa maailman osassa, kun laskemme asiaa pidemmän aikajakson yli. Ei se muutama yksittäinen hengenveto vielä ratkaise, ellei sitten ihan vääriä aineita sisäänsä vedä. Mutta joskus on puhtaasta ilmasta pula.

Koska Foreca somettaa, siinä missä muutkin, tulee entistäkin innokkaammin etsittyä, mitä tähdellistä ja säätä sivuavaa sosiaalisessa mediassa voisi seuraajiemme iloksi jakaa, kuten englannin verbin suomennos kuuluu. Emme siis esimerkiksi shareta – vielä, mutta kyllä meitä kannattaa seurata.

Ja ilmanlaatuhan se iski silmään Pariisin ongelmana ja jopa riitana. Pariisin taivaan alla pysyy jo viidettä päivää liikaa pienhiukkasia, typen oksideja, otsonia, ties mitä muuta. Eikä vain taivaan alla, vaan siellä, missä hengitetään. Viime keskiviikkona Pariisi käväisi hetkellisesti jopa ”maailman ilmansaastuneimpana kaupunkina” mistä ainakin sometettiin paljon ja rumasti, ymmärsin. Myös poliittinen riita hengitysilmasta jatkui päiväkausia, kunnes vastuuministeri päätti perjantai-iltana toimenpiteistä: liikenteen säännöstelystä ja vaikkapa ilmaisesta joukkoliikenteestä.

Perinteisen median mielestä suomalaisia kiinnostavat käytännössä vain kotimaan asiat, elleivät ne sitten ole jotain tarpeeksi ”suurta” – ainakin jonkun mielestä. Mutta niin twitter kuin naamakirjakin ovat osaltaan sitä, mikä ennen oli vaikkapa tietotoimistojen tonttia. Muistan hyvin ajan, jolloin tiedon maailmasta sai määräkellonlyömällä kuuntelemalla juhlallisesti luettuja ”Suomen tietotoimiston uutisia”. Tai hiljentymällä iltauutisten ajaksi kuin iltakirkossa ikään. Siinä minulla oli ilo ja kunnia jopa esiintyä vielä verrattain monokulttuurisesti.

Nyt on aika erilaista. Tietoa on vaikeampi pantata tai seuloa, toisaalta ”tietoverkkoon” voi edelleen syöttää vaikka mitä oikeasti perustelematonta, joko tarkoituksella tai tietämättään. Medialukutaito ja ylipäätään ns. funktionaalinen lukutaito on entistä tärkeämpää valtisan informaatiotulvan edessä. Mutta on hauskaa olla mukana jakamassa omasta mielestä kiintoisia asioita, vaikkeivät ne nyt sodan tai nälänhädän kokoisia olisikaan. Toisaalta ihan jo pelkässä säässäkin riittää välillä jakamista myös isoiksi katastrofeiksi asti. Tällöin voi ottaa näkökulmia, jotka valottavat lisää jo sinänsä muutenkin perusuutisoitua.

Pariisin saasteiden lisäksi bongasin tänään Englannin kanaalin seudulla, tänään Suomessa televisiosta kuultuna Pohjanmerellä odotettavasta jopa 14 metrin korkuisesta vuorovesi-ilmiöstä. Törmäsin asiaan noiden alueiden sanomalehdissä jo kuukausi tai pari sitten, koska jo ilman perjantaista auringonpimennystäkin nyt eletään vaihetta, jonka aikana taivaankappaleet sijaitsevat toisiinsa nähden niin, että vuorovesi-ilmiö voimistuu. Tällainen vastaava toistuu 18 vuoden välein, ja niinpä vuorovesiaaltoja sananmukaisesti myös odotetaan: alueelle on  ehtinyt syntyä turismia ihmettelemään tätä luonnonilmiötä.

Internetin kautta voi elää omaa aikaansa historiallisesti aivan uusin ulottuvuuksin.

Forecan meteorologit twiittaavat: @forecasuomi , ja poimintoja sääasioista voi bongata myös Facebookissa: Foreca Suomi.

Oheistan pari linkkiä liittyen tuohon Pariisin ilmanlaatuun:

http://www.lemonde.fr/pollution/article/2015/03/19/pourquoi-paris-n-est-pas-la-ville-la-plus-polluee-du-monde_4597492_1652666.html

http://www.plumelabs.com/

Ja korkeaan vuoroveteen:

http://www.telegraph.co.uk/news/worldnews/europe/france/11487205/English-Channel-braced-for-tide-of-the-century.html

 

Kuvan linkki: http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Exhaust.jpg

 

Kevättalvisiin korkeapainesäihin sisältyy pikku riesoja, vaikka jopa pilvetöntä auringonpaistetta riittää aina häikäisyksi asti. Tuo talven jälkeen yltäkylläisen kirkas auringonpaiste voi siis tietty olla myös riesa joillekuille, mutta sitä en nyt tarkoita. Enkä edes sitä tosiseikkaa, että öisin muodostuu lämmön ulossäteilyn vaikutuksesta maanpinnan läheinen lämpötilainversio eli ilmakerros, missä lämpötila kohoaa ylöspäin mentäessä.

Tuollainen ilmakerros estää esimerkiksi maanpinnan läheistä ilmaa ”vaihtumasta” ylempien ilmojen kanssa, jolloin esimerkiksi liikenteen ilmansaastepäästöt kasautuvat juuri siihen ilmaan, jota hengitämme. Auringonpaiste rikko tuon inversiokerroksen, mutta ei aina, jos on lunta ja rannikolla meri jäässä. Nyt menee näillä päivälämpötiloilla inversio rikki, muutenhan näitä lämpötiloja ei saavutettaisi.

Perusfysiikkaa siis riittää vaikka vuoden jokaiselle päivälle, kuten vielä yöllekin. Pitkälti luonnontieteeseen perustuva maailmankuva arkipäiväistää kaiken niin, ettei ympärillä tapahtuvia asioita enää edes erikseen ajattele. Mutta yksi todellinen kevättalvisen aurinkoisen ja kuivan sään terveysriski kanattaa tiedostaa.

Katupöly kaupungeissa on juuri nyt tärkeä asia, etenkin jo maan eteläosassa. Teitä, katuja ja muita käytäviä on pitkin tarvea hiekoitettu, lisäksi teitä on kulutettu, tehokkaimmin nastarenkain. Kun auringonpaiste kuivattaa sulaneen tienoon, ja varsinkin jos vielä tuulee, kadun pölyä on myös ilmassa, jota hengitämme. Pölypitoisuudet voivat nousta suuriksi ja oireita aiheuttaviksi. Ja vaikkei varsinaisia oireita erikseen olisikaan, niin keuhkoihin se pöly hengityksen mukana menee.

Olen jo pitkään pitänyt tärkeänä, että etenkin kaupunkien ilmanlaadun olisi ainakin nyt ensiksi Euroopan osalta oltava reaaliaikaisesti helposti saatavilla esimerkiksi matkailun käyttöön. Kaupunginvaltuutettuna Helsingissä yritin lobata tätä vuosituhannen vaihteen paikkeilla eurooppalaisen kaupunkiverkoston kautta, mutta silloin kulttuurierot eri maiden välillä katsottiin käytännön esteeksi. Tarkoittanee, ettei ilmanlaadusta pahemmin haluta hiiskua, ainakaan joissain maissa. En ole seurannut, onko millaista kehitystä tapahtunut, mutta ainakin meillä Suomessa ollaan näissä asioissa avoimia. Ilmanlaatua varten on internetissäkin oma ilmanlaatuportaalinsa, jonka oheistan tähän. Sen avulla pääsee ilmanlaatuasioissa alkuun.

ILMANLAATUPORTAALI:  http://www.ilmanlaatu.fi/ilmanyt/nyt/ilmanyt.php

 

 

Kuvan linkki: http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Sanden_ICE3.jpg

 

 

Maaliskuun alku on muistuttanut meillä kovasti sitä samaa, mitä oli viikkotolkulla tyrkyllä marras-joulukuussa. Minulla alkaa jo kiintiö täyttyä tuhnuisen harmaista ja tuulisista tihkusadepäivistä – nyt kaivataan vaihtelua, ja sitähän onkin tulossa! Jo huomenna luoteistuuli taivaan luutii ja aurinkoa on luvassa pitkästä aikaa koko maahan. Lämpimintä on etelärannikon tuntumassa, missä 10 asteen lukemat ovat mahdollisia. Tiistain tienoilla on tilapäisesti vähän epävakaisempaa ja tuulisempaa, mutta tämän jälkeen laaja-alainen, mahdollisesti pitkäkestoinenkin korkeapaine parkkeeraa Fennoskandian päälle aloittaen keväisen aurinkoisen ajanjakson. Tosin yöt kylmenevät pakkasen puolelle lähes koko maassa, mutta päivälämpötilat tulevat olemaan tyypillisissä huhtikuun alun lukemissa. Parhaimmillaan lämpötila kohoaa loppuviikosta päivittäin jossain päin Etelä- ja Länsi-Suomea lähelle 10 astetta.

Kesäinen ilmamassa käväisi Suomessa

Sunnuntaina Ahvenanmaalla mitatut lämpötilat olivat poikkeuksellisen korkeita: Jomalassa lämpötila kohosi jopa 13,5 asteeseen, mikä on tiettävästi korkein maaliskuun alun (1. – 10.3.) lukema ainakin 55 vuoteen. Aikaisemmin lämpötila kohosi ylimmillään 11,5 asteeseen maaliskuun 10. päivänä vuonna 1997 Helsingin Kaisaniemessä. Ruotsissa päästiin vielä tätäkin korkeampiin lukemiin: Tukholman eteläpuolella itärannikolla lämpötila kohosi laajalti yli 15 asteeseen.

Skandinavian ja eteläisen Suomen yllä käväisi sunnuntaina vuodenaikaan nähden varsin lämmintä ilmamassaa, n. +10…+13-asteista. Ilmamassalla tarkoitetaan lämpötilaa n. 1,5 km:n korkeudella. Kesäisessä auringonpaisteessa lämpötila olisi voinut tässä tapauksessa heikkotuulisessa säässä kohota jopa 30 asteeseen. Harmi, että valtaosassa maata lämpimän ilmamassan sektorissa sitkeä pilvikatto esti lämpötilan kohoamisen, vaikka edellytyksiä olisi auringonpaisteessa ollut yli 10 asteen lukemille laajemminkin etelässä ja lännessä. Manner-Suomessa sunnuntain ylimmäksi lukemaksi jäikin Kokemäen 9,9 astetta.

Ensi viikolla ilmamassa on kylmenemässä, mutta toisaalta aurinko lämmittää tähän aikaan vuodesta jo samalla teholla kuin syys-lokakuun vaihteessa, joten heikkotuulisessa ja aurinkoisessa säässä voidaan jo kokea lämpöisiäkin hetkiä.

Sunnuntain maksimilämpötilat Suomessa:

1. Jomala, Jomalaby: +13,5 C / 2. Lumparland Långnäs satama: +12,1 C / 3. Märket: +11,5 C / 4. Maarianhamina-Lentoasema: +10,9 C / 5. Kokemäki, Tulkkila: +9,9 C

Och samma i Sverige:

1. Oskarshamn: +18,7 C / 2. Gladhammar: +17,3 C / 3. Harstena: +16,5 C / 4. Svanberga: +16,5 C / 5. Tukholma/Bromma: +16,3 C

Onko terminen kevät jo alkanut?

Maaliskuu on Suomessa viimeinen talvikuukausi ja kuun viimeisellä viikolla terminen kevät alkaa tilastojen valossa etelä- ja lounaisrannikolla, huhtikuun aikana myös pohjoisempana. Terminen kevät lienee keskilämpötilojen perusteella jo alkanut ainakin etelässä ja lounaassa helmikuun puolella, mutta tiedon vahvistaa aikanaan Ilmatieteen laitos. Ruotsin Haaparannassa terminen kevät alkoi tänä vuonna SMHI:n (Ruotsin Ilmatieteen laitos) mukaan ennätysaikaisin: jo 24. helmikuuta, mikä on aikaisin ajankohta ainakin 152 vuoteen.

Voiko talvi vielä palata?

Maaliskuun alussa päivälämpötila kohoaa keskimäärin etelässä jo vähän plussan puolelle, mutta pohjoisessa ollaan yötä päivää pakkasella. Joinakin vuosina lupaavan keväinen ja aurinkoinen maaliskuun alku on saattanut dramaattisesti kääntyä vielä täydeksi talveksi. Idästä ja koillisesta tulevat ilmamassat tuovat tähän aikaan vuodesta herkästi pakkasilmaa ja sopivassa (lue: epäsopivassa) kulmassa Suomen ylittävät matalapaineet voivat tuoda yllättävänkin suuria lumikertymiä. Etelässä suurimmat maaliskuiset lumikertymät ovat mm. 20.3.1970 Hämeenlinnassa 58 cm ja 22.3.1941 Helsinki-Kaisaniemessä 35 cm. Tämän lumimyräkän jälkeen Kaisaniemen lumensyvyys oli seuraavana päivänä huimat 109 cm!

Ensi viikolla pohjoisen Euroopan ylle parkkeerava korkeapaine ei anna lähitulevaisuudessa mitään viitteitä siitä, että talvinen sää olisi palaamassa. Kevät on pikemminkin etenemässä, mutta kesärenkaita ei kannata vielä vaihtaa alle.

Kokosin teille tähän ihmeteltäväksi maaliskuun 15. päivän lumensyvyyksiä 2000-luvulla Helsinki-Kaisaniemestä ja Jyväskylästä. Helsinkiin mahtuu (ennakoiden, että 15.3.2015 lumensyvyys 0 cm) jo kolme lumetonta maaliskuun puoliväliä ja Jyväskyläänkin yksi.

Markus Twitterissä: @markusmanty