Author: Markus Mäntykannas

Kesän lämpimin hetki ajoittuu sisämaan puolella tyypillisesti heinäkuun puoliväliin ja rannikoilla heinäkuun loppupuolelle. Heinäkuun puolivälissä päivän ylin lämpötila on keskimäärin Etelä- ja Keski-Suomessa 20-23 ja pohjoisessakin 18-21 astetta. Näin ollen muutaman tulevan viikon pitäisi tilastojen valossa olla kesän lämpimimmät, rannikoilla puolestaan hitaasti lämpenevä meri viivyttää kesän lämpöhuipun aivan heinäkuun loppupuolelle. Auringon teho hiipuu heinäkuun aikana jo keskikesän, juhannuksen huipusta, mutta siitä huolimatta ilmakehä jatkaa hidasta lämpenemistään vielä usean viikon ajan.

Viikonvaihde ja alkuviikko jopa 10 astetta tavanomaista kylmempi

Suomen ympärille jää lähivuorokausiksi pyörimään matalapaine, joka siirtyy viikonlopun kuluessa hitaasti maamme kaakkoispuolelle täyttyen samalla. Matalapaineen reitti on varsin kurja, sillä sen jälkipuolella ilmavirtaus kääntyy puhaltamaan koleimmalle mahdolliselle kantille eli koillisen ja pohjoisen puolelle. Vienanmereltä on saapumassa viikonlopun ja -vaihteen aikana annos viileää ja kosteaa ilmaa. Ilmamassa on itse asiassa sen verran koleaa, että 850 hPa:n painepinnassa, eli n. 1,5 km:n korkeudella, lämpötila on pohjoisessa Suomessa useita asteita nollan alapuolella. Yleensä näin kylmät ilmamassat pysyttelevät keskikesällä Suomen pohjoispuolella.

Viikonvaihteen tilanteesta tekee erityisen ikävän se, että Vienanmereltä saapuvat ilmavirtaukset kuljettavat alailmakehässä viileyden lisäksi myös paljon kosteutta. Näin ollen syntyy helposti laaja, matalalla roikkuva pilvikatto, josta voi ajoittain sadella heikosti vettäkin. Ei pitäisi keskellä heinäkuuta joutua kehottamaan kaivamaan lämpimämpää puettavaa kaapista, mutta se saattaa tulla tarpeeseen muutamana päivänä. Lauantaina pilvisillä alueilla lämpötila saattaa pohjoisessa jäädä alle 10 asteeseen, ja etelässäkin sunnuntaina 15 astetta tekee tiukkaa. Toisaalta Länsi-Lappi saattaa hieman kirkastua sunnuntain kuluessa, jolloin voidaan päästä lähelle 20 astetta. Lauanataina viilenemisen yhteydessä tulee etelärannikolla kuuroja, joiden yhteydessä saattaa vihdoin pääkaupunkiseudullakin jyrähtää kunnolla.

Koleus, laaja pilvikatto ja kosteus pysyttelevät vielä maanantainakin suuressa osassa maata ja lämpötilat jäävät kauas keskiarvoista. Lauantaista tiistaihin yltävällä jaksolla päivälämpötila voi jossain päin maata jäädä paikoin jopa kymmenisen astetta tyypillisiä heinäkuun lukemia matalammaksi. Ennustetut lukemat ovat itse asiassa niin alhaisia, että tilastollisesti vastaavia lämpötiloja mitataan vasta syyskuun keski- tai loppupuolella. Hyvin koleita päivälämpötiloja kompensoivat kuitenkin suhteellisen korkeat yölämpötilat, jotka eivät pilvisessä säässä pääse kovinkaan paljoa päivän ylimmistä lukemista laskemaan.

Kesäiset lukemat tuntuvat olevan tiukassa alkuviikonkin jälkeen. Mikäli vain aurinko pääsee paistamaan, voidaan yltää 20 asteeseen, mutta useampana päivänä pilvisyys on runsasta ja sadekuurot jatkuvat. Ensi viikon loppupuolella lämpimämpi helleilma lähestyy Suomea lounaasta, mutta uusimpien ennusteiden valossa Suomi saa niskaansa sateita ja helteet jäävät maamme eteläpuolelle.

Suihkuvirtauksen kylmällä puolella – aivan kuin vuonna 1987

Tässä alkukesässä on ollut samoja piirteitä kuin kesässä 1987: ensimmäistä hellepäivää jouduttiin odottamaan poikkeuksellisen pitkään, Euroopan mittakaavassa polaarinen suihkuvirtaus kulkee tavanomaista etelämpänä, Suomi on jatkuvasti liikkuvien matalapaineiden reitillä ja sää on tavanomaista viileämpää ja sateisempaa. Helletilastoissa ollaan kuitenkin toistaiseksi vuotta 1987 edellä, jolloin heinäkuun 9. päivään mennessä oli ollut vain yksi hellepäivä – nyt helleäpäiviä on kertynyt ”jopa” neljä. Toisaalta vuoden 1987 heinäkuun loppupuoliskolle mahtui muutama lämpimämpi jakso, jolloin koko heinäkuun aikana hellepäiviä kertyi yhdeksän. Kaiken kaikkiaan vuoden 1987 hellesaldo jäi vain 10 päivään. Kaikista surkein hellekesä koettiin vuonna 1962, jolloin hellepäiviä oli koko kesän aikana vain kolme (yksi touko-kesäkuussa, kaksi heinäkuussa).

Kesiä 1987 ja 2015 näyttäisi yhdistävän hyvin samantyyppinen suursäätila Euroopassa: matalapaine- ja länsivirtausvoittoinen Pohjois-Eurooppa sekä korkepainevoittoinen ja kuuma Etelä-Eurooppa. Tämä sama sääkuvio jatkui lähes koko kesän vuonna 1987, jolloin Suomi jäi valtaosan kesästä kolean polaari-ilmamassan vaikutuksen alle – juuri niin kuin nytkin alkukesästä. Koko kesästä muodostui suuressa osassa maata 1,7…2,7 astetta tavanomaista kylmempi ja jonkin verran normaalia sateisempi. Kaikista kolein kesä vuodesta 1961 alkaen koettiin kuitenkin vuonna 1962, jolloin keskilämpötila jäi 1,8…3,2 astetta tavanomaista alhaisemmaksi. Toisaalta vuosi 1987 oli myös siitä erikoinen, että lokakuuta lukuun ottamatta jokainen kuukausi oli tavanomaista kylmempi.

Vuonna 1987 oli tämän vuoden tapaan melko voimakas El Nino -ilmiö meneillään, ja jotkut ovat pohtineetkin sen vaikutusta Pohjois-Euroopan säähän, mutta selvää korrelaatiota ei olla pystytty osoittamaan. Vielä voimakkaampien El Ninojen aikoihin vuosina 1982-83 ja 1997-98 Suomen kesäsää oli kolmena vuotena neljästä tavanomaista viileämpi. El Ninon tiedetään vaikuttavan ainakin Pohjois-Amerikan ja Kanadan polaarisen suihkuvirtauksen reittiin ja täten myös säähän, mutta Euroopan kohtalosta ei ole tarpeeksi näyttöä.

Hyvä tietää: TOP 5 eniten ja vähiten hellepäiviä (vuosiluku, määrä) – hellepäiväksi tilastoidaan päivä, jolloin lämpötila on kohonnut vähintään yhdellä mittausasemalla 25,1 asteeseen jossain päin Suomea.

Vähiten:

1962: 3 kpl
1987: 10 kpl
1998: 15 kpl
1965: 17 kpl
2008 & 2012: 20 kpl

Eniten:

2002: 65 kpl
2006: 61 kpl
1997: 58 kpl
2010: 57 kpl
1972: 54 kpl

Lähteet:

Ilmatieteen laitoksen tilastot; MTV: http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/top-5-surkeimmat-kesat-kylmimpana-suvena-kolme-hellepaivaa-paatyyko-tama-kesa-listalle/5217766

Foreca Twitterissä: forecasuomi

Markus Twitterissä: markusmanty

Ensimmäinen kesäkuukausi on pian paketissa, ja vaikka monien mielestä alkukesä onkin tuntunut suorastaan kylmältä, ei voida kuitenkaan puhua erityisen koleasta kesän aloituksesta. Mielikuvaa hyvin vilpoisasta alkukesästä on kieltämättä omallakin kohdallani ruokkinut se tosiasia, että aurinkoiset poutapäivät ja lämpöaallot ovat loistaneet poissaoloillaan. Useampana aamuna ja iltapäivänäkin on tarvittu pitkähihaista lämpötilan pysytellessä kaukana kesäisistä lukemista. Hellelukemiakaan ei ole vielä mitattu, kesän toistaiseksi korkein lämpötila on Kouvolan Utin +24,9 °C (mit. 13.6.). Ensimmäisen hellepäivän venyminen kesäkuun lopulle alkaa pian olla jo poikkeuksellinen ilmiö: viimeisen 55 vuoden aikana hellettä on vain kerran (v. 1987) odotettu näin pitkään.

Mistään poikkeuksellisesta kesäviileydestä ei kuitenkaan voida puhua. Ilmamassa Suomen yllä on tällä viikolla ollut kesäisen lämmintä: aurinkoisessa ja heikkotuulisessa säässä edellytyksiä olisi koko maassa ollut laajalti 20-25 asteen lämpötiloille, mutta runsas pilvisyys, sadealueet ja -kuurot ovat rajoittaneet lämpötilan nousemista. Suomen länsipuolella ilmamassa on aika ajoin ollut huomattavastikin Suomea viileämpää, joten kesäsäämme on itse asiassa ollut melko luksusta verrattuna esimerkiksi Norjan tai Islannin säähän. Tai no, riippuu tietysti siitä, mistä kukakin pitää. Siinä missä Pohjois-Euroopassa kesäkuu on ollut vilpoisa, on heti maamme itäpuolella Venäjällä Pohjois-Siperiassa asti sekä toisaalta Alaskassa mitattu yli 30 asteen lämpötiloja.

Kulunut kesäkuu on ollut alustavasti suuressa osassa maan länsiosaa asteen, pari tavanomaista viileämpi, kun taas Pohjois-Lapissa keskilämpötila on ollut lähempänä tavanomaista. Viimeksi vastaavia poikkeamia kylmempään suuntaan on ollut kesäkuussa 2010, mutta kyseisenä kesänä heinäkuussa mitattiinkin jo lämpöennätyksiä.

Tilastoissa mielenkiintoinen yksityiskohta: kesäkuut viilenneet viimeisen 50 vuoden aikana

Kun vertaillaan Ilmatieteen laitoksen tilastoja keskilämpötilojen osalta viimeisen 50 vuoden ajalta (havaintojaksot 1961-1990 ja 1981-2010), voidaan todeta eräs mielenkiintoinen yksityiskohta (kiitokset Jarin blogille kimmokkeesta kirjoittaa aiheesta). Esimerkkeinä käytettäköön Helsinki-Kaisaniemen ja Jyväskylän lentoaseman keskilämpötiloja. Havaintojaksojen välillä talvikuukaudet ovat lämmenneet selvästi, noin reilulla asteella viimeisen 50 vuoden aikana. Talvikuukausien selvä lämpeneminen on havaittavissa muillakin mittausasemilla. Myös muissa kuukausissa näkyy keskilämpötilan osalta lämpenevä trendi, mutta kesäkuun kohtalo on mysteeri. Utsjoen mittausasemaa lukuun ottamatta kesäkuu näyttäisi viilenneen viimeisen 50 vuoden aikana suuressa osassa Suomea, vaikkakin viileneminen on keskimäärin vain 0,1-0,4 asteen luokkaa. Ilmiö on mielenkiintoinen, eikä sille ole oikein mitään selitystäkään tarjolla. Ikään kuin kesät olisivat viilenneet alkupäästään, mutta lämmenneet keski- ja loppupäästään.

Jos vertaillaan termisen kesän kestoa (vuosien 1960-1989 ja 1985-2014 välillä) Helsinki-Kaisaniemen ja Jyväskylän mittauspisteillä, alkamis- ja päättymisajankohdissa ei ole silmämääräisesti reilun 50 vuoden aikana tapahtunut dramaattisia muutoksia, mutta jos pyöritellään vähän numeroita ja laskeskellaan, voidaan havaita termisen kesän pidentyneen Helsinki-Kaisaniemessä noin kuudella ja Jyväskylässä noin 2,5 vuorokaudella. Kesä näyttäisi ainakin etelärannikolla venyneen 2000-luvulla useampaan otteeseen lokakuun puolelle. Toisaalta termisen kesän piteneminen ja viilenneet kesäkuut ovat keskenään ristiriidassa.

Helleaalto Länsi-Eurooppaan

Tuleva viikonloppu on jälleen vuodenaikaan nähden viileähkö, melko epävakainenkin. Lauantaina mielenkiinto kohdistuu maan keski- ja itäosan sade- ja ukkoskuuroihin. Perusvirtauksen ollessa heikko kuurosateetkin liikkuvat hitaasti, joten paikallisesti sadekertymät voivat kasvaa suuriksi.

Viikonvaihteessa sää kuitenkin poutaantuu ja alkuviikolla aurinko näyttäytyy yleisemmin. Samalla ilmamassa lämpenee siten, että Etelä- ja Keski-Suomessa päästään yleisesti jo 20-24 asteen lukemiin ja mahdollisesti kolkutellaan sitä maagista hellerajaakin.

Jatko näyttää erittäin mielenkiintoiselta: eteläiseen Eurooppaan näyttäisi mallien perusteella vahvistuvan nk. Omega-korkeapaine* (sulkukorkeapaine), jonka myötä kesän toistaiseksi kuumimmat päivät saapuvat Länsi- ja Keski-Eurooppaan. Lämpötila saattaa kohota ylimmillään Ranskassa saakka 40 asteeseen; Britteinsaarilla ja Benelux-maissakin mitatataan yli 30 asteen lukemia alkuviikolla. Fennoskandian ja Suomen kohtalo on vielä epävarma. Tilanne elää koko ajan ja helteiden saapuminen meille riippuu tulevan korkeapaineen laajuudesta – riittääkö se sysäämään viileän ja epävakaisen sään kohti Jäämerta vai jääkö helleaalto eteläisen ja keskisen Euroopan asiaksi?

* kreikkalaisen Ω-kirjaimen muotoinen korkeapaine

Foreca Twitterissä: forecasuomi

Markus Twitterissä: markusmanty

Lentokoneeni laskeutui sunnuntaiyönä mystiseltä näyttävälle Helsinki-Vantaan lentokentälle, jonka hohde kantautui vienona sumipilven yläpuolelle. Vuoden lyhyin ja valoisin yö näyttäytyi upeana sekä sumun ylä- että alapuolella. Viileä ja kostea juhannussää tarjosi paikoin loistavat edellytykset sumujen syntymiselle.

Advektiosumun syntyminen

Juhannusviikonloppuna olosuhteet ovat olleet otolliset esimerkiksi meren päällä muodostuvalle sumulle. Tässä tapauksessa on ollut kyseessä advektio- tai siirtymäsumuksi nimetty sumutyyppi, jota muodostuu keväisin ja alkukesäisin kylmän meren ylle, kun ilma on selvästi vedenpintaa lämpimämpää. Kylmä vesi viilentää nopeasti ylläolevan ilmakerroksen, jossa vesihöyry tiivistyy pieniksi pisaroiksi, jos veden ja ilman välinen lämpötilaero on tarpeeksi suuri (vesi kylmempää kuin ilma). Tiivistyessään pienet pisarat muodostavat merisumun.

Sekä juhannuslauantaina että sunnuntaina merialueilla, mm. Suomelahdella, on ollut useita täysin tyyniä hetkiä ja toisaalta maa-alueilta on päässyt valahtamaan meren ylle kosteaa ja lämpimämpää ilmaa. Pintaveden lämpötila on tällä hetkellä viileän alkukesän johdosta Suomenlahdella avomerellä vaivaiset 9-12 astetta, kun taas mantereen yllä tämänhetkinen ilmamassa antaa edellytykset reilustikin yli 20 asteen lämpötiloille selkeässä ja heikkotuulisessa säässä. Auringon teho on nyt voimakkaimmillaan ja se lämmittää ilmaa myös merenpinnan yläpuolella. Mantereelta saapunut kosteampi ilma, auringon voimakas lämmitys, suuri ilman ja meriveden välinen lämpötilaero sekä heikkotuulinen säätilanne ovat kaikki yhdessä antaneet erinomaiset edellytykset sakeiden merisumujen syntymiselle. Iltapäivän ensitunteina virinnyt merituuli on ajanut sumuja myös etelärannikon tuntumaan, ja mm. Etelä-Helsingin edustalla laivojen sumutorvet ovat soineet poikkeuksellisen ahkerasti sunnuntain aikana. Ajoittain näkyvyys on ollut silmämääräisesti vain sadan metrin luokkaa, jolloin voidaan puhua jo sankasta sumusta.

Merisumun vyöryminen ylle tuntuu kostealta ja hyiseltä iskulta vasten kasvoja. Esimerkiksi Helsinki-Kaisaniemen mittausasemalla lämpötila tipahti sumun vyöryessä ylle ja merituulen viritessä vain 12 asteeseen (Helsinki-Vuosaaressa alle 10 asteeseen), kun taas samaan aikaan aurinkoisella Helsinki-Vantaan lentokentällä päästiin 20 asteeseen.

Kylminä kesäöinä sumuja myös mantereella

Juhannusviikonlopun yöt ovat olleet vilpoisia koko maassa. Kylminä ja selkeinä kesäöinä myös mantereen yllä pääsee muodostumaan sumuja. Mantereella selkeänä yönä, tyynessä tai heikkotuulisessa tilanteessa, maanpinnan lämpö karkaa nopeasti ulossäteilynä avaruuteen, jolloin maanpinnan yläpuolinen ilmakerros kylmenee. Siinä oleva kosteus tiivistyy vesipisaroiksi ja lopulta sumuksi, jota kutsutaan tässä tapauksessa säteilysumuksi. Viime öiden kosteus ja viileys ovat muodostaneet säteilysumuja paikoin myös sisämaan puolella, ja eteläisen rannikkokaistaleen näyttävät juhannusillan sekä sunnuntaiyön sumut ovat hyvinkin saattaneet olla sekoitus merellä muodostunutta advektiosumua sekä mantereen yllä muodostunutta säteilysumua. Tyyni ja heikkotuulinen sää ovat pitäneet sumut sitkeinä ja pitkäkestoisina.

Maanantaiyönä ilmankosteus on jo hieman juhannusviikonlopun öitä alhaisempaa, mutta sakeita sumuja saattaa yhä siellä täällä muodostua. Myöhemmin ensi viikolla tuulet vähitellen viriävät, joten sumujen muodostus ja pysyvyys hankaloittuvat.

Sujuiko sinunkin juhannusviikonloppusi sumussa?

Foreca Twitterissä: @forecasuomi

Markus Twitterissä: @markusmanty

Tätä kirjoittaessani puoleltapäivin lämpötila on ehtinyt jo kohota mm. Nurmijärvellä yli 23 asteeseen. Voi olla, että hellerajaakin kolkutellaan jossain päin maan etelä- ja kaakkoisosaa iltapäivällä. Jos helleraja ylittyy lauantaina, kyseessä on 2000-luvun tähän mennessä myöhäisin ensimmäinen hellepäivä ja 8. myöhäisin sitten vuoden 1959. Mikäli helleraja ei ylity vielä, seuraavaa kertaa joudutaan odottamaan todennäköisesti juhannuksen jälkipuolelle, ja tällöin tämän kesän ensimmäinen tuleva hellepäivä kilpaileekin mittaushistoriamme myöhäisimmän ensimmäisen hellepäivän tittelistä. Jo huomenna matalapaine sateineen huuhtoo kesäisen lämmön etelästäkin pois ja säätyyppi palaa totuttuun vilpoiseen ja epävakaiseen. Lyhyeksi ja ainoastaan eteläisen Suomen asiaksi jääkin kesälämpö tällä kertaa.

Viileän kesäsään tarjoaa Britteinsaarten korkeapaine

Alkuviikolla Britteinsaarten ylle on muodostumassa pitkäkestoisen oloinen korkeapaine, jolloin Skandinavia ja Suomi ovat jäämässä jälleen matalapaineiden reitille. Helleilma väistyy viikonvaihteessa totuttuun tapaan Pohjois-Venäjälle ja meillä vallitsevana tuulensuuntana on pitkälle ensi viikkoon luode, joka pitää huolen siitä, että kesäisistä lukemista on turha haaveillakaan. Useana päivänä 15 astettakin on tiukassa alkuviikolla etelässä, pohjoisessa matalapaineen jälkipuolella jäädään sateessa alimmillaan 5 asteen vaiheille. Lohdutettakoon sillä, että viime vuoden tapaan lumi- ja räntäsateita ei kuitenkaan ole juhannusviikolla odotettavissa.

Erilaisia juhannuksia

Myös muiden juhlapyhien tapaan juhannuksen sää on Suomessa vaihteleva. Juhannuksia on vietetty 30 asteen helteissä ja ainakin viime vuonna Lapissa koettiin toinen ääripää, kun maa oli paikoin juhannusaamuna valkeana.

Tyypillisesti juhannuksena päivälämpötila kohoaa Etelä- ja Keski-Suomessa 20 asteen vaiheille, kaakossa ja etelän sisämaassa hieman sen yläpuolellekin. Pohjoisessakin juhannuksena mitataan 16-19 asteen lukemia. Juhannuksen sateet alkavat olla jo kesäiseen tapaan enemmänkin kuurotyyppisiä; tilastollinen todennäköisyys täysin poutaiseen ja aurinkoiseen juhannukseen on noin 30-40 %. Todennäköisemmin siis ainakin kuurottelee.

Viimeisin erittäin lämmin juhannus koettiin vuonna 1999, jolloin lämpötila kohosi eteläisessä Suomessa jopa yli 30 asteeseen. Merialueita ja pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta hellettä oli koko maassa. Juhannusviikonloppuna esiintyi samaisena vuonna myös rajuja ukkoskuuroja ja esimerkiksi Kokemäellä satoi ukkoskuuron yhteydessä peräti 71,5 mm.

Juhannuksen ajankohta on meteorologisessa mielessä mielenkiintoinen, sillä vuosien välinen sään vaihtelu voi olla suurtakin. Ilmakehä on lämpimimmillään vasta heinäkuun loppupuolella, joten jos haluttaisiin pelata varman päälle ja saada maksimaalinen hyöty kesälämmöstä, pitäsi juhannuksen ajankohtaa siirtää kuukaudella eteenpäin. Toisaalta silloinhan keskikesän juhla menettäisi merkityksensä. Onhan juhannus jo vakiintunut kesäpäivänseisaukseen liittyvänä juhlana.

Vastakohtana vuoden 1999 juhannukselle oli vuosi 2014, jolloin juhannuspäivän ylin lämpötila jäi vaivaiseen 14,6 asteeseen. Yöllä hallaa oli eteläisintä Suomea myöden ja yöpakkasiakin esiintyi paikoin.

Miltä näyttää juhannus 2015?

Tuoreimpien ennusteiden valossa olen rajannut kaksi ääripäätä tulevan juhannuksen säästä pois: keskikesän juhlasta ei ole tulossa yhtä koleaa kuin viime vuonna, mutta toisaalta helteetkin näyttävät epätodennäköisiltä. Ensi viikon kolein hetki ajoittunee viikon alkuun ja puoliväliin, mutta juhannusta kohden ilmamassa ehkä aavistuksen verran lämpenee. Toisaalta Suomi kuuluu koko ensi viikon ajan matalapaineiden reitille, joten juhannuksen lämpötilat määräytyvät sen mukaan, sataako vai paistaako.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että matalapaine jää pyörimään juhannusviikonlopuksi Suomen eteläpuolelle, jolloin juhannuksesta muotoutuu epävakainen ja hieman tavanomaista viileämpi. Sateet kuitenkin olisivat enemmänkin kuurotyyppisiä, joten aurinkoakin varmasti mahtuu joukkoon. Toisaalta kuurosateet voivat olla runsaita ja mukana on kesäiseen tapaan myös ukkosia; maan eteläosassa on suurin riski jatkuville sateille. Siinä missä viime juhannuksen maksimilämpötilat jäivät vain 15 asteeseen, on tänä juhannuksena mahdollisuus yltää aurinkoisessa säässä kesäisempiin, 20 asteen lukemiin. Toisaalta sateiden alla on tuntuvasti viileämpää.

Kerro meille ikimuistoisimmasta juhannussäästäsi!

Foreca Twitterissä: forecasuomi

Markus Twitterissä: markusmanty

 

Suomi sijaitsee kahden merkittävän ilmastotekijän välissä: lännessä on Atlantin valtameri ja idässä suuri Venäjän manner. Suomen ilmastossa ja kesäsäässäkin on piirteitä molemmista, ja kuluneena alkukesänä olemme kuuluneet selvemmin läntiseen, merelliseen ilmastotyyppiin, jolle on ominaista epävakainen, nopeasti vaihteleva ja kesäisin tavanomaista viileämpi sää. Mantereinen ja helteinen säätyyppi on puolestaan jäänyt toistaiseksi Venäjälle ja Suomen eteläpuolelle.

Suomen ilmastolle on maantieteellisen sijainnin vuoksi siis ominaista suuri vaihtelu. Kesäsäämme määräytyy sen perusteella, kuulummeko lännen vai idän vaikutuspiiriin. Viimeisin länsivoittoinen kesäsäätyyppi vallitsi vuonna 2008, jolloin kesästä muotoutuikin tavanomaista viileämpi. Tämän jälkeen Suomessa on ollut viisi tavanomaista lämpimämpää kesää (kesä 2012 lämpöoloiltaan tavanomainen) ja erityisesti 2010-luvun kesissä on ollut vaikutteita idän mantereisesta ilmastotyypistä.

Atlantti tuo viileät kesät

Viileiden kesien sääasetelma on hyvin verrattavissa tämän hetken sääasetelmaan (kuva 1). Tällöin Pohjois-Atlantin NAO-indeksiksi kutsuttu ilmanpainejakaumaa kuvastava suure on positiivinen, eli Islannin seudulla on tavanomaista matalamapi ilmanpaine ja Azoreiden kohdalla tavanomaista korkeampi. Tällöin matalapainetoiminta on Pohjois-Atlantilla vilkasta ja meillä vallitsevat länsivirtaukset. Pohjois-Atlantin pintalämpötila vaihtelee vuodenajasta riippuen hieman 10 asteen molemmin puolin, joten kesäisin sieltä päin saapuvat ilmavirtaukset ovat varsin vilpoisia ja kosteita. Länsivirtauskesinä sää Suomessa vaihtelee nopeasti ja pidemmät poutajaksot ovat harvassa. Sadealueita voi kulkea maamme yli lähes päivittäin, mutta toki niiden välissä aurinkokin ehtii paistaa. Kesäkuun puolella sateet matalapaineiden yhteydessä ovat vielä melko jatkuvia, mutta juhannuksen jälkeen heinäkuulle siirryttäessä muuttuvat enemmänkin kuurotyyppisiksi.

Merelliset länsivirtaukset pitävät lämpötilat kurissa. Erityisesti juhannusta edeltävä alkukesä voi olla kolea, mutta yleensä heinäkuuksi lämpötilat kohoavat jo kesäisempiin lukemiin ilmakehän lämmetessä. Länsivirtauskesinä ukkosia esiintyy tavanomaista vähemmän, sillä ne eivät ole tyypillisiä jatkuvien sateiden yhteydessä.

Kun Atlantin matalapaineet dominoivat Suomen kesäsäätä, jäävät helteet kauas Etelä- ja Itä-Eurooppaan. Kuva 2 kuvastaa mielestäni erinomaisesti tällaista kesää. Matalapaineiden alue Länsi- ja Pohjois-Euroopassa näkyy tavanomaista viileämpänä laikkuna, kun taas korkeapaineiden myötä tavanomaista lämpimämpi ja helteinen kieleke yltää eteläisestä Euroopasta aina Pohjois-Venäjälle.

Venäjä tuo kuumat kesät

2010-luvulla on koettu useampi itävirtauskesä, jolloin Suomi on kuulunut Venäjän mantereisen ilmamassan piiriin. Tällöin Pohjois-Atlantin NAO-indeksi on yleensä heikompi, mahdollisesti negatiivinen, eli Islannin seudun tienoilla ilmanpaine saattaa olla tavanomaista korkeampi, ja toisaalta Atlantin matalapainetoiminta ei ole niin vilkasta.

Kuumina hellekesinä Suomen itäpuolelle Venäjälle on muotoutunut korkeapaine, jonka myötä meille saapuu Venäjän aroilta kuumaa ja kosteaa ilmaa. Tällöin sään kaava on päivästä toiseen vähän samanlainen: päivät alkavat aurinkoisina, mutta iltapäivän helteissä kehittyy voimakkaitakin sade- ja ukkoskuuroja. Lämpötila voi kohota ylimmillään jopa yli 30 asteeseen ja hellepäiviä kertyy runsaasti, kuten esimerkiksi kesinä 2010 (Kouvola 48 kpl) ja 2014 (Kouvola 43 kpl). Itävirtauskesinä sää muistuttaa kovasti tyypillistä kesäsäätä Mustanmeren ympäristössä.

Suomen kaikkien aikojen lämpöennätys mitattiin hellekesänä 2010, jolloin 29. heinäkuuta Liperissä mitattiin 37,2 astetta. Sääasetelma oli kuvan 4 mukainen.

Muistan muutamankin itävirtauskesän, jolloin Suomi on ollut useana päivänä Euroopan lämpimin paikka. Tällöin idän korkeapaine blokkaa tehokkaasti lännen matalapaineet ja pakottaa ne hieman epätyypillisemmälle reitille kohti Keski- ja Etelä-Eurooppaa. Usein onkin käynyt niin, että samaan aikaan kun Suomi kylpee helleaallossa, kantautuu keskisestä Euroopasta tulvauutisia. Näin kävi viimeksi esimerkiksi kesäkuussa 2013.

Harvinaisen myöhäinen ensimmäinen hellepäivä?

Kuluneen kesän ja kevään korkein lämpötila on edelleen hyvin maltillinen 21,7 astetta, joka mitattiin Mikkelissä 26. toukokuuta. Nyt näyttäisi siltä, että ensimmäinen hellepäiväkin on tulossa harvinaisen myöhään, ja mikäli se tulee vasta juhannuksen jälkeen, voidaan puhua jo melkeinpä poikkeuksellisen myöhäisestä ajankohdasta. Ruotsissa vuoden ensimmäinen hellepäivä oli tänään lauantaina – lämpötila kohosi Gladhammarissa 26,2 asteeseen.

Ilmatieteen laitoksen tilastojen valossa myöhäisin hellepäivä vuodesta 1961 alkaen on ollut vasta 6. heinäkuuta. Tässä kiinnostuneille tarkempi listaus myöhäisimmistä ensimmäisistä hellepäivistä:

Vuosi      (kk/pv)
1987        7 06
1991        6 25
1962        6 20
1983        6 14
1964        6 14
1974        6 14
1969        6 14
1965        6 08
1998        6 08
1997        6 06
1970        6 05
1986        6 03
1968        6 02
1973        6 01
1982        5 31
2009        5 30
1980        5 29
2002        5 29
1961        5 28
2007        5 28
1988        5 28
1967        5 28
1985        5 27
1995        5 26
1960        5 26
2003        5 26
1989        5 24
1976        5 24
2005       5 24
1999        5 22
1972        5 21
1966        5 19
1971        5 18
2000        5 18
2014        5 18
2013        5 17
2012        5 17
1978        5 17
1979        5 17
1992        5 15
1959        5 15
2010        5 13
1996        5 12
2008        5 11
1975        5 10
2011        5 10
1963        5 10
1994        5 10
1981        5 10
2001       5 09
2006       5 07
1977        5 06
1993        5 06
2004       5 05
1990        5 03
1984        5 01

Itä- vai länsikesä – kumman sinä valitset?

—

Foreca Twitterissä: forecasuomi

Markus Twitterissä: markusmanty