Author: Juha Föhr

Lämpimän kevään ansiosta puut pukkaavat jo lehtiä, vain pihatammi on vielä varovainen. Ja se vara on viisautta. Liekö tammella puuna jonkinlainen muisti. No geneettinen on, totta kai. Sopeutumiseksi sitä sanotaan. Voisiko kirjallisuuden keinoin kuvata sitä, jos ilmasto lämpeneekin pysyvästi niin, että kaikki kasvu alkaa liian aikaisin ja paleltuu sitten pois. Mitä ovat tulevaisuutemme kasvit, silkkiäkö? Liian aikaisissa keväissä piilee vaara.

Vapusta asti keväämme joutui koetukselle. Tänään Helsingin seudulla tuli lumiraekuuroja. Lumirakeita, aivan. Se on vähän epätavallisempaa kuin tavallinen vesi- tai räntäsade, mutta kuuluu sittenkin melko perussateisiin. Ehkä pitää tehdä ammatikseen säätä, jotta lumirakeet voi erikseen luokitella.

On siis viileää ja epävakaista. Epävakaisen piikkiin laitetaan joskus vähän kaikenlaista, mutta nyt sää on perusepävakaista eli kuurosateilla on vuorokausirytmi. Niitä tulee eniten iltapäivisin, kun taas öisin on jopa selkeää ja nyt jopa pakkaskylmää. Kun tuuli on luoteessa, jää länsirannikon alue poutaisimmaksi ja aurinkoisimmaksi. Näin on vielä huomenna lauantaina, sen sijaan sunnuntaina maan etelä- ja keskiosassa alkaa syntyä matalapainetta. Tässä yhteydessä voi kehittyä vähän jatkuvammankin sateen runsaspilvisiä alueita, eikä länsirannikko välttämättä enää välty sateilta. Etelärannikko puolestaan voisi poutaantua, mutta se riippuu tuulen suunnasta.

Alkuviikolla kehittyvä matalapaineenalue saa pääpuhtinsa kaakon suunnalta niin, että viimeistään tiistaina on selvä matalapaine Suomen itäpuolella. Sateen, myös rännän, todennäköisyys on siis suurin idässä, kun taas lännessä ja pohjoisessa on viimeistään tiistaina jo poutaa, luultavasti pilvisyys jää ainakin paikoin vielä runsaaksi. Maanantaina siinä välissä on kuurosateisinta etelässä ja idässä.

Vasta ensi perjantaina voimme odottaa ensin sateita kaakosta, sen jälkeen selvästi aiempaa lämpimämpää säätä. Tietokone esittää sen suunnilleen niin, että ainakin tasolle noin 15 astetta mentäisiin päivälämpötiloissa ensi viikonlopuksi ja vielä sen jälkeenkin. Ihan koko maata tämä ei välttämättä koske, ja yksi vaikuttaja tässä on vielä hyvin kylmä meri.

Vietetään siis yksi viileä viikko, toivottavasti yöpakkaset pysyvät aisoissa siellä, missä luonto on jo liikkeellä.

Kuvan linkki: http://fi.wikipedia.org/wiki/Sinitiainen#mediaviewer/Tiedosto:Sinitiainen.jpg

 

 

 

Kesän säästä ei tietenkään tiedä – vielä. Eikä lomasään tilauksiakaan taida kukaan ottaa vastaan, en ainakaan ole moisesta kuullut. Vuosilomasta suurin osa pidetään normaalissa työelämän marssijärjestyksessä touko-syyskuussa, joten valinnanvaraa on viimeistään työnantajalla myös säiden suhteen, koska keväästä tulee lomanpitokauden aikana jo syksy. Vielä syyskuun alkupäivinä voi ilman sään mullistuksiakin olla vielä jopa hellettä, vaikka kuka sitä nyt sinänsä kaipaa.

Jos ideana olisi ylipäätään pitää joku ihmeellinen ja taivaallinen kesäloma, vieläpä pitkä ja yhdellä kertaa, ja puhumattakaan, että sellainen pitäisi viettää Suomessa, en miettisi edes mahdollisia jonkin ajankohdan säitä, koska olisi kuitenkin mahdotonta varmasti tietää, sattuvatko tuohon vaivaiseen lomapätkään sitten kaikki kesän paisteet vai sateet. Kumminkin päin voi käydä, kuten myös kylmän ja lämpimän suhteen, myös tyvenen ja myrskyn. Ukonilmaa voi olla kiva katsella, muttei ehkä enää sen kaatamien puiden alta. Kuivat ja kuumat sääjaksot tekevät viheriöistä kelteröitä. Eikä helteitä edes kaikkien terveys kestä. Viimeistään helle saa monet sekaisin. Vaikka ei siihen hellettä tarvita, huomaan.

Kesäisen päivän tai viikon säästä ei voi vielä tietää, mutta on toki totta, että kesän eri kohdat ovat joka tapauksessa jollain tapaa toisistaan eroavaiset. Kun tätä vielä vähän kärjistän ja teen pieniä loma-aikojen sään stereotypioita, päädyn helposti ainakin näihin lomasäävinkkeihin:

Keväästä alkukesään on usein aurinkoista mutta helposti vielä kylmää. Ainakin öisin ja kylmän meren tai ison järven lähellä, kun sieltä tuulee. Ilma on kuivaa, siitepölyjä riittää. Kurkkua voi kuivata, mutta kuka terassilla värjöttäisi. Ilmakehä läpäisee hyvin auringon UV-säteilyä, joten ruskettujien riemua (?) alkupuoli kesästä on. Auringon voima kannattaa muistaa ja suojata ainakin pienet lapset palamiselta. Luonnon virkoamista talven jäljiltä voi seurata usein vielä pitkälle kesäkuuhun. Pääskysistä voi laskea jotain, mutta aikanaan se juhannusruusukin kukkii.

Keskikesää voisi olla vaikka juhannuksesta heinäkuun loppupuolelle. Silloin alkaa olla tilastollisesti lämpimintä. Jopa merivedet jo houkuttelevat muitakin kuin veneilijöitä, joilla on se vene alla lämpöä eristämässä. Valoisinta on eli päivä pisin juhannuksen maissa, ja jos on oikein perso valolle, menee yöttömän yön taian perässä tarpeeksi pohjoiseen. Pienenä hintana tästä voivat olla vaikka hyttyset. Ilma kosteutuu viimeistään vähitellen, tosin ilmavirtauksista riippuen, ja ukkoskuurot iltapäivisin ovat tuttua kesätunnelmaa siinä missä haitarinsoitto kesäiltaisin tanssilavan reunalla kosken kuohuessakin. Sanallinen maalailu voisi olla aivan loputonta, niin kaunis tämä aika on, jopa sateella. Kesäisen sateen jälkeen metsä tuoksuu hyvälle. Niinpä moni haluaa lomansa juuri tähän aikaan. Mutta aina keskikesänkään ilmat eivät ole suotuisia.

Loppukesästä syksyyn on oma lempilomakauteni. Silloinkin, kun en vietä lomaa tai vietän sen muualla, lähinnä kuitenkin Euroopassa, se on vuoden paras aika. Siinä viehättää lämpö, jota on samettisesti myös ilman vesihöyryyn sitoutuneena eikä vain yksitoikkoisena auringon kuivana möllötyksenä. Sadesäätkin ovat useimmiten lämpimiä, kunhan ei ole helteestä kiinni. Ukkoset voivat olla rajuja, kun sille päälle sattuvat. Luonto on kypsynyt tuottamaan monenlaista hedelmää. Kaikista tuoksuista paras on vastapuidun ohrapellon tuoksu loppukesän pastellinsävyiltoina. Siis vain pieni muunnelma täydestä kuusta tähkäpäiden yllä. Pimeys ja kuitenkin lämpö on ehkä se jutun juju. Valoisat kesäyöt eivät ole se minun juttuni. Mieluummin välimerellisyys Suomessa. Ja syksy on yhtä inspiraation elosalamaa.

Millainen on juuri sinun unelmiesi kesä, ne kaikkein parhaimmat hetket?

 

 

Kuvan linkki: https://www.flickr.com/photos/virtuaalianu/3695040004/sizes/z/in/photostream/

 

Tämä pitkäperjantai oli maan eteläosan sisämaan paikoin yli 15 asteen maksimilämpötiloineen kevään tähän asti lämpimin päivä. Se antaa osviittaa myös muista pääsiäispyhistä ja nimenomaan etelässä – ja varmimmin sisämaassa. Ansaittua lämpöä on jo myös Suomessa. Vielä tarvitaan luonnon heräämistä, ja taas kerran kaikki talven jälki-ilmiöt on pitkäksi ajaksi pois pyyhitty. Tosin Suomi on niin pitkä maa pohjois-etelä -suunnassa, että on siinä muistamista, mitä kaikkea pitää ottaa huomioon, jos mielii koko suomenkieliselle maailmalle puhua. Mutta ei se sää nyt pohjoisessakaan rumaa ole.

Alkuviikon kuluessa mennään myös etelässä kohti viileämpää versiota keväästä, kunnes viikon päästä on jälleen ainakin vähän lämpimämpää, ainakin maan länsiosassa. Näin siis tietokoneet ja sääkartat, mutta kai se kevät ja pääsiäinen jotain muutakin ovat. Lammasta ja suklaamunia kenties, ja entäs pitkien pyhien sukuloinnit ja muut sosiaaliset suhinat. Kevättä on saattanut lähteä myös karkuun tai matkalle jo pidemmälle kevääseen, sitä ikään kuin vastaanottamaan. Joka tapauksessa pääsiäinen on useimmille ihmisille edes jotain muuta kuin tuikinormaali arki – tai ainakin mahdollisuus siihen. Kesämökkiä voi katsastaa, terassitkin kutsuvat Ja onhan juhlassa sanomaa jo itsessään. Ainakin Helsingissä on ollut tietääkseni myös sellainen perinne, että on kokoonnuttu pääsiäisaamuna katsomaan, miten aurinko noustessaan tanssii.

Mutta välissä on vielä lankalauantai, jolloin voi sattua kaikenlaista; saavathan noidat siellä kyöpelinvuorellaan ja vähän muuallakin mellastaa rauhassa.

Kevät tuo meille pian pääsiäisen ajan. Palmusunnuntai osuu jo tähän viikonloppuun, ja se ensimmäinen kevätpäiväntasauksen jälkeinen täysikuu, joka pääsiäisen kohdan almanakassa määrää, on tiistaina. Toisaalta, jos muutetaan tarkastelukulmaa vielä paljon vanhemman kalenterijärjestelmän mukaiseksi, päivää ennen tuota täysikuun tiistaita on maanantai 14.4. – ”Suwi-Päiwä”, kuten Kustaa Vilkuna tietää kirjassaan kertoa.

Kun vuosi oli jaettu kahtia, niin tästä se kesäpuoli alkoi. Tärkeimpiä olivat kolme suviyötä 12.-14.4. Näiden ei toivottu olevan kylmiä, koska se olisi tiennyt kylmiä öitä vielä yhdeksällä viikolla tai vaihtoehtoisesti 40 vuorokautta ihan vaan kylmää, oli yö tai päivä.

No nyt nuo yöt eivät ole kylmiä, joskaan eivät erityisen lämpimiäkään. Sääkartat pursuavat muutenkin aika perusmättöilmaa, josko tähän saan vähän nykykieltä laittaa. Matalapainetta pitelee tämän viikonvaihteen. Eniten sataa palmusunnuntaina, ja siihen vielä maanantain paikallisemmat sateet päälle, tosin läntisimmässä Suomessa lienee maanantaina jo keväisempää. Niin ja onhan tässä vielä päivä ennen noita sunnuntain sateita: lauantai, virpomispäivän aatto. Siitä on tulossa jokseenkin aurinkoinen maan etelä- ja länsiosan jopa yli 10 asteen päivälämpöineen.

Säätilastojen tekeminen pääsiäisajalle olisi hupaisa juttu, koska pääsiäinen on toisinaan aikaisin, joskus taas myöhään eli jo pitkällä keväässä. Omalla olemuksellaan pääsiäinen korostaa myös kevään säiden keikkuvuutta. Mutta kylmää keväällä on, vaikka asian miten yrittäisi vääntää. Auringonsäteilyä tulee nyt yhtä paljon kuin juhannuksen tienoosta eli kesäpäivänseisauksesta myös eteenpäin laskien kohti syksyä kuin mitä nyt on matkaa sinne keskikesään. 11 viikkoa ennen on suunnilleen nyt, ja saman verran keskikesästä kohti syksyä, niin syyskuun ensimmäiseen viikkoon näitä lähiaikoja voi tässä mielessä verrata. Talvi siis aina hidastaa kesän tuloa – ja kesä talven. Paitsi jos kesäksi riittää auringon korkeuskulma eli päivän pituus.

Lumipeitteen puuttuminen on nyt puolellamme, jos olemme lämpöihmisiä: Näin auringonsäteily saadaan maksimaalisesti ilman lämpötilan hyväksi, hyvin lämpiävän maanpinnan kautta. Toisaalta tällä tavoin etenevän kevään voisi kuvitella tuovan paljon ja jo varhaisia merituulitilanteita, jolloin rannikkoseuduilla paljastuu, että meri on, vaikkakin kaunis, niin kylmä naapuri. Mutta on niitä hiirenkorvia vielä odottaminen. Pajunkissoja sen sijaan jo on.

 

Kuvan linkki: https://www.flickr.com/photos/salman2000/4349189334/

 

Keväät tapaavat olla kuivia. Kuivia kuivan ilman vuoksi, usein vähäsateisuuden, eikä tänä keväänä ole laajoilla alueilla edes lunta, mikä tehokkaimmin lähtisi haihtumalla. Kosteutena ilmaan. Ilmavirtauksemme, ei välttämättä aina maanpinnan läheinen tuuli, käy lännen ja luoteen kantilta. On jo vanha virsi, miten Norjan vuoristo kuivattaa tällaista ilmaa.

Eli vaikka sateitakin ylitsemme liikkuu, esimerkiksi sunnuntain maissa maan etelä- ja keskiosan yli, ei ilmassa ole sellaisia määriä vesihöyryä, että siitä mitään reippaita sateita tulisi. Enempi kainoja kevätsateita. Onpahan joinain päivinä runsaamman pilvisyyden myötä aurinkoisia päiviä alemmat iltapäivälämpötilat. Kunnon matalapaineen lasketaan vaikuttavan meillä vasta viikon päästä viikonloppuna.

Rannikolla lämpötilan ratkaisee enemmän tuulen suunta. Melkein jääkylmältä mereltä kun ei oikein voi lämmintä tuulta odottaa. Jokseenkin kylmiä isoja lätäköitä riittää myös Sisä-Suomeen. Vettä kyllä ovat täynnä, Saimaa ainakin.

Yksi ei niin miellyttävä kevään merkki on kaupunkien katupöly. Huomasin, että minun eniten käyttämäni katuosuus, siis kotoa bussi- tai junapysäkille, on puhdas kuin pesty. Ehkä lumen lähdöstä on jo sen verran aikaa, että asia on ehditty hoitaa. Voi kuitenkin kuvitella, että tuulinen sää nostaa pölyä isommalta alueelta, joten ilmanlaatu kyllä heikkenee, ainakin vähän ellei sitten enemmänkin.

Ilmiö on pahin kaupungeissa, joissa on talven mittaan hiekoitettu. Lauhana talvenosana ei ehkä niin tarvinut, mutta kyllä sitä hiekkaakin kului. On tärkeää, ettei pölyä enää lisää ehdoin tahdoin ilmaan lennätä, vaikkapa lehtipuhaltimilla. Märkänä se hiekka on parasta talteen kerätä. Se on kuin pölyjä pyyhkisi ulko-olohuoneestaan. Ei ilmaan, vaan kosteaan liinaan.

Toki ilmanlaatua heikentävät liikenteen päästöt, tähän aikaan vuodesta eniten heikkotuulisissa säissä iltaisin ja öisin sekä tietysti vielä varhain aamulla, jolloin sitä liikennettä vasta onkin. Lumeton maanpinta lämpiää auringonpaisteessa, jolloin syntyy pystysuuntaisia ilmavirtauksia ja maanpinnan ilma sekoittuu ylempään, puhtaampaan.

Yhteiskuntamme on teknisesti niin kehittynyt, että myös ilmanlaatua seurataan mittaamalla. Ja tietysti tähän tarkoitukseen on kansalaisia varten myös nettisivu, jota voi vaikka aamulla töihin lähtiessä vilkaista – tietysti Forecan nettisivujen ohella… Oheistan sen tähän loppuun.

http://www.hsy.fi/seututieto/ilmanlaatu/tietoa/varautumissuunnitelma/Sivut/default.aspx ja sieltä edelleen kohtaan ”ilmanlaatu Suomessa”: http://www.ilmanlaatu.fi/

 

Kuvan linkki: http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Kuopio_City_Hall.JPG

 

 

Uutisten (Yle) mukaan maan lounaisosassa on tänään jouduttu jo sammuttamaan useita maastopaloja. Aikainen ja lämmin kevät on myös kuiva, lumetontakin on osassa maata ollut jo vaikka kuinka pitkään. Ruoho ja muu aluskasvillisuus on herkkää syttymään, ja levitessään pienikin maastopalo voi saada aikaan suurta tuhoa. Ainakin yksi auto näyttää jo tällä tavalla palaneen. Yhtä hyvin vaarassa voivat olla jopa rakennukset. Tuuli on tärkeä palon levittäjä.

Tätä kirjoitettaessa sääviranomainen ei ainakaan vielä ole herännyt ruohikkopalovaroitukseen; odottanee laskettuja kuivuusindeksejä tämän päivän säähavainnoista. Internetissä voi silti seurata ilmeisesti päiväkohtaisesti reaaliajassa myös niin ruohikkopalovaaran kuin metsäpalovaarankin kehittymistä. Indeksin laskemisessa huomioidaan esim. sadanta ja haihdunta.

Varsinaisen varoituksen voimassa olosta päättää aina viranomainen, koska tällaisella varoituksella on oikeudellista vaikutusta (Pelastuslaki 379/2011, 7-8 §, myös oheistettu Keski-Suomen pelastuslaitoksen internet-sivu). Avotulta ei saa tehdä, ja ammattimaiseen kulotukseenkin vaaditaan hyvissä ajoin tehty kirjallinen ilmoitus pelastuslaitokselle. Vaikkei mitään varoitusta olisikaan voimassa, avotuleen on saatava aina maanomistajan lupa. Lisäksi monien kuntien ja kaupunkien viimeistään jätehuoltomääräykset kieltävät roskien polton oli varoitusta eli ei. Ehkä tavallista nykyihmistä kiinnostaa eniten (mainitulta internet-sivulta löytyvä) tieto, että kertakäyttögrilli on avotuli, jonka luvaton käyttäminen taajamassa tai maastossa on rangaistava teko.

Oheistamastani linkistä selviää myös muuta kevääseen liittyvää tärkeää ajankohtaistietoa.

Keski-Suomen pelastuslaitos: http://www.keskisuomenpelastuslaitos.fi/turvallisuus/kausi/kevat

Julkinen metsäpalosääpalvelu: https://virpo.fmi.fi/metsapalo_public/index.php?path=!metsapalo-indeksit-group!metsapalo-indeksit!peto1  (voit klikata erikseen ruohikkopaloindeksiin)

Tässä vielä tärkeä linkki avotulen teosta: http://www.pelastustoimi.fi/turvatietoa/ehkaise-palon-syttyminen/noudata-saannoksia/avotulen-teon-rajoitukset

 

Kuvan linkki: http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Okefenokee_burn1.jpg