Tuntuuko tämä tammikuu tuuliselta?
Jos tuntuu, ei ihme – tilastojen mukaan kuluvan tammikuun tuulet ovat olleet reilusti voimakkaammat kuin tammikuissa keskimäärin!
Tässä blogitekstissä tutkin, kuinka paljon oikein keskiarvoista poiketaan ja sitä, mistä tuulisuus johtuu. Unohtamatta kurkistusta tulevaisuuteen – jatkuuko jatkuva puhuri? Ja johtuuko se ilmastonmuutoksesta?
Forecan toimisto sijaitsee meren rannalla. Näköalat ovat hienot, mutta tuulen huomaa täällä hyvin: voimakkaassa tuulessa ikkunat kolisevat ja tuuli ulvoo ulkorakenteissa. Kuluvassa tammikuussa tuulista säätä on nähty sekä ennusteissa että kuultu toimiston äänimaisemassa paljon, minkä takia päätin tutkia, kuinka tuulista sää on keskiarvoon verrattuna ollut.
Odotin kyllä varsin tuulista lopputulosta, mutta minut yllätti, kuinka paljon voimakkaita tuulia Suomessa on tässä tammikuun lähes kahdella ensimmäisellä viikolla koettu.
Myrskypäivät
Tilastojen mukaan keskimääräisessä tammikuussa on 2,9 myrskypäivää, vaihteluväli vuodesta 1994 alkaen on nollasta seitsemään myrskypäivään. Tämänhetkisessä tammikuussa eli tammikuussa 2020 myrskypäiviä eli päiviä, jolloin päähavaintohetkillä mitataan tuulilukemaksi vähintään 21 m/s, on nyt ollut yhteensä viisi kappaletta.
Viisi kappaletta mahtuu vielä mukavasti 0-7 myrskypäivän vaihteluväliin – ennen kuin muistaa, että tästä kuusta on kulunut vasta vähän yli kolmasosa (tätä kirjoittaessani päivämäärä on 12.1.). Mikäli myrskytiheys jatkuisi samanlaisena kuun loppuun asti, tammikuun myrskypäivien yhteismääräksi tulisi 13 kpl, huomattavasti enemmän kuin vuodesta 1994 alkaneissa tilastoissa kertaakaan!
Tietenkin on aina mahdollista, että tammikuun myrskyt olivat kaikki tässä, ja ne sattuivat vain tulemaan lyhyellä aikavälillä. Silti, vaikka näin kävisi, sitä ei käy kiistäminen, että tammikuun 2020 ensimmäiset 12 päivää ovat olleet erittäin myrskyisä jakso.
Tuulipäivät
Myrskypäivien lisäksi Suomessa lasketaan ainakin joillakin havaintoasemilla tuulipäiviä. Esim. Helsingin Harmajan majakalla ja Suomen läntisimmän kunnan Korsnäsin Bredskäretin havaintoasemalla tuulipäivän raja on 10 m/s. Avoimemmilla merialueilla, esim. Utössä ja Kemin Ajoksen havaintoasemalla tuulipäivä vaatii vähintään 14 m/s tuulen.
Kuinka monta tuulipäivää kuluvassa tammikuussa on jo ollut?
Helsingin Harmajan majakalla tuulipäiviä on tammikuussa keskimäärin 17 kpl ja Korsnäsin Bredskäretissä 9 kpl (vertailukausi alkaa 1990-luvun alkupuoliskolla, tarkka vuosi vaihtelee asemakohtaisesti). Tammikuussa 2020 päiviä, jolloin tuuli puhalsi vähintään 10 m/s, on mitattu molemmilla asemilla jo huimat 11 kpl – ainoastaan yksi päivä ei ole ollut tuulipäivä!
Avoimemman meren havaintoasemilla eli Utössä ja Kemin Ajoksessa kovan tuulen raja-arvo on korkeampi, 14 m/s. Utössä tuo raja-arvo on ylittynyt tässä kuussa 9 kertaa, ainoastaan kolmena päivänä tuulilukemat jäivät sen alle. Keskimääräisessä kokonaisessa tammikuussa Utössä on tuulipäiviä 11. Kemin Ajoksessa puolestaan tammikuun keskiarvo on 4 tuulipäivää, tähän mennessä tuulipäiviä on kertynyt 7 eli jo lähes kaksi kertaa keskimääräisen kokonaisen tammikuun tuulipäivien määrä.
Viihdytin itseäni laskemalla, kuinka paljon tuulipäiviä kullakin näistä neljästä havaintoasemasta olisi, jos tuulipäivien prosenttiosuus kaikista päivistä säilyisi samana kuin kuun 12 ensimmäisenä päivänä. Tulos: jokaisella asemalla tuulipäiviä tulisi lähes tai yli kaksinkertainen määrä keskimääräiseen nähden. Harmajan majakalla ja Bredskäretissä lähes koko kuukausi olisi pelkkiä tuulipäiviä!
Mistä tuulisuus johtuu?
Tämän tammikuun tuulisuuden taustalta löytyy suursäätila eli matala- ja korkeapaineiden sijoittelu Euroopan yllä. Eteläisen Euroopan yllä on käytännössä koko tähänastisen vuoden ajan ollut voimakas ja sitkeä korkeapaineen alue, joka on pakottanut sateet kulkemaan pohjoispuoleltaan.
Islannin tienoilla oleva laaja matalapaineen keskus on ajanut samaa asiaa, ja Etelä-Euroopan korkeapaineen ja Islannin matalapaineen yhteisvaikutuksen takia Atlantilta Britteinsaarten yli Skandinaviaan ja Suomeen on kulkenut ”rata”, jota pitkin meille on kulkenut matalapaineen keskus toisensa jälkeen. Kylmä ilma on jäänyt pohjoiseen, usein Suomen pohjoispuolelle, ja lauhat jaksot sateineen ovat pyyhkineet maamme yli vääjäämättömänä jonona – kun yksi on ylittänyt Suomen, seuraava on jo ollut tulossa perässä.
Meteorologin silmin tilanne näyttää siltä, kuin eteläinen korkeapaine olisi ”tuupannut” kaikkea säätä pohjoisemmaksi. Kylmä ja kuiva arktinen pakkassää ei ole kunnolla päässyt pohjoisesta Lappiin, vaan Lappiin on ajautunut runsaita lumisateita, eli perinteisesti maan keskiosan talvisäätä. Eteläisen Suomen normaali talvisää on tuupattu Keski-Suomeen ja Etelä-Suomessa vietetään tällä hetkellä sellaista talvea, joka keskimääräisenä vuonna kuuluisi pikemmin Etelä-Ruotsiin tai Tanskaan.
Lauhaa ja kosteaa ilmaa meille kuljettava rata on myös hyvin tuulinen, meteorologisin termein siinä on voimakas painegradientti eli radan pohjois- ja eteläosan välinen ilmanpaine-ero. Voimakas ilmanpaine-ero tarkoittaa käytännössä aina voimakasta tuulta. Koska rata on pysynyt yllämme koko tammikuun alun ajan, myös tuulia on meillä riittänyt.
Jatkuuko tuulinen sää?
Sanalla sanoen: jatkuu. Matalapaineen keskukset jatkavat kulkuaan Suomen yli yksi toisensa jälkeen koko päivittäissääennustejakson eli seuraavan 10 päivän ajan, ja kuukausiennusteen mukaan mahdollisesti seuraavan kuukauden ajan. Tietenkään jokainen päivä ei ole tuulinen päivä, mutta ennusteiden perusteella näyttää siltä, että ajoittaisiin tuulisiin päiviin, jopa myrskyihin, kannattaa varautua tästä eteenpäinkin.
Ilmastonmuutos?
Meteorologeille usein esitettävä kysymys: johtuuko tämä ilmastonmuutoksesta?
Epäinformatiivinen, mutta rehellinen vastaus: emme vielä tiedä. Ilmastonmuutos vaikuttaa ääri-ilmiöiden esiintymistodennäköisyyteen, mutta yksittäistä säätapahtumaa tai säältään yllättävää vuotta ei voi pistää pelkästään sen piikkiin. Harvinaisia, tilastojen äärireunoille asettuvia poikkeustapauksia on säässä tullut aina ja tulee tulemaan myös jatkossa. Vasta aika kertoo, muuttuvatko aiemmin poikkeukselliset tilanteet jopa uudeksi normaaliksi.
Silti, täysin mahdollista, että tämänkaltaisia erittäin lauhoja ja tuulisia tammikuita alkaa tulevien vuosikymmenien aikana esiintyä vähitellen yhä useammin.
Helvetillistähän tämä talvinen tuulisuus on. Arvostaa leppeää kesäpäivää sitä enempi.
Helsingissä tammikuun alku on kyllä vastannut Milanon keskiverto tammikuuta lämpötiloiltaan ja esim. Joensuussa Varsovan keskiverto tammikuuta.
Mieluummin ottaisin lumen ja pakkasen, koska vaikka ”lämmintä” onkin niin päivän valoisa-aika ja auringonpaistetunnit ovat paljon Keski-Euroopan lyhyemmät. Lisäksi autojen nastat raapivat tiet pilalle ja hiekoitushiekat ovat jo kaduilla.
Jokohan minun elämäni ajan tähän saakka lämpimin tammikuu vuodelta 1989 siirtyy ilmastonmuutoksen myötä historiaan?
Siltä kyllä todella vaikuttaa. Ei mistään suunnalta ole tarjolla pakkassäätä ja jos joku heikko signaali tulee, niin se yleensä kumoutuu seuraavassa ennusteajossa.
Voi olla että joillain asemilla tulee ennätys, mutta se ei johdu ilmastonmuutoksesta vaan poikkeuksellisen voimakkaasta ja pitkäkestoisesta länsivirtauksesta. Jos tässä olisi ennustettu ilmastonmuutos menossa, niin uusia ennätyskuukausia pitäisi jo tulla useampia joka vuosi.
Silloin oli tosiaan lämmintä jopa helmikuussakin ainakin Keski-Suomen korkeuksilla.
Sanonpa taas kerran, että on se hyvä ettei tarvitse vähäisiä varoja hupeltaa lämmittämiseen. Kyllä 7 kuukautta mökkinsä lämpimänä pitämiseen vie paljon rahaa, jolla olisi parempaakin käyttöä.
Toisaalta kyllä on taajamissa ilmakin ollut erittäin puhdasta verrattuna pakkasaamuihin, jolloin savukaasut ovat olleet sakeimmillaan. Eikö jo se ole aikamoinen ilmastoteko meiltä suomalaisilta? :)
Mistä löysit tiedon että 1989 tammikuu olisi lämpimin? Koetin hakea Suomen keskiarvoja, mutten löytänyt kuin paikallisia arvoja.
Tuohon ”ilmastonmuutos lisää sään ääri-ilmiöitä” spekulaatioon voisi todeta, että jos nyt aluksi tapahtuisi niin, että edes helpoimmin mitattava suure lämpötila alkaisi hieman korreloida hiilidioksidipitoisuuden kanssa, niin sen jälkeen voisi tulle kyseeseen nämä paljon hankalammat asiat.
”Silti, täysin mahdollista, että tämänkaltaisia erittäin lauhoja ja tuulisia tammikuita alkaa tulevien vuosikymmenien aikana esiintyä vähitellen yhä useammin.”
Yhtä todennäköisesti voi käydä myös toisinpäin, kun napa-alueen ja päiväntasaajan välinen lämpötilaero pienenee. Vaikea aihepiiri.
Todellakin, molemmat ovat mahdollisia; globaalin ilmastonmuutoksen vaikutuksesta laajojen korkeapaine- ja matalapainealueiden esiintymiseen eri puolilla maailmaa ei tiedetä vielä tarpeeksi. Elämme maailmanlaajuisen käytännön kokeen aikoja.