Marraskuun harmailla säillä paksujen pilvien alla tuntuu välillä siltä, ettei päivä oikein kunnolla lähde käyntiin edes tuplaespresson voimalla. Hämärät päivät saattavat aiheuttaa meissä sisäisen ja ulkoisen vuorokausirytmin epätahdistumista lisäten unihormonin melatoniinin tuotantoa päiväsaikaan. Eikä ihmekään, koska marraskuun loppua kohden mentäessä auringon kokonaissäteilyenergian määrä on laskenut kahdeksastoistaosaan keskikesän huippuarvoista!
Joulukuu on vuoden pimein kuukausi – ero marraskuuhun pieni
Auringosta saatava kokonaissäteilyenergian määrä vähenee voimakkaimmin syys-lokakuun aikana. Samaan aikaan keskimääräisessä kokonaispilvisyydessä nähdään myös kasvua, joten päivät lyhenevät ja muuttuvat harmaammiksi. Pudotus auringonpaistetunneissakin on roima: esimerkiksi Helsingissä aurinko paistaa vielä syyskuussa keskimäärin 150 tuntia, lokakuussa 93 ja marraskuussa enää vaivaiset 36 tuntia. Joulukuussa lukema painuu alhaisimmilleen ja auringonpaistetta kertyy vain 29 tuntia. Oulussa auringonpaistetunnit puolestaan tipahtavat syyskuun 130 tunnista joulukuun yhdeksään tuntiin.
Ero marras- ja joulukuun välillä kokonaissäteilyenergian ja auringonpaistetuntien osalta on pieni, mutta usein nimenomaan marraskuu tuntuu synkimmältä, koska silloin tavallaan havahdumme suurten muutosten jälkeiseen valon määrän vähenemiseen. Ajatellaan kuitenkin positiivisuuden kautta: päivä lyhenee enää tasan kuukauden verran ja sen jälkeen alkaakin lähtölaskenta kohti valoisampia aikoja.
Koko Suomen mittakaavassa marraskuun ja keskikesän välinen ero kokonaissäteilyenergiassa on huima: nyt vastaanotamme säteilyä 1/18 siitä määrästä, mitä kesäkuukausien huippuaikana. Katso alta.
Kaamos alkaa viikonvaihteessa Nuorgamissa
Olemme edenneet siihen pisteeseen vuotta, että kaamos alkaa pohjoisimmassa Lapissa jo tulevan viikonvaihteen aikana. Ensi maanantaina aurinko ei enää nouse horisontin yläpuolelle Suomen pohjoisimmassa kylässä Nuorgamissa. Kaamosta jatkuu siellä noin 52 vuorokautta. Eteläisimmillään kaamos yltää hieman Sodankylän eteläpuolelle ja Sodankylässä kaamos kestää vain neljä päivää alkaen 20. joulukuuta.
Kirjoitat ”Auringonsäteilyn määrä nyt 18 kertaa keskikesää pienempi”. Luulisi meteorologin osaavan sen verran matematiikkaa, että tajuaa tuon väitteen mahdottomuuden. Mikä tahansa positiivinen luku kerrottuna 18:lla on isompi kuin kerrottava, ei siis voi olla pienempi.
Pahus – ihmisiä me meteorologitkin vain olemme ja virheitä sattuu. Kiitos huomiosta Juha, korjataan tämä oikeaan muotoon.
Ei voi sanoa, että ”18 kertaa vähemmän”. Voisi sanoa ”1/18 osa” tai ”noin 5%” kesän tasosta.
Kyllä voi sanoa esim. kaksi kertaa vähemmän:
https://www.kotus.fi/nyt/kolumnit_artikkelit_ja_esitelmat/kieli-ikkuna_%281996_2010%29/kaksi_kertaa_enemman_ja_vahemman
Vaikka ei se tietenkään ole kovin selkeä tapa ilmaista asiaa. Eihän kotimaisten kielten tutkimuskeskus tietenkään mitään tiedä meihin kommenttikenttään kirjottaviin verrattuna.
Kyllä tuo Kotimaisten kielten tutkimuskeskus sallii ilmaisun esim. ”kolme kertaa vähemmän” jne…
Tuosta näkee, että aurinkoenergian käyttä ei ole kovin optimaalista Suomen leveysasteilla. Puhumattakaan siitä, että aurinko laskee joka ilta eikä yöllä saada aurinko-energiaa.
Pimeys loppuu kun tulee pian kunnolla lunta ja pakkasta. Parin viikon haahuilun jälkeen palataan nyt samaan kuvioon kuin oli loka-marraskuulla (alkupuoli). Kuukausiennusteesta sen verran, että on kyllä koko syksyn ollut ihan luokaton. Tätäkään jopa dramaattista kylmenemistä se ei saanut kiinni edes viikko sitten.
Puhut varmaan omasta kuukausiennusteestasi.
Hei Markus. Minäkin kiinnitin huomiota tuohon ”18 kertaa pienempi”. En kehdannut oikoa, mutta hyvä, että pojat kirjoittivat. Alun perin kirjoittamasi muoto on kyllä valitettavan yleinen. Jopa Hesarin ja Iltapäivälehtien toimittajatytöt käyttävät sitä yleisesti. Ongelma on se, että he tuskin ovat paljon matematiikkaa lukeneet puhumattakaan siitä, että olisivat siitä jotain ymmätäneet. Onneksi he kuitenkin tietävät, paljonko ilmasto lämpenee 100 vuodessa.
Matematiikan kanssahan tuolla asialla ei ole mitään tekemistä. Ei kuulu edes alkeismatematikkaan kertolaskut.
Marraskuussa on muitakin värejä kuin harmaa, jos kiireiltään ihmiset ehtisivät taivaalle katselemaan (toki vaatii sen, että voi mennä valoisan aikaan ulos tai pystyy katsomaan ikkunasta…) – hienoja punertavia pastellisävyjä ja sinisen vivahteita.
Lehdettömissä puissakin vaihtelua mm. koivun valkeasta rungosta oksien ”violettiin”. Puhumattakaan kostean sammalen upeasta vihreän hohteesta… jne
Päivä on toki lyhyt, mutta kun on tuota sähköä ja valaisimia eikä tarvi pärettä pihtiin vaihtaa, niin kai tää lyhyt hämyisempi aika menee ja Tapaninpäivästä alkaa jo kukonaskeleella päivä pidentyä ;)
Olen kiitollinen hienoista vuodenajoista ja puhtaasta luonnosta.
Toivon vaan että useammat oppisivat arvostamaan ja kunnioittamaan Suomen luontoa . Tv. ”Kaamosajan matkasaarnaaja”
Kerran kun marraskuun pimeys on tämän blogikirjoituksen aiheena, niin aiheeseen varmaan sopii sekin, että venäläisethän yrittivät vähentää Siperian talvien pimeyttä jo 1990-luvulla lähettämällä avaruuteen auringonvaloa Maahan heijastavia peilejä. Toisin mitenkään kovin menestyksekäs se projekti ei ollut. Ensi vuonna on kiinalaisilla suunnitteilla yrittää samaa ja paremmalla menestyksellä, avaruuteen lähetettävällä heijastavalla satelliitilla.
Minä kuulun kyllä niihin, joilla melatoniini ja muut mielialahormonit menevät kaakkoon tämän hämäryyden vuoksi. Jos joku vielä kehtaa ottaa syyllisyydentunnon niskoilleen nykyisessä mielipideilmastossa, niin tämä aika olisi varmaan mukava Välimeren rannoilla – valoa olisi eikä liian kuuma.