Heinäkuu on takanapäin! Mitä sinulle jäi mieleen heinäkuun säästä? Itse olin Helsingin keskustassa liikkeellä aikaan, jolloin mitattiin Helsingin Kaisaniemen aseman mittaushistorian korkein lämpötila +33,2 °C, sellaista lämpöä ei Suomessa koe usein ja jäi kyllä kokemuksena mieleen.
Minkälainen sää oli heinäkuussa koko Suomessa? Siitä tässä blogitekstissä!
Viileä alkukuu vaihtui kuumuuteen
Kuten otsikossa sanotaan, heinäkuu oli yhtäaikaa ennätyskuuma ja yhtäaikaa viileä. Miten se on mahdollista?
Heinäkuun jälkipuolen hellejakso lämmitti Suomea urakalla. Lämpötilat olivat selvästi vuodenajan keskiarvon yläpuolella koko heinäkuun jälkipuoliskon, paria viimeistä päivää lukuun ottamatta.
Heinäkuun alkupuolisko oli kuitenkin varsin viileä, ja lämpötilat pysyttelivät enimmäkseen selvästi vuodeajan keskiarvon alapuolella sekä päivisin että öisin.
Kuukauden keskilämpötila lasketaan hyvin yksinkertaisella tavalla: ensin lasketaan havaintoaseman kaikki lämpötilahavainnot yhteen (havaintoja tehdään esim. 10 min välein, 1 h välein, 3 h välein – riippuu havaintoasemasta) ja jaetaan saatu tulos havaintojen lukumäärällä. Lopputuloksena saatuun keskilämpötilaan vaikuttavat kaikki aseman mittaamat havainnot: päivät ja yöt sekä kaikki siltä väliltä.
Päättyneessä heinäkuussa, heinäkuussa 2019, tämä keskilämpötila jäi lähes koko maassa vuodenajan keskiarvon alapuolelle. Niin kuumia kuin hellejakson päivät olivatkin, ne eivät riittäneet tuomaan lukemia edes keskiarvon tasolle pitkän viileän jakson jälkeen. Heinäkuuhun mahtui myös ennätyskylmyyttä: hellejakson jälkeen itärajan tuntumassa päivälämpötilat jäivät jopa ennätyksellisen alhaisiksi.
Heinäkuun korkein lämpötila, +33,7 °C, mitattiin Porvoon Emäsalon asemalla 28. heinäkuuta. Kuukauden alin lämpötila puolestaan mitattiin 5. heinäkuuta Ylivieskassa, lukemana -1,7 °C. Ennätyksiä ei aivan hivottu koko Suomen osalta, sillä mittaustilastoissa ykkössijoja pitävät hallussaan lämpimällä puolella vuoden 2010 Liperin lukema +37,2 °C ja kylmällä puolella Enontekiön lukema -5,0 °C vuodelta 1958.
Heinäkuu oli kuiva – ukkosetkin vähissä
Keskimääräiset heinäkuun sademäärät Suomessa ovat vuosien 1981-2010 tilastoissa luokkaa 60-80 mm. Päättyneen heinäkuun sateisin paikka oli Punkaharjun Laukansaari, jossa sadetta mitattiin koko kuun aikana yhteensä 93,4 mm. Tuolla havaintoasemalla sadetta tuli hieman keskiarvoa enemmän, mutta suuressa osassa Suomea sadetta tuli reilusti keskiarvoa vähemmän. Vierailin kuun lopulla Puumalassa, jossa maasto ratisi kuivuuttaan ja kellertäviä koivuja näkyi siellä täällä. Sienireissu jäi saaliiltaan olemattomaksi.
Ilmatieteen laitoksen mukaan heinäkuun sademäärät jäivät paikoin jopa poikkeuksellisen pieniksi eli näin kuivia heinäkuita tapahtuu tilastojen mukaan kerran 30 vuodessa tai harvemmin.
Ukkospilvet tuottavat runsaasti vettä, ja salamalukujen perusteella runsaasti satavien pilvienkin määrä jäi tässä heinäkuussa vähäiseksi. Salamoita havaittiin vain n. 8000, kun heinäkuun keskimääräinen lukema olisi yli 130 000 salamaa.
Myrskypäiviä yksi
Ainakin hetkellisesti Suomen tuulisin paikka oli Märket, Ahvenanmaan ja Ruotsin puolivälissä sijaitseva majakkaluoto. Märketissä havaittiin 5. heinäkuuta keskituulilukema 22,1 m/s ja tuulenpuuska 28,1 m/s. Heinäkuussa oli siis Märketin ansiosta yksi virallinen myrskypäivä, 5. heinäkuuta.
Suursäätila: Korkea- vai matalapaineita?
Meteorologien suosima termi, ”suursäätila”. Käytännössä sillä tarkoitetaan Euroopan mittakaavan säätilannetta: oliko korkea- vai matalapainevoittoinen sää? Tulivatko ilmamassat meille mereltä vai mantereelta ja etelästä vai pohjoisesta?
Kuun alkupuoliskon ajan sää oli meillä epävakaa eli matalapaineen keskus toisensa jälkeen liikkui Suomen yli. Moni matalapaineista jäi hitaasti täyttymään Suomen itäpuolelle niin, että sää pysyi meillä pilvisenä ja osin sateisenakin. Lämpimät ilmamassat pysyttelivät etelämpänä Euroopassa.
Jälkipuoliskolla kuuta sää oli suosiollisempi etelästä leviäville lämpimille ilmamassoille. Pitkäkestoisia sulkukorkeapainetilanteita ei tullut, ainoastaan yksi lyhytaikainen (jonka aikana lämpötila nousi monella paikalla yli 30 asteeseen), mutta ei myöskään selvää viileää länsivirtausta matalapaineineen.
Minkälaiseksi sinä koit päättyneen heinäkuun sään?
Näyttäisi siltä, elokuun puolivälissä ehkä vihdoin ja viimein Suomen itäpuolella pitkään majaillut matalapaine tulee tiensä päähän ja Atlantilta ainakin yrittää matalapaineita kohti Suomea. Se tarkoittanee sitä, että kylmät koillisvirtaukset loppuvat, mutta kesälämmön paluusta ei ole takeita.
Hyvä kirjoitus ! – Niin, helteisen ilman lieve tosiaan leyhähti meille hetkeksi, ja heti oli yleinen paniikki päällä, että nyt se tuli maailmanloppu, ja tietyt hyväosaiset tietyssä orgnisaatiossa alkoivat jo miettiä miten rajoittaa tavisten liikkumisvapautta ym.. Mutta kun se ilma viilenee niin hellesumu tiivistyy pilviksi ja paniikki helpottaa.
”Tyypillistä” heinäkuun keskivertosäätä itärajalla heinäkuussa oli vain reilu viikko. Muuten oli pilvistä, tihku/kuurosateita syksyisillä lämpötiloilla suurimmaksi osaksi.
Suomen ilmastoon kuuluu luontaiset vaihtelut säässä, mutta näköjään normaalia selvästi viileämpi kuukausi ei olekaan merkki ilmastonmuutoksesta? Näyttää myös elokuusta tulevan keskiarvoa viileämpi ellei loppukuun lämpötilat ole selvästi keskiarvon yläpuolella? Näin siis idässä.