Huhtikuussa elämme suurta muutosten aikaa ja kevät ottaa suuria harppauksia. Aurinko lämmittää kuun puolivälin jälkeen jo samalla teholla kuin elokuussa. Kevään etenemistä saattavat kuitenkin vielä hidastuttaa pohjoiset kylmänpurkaukset, kylmä Itämeri ja hitaasti lämpenevä ilmakehä. Keskiviikkona eteläisin Suomi saa maistiaisia Etelä- ja Keski-Euroopan lämpöaallosta.
Lämpöä Etelä-Euroopasta
Tänään Välimereltä lähtöisin oleva lämmin pulssi ylsi jo Etelä-Baltiaan ja -Ruotsiin saakka nostaen lämpötilan mm. Etelä-Ruotsissa ensimmäistä kertaa tänä vuonna yli 20 asteen. Myös Latviassa käväistiin 20 asteessa.
Polaarisen ja keskileveysasteiden ilmamassojen väliselle rajavyöhykkeelle on suihkuvirtausvyöhykkeelle syntymässä keskiviikon aikana vuodenaikaan nähden melko syvä pintamatala, joka puskee hyvin lämpimän ja kostean ilmamassan kielekkeen osittain Suomenkin ylle. Lämpimin ilmamassa saapuu eteläiseen ja kaakkoiseen Suomeen keskiviikkoiltapäiväksi. Suotuisissa olosuhteissa tähän aikaan vuodesta olisi edellytyksiä sisämaassa mitata jo 17-18 asteen lukemia, mutta huomenna lämpötilan kohoamista rajoittaa merkittävästi melko voimakas, kylmän Suomenlahden yli puhaltava tuuli ja runsas pilvisyys. Aurinkoisemmilla alueilla ylletään kuitenkin parhaimmillaan 12-14 asteeseen. Suomenlahden eteläpuolella aurinko saattaa ehtiä lämmittämään paremmin ja lämpötila kohonnee parhaimmillaan Virossa jopa lähelle 20 astetta.
Suomi on kuitenkin pitkä maa – siinä, missä eteläinen Suomi saa tuulahduksen Etelä-Euroopan lämmöstä, saa Lappi vielä myöhemmin keskiviikkona ja torstaiyönä kunnon lumi- ja räntäsateita.
Ukkoskausi käynnistyy vähitellen
Kevään eteneminen tietää vähitellen ukkoskauden alkamista. Torstaina Etelä-Ruotsin ylle parkkeeraava ylämatala ja sen myötä kylmenevä yläilmakehä luovat tarpeeksi epästabiilin tilanteen, jolloin useampiakin ukkoskuurosoluja voi syntyä Ruotsin ylle. Osa kuuroista voi lounaisvirtauksen mukana ajautua Suomeen, mutta ukkoset taitavat hiipua pois. Yksittäiset ukkoset yleistyvät huhtikuun aikana mantereen puolella vähitellen auringon lämmittävän vaikutuksen kasvaessa. Tämän myötä epästabiilissa tilanteessa pilvet jaksavat kasvaa korkeutta ja taivaalla alkaakin näkyä kevään edetessä yhä enemmän kukkakaalimaisia kuuropilviä.
Lämpö kärkkyy Suomen eteläpuolella jatkossakin
Suursäätilassa trendi näyttäisi lähitulevaisuudessa olevan se, että lämpimän ilman pulsseja suuntautuu useampiakin Suomen eteläpuolitse kohti itäkoillista. Eteläinen Suomi on hyvin lähellä kesäisiä ilmamassoja ja lämpötiloja, mutta todennäköisempää on se, että lämpimin ilma jää eteläpuolellemme ja kevät etenee maltillisesti. Maan etelä- ja keskiosassa loppuviikko on kuitenkin useita asteita tavanomaista lämpimämpi, ja sunnuntaina tai viikonvaihteessa voidaan yltää laajemminkin 10-15 asteen lukemiin. Pidemmän ajan ennusteissa ei ole viitteitä takatalvesta, joten kevät kyllä etenee huhtikuussa.
Kiitos Markus hyvästä tilannekatsauksesta ja erityisesti kartoista :)
Itse säätilasta sen verran, että tämän tyyppiset lämpötilat tähän aikaan vuodesta ovat huolestuttavia enkä näitä nyt kovin ”hehkuttaisi”. Edellisiltä vuosilta on myös nähtävissä se, että yleensä aikaista/lämmintä kevättä seuraa takapakkia jossain vaiheessa, josta taas on luonnolle pääsääntöisesti huonoja seurauksia (esimerkkinä viime vuosilta kanalintujen heikko pesintämenestys alkukesän kylmien säiden johdosta).
Eli toivoisin hieman neutraalimpaa otetta näihin blogimerkintöihin ja ”Takatalvi ei näyttäisi uhkaavan Suomea” ilmausten välttämistä. Mikä uhka se ”takatalvi” olisi tässä vaiheessa kevättä? Korkeintaan liikenteen turvallisuudelle ja meille mukavuuden haluisille ihmisille, kun ei terassit vielä kutsuisikaan.
Äläs nyt, tällä palstallahan nimenomaan nautitaan lämmöstä ja kirjoitetaan ”tervetuloa ihana kevät/kesä/helle/aurinko” -tyyppisiä artikkeleita. Sekä irvaillaan ja ohjataan hoitoon niitä, jotka eivät ole varauksetta tätä mieltä.
Rautalangasta väännettynä:
Lämmin = hyvä
Kylmä = huono
Aurinko = hyvä
Sade = huono
Lumisade = huono (paitsi jouluna ja talvilomaviikolla)
Toinen huvittava piirre on sanojen ”poikkeuksellinen” tai ”epätavallinen” viljely sellaisten lämpötilojen yhteydessä, jotka toistuvat joka vuosi.
Näihin sanontoihin kun lisätään vielä nykyiset muotisanat: niinku, äärimmäisen ja ensiarvoisen, niin kaikki on mallillaan.
Nykynaisten puhekielellä pitää vielä kuulua äänihuulilla saatu suomalainen narina-aksentti, jota en kyllä ole millään muilla sivistyskielillä puhuvilla havainnut.:)
Olet oikeassa. Kun puhutaan sääennusteista, kuuluu suomalaisten äänihuulilta yleensä aikamoista narina-aksenttia. Mieleeni tulee joku Jyväskylän tienoilta kotoisin oleva maanviljelijä. En nyt muista, millä nimimerkillä hän täällä kirjoittelee.
Kiitos viestistä! Suomen kevät tosiaan etenee keikkuen ja voi pitää sisällään useitakin takatalvia. Henkilökohtaisesti en koe takatalvea ”uhkana”, mutta kevätmoodiin virittäytynyt luonto ja aktiiviset autoilijat voivat olla toista mieltä.
Terassi ei kieltämättä vielä houkuttele, ainakaan täällä pk-seudulla meren äärellä.
Niin,mita oikeastaan tarkoittaa takatalvi?
Onhan se takatalvi uhka ainakin lompakolle.
Mukava seurata täältä Italiasta käsin Suomenkin kevään etenemistä. Tuo lämmin pulssi joka sinne Pohjolaankin aavistellen hiipii on tuottanut tänne keskiseen Italiaan 24 asteen varjolämpötilat ja tunteen heinäkuisesta Suomesta.
Viikonloppuna näyttää vähän heikkenevän kelit.
Mutta eikös näissä sääaiheissa olekin mukavan turhaa väitellä kumpi on parempi, kylmä vai lämmin, pilvinen vai kirkas tahi jopa sateinen. Ja kaikki ovat oikeassa, ei tarvitse hoitoon ohjautua kenenkään. Voihan sitä silti kai ihmetellä miksi pimeä ja kylmä olisivat millään muotoa kivoja asioita. Itse en niitä kaipaa päivääkään vuodessa.
Ja lumisade on muuten aina huono, jos sitä kaipaa, voi käydä vuoristossa, esim. Alpeilla :).
Kiitos Italian-terveisistä. :) Sieltä päinhän se lämpö meillekin usein saapuu.
Hyvä sää on mielipidekysymys, ja koskaan sama säätila ei miellyttä kaikkia. Hyvä, että säätyyppimme on kuitenkin monipuolinen ja vaihteleva – aina on välillä jokaiselle jotakin.
Valitettavasti Suomen sääoloissa ei ole enää kolmeen vuoteen ollut juurikaan vaihtelua. On vain tasaista, korkeintaan pariksi viikoksi silloin tällöin keskeytyvää lämpöä vuodenajasta ja vuodesta toiseen. Ainoat todelliset vaihtelut liittyvät tiettyjen vuodenaikojen sademääriin.
En tiedä millainen sää teillä siellä Suomessa on ollut, mutta kyllä meillä täällä Suomessa on viimeisen vuoden aikana ollut helteitä, paukkupakkasia, aurinkoista, pilvistä, poutaa, vesi- räntä ja lumisadetta ja tuuletkin ovat vaihdelleet etelän ja pohjoisen välillä tyynestä ihan myrskylukemiin.
Ei maksane vaivaa alkaa vääntää rautalangasta, mitä tarkoittaa vuodenaikaan nähden lämmin sää.
Ei maksane vaivaa vääntää rautalangasta, mitä Markus luultavasti tarkoitti sanomalla ”säätyyppimme on kuitenkin monipuolinen ja vaihteleva”.
”Voihan sitä silti kai ihmetellä miksi pimeä ja kylmä olisivat millään muotoa kivoja asioita.” Vaikka siksi, että jotkut kokevat ne omikseen. Vuoden pimeämpi ja viileämpi puolisko syyskuusta maaliskuuhun onkin ylivoimaisesti miellyttävämpi kuin se valoisampi ja lämpimämpi. Yhtä hyvin voi ihmetellä miksi yli 25 asteen kelit olisivat millään muotoa kivoja asioita. Mutta onneksi olemme erilaisia ja pidämme eri asioista. Ja samoistakin, mutta omilla tavoillamme.
Ei hyvä sää ole mikään puhdas mielipidekysymys, koska ihmiskunta jakautuu alueille, joilla elämisen edellytykset ovat suotuisat, eivätkä arktiset ja kylmät alueet pärjää siinä kisassa kovin hyvin. Kyllä objektiivisesti voidaan sanoa olevan parempaa ja huonompaa säätä tai pikemminkin ilmastoa sen mukaan, missä elämäntaistelu on helpompaa tai vaikeampaa, toki muistaen myös maaperän hedelmällisyyden. Jos pitää suomalaisesta syksyn ja talven kosteudesta, karuudesta ja pimeydestä sekä pitää vähän yli parinkympin lämpöä tukalana, on minun silmissäni vähän omituinen. Ymmärrän kyllä, että suomalaiset on kaiken muun ohella aivopesty uskomaan myös neljän vuodenajan autuuteen.
Ei kyllä tarvis vielä tulla noin lämpimien kelien.. Itse ainakin toivon, että keskiviikon lämpöhuippu jäisi tällä erää ainoaksi. Minua ainakin masentaa talven päättyminen, se kun sattuu olemaan toinen suosikkivuodenajoistani (syksyn ohella). Vuoden pimeämpi puolisko onkin ehdottomasti se miellyttävämpi ja ”omempi”. En minä kesääkään vihaa, Suomen suvi on varsin kaunis vuodenaika, mutta viime vuosina on ollut liian tukalia helteitä usein, ei niistä seuraa kuin unettomuutta ja ahdistusta, sekä fyysistä että henkistä. Tosin kesä 2015 oli harvinaisen miellyttävä, tukalia kelejä ei ollut kuin pari päivää heinäkuun alussa ja vähän enemmän sitten elokuussa.
Huhtikuu lienee koko vuoden eniten, tai ainakin tasaisimmin lämmennyt kuukausi. Vanhassa ilmastossa, Kaisaniemessä huhtikuun keskilämpötila oli keskimäärin 2-3 astetta, mutta uudessa ilmastossa se on 4-6 astetta. Koko 2000-luvun aikana huhtikuu on jäänyt vain kerran 3 asteen alapuolelle.
Ei siis ollut vaikea ennustaa että tänäkin vuonna huhtikuu on lämmin. Ensimmäisten 10 päivän keskilämpötila on ollut n. 5 astetta, ja tätä lukemaa tulee nostamaan vielä se lämpöaalto, joka väistämättä tulee vielä ennen kuun loppua.
Ironista kuitenkin on, että vaikka huhtikuu on 2000-luvulla eniten lämmennyt kuukausi, sen on silti yksi niitä harvoja kuukausia, joiden lämpöennätystä ei ole rikottu ilmaston uudella ajalla. Olisiko tänä vuonna viimein sen aika?
Vaikka Orlandolla on aina taipumus liioitella lämpimyyttä ja jättää huomiotta kaikki viileät ilmat, tämä havainto on täysin totta: huhtikuut ovat kiistatta lämmenneet eniten, mutta huhtikuun lämpöennätys 25,5 astetta on 95 vuoden takaa eli se on selvästi vanhin voimassa oleva kuukausilämpöennätys Suomessa.
Mutta tämä väite ei ole kovin faktapohjainen: ”…lukemaa tulee nostamaan vielä se lämpöaalto, joka väistämättä tulee vielä ennen kuun loppua.” Mitkään 10-15 vuorokauden ennustukset eivät anna ymmärtää, että mitään lämpöaaltoa olisi tulossa joten tiukoille menee jos aivan kuukauden lopulla jostain leviäisi erittäin lämmintä ilmaa Suomeen. Voikin olla, että käy niin kuin viime vuonna: ylin lämpötila mitattiin jo ennen huhtikuun puoltaväliä ja sitten ei lämpöaaltoja juuri ollutkaan, vaan toukokuusta, kesäkuusta ja heinäkuusta tuli keskimääräistä viileämpiä. Viileä kausi katkesi hetkeksi vain heinäkuun alussa ja sitten viileys jatkui elokuun ensimmäiselle viikolle asti. Vasta loppukesästä oli hieman keskimääräistä lämpimämpää, mutta koko kesää se ei enää ehtinyt muuttaa lämpimäksi.
Kukaan ei tiedä miten tänä vuonna käy, mutta lämmin kesä ei ole siis missään taattu. Eräs 2000-luvun ilmiöistä on sekin, että kesäkuut ovat viilenneet ja todella lämpimät kesäkuut harvinaistuneet.
GFS:n mukaan lämpöiset kevättuulahdukset siirtyvät hamaan tulevaisuuteen. Luvassa on vuodenaikaan nähden alati kylmenevää keliä, Lappiin jopa täysin talvista. Näinköhän tässä viritellään taas pikkujääkautista katastrofialkukesää viime vuoden malliin?