UV-säteily on voimakkaimmillaan

Julkaistu

Elämme keskikesän aikaa, jolloin lämpötila ja UV-säteilyn määrä ovat Suomessa korkeimmillaan. Tällä viikolla UV-säteilyn määrä on päivällä aurinkoisella säällä maan etelä- ja keskiosassa 6:n tienoilla, muualla maassa lähellä arvoa 5. Tällainen säteilymäärä riittää polttamaan aurinkoon tottumattoman ihon 10-60 minuttissa, riippuen ihotyypistä. Suomessa on vain pari kertaa mitattu UV-indeksin arvo 7.

Välimerellä UV-säteilyn määrä on kesällä luokkaa 9-11 (suojaamaton iho palaa 5-30 minuutissa) ja päiväntasaajan seudulla yleisesti koko vuoden 10-15.

Korkeimmat maapallolla esiintyvät UV-säteilyarvot lähentelevät Perun Andeilla arvoa 25 – jossa iho palaa hyvin nopeasti, vain 2-10 minuutissa. Näin korkean säteilymäärän mahdollistaa vuoristoseutu, jossa ilmakehä on ohuempi, sekä sijainti lähellä päiväntasaajaa, jossa aurinko paistaa kohtisuorasti maata kohden.

Maanpinnalle saapuneen UV-säteilyn korkein määrä keskipäivällä vuonna 1999 eri puolilla maapalloa.
Maanpinnalle saapuneen UV-säteilyn korkein määrä keskipäivällä paikallisen keskikesän aikaan vuonna 1999 eri puolilla maapalloa. Copyright © KNMI/ESA

UV-säteily on silmälle näkymätöntä, mutta sen allonpituus on vain hieman lyhyempi kuin näkyvän valon lyhyin aallonpituus, eli violetti. Siksi sen voimakkuutta on hankala arvioida vain katsomalla ulos. UV-säteilyn määrään vaikuttaa ensisijaisesti pilvisyys ja auringon korkeuskulma. Lämpötila vaikuttaa UV-säteilyn määrään vain vähän, on harhaluuloa että jos on lämmin, niin automaattisesti myös UV-säteily on voimakasta. Myös maanpinnan laatu vaikuttaa UV-säteilyn määrään, esimerkiksi puhdas valkoinen lumipeite lähes tuplaa UV-säteilyn määrän.

Pilvet luonnollisesti vähentävät maanpinnalle saapuvaa UV-säteilymäärää. Mutta pilviselläkin säällä voi ruskettua. Ohuet yläpilvet vaimentavat UV-säteilyä vain n. 10 %, tavalliset kesäiset kumpupilvet n. 50% ja paksu yhtenäinen pilvikatto n. 70%. Päiväntasaajalla siis täysin pilviselläkin säällä maanpinnalle saapuvan UV-säteilyn määrä vastaa keskipäivällä n. luokkaa 4, jossa iho voi palaa 15-90 minuutissa. Ei ole siis ollenkaan hölmöä ottaa aurinkoa tropiikissa pilvisellä tai jopa sateisella säällä, jos vain tarkenee. Hölmömpää tosin on esimerkiksi palvoa aurinkoa ruskettumisen toivossa klo 18 jälkeen, vaikka olisi pilvetöntä ja lämpömittarissa lukemat 30. Auringon korkeuskulma on jo silloin nimittäin kaikkialla maailmassa niin pieni (UV-indeksin arvo alle 2), että UV-säteilyä saapuu maanpinnalle erittäin vähän, sillä se kulkee paljon pidemmän matkan ilmakehän läpi kuin keskipäivällä, ilmakehä imee säteilyä ja heijastaa suuremman osan myös takaisin avaruuteen. UV-säteilyltä suositellaan suojauduttavan, kun sen arvo on 3 tai yli.

Esimerkki UV-säteilyn määrästä Etelä-Suomessa Heinäkuun alussa pilvettömällä säällä.
Esimerkki UV-säteilyn määrästä Etelä-Suomessa keskikesällä pilvettömällä säällä kellonajan mukaan. Maanpinnalle saapuvan UV-säteilyn määrä vaihtelee päivästä toiseen.

Korkeimmillaan UV-säteilyn määrä on Suomessa kesäaikaan klo 13-13.30, eli silloin kun aurinko on taivaalla korkeimmillaan (idässä hieman aiemmin kuin lännessä). Tällä hetkellä keskikesällä UV-säteilyltä tulee suojautua klo 10-17 välisenä aikana, jolloin UV-indeksi on yli 3. Tämä on myös se aika jolloin aurinko ruskettaa parhaiten.

Kuva 1:  http://www.temis.nl/ ;Copyright © KNMI/ESA

kaavio: Aleksi Jokela

 

 

 

Heinäpouta hellii lomalaisia

Julkaistu
Vastaniitetyn heinän tuoksu kuuluu keskikesään. Kuva: Apple Farmer / Wikimedia Commons.
Vastaniitetyn heinän tuoksu kuuluu keskikesään. Kuva: Apple Farmer / Wikimedia Commons.

Kömpiihän se kunnon kesä sieltä vihdoin iloksemme! Oli sen jo aika. Vielä en ole ulkona käynyt, vaan läheisen lentokentän sääsähke sen kertoo: 20 astetta jo, tosin asteen tarkkuudella.  Riittää hyvin. Vähän sisämaahan päin on toinen, isompi lentopaikka, siellä on 22, ja Vaisalan mittarissa Länsi-Vantaalla 23 lämpöastetta. Meren suunnassa siintää sininen vanha taivas, pilvet ovat sisämaassa ja ulottuvat sieltä tänne. Lokkien kiljumista riittää, vaikkei meri ihan lähellä olekaan. Pesivät sitten mielummin täällä ja ovat levottomia lentokyvyttömien poikasten vuoksi. Puista näkee ja kuulee, että vähän tuulee. Kyllä, kesä todella on täällä, vaikka melkein jo toivo ehti mennä.

Ilmatieteelliset ennustekartat vahvistavat lämpimän kesän alkaneen. Huomenna lauantaina Itä-Suomessa vielä paikoin kuurottelee, mutta seuraava isompi sade olisi leviämässä meille lounaasta vasta ensi viikonloppuna. Saatiin siis vähän niin kuin heinäpouta, josko nuorempi kaupunkilaissukupolvi nyt enää tietää, mikä se on. Mutta sellaista heinähattujen hommaa tämä sään ennustaminenkin välillä on, vaikka mitä muuta yritetään selittää. Totuus on tässäkin oman aikansa lapsi.

Kesästä pitää vain muistaa, että yksittäisiä lämpöukkosia voi olla, vaikka kuinka olisi korkeapainetta. Katsotaan, mihin asti vedet vielä lämpiävät. Nyt voi antautua kesäisen luonnon vietäväksi!

www.youtube.com/watch?v=Y8AbZFRFkUU

 

Kuvan linkki: http://fi.wikipedia.org/wiki/Niittokone#mediaviewer/Tiedosto:Skivesl%C3%A5maskin.jpg

 

Sääpäiväkirjoista tulevaan helleaaltoon

Julkaistu

Oli vuosi 1998, kun eräs kasvuikäinen poika kävi vielä ala-astetta. Biologian ja maantiedon tunnilla saimme kerran tehtäväksemme kirjata viikon ajan säähavaintoja, joihin tuli merkitä mm. iltapäivän lämpötila, säätyyppi, tuulen suunta ja sen arvioitu nopeus. Tehtävä osoittautui niin mieluisaksi, että sääpäiväkirjan pitäminen venyikin allekirjoittaneella viikon sijasta kuuden vuoden mittaiseksi harrastukseksi. Vähitellen mukaan tuli myös muita tutkittavia suureita, kuten sademäärä, päivän alin ja korkein lämpötila, veden lämpötila ja pilvisyyden määrä.

11-kesäisenä hankin viikkorahoillani digitaalisen lämpömittarin, joka tallensi päivän ylimmän lämpötilan. Tuulen nopeus ja suunta minun oli arvioitava itse, ja käytin siihen yksinkertaista boforiasteikkoa (0-12). En tiedä, olivatko sademäärähavainnot kovinkaan valideja, kun omatekoinen amatöörisademittari sijaitsi kahden pihakoivun läheisyydessä. Talvisin puolestaan iskin hankeen puukapulan, joka mittasi lumensyvyyttä 70 senttimetriin saakka. Erään helmikuun lumisateet yllättivät kuitenkin runsaudellaan, ja asteikko ylittyi. Apuvälineitä tarvittiin.

Säähavaintoja heinäkuulta v. 1999
Säähavaintoja heinäkuulta v. 1999

Harmittaa, kun säähavaintoharrastus päättyi vuoteen 2004. Musiikki, urheilu ja kaverit veivät mennessään, ja toisaalta digitaaliset säähavainnot yleistyivät kovaa vauhtia. Jälkikäteen ajateltuna olen enemmän kuin tyytyväinen, että minulla on kotipaikkakuntani säähavaintoja kuuden vuoden ajalta. Viime viikkojen koleina kesäpäivinä oli kiva pläräillä vanhoja säävihkosia läpi ja katsella, kuinka joskus olen samaan aikaan kesäkuusta kirjannut 30 asteen lukemia ja voimakkaita ukkosia. Erityisesti mieleen on jäänyt eräs heinäkuinen päivä: 5.7.2002 keskisenkin Suomen yli pyyhälsi Unto-myrsky, jota edelsi hyvin kosteannihkeä ja kuuma iltapäivä. Tällöin pahimmat syöksyvirtaukset olivat itäisessä Suomessa ilmeisesti 40-50 m/s, mutta kyllä puita kaatui lännempänäkin. Ukkosen jyrinä oli rajua monta tuntia ja kaatosade taukoamatonta. Havaitsin myös mahdollisesti pienen trombin alun. Tai lopun.

10496184_10204384654239825_3006054823755851405_o
Säähavaintoja vuodelta 2002.

Oletko sinä pitänyt sääpäiväkirjaa ja millaisia havaintoja olet tehnyt? Onko jokin sääpäivä erityisesti jäänyt mieleesi havaintoja tehdessäsi?

Suursäätila muuttuu – helteet puskevat Suomeen

Sääpäiväkirjoista suursäätilaan ja Suomen säähän. Suursäätila muuttuu vihdoin Euroopassa: Pohjois-Atlantille on muotoutumassa matalapaine ja Venäjälle korkeapaine viikonlopun aikana. Suomeen ilmavirtaukset käyvät jatkossa siis etelästä aina Välimereltä saakka. Jo lauantaina voi lännessä mennä helleraja rikki, mutta laajemmin sunnuntaina. Aluksi sää näyttää melko aurinkoiselta, mutta Suomen länsipuolella vaaniva matalapaine voi melko piankin puskea sateita ja ukkosia läntiseen Suomeen – ehkä tämä lienee enemmänkin vasta ensi viikon asiaa. Lämmin mutta epävakainen säätyyppi näyttäisi pysyttelevän Suomen yllä myös ensi viikolla, mikä mahdollistaisi jälleen toukokuun lopun kaltaiset rajut ukonilmat.

Viikonvaihteessa Suomeen virtaa helleilmamassaa etelästä. Kuvan 850 hPa:n lämpötiloja, joihin voi selkeässä ja heikkotuulisessa säässä lisätä n. 17 astetta heinäkuun alussa. (Kuva: ECMWF/GFS/Foreca)
Viikonvaihteessa Suomeen virtaa helleilmamassaa etelästä. Kuvassa 850 hPa:n lämpötiloja, joihin voi selkeässä ja heikkotuulisessa säässä lisätä n. 17 astetta heinäkuun alussa. Kuvassa eurooppalaisen ja amerikkalaisen mallin näkemys ilmamassalämpötiloista ensi viikon alkupuolella – hellettä pukkaa siis (Kuva: ECMWF/GFS/Foreca)

Ps. Tiesitkö muuten, että voit tarkkailla menneen päivän, viikon tai vaikka kuukauden kylmintä, lämpimintä ja sateisinta paikkakuntaa Forecan Säätriviasta. Suosittelen!