Työstimme työkaverini kanssa Maikkarilla sääaiheista nettiuutista lähestyvästä myräkästä ja pohdiskelimme, että olisi mukava käyttää välillä jotain toisenlaista nimitystä – on tylsää aina käyttää samaa myräkkä-sanaa. Toinen työkaverini ehdotti, että käyttäisimme nimitystä myteri, joka tulee ilmeisesti jostain Karjalan suunnalta.
Tutkiessani netistä myterin alkuperää, törmäsin vieläkin erikoisempiin ja hauskempiin, eri puolella Suomea käytettäviin säätermeihin, joista suurimmasta osasta en ollut kuunaan edes kuullut. Päätin koota tähän löytämiäni hauskimpia ja erikoisimpia säätermejä. Oletko itse kuullut näistä termeistä? Ilmiantakaa arvon lukijat ihmeessä muitakin jos tulee mieleen!
Kalijamikko – Liukas jäinen tie (sanonta peräisin Oulusta)
Kaljamo/kaljama – Liukas jäinen keli
Iljanne – Liukas jääkerros
Uveavanto – Vaarallinen paikka jäällä, jossa vesi on syövyttänyt jäähän avannon, jonka päälle on satanut lunta.
Kirsi – Tarkoittaa samaa kuin routa
Tiera/tilsa – Hevosen kenkään muodostuva lumi/jääpaakku
Holotna – Kylmän kalsea sää (sanonta tulee venäjän kielestä)
Suppo – Supolla tarkoitetaan virtaavassa alijäähtyneessä vedessä muodostuvia jääkiteitä. Jääkiteet voivat tarttua uoman pohjaan pohjajääksi tai vesirakenteisiin haitaten veden kulkua.
Lumihome – Luonnossa esiintyvä yleinen homesieni.
Vitilumen synonyymeja: hiere, höyty, nattura, sarvijauho,kropo, ryöppy, hyhmä, ypyli, höttö, kitkalumi, pakkasensiemen, siukale ja puuterilumi
Olisiko mukava kuulla esimerkiksi TV-meteorologin suusta perinteisien säätermien sijaan tällaisia erikoisempia nimityksiä? Voisin kertoa liukkaalla säällä esimerkiksi näin: ”Kaljamat voivat aiheuttaa kaatumisia erityisesti lauantain vastaisena yönä!”
Kuvat: Aleksi Jokela
Lähteet:
http://peda.net/veraja/jyvaskyla/palokankoulu/ymparistokasvatus/globe/saa-lumi-jajaasanastoajasanontoja
http://urbaanisanakirja.com/
Termeistä kun puhutaan, niin Tallinnan kuvassa ei ole mukulakiviä. Tässä Turun kuvassa on.
http://img.yle.fi/uutiset/turku/article6361669.ece/ALTERNATES/w960/vanha+suurtori+turku.jpg
Meillä päin käytetään myös sellaista sanaa kuin ”purku”, joka tarkoittaa lumipyryä, pitkään jatkuvaa kovaa lumisadetta. Vanhempieni olen kuulut myös käyttävä ilmaisua ”pääkallokeli” eli erittäin liukas jäinen keli. Ja tuon ”uuveavannon” olen kuullut yhden u:n versiona eli ”uveavanto”. Pohjois-Karjalasta olen kotoisin ja vanhemmat P-karjalasta ja Etelä-Savosta.
Voi sanoa myös että Tallinnan tiet olivat iljanteisia / iljanteessa.
Iljanne ja holotna on ihan tuttuja, mutta holotna tarkoittaa meillä enemmänkin vetoa. Ulkona ei siis ole holtna, mutta sisällä voi olla, jos ikkuna on huonosti tiivistetty :-)
Kiinnitin huomiota tuohon että kirsi on routa.Täälläpäin kirsi on keväällä kun routa on sulanut ja esim savinen tie pursuaa savivelliä halkeamista ja tie lelluu,se on kirttä.Poikasena kun kirressä aikansa tepasteli siihen saattoi jopa saappaat juuttua.Uveavanto se täällä pohjois-hämeessäkin joka jäähän kevättalvella tulee.
Nuo kaljamat ja purku ovat todennäköisesti tulleet venäjästä. Venäjän kielessä kaljamat on gololjod (гололёд), kantasanana golyi (голый) ”paljas, alaston” ja purga (пурга) tarkoittaa lumimyrskyä.
Tässä muutamia maastohiihdossa käytettäviä lumiaiheisia sanoja, joilla tarkoitetaan jotain tiettyä hiihtokeliä. Suksen pito- ja luisto-ominaisuudet vaihtelevat paljon eri keleillä. Hiihtoniilojen suusta kuultua; töhnä, kiilto, liippa, mätövesikeli, kristalliliippa, jauholaari, rouhukeli.
Minä olen oppinut, että uveavanto on avanto josta keväällä vesi juoksee jäältä jään alle ja samalla syö avantoa suuremmaksi.
Niinpä, kuten toisetkin ovat huomauttaneet, se on uveavanto – useinmiten johtuu siitä, että kyseisellä kohdalla on vesistön pohjassa hete. Muita osuvia säätermejä, joita täällä Kainuussa käytetään, ovat esim. ’pöjöpouta’ joka tarkoittaa poutasäätä, mutta pilvistä taivasta ja ’polanne on köhvöllään’, joka on keväinen tilanne, jolloin ’polanne’ eli esim. tiehen tai polkuun junttaantunut lumikerros on sulanut altapäin niin, että lumen ja maan välissä on tyhjä tila. Kun siihen vaikka astuu, se humpsahtaa vähän alaspäin. Myös ’maavunnainen sade’ on hyödyllinen ilmaus – silloin sataa vettä – ei välttämättä koko ajan rankasti – mutta laajalla alueella ja pitemmän aikaa, jopa koko päivän. Olisi tosiaan mukava, jos säätiedotuksessa puhuttaisiin joskus vähän murteita! Tietysti sitten olisi hyvä ”suomentaa” erikoisimmat termit niin, että kaikki ymmärtäisivät, mutta tämä voisi tehdä puheen vähän elävämmäksi. :)
Kainuussa sanotaan myös että ”Tie on matikanselällä” eli liukas ja pyöreä kuin mateen selkä.
Yksi omia suosikki murresanojani on hussakka.
Hussakka tartkoittaa sumua, tai usvaa, mutta joskus tulee käytettyä myös lumipyrystä, joka vie näkyvyyden.
Juleilima on semmonen kun on tasasen pilvistä ja koleaa mutta ei sada eikä oikein edes tuule. Keli jonka toivoisi muuttuvan edes johonkin suuntaan.
Korpikoirien kusimyrsky on sitten kun sekä sataa että tuulee oikein kunnolla.
Syksyllä on tietenkin Liisan liukkaat ja Kaisan kaljamat. Ja uveavanto on sellainen kun järven pohjassa oleva lähde pitää jään heikkona. Riite ja lunta voi olla päällä ja silloin se on tosi kavala. Keväällä se sitten alkaa laajeta kun sulamisvedet virtaa siitä jään alle.
No jos nyt kuitenkin TV-lähetyksissä pysyttäis termeissä, jotka koko kansa tuntee. Hauskoja sanoja ja netissä ovat ihan oikeassa paikassaan. :)
Uveavanto -termi liittyy ensisijaisesti lumen painon synnyttämiin avantoihin. Googlaamalla niistä löytyy hyviä kuvauksia ja valokuviakin. Uveavannoksi näköjään nimitetään paljon myös lähteen auki pitämiä avantoja, kuten parissa kommentissa olikin. Ne ovat ainakin minun havaintoympäristössäni olleet paljon harvinaisempia (niitä on lähinnä harjujen rannoilla, jolloin kyse on monesti oikeastaan sulana pysyvästä tihkupinnasta) kuin jään painon synnyttämät uveavannot. Uveavanto on sama kuin uhkuavanto, ja sen nimestäkin voi päätellä, että siitä uhkuu vettä jäälle. Lähdeavannosta sitä ei oikeastaan pitäisi tapahtua samassa mitassa kuin jään painon synnyttämistä – tai ainakaan se ei ole avannon syntymekanismi – joten tosiaan ensisijaisesti uveavanto on se lumen painon synnyttämä avanto. Uveavannosta virtaa vettä jäälle usein vain sen syntyhetkellä ja pienen hetken sen jälkeen, mutta jos avanto pysyy lauhan kelin vuoksi sulana seuraavaan lumisateeseen asti, vettä virtaa siitä jäälle sitten lisääkin.
Hups,
ymmärtämistä saattaa haitata se että kahdessa kohdassa kirjoitin ”jään painon synnyttämistä” uveavannoista. Tarkoitin lumen, en jään painoa. Jäähän kelluu veden pinnalla, mutta kun jään päälle kasautuu lunta, jää painuu notkolle ja sen halkeamista alkaa nousta vettä jään päälle. Uveavanto syntyy sellaiseen kohtaan jossa tällainen virtaus on (hetkellisesti) niin voimakasta, että se sulattaa jäätä railosta tai ”sulapaikasta” poikkeavaksi, selväpiirteiseksi avannoksi. Poiketen lähteiden auki pitämistä avannoista uveavanto voi syntyä hyvin syvänkin veden päälle. Kuten mainittu, googlaamalla tästä ilmiöstä löytyy hyvää kuvausta valokuvineen.
Nuaha ovat Ihan tuttuja sanoja…. :)
Syyskelit
Kaisan kaljamat ja Liisan liukkaat yleisiä sanontoja, synnyinseudullani Keskipohjanmaa Pyhäjärvellä
samoin Uveavanto, lairo ja railo
Uveavanto; syntyy usein talvella vahvan lumi / vesi kerroksen painaissa jäätä, jään halkeamista= railoista, virta vettä lumikerroksen suojissa, voivat olla jopa useita m halkaisialtaan ,
Suuret uvea, /avannot muodostaa pitkien suojasäiden vuoksi jäänpäälle kertynyt (sulanut/satanut virrannut) vesi syö valtavia avantoja, nihin muodostuu usein ns oja verkosto.( lähteetkin ovat usein samanlaisia petollisia uveavantoja)
Railo; on iso halkeama jäässä jääkentän laajuuden mukaan pyhäjärvessäkin jopa yli 1m.
Lairo ; on vahvan jääkentän laajenemisen seurauksena syntyvä jään harjanne jopa metrejä korkea, reunoilta vedeen painunut useiden km pituinen muodostuma joka elää jään lämpötilan mukaan avautuu välillä laajaksi railoksi, vaikea ylittää ( pehmerantaisiilla vesistöillä jää laajetessan puskee rannalle ns törmän, jopa useiden m3 kiviä, ellei ranta ole vahvasti roudassa) .
Myteri= kova tuisku = koiranilma, purku = lumenpurku.( Pyhäjärvi nyk pohj-pohj).
Kalle Päätalokin käytti sanoja; purku. myteri (Taivalkoski)
Kannatan ehdottomasti värikkäiden ja kuvailevien murreilmaisujen käyttöä, rohkeasti vaan! Muutenkin voisi miettiä sääkieltä tarkemmin. Säätiedotuksissa vakinaistunut partitiivin käyttö nominatiivin sijaan häiritsee. Muutama esimerkki:
OIKEIN: On lämmintä.
OIKEIN: Sää/ilma on lämmin.
VÄÄRIN: Sää/ilma on lämmintä.
Lapsena ollessani äiti ja isä usein puhuivat kaljamaasta (siis aina kahdella a-kirjaimella yhden sijasta) ja kyse oli silloin jäästä jonka vesi oli sulattanut aivan iljanteiseksi ja sileäksi sekä jään pinta muodostui vedestä. Siinä ei pitänyt oikein muu kuin nasta, mahanalus sai olla joskus jalkoja täynnä.
Toinen vanhempi on kotoisin Pohjois-Savosta ja toinen Pohjois-Karjalasta.
Oikein mukava bloginaihe, näitä on mukava lukea :D
Osa sanoista oli ihan tuttuja joita itsekin käytä toisinaan arkikielessä, jotkut aivan tuntemattomia.