Hurrikaanin, taifuunin ja trooppisen syklonin ero

Julkaistu

Hurrikaani, taifuuni vai sykloni – astronautti, kosmonautti vai taikonautti? Trooppisia hirmumyrskyjä voisi periaatteessa verrata  avaruuslentäjiin. Molempia nimittäin yhdistää se, että niitä nimitetään eri tavoin riippuen siitä, missä maailmankolkassa ne ovat. Käytännössä ne ovat kuitenkin yksi ja sama asia. Trooppisilla hirmumyrskyillä on kaikilla samankaltainen rakenne ja niissä kaikissa tulennopeus ylittää 33 m/s.

Mikä trooppinen hirmumyrsky?

  • Spiraalimainen myrsky, jossa tuuli puhaltaa pohjoisella pallonpuoliskolla vastapäivään (eteläisellä myötäpäivään) kohoten ylöspäin lähellä myrskyn keskusta, jossa sijaitsevat kovimmat tuulet.
  • Koko noin 400-1000 km.
  • Suurin yhden minuutin keskituulennopeus vähintään 33 m/s.
  • Syntyvät päiväntasaajan lähettyvillä lämpimän, tyypillisesti vähintään 26 asteisen meriveden yllä.
  • Elinkaari noin 6 vrk (mutta joskus jopa 1 kk).
Supertaifuuni Sanba riehui Tyynellä valtamerellä syyskuun puolessa välissä vuonna 2012. Kuvassa näkyy hyvin kehittyneille trooppisille hirmumyrskyille tyypillinen silmä, jossa tuuli on heikkoa ja sää selkeää.
Supertaifuuni Sanba riehui Tyynellä valtamerellä syyskuun puolessa välissä vuonna 2012. Kuvassa näkyy hyvin kehittyneille trooppisille hirmumyrskyille tyypillinen silmä, jossa tuuli on heikkoa ja sää selkeää.

Trooppiset hirmumyrskyt syntyvät päiväntasaajan lähettyvillä olevilla merialueilla ja eroa niillä on toisiinsa pelkästään se, että niiden nimet perustuvat siihen, millä merialueella ne sijaitsevat. Atlantin ja Tyynen valtameren itäosan trooppisia hirmumyrskyjä nimitetään hurrikaaneiksi. Vastaavasti Aasian puolella Tyynen valtameren länsiosan myrskyjä nimitetään taifuuneiksi ja Australian lähettyvillä Tyynen valtameren lounaisosassa sekä Intian valtameren hirmumyrskyjä trooppisiksi sykloneiksi. Mikäli hurrikaani kulkee Tyynellä valtamerellä tarpeeksi kauas länteen, muuttuu se taifuunksi ylittäessään päivämäärärajan. Sen rakenne ei kuitenkaan muutu.

Trooppiset myrskyt vuosilta 1985-2005. Sekä niiden nimitykset merialueiden mukaan.
Trooppiset myrskyt vuosilta 1985-2005, sekä niiden nimitykset merialueiden mukaan.

Joskus hurrikaanit kulkeutuvat Atlantin pohjoisosiin ja niiden rippeitä lopulta jopa Suomeen asti. Pohjoisille leveysasteille liikuttuaan myrsky kuitenkin heikkenee, sen rakenne muuttuu ja siitä tulee tavallinen myrsky. Tästä pitää pääasiassa huolen voimakas länsivirtaus ja kylmempi meri, joiden vaikutuksesta hurrikaanin symmetrinen ja spiraalimainen rakenne eivät enää pysy kasassa. Näin ollen hurrikaania ei voisi Suomessa koskaan esiintyä. Ei kuitenkaan ole mahdotonta että Suomessa esiintyisi joskus hirmumyrsky, sillä hirmumyrskyn määritelmä on se että keskituulennopeus ylittää 32,7 m/s.  Kyse ei vain ole trooppisesta hirmumyrskystä.

Trooppisten hirmumyrskyjen voimakkuus

Trooppiset hirmumyrskyt luokitellaan voimakkuudeltaan hieman eri tavoin, riippuen onko kyseessä hurrikaani, taifuuni vai trooppinen sykloni. Hurrikaani luokitellaan viisiportaisessa Saffir-Simpson-asteikossa suurimman tuulennopeuden mukaan.

Hurrikaanien luokitus
Hurrikaanien luokitus.

Taifuuneilla on sen sijaan vain kaksi luokitusporrasta – taifuuni tai supertaifuuni. Taifuunissa suurin tuulennopeus on vähintään 33 m/s kuten 1. luokan hurrikaanissakin. Supertaifuuni vastaa voimakkuudeltaan 4. luokan hurrikaania, eli siinä suurin tuulennopeus on vähintään 59 m/s.

Intian valtamerellä ja Australian alueella olevia trooppisia sykloneita nimitetään  luokituksineen hieman vaihtelevammin eri alueilla.

 

Käynnissä olevia trooppisisa hirmumyrskyjä ja niiden ennustettua reittia sekä voimakkuutta voit kätevästi seurata täältä.

Kuva 1: NASA Earth Observatory Sivustolta löytyy satelliittikuvia eri luonnonilmiöistä ja mielenkiintoisista tapahtumista maapallolta ja ne ovat vapaasti käyttettävissä.

Kuva 2: NASA, Wikipedia

Taulukko 1: Aleksi Jokela

Muokattu 9.10. klo 9.43

 

Miten käy ilmaston ja tulevien sukupolvien siinä?

Julkaistu
Kakkaa taivaalle. Jossain muodossa ihminen saa sen takaisin. Kuva: David Lally/geograph.org.uk.
Kakkaa taivaalle. Jossain muodossa ihminen saa sen takaisin. Kuva: David Lally/geograph.org.uk.

Yövuoro päättyi juuri. Yö oli lämmin, eikä pakkaselle menty Suomessa missään – edes tienpinnalla. Lounaistuuli vain voimistuu ennen ensiöisiä vesisateita, ja jo niitä ennen satelee paikoin. Sunnuntaiaamuna sataa vielä idässä, mutta päivä on kohtalaisen länsituulinen, poutainen ja monin paikoin aurinkoinen, joskaan ei välttämättä täysin selkeä. Tosin illasta alkaen Lappiin leviää lännestä jo uusia vesisateita, pilvisyys lisääntyy laajemminkin. Maanantain vastaisena yönä satelee monin paikoin, eniten Lapissa.

Vielä alkuviikon ajan meillä vallitsee säätyyppi, jossa verrattain vähäisiä sadealueita liikkuu ylitsemme lännestä itään. Säätä voi siis sanoa alkusyksyisen vaihtelevaksi. Lämpöolot ovat jokseenkin tavanomaisia. Loppuviikolla korkeapaineen lasketaan vahvistuvan Baltiassa. Se yhdistettynä varsin lämpimään ilmamassaan tuottanee ensi viikonlopuksi kuulaita syyspäiviä. Saa nähdä, miten lähelle 15 astetta iltapäivälämpötilat pääsevät; sumupilvi voi iskeä arvaamattomasti niin, ettei se välttämättä hälvenekään aamusta.

Hallitustenvälisen ilmastopaneelin taannoisista lausumista Tukholmassa on saatu lukea lehdistä. Mereen on lämpöä mennyt varastoon. Merenpinta siis nousee, joten ihan rannalle ei välttämättä ole viisasta rakentaa. Ken elää, näkee. Laitan loppuun linkin, josta englannintaitoiset saavat paljon lisätietoa asiasta.

Kannattaa muistaa myös Helsingin yliopiston meneillään oleva Studia Generalia -luentosarja Muuttuva ilmasto. Siellä ei siis tarvitse istua paikan päällä, vaan esitelmiä voi seurata verkossa, missä ne näkee myös jälkikäteen videotallenteina.  Yksi yleisöluento on jo ollut, eli kaksi esitelmää on ”purkissa”: geologi puhui maapallon ilmastohistoriasta ja arkeologi asutuksen kehityksestä ilmaston muuttuessa. Luentosarja on kattavan monitieteinen. Jos ilmastoasiat kiinnostavat, tätä tilaisuutta ei kannata jättää käyttämättä.

Miten on, hyvät lukijani, olisiko ideoita tai näkemyksiä asiaan?

 

http://www.climatechange2013.org/

http://www.avoin.helsinki.fi/studiageneralia/syksy_2013.htm

 

Kuvan linkki: http://www.geograph.org.uk/photo/2162355

Surffituulet kateissa…

Julkaistu

Tuulet ovat tänä vuonna olleet harvinaisen vaisuja.  Erityisesti myrskyt ja kovat tuulet ovat loistaneet poissaolollaan. Tuulella tuskin on paljon ystäviä, mutta ainakin yksi tällainen ryhmä löytyy.   Suomen surffarit  ovat tänä vuonna odotelleet saapumattomia tuulia  erityisen murtunein mielin ja taitaapa osalta jo olla henkinen selkäranka kokonaan taittunut.  Tänä vuonna tuulen puute ei ole ollut pelkästään suomalainen ilmiö.  Monia surffikisoja on jouduttu siirtämään ja perumaan jopa  aivan maailman tuulivarmimmissa paikoissa.  Poikkeuksellisen vaisusti on alkanut myös Atlantin hurrikaanikausi.

Voiko Suomessa surffata?

Ajatus aaltosurffauksesta Suomessa saattaa monen mielestä jo sinällään kuulostaa arveluttavalta ja epätoivoiselta. Sitä se varmasti vähän onkin, mutta kyllä lajia harrastetaan meillä jopa sen neljässä eri muodossa.   Lainelautailussa ulos melotaan laudan päällä maaten ja sitten odotellaan sitä suurinta aaltoa, jolla Suomessakin voidaan ratsastaa useita tiukkoja käännöksiä yhdellä samalla aallolla. Viime vuosina on yleistynyt myös niin sanottu SUP-lautailu, jossa rannasta ulos päästään vähän lainelautaa isommalla laudalla seisten melomalla (SUP= Stand Up Paddling). Purje- ja kitelaudalla (leija) puolestaan ulos mennään tuulen voimalla ja edellä mainittujen lajien tavoin etsitään juuri sitä parasta aaltoa.  Aaltojen syntyyn nämä kaikki lajit kuitenkin tarvitsevat aina kunnon tuulia, joita tänä vuonna on odotettu suuren epätoivon partaalla.

Marraskuinen pikku myrsky Yyterinlahdella Porissa 2007: Ylipainoinen meteorologikin pysyy hetken ilmassa. Kuva: Tarmo Laine   tlkite.fi
Marraskuinen pikku myrsky Yyterinlahdella Porissa 2007: Ylipainoinen meteorologikin pysyy hetken ilmassa. Kuva: Tarmo Laine tlkite.fi

Mitä oikean surffiaallon syntyyn vaaditaan?

Aallot saavat kasvuenergiansa tuulelta. Mitä voimakkaampaa tuuli on sitä isompia aaltoja voi syntyä. Aallon kokoon vaikuttaa kuitenkin kaksi muutakin tekijää, jotka ovat tuulen kesto ja niin sanottu tuulen pyyhkäisymatka.  Käytännössä tällä tuulen pyyhkäisymatkalla on suuri merkitys aaltojen koolle.  Mikäli tuuli puhaltaa maalta poispäin, ei aaltoja eksy rantaan, vaikka tuuli olisi miten voimakasta tahansa. Käytännössä tämä tarkoittaa, ettei idän ja koillisen välisillä tuulilla kannata Suomessa aalloista juuri haaveilla. Helpoimmin aaltoja syntyy meillä lännenpuoleisilla tuulilla, jolloin ”huoneen korkuisia” aaltoja voi syntyä jo 14 m/s tuulilla. Hyvänä vuonna tällaisia kelejä voi suomessakin olla useita kymmeniä. Tosin pelkkä parimetrinen aaltokaan ei sinällään vielä riitä surffattavaksi aalloksi.  Surffiaallon pitää murtua kauniisti kaarelle ja pysyä tässä tilassa mahdollisimman pitkään ennen kuin se hajoaa pelkäksi valkoiseksi vaahdoksi.  Vanhan kokemusperäisen tiedon mukaan aalto alkaa tyypillisesti murtua kokonaan, kun veden syvyys on 1.3 kertaa aallonkorkeus.  Hyvältä surffirannalta vaaditaan siis myös oikeanlaista pohjanmuotoa. Etelä-Suomen komeimmat aallot löytyvät Porin edustalta, mutta paikallisia pienempiä ”secret spotteja” löytyy kyllä sieltä täältä.

Loppuvuodelta lupaa odottaa myrskyjä

Myrskyjen suhteen on tänä vuonna ollut poikkeuksellisen hiljaista. Suomen merialueilla on mitattu myrskytuulia (vähintään 21 m/s) ainoastaan kolmena päivänä.  Myös kovia tuulia (vähintään 14 m/s) on ollut keskimääräistä vähemmän. Keskimääräisenä vuotena myrskyjä on merillämme ollut noin 20.  1990-luvun alussa esiintyi merillämme jopa lähes 40 myrskyä vuodessa. Keskimääräiseen myrskyvuoteen nähden tämän vuoden osalta vaadittaisiin siis vielä 17 myrskyä loppuvuoden aikana. Tämä tarkoittaisi lähes 6 myrskyä  jokaista jäljellä olevaa kuukautta kohden eli  1,5  myrskyä jokaiselle jäljellä olevalle viikolle. Tämä on tietysti vaan aaltosurffarin harhaista toiveajattelua.  Pieniä merkkejä tuulen piristymisestä ja aaltojen kasvusta on kuitenkin jo olemassa…

Ensi perjantaille tämänhetkiset (tiistaina)ennusteet lupaavat jo voimistuvaa tuulta ja aaltojen kannalta juuri oikeaa tuulensuuntaa. Kuvan ennusteessa ulkomerellä on lounaistuulta 11-14 m/s. Käytännössä ennusteen keltainen väri enteilee jo oikeita aaltoja. Forecan sivuilta löytyy myös aaltoennuste, mutta itse tuuliennusteen keltainen väri on säädetty siten, että oikeita aaltoja jo syntyy, kunhan vaan suunta on isolta mereltä rantaan päin...
Ensi perjantaille tämänhetkiset (tiistaina)ennusteet lupaavat jo voimistuvaa tuulta ja aaltojen kannalta juuri oikeaa tuulensuuntaa. Kuvan ennusteessa ulkomerellä on lounaistuulta 11-14 m/s. Käytännössä ennusteen keltainen väri enteilee jo oikeita aaltoja. Forecan sivuilta löytyy myös aaltoennuste, mutta itse tuuliennusteen keltainen väri on säädetty siten, että oikeita aaltoja jo syntyy, kunhan vaan suunta on isolta mereltä rantaan päin…

Viimeisimpiä  tuuliennusteita ja havaintoja voit seurata osoitteesta:

http://foreca.fi/?tuuli

 

Täältä löytyy myös videokuvaa suomisurffista:

http://vimeo.com/17442275