Hämähäkkien, käärmeiden, korkeiden ja julkisten paikkojen fobiat ovat kaikille tuttuja, mutta tiesitkö, että on olemassa oma luokituksensa mm. kylmän ja sateen sairaalloiselle pelolle? Niin, kyllähän itseänikin alkaa ahdistaa, kun talvisin ennustemallit tuovat Suomeen -30…-40 asteen Siperia-pakkasia tai masentavia lumipyryjä, mutta on olemassa ihmisiä, joilla nämä pelkotilat rajoittavat normaalia, jokapäiväistä elämää.
”Olin ajamassa töihin ja yhtäkkiä voimakas paniikki valtasi minut. Näin edessäni puoliksi kaatuneen sähkölinjan, enkä halunnut ohittaa sitä – pelkäsin kuolevani! Jouduin palaamaan kotiini.” Näin kertoo eräs yhdysvaltalainen nainen Weather Channel -sivuston artikkelissa, jossa sääfobioita käsitellään. Summa summarum: tämä osittain kaatunut sähkölinja laukaisi naisessa akuutin fobian myrksyjä ja tuulia kohtaan. Nyt hän joutuu joka kerta paniikin partaalle, kun sääennusteissa mainitaan sanallakaan myrskyistä tai tuulista.
Kertomuksia on useampiakin, ja vain luoja tietää, kuinka paljon sääfoobikkoja maapallomme kantaa.
18 fobiaa tulevat tässä:
1. Achluophobia – pimeyden pelko
2. Amablephobia – taivaan pelko
3. Ancraophobia – tuulen pelko
4. Antlophobia – tulvien pelko
5. Brontophobia – salamoiden tai ukkosen pelko
6. Chinonouphobia – lumen pelko
7. Cymophobia – aaltojen pelko
8. Cryophobia – kylmyyden pelko
9. Heliophobia – auringon pelko
10. Homichlophobia – sumun pelko
11. Labilephobia – ilmaston lämpenemisen pelko
12. Lemniphobia – veden pelko
13. Liapsophobia – tornadojen tai hurrikaanien pelko
14. Nephophobia – pilvien pelko
15. Ombrophobia – sateen pelko
16. Pagophobia – jään tai kuuran pelko
17. Selenophobia – kuun pelko
18. Thermophobia – lämmön pelko
Tunnistatko itsesi joistain näistä? En oleta, että kovinkaan monelta lukijalta varsinaista sääfobiaa löytyy, mutta kerro, mikä sääilmiö saa sinussa pelko- tai inhoreaktion aikaiseksi? Oletko joskus joutunut jonkin uhkaavan luonnonilmiön armoille?
Ihmismieli on loppujen lopuksi melkoinen mysteeri. Vaikka edellä mainitut fobiat ovatkin suhteellisen harvinaisia, uskon, että tarpeeksi uhkaavan ja vaarallisen sääkatastrofin kohtaaminen silmästä silmään voi laukaista kenessä tahansa yllättävän fobian, vähintäänkin ikävän post-traumaattisen stressireaktion. Suomen seesteisen rauhallisissa ilmasto-olosuhteissa se ei ole kovinkaan todennnäköistä, mutta kuvitelkaapa itsenne taistelemassa henkenne puolesta F5-luokan tornadon tielle Oklahomaan tai Filippiineille supertaifuunin aikoihin. Aina kun ei ole aikaa tai mahdollisuutta paeta.
—
Lähteet: http://www.weather.com/health/fear-clouds-and-other-wild-weather-phobias-20131007?hootPostID=905cc4e71de622821c93d74c2fda279e
Miten voi lumipyry masentaa. Minä rakastan kunnon pyryä ja tuiskua. Vesi, tihku,sumu +muut suttukelit talvella masentaa minua, ei nätti valkoinen lumi.
Kaikki eivät vain ole samanlaisia.
Minua ei mikään masenna talvella enempää kuin lumi. Vesisateestakin tykkään, silloin on yleensä vuodenaikaan nähden lämmintä eikä ole liukasta.
Artikkeliin liittyen: veden, kuun, pimeyden, taivaan jne. pelot eivät kai varsinaisesti ole sääfobioita …
Minulla on ukkosen ja salamoiden pelko eli brontophobia.
Vaikka tykkäänkin kaikista voimakkaista sääoloista myös kovasta tuulesta ja ukkosesta, niin Asta ja Unto -myrskyt ovat jättäneet omat jälkensä muistikuviin.
4. Antlophobia – tulvien pelko
11. Labilephobia – ilmaston lämpenemisen pelko
13. Liapsophobia – tornadojen tai hurrikaanien pelko Minulla on nämä kolme pelkoa.
Lapsena pelkäsin valtavasti myrskyä. Asuin pohjoisessa ja Mauri-myrsky, joka kaatoi paljon puita, ehkä pelkoani pahensi. Kuuntelin ahkerasti säätiedotuksia ja tiesin hyvinkin tarkasti, millaista tuulta mikäkin tuulenvoimakkuus tarkoitti kotipihallani. Myös ukkosta ja tietysti erityisesti salamoita olen pelännyt aina. Nyt aikuisena menen lähes paniikkiin, jos joudun olemaan ulkona edes hetken ukonilmalla.
Suomalainen kylmä, pimeä ja luminen talvi saa minut sellaisen apatian valtaan, ettei täällä voi enää edes asua. Suomen kesä on liian lyhyt, en voi olla elossa vain kolmea kuukautta jokaisesta vuodesta. Matka on aurinkoisemmille ja lämpemämmille seuduille.
Talvesta ja lumesta pitävät yleensä ihmiset joilla on jokin talvinen harrastus. Näin yllättävän yksinkertaista se usein on. Itse en pidä yli +20 asteen lämpötiloista ja minun on vaikea ymmärtää miksi jotkut pitävät. Eihän kukaan kotonaankaan pidä sisälämpötilaa esim. 28 asteessa.
8. Cyrophobia – kylmyyden pelko
Se on cryophobia.
Teppo, kiitos tarkkaavaisuudesta! Korjattu: cyro -> cryo.
Minulla on pimeyden pelko sekä periaatteesa öisen tähtitaivaan katsomisen pelko, kuullostaa hullulta, tiedän sen :)
Kun näen tähtitaivaan muistan taas miten pieni ja olematon olento olen täällä maan päällä.
Liekö pelkoni pagophopiaa, mutta arastelen kovasti kulkea jalan, pyörällä tai autolla juuri tähän aikaan vuodesta aina niin kauan kevääseen saakka kuin talvikelejä on. Eniten pelkään liukkaalla kaatumista. Jalan kulkiessani käytän liukuesteitä ja autolla liikun vain pakkaskeleillä, kun ei ole vaaraa liukkaudesta. Talvirenkaat ja nastat pitää tietysti olla kunnossa. Huom. En sairasta osteoporoosia.
tykkään sateesta ja eritoten tuulesta ja myrskyn mylvinnästä,kunhan se on kohtuullista,yleensä sellaisesta,kun luonnossa tapahtuu jotakin. kaunis tuuleton kesäpäivä tuntuu uuvuttavalta ja tylsältä.olen maalta lähtoisin ja siellähän aamulla ensimmäiseksi tiiraillaan taivaalle ja katsotaan,mitä on tulossa. ukkosta pelkään ja pimeää kartan.
Olen lintuharrastaja ja pelkään luoteistuulia. Kun tuuli puhaltaa Suomessa luoteesta ovat mahdollisuudet nähdä hienoja muuttoja tai eksoottisia lajeja hyvin pienet. Mutta onneksi meillä on täällä hienoja paikkalintuja. Vaikka harmittavasti monet niistäkin vähenevät kun metsiä kaadetaan/”hoidetaan”, soita otetaan turvekäyttöön ja kosteikkoja (kuten tulvapeltoja) tuhotaan.
Lapseni oli pieni Kiinan 1998 tulvien aikana. Hän näki televisiosta uutiskuvia ja alkoi pelätä sadetta, jos täälläkin rupeaa tulvimaan. Päiväkodissa piti selittää hoitotädeille, että osaavat suhtautua, jos lapsi menee ihan paniikkiin, kun rupeaa satamaan. Olispas silloin tiennyt, että sille on oikein sanakin… Olis ollu hienoa sanoa, että lapsellani on ombrophopia… No, meni kyllä ohi aikanaan se pelko.
Mikähän olisi ilmastonmuutospolitiikan pelko? Sillä kun tuhotaan työpaikat, talous, sähköverkko ja ihmisten vapaus päättä omista asioistaan, mutta ilmastoon sillä ei ole ainakaan mitään positiivista vaikutusta.
Inhoan ja kammoan yli kaiken kirkasta päiväaurinkoa. Mä vaan inhoan sitä. Ilta-aurinko taas on lohduttavaa. Liiallista tuulisuutta inhoan myös ellen ole sisätiloissa ja ulkona pimeää.
Mä rakastan ukkosia ja seison kernaasti vesisateessa juuri siksi että siellä kastuu läpimäräksi.
En nyt varsinaisesti mitään pelkää. Ukkosista pidän kyllä siihen asti kun ne tulevat liian lähelle. Sitten kun oikein aivan päällä paukuttaa niin kyllä se on jo vähän pelottavaakin. Lumisade on ihan kivaa syksyllä, mutta ei niinkään keväällä kun pitäisi pois sulaa. Yleensä syksyllä tuppaa hiukan masentua, kun päivänvalo vähenee ja pimeys valtaa miltei koko päivän. Keväällä, oikeastaan miltei siitä päivästä lähtien masennus jo helpottaa kun päivät alkavat pidentyä.
Kovat tuuletkin on ihan mukavia katseltavia, kun kuulee kuinka se humisee nurkissa ja näkyy kuinka puut taipuu aivan äärirajoilleen ja lopulta kaatuvat. En oikeastaan voi sanoa pelkääväni mitään luonnonilmiötä.