Katsoin taas keskipitkiä ennustekarttoja, joita etenkin ECMWF:n (Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskus) supertietokone on putkauttanut – minulle asti jopa kotiin, koska pääsen työni vuoksi osaan tietoja myös tietokoneitse. Tämä tapahtui jo niin monetta kertaa työurani aikana, vaikkakin nyt vapaapäivältä kotoa, että säätilan tajuaa nopeasti karttoja vilkaisemalla vähemmästäkin. Ja hauskaahan tämä on, itseni ja tämän Sään takaa -blogin lukijoiden iloksi tämä sujuu. Lumisateiden vielä riepoessa jopa eteläisintä Suomea.
Kun sään lasketun kehityksen oikein yksinkertaistaa ja keskittyy oleelliseen, mikä on välillä taito sinänsä tässä informaatiosaasteen maailmassa, sään tuleva kehitys on tämä: ilmamassamme – etenkin etelässä – lämpenee asteittain niin, että ensimmäinen etelässä edes joten kuten lauhaksi luonnehdittavissa oleva vuorokausi on perjantai. Sitä ennen on vielä maanantaisten paikallisten lumisateiden jälkeen korkeapainetta idästä. Ensi viikonloppu laajasti ottaen, siis maanantai vielä mukana, näyttää sitten tarkemmin, kuinka paljon maan eteläosassa sataa jo vettä. Viitteitä on voimakkaistakin sateista, mutta väliin jäänee myös poutasäätä, ja eiköhän aurinkoistakin.
Päivälämpötilat tuossa uudessa ilmamassassa ja tilanteessa ovat nekin toki korkeammat kuin aiemmat, mutta suurin muutos koskee öitä ja aamuja. Päivälämpötilojen kohoamista verottaa lumipeite, jonka sulattamiseen menee auringon energiasta iso osa. Toisaalta melko lämminvetiset sateet ovat lumen sulattajana omaa luokaansa. Kokonaisuutena tärkein lumipeitettä alentava mekanismi on haihtuminen. Mielestäni varsinaisen kevään alkamisen voisi määritellä lumipeitteen häviämisen ajankohdaksi, koska vasta sen jälkeen (OK, roudan sulaminenkin on vielä merkittävä) alamme saada auringon jo suuresta säteilymäärästä ”kaiken hyödyn”.
Koska auringon säteilymäärä on paljolti tähtitiedettä (siis pois lukien esim. pilvisyyden vaikutuksen), kanattaa tehdä ajatuskoe ja verrata nyt vallitsevaa tilannetta kesän ja alkusyksyn kuukausiin: niin monta päivää kuin tästät on juhannukseen (kesäpäivän seisaukseen), yhtä monta päivää juhannuksen jälkeen on osapuilleen vastaava säteilymäärä. Tietysti tulee sellaisia eroja, että alkukesällä esim. ilmakehän kokonaisotsonimärä on keskimäärin alempi kui syksymmällä, jolloin alkukesän aurinko on polttavampaa (UV-säteily) kuin loppukesän.
Mutta pinnistellään nyt ensin ulos tästä kevättalvesta…
Kuvan linkki: http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Puun_juuri_lumessa.jpg
”Kokonaisuutena tärkein lumipeitettä alentava mekanismi on haihtuminen.”
Onko tosiaan näin? Veden eli lumen haihduttamiseen tarvitaan valtavasti enemmän energiaa kuin lumen sulattamiseen vedeksi. Olen oppinut, että pääosin lumi sulaa ja häipyy vetenä maastoon tai jäistä pintaa pitkin kohti vesistöjä tai imeytyy roudattomasa kohdasta.
terveisin Pekka
PS kiitos mielenkiintoisista jutuista!
Todella kuivilla kevät-pakkassäillä lumi häipyy haihtumalla eli kysymyksessä lie sublimoitumisilmiö?
Ennen vanhaan sahattiin puutavarat pakkasilla ja kuivattiin tapuleissa kevätauringossa, kun ilmankosteus oli pieni. Samoin tehtiin halkoja ja klapeja kuivumaan juuri keväällä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sublimoituminen
http://materiaalit.internetix.fi/fi/opintojaksot/5luonnontieteet/fysiikka/fysiikka5/aineen_olomuodon
Itsekin ihmettelin Juhan mainitsemaa haihtumista. Olen oppinut jo aiemmin, että joka kevät vain noin pari prosenttia lumesta varsinaisesti haihtuu. Tässä faktatietoa asiasta:
http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=68383
”Toinen suosittu väärinkäsitys on, että melkoinen osa lumesta katoaa taivaalle haihtumalla. Kuutena keväänä lumesta katosi haihtumalla keskimäärin 3% eli aika pieni määrä.”
Eli kyllä se suurin osa lumimassasta sulaa vedeksi ja imeytyy maaperään tai menee kaivoihin. Ehkä Juha voi selventää tekstiään meille hieman?
Taitaa olla vanhaa tietoa lumen ja jään haihtumisesta. Kyllä tänä talvena maalis-huhtikuun aikana on ollut varsin otolliset olosuhteet lumen häviämiselle haihtumalla. Ilman suhteellinen kosteus on aurinkoisina pakkaspäivinä jopa alle 10 %. Myös kovia pohjoisen puoleisia tuulia on ollut kaiken aikaa. Sveitsiläiset tutkivat tuulitunnissa lumen haihtumista. Kun suhteellinen kosteus oli 70 % ja tuulen nopeus 5 m/s niin lunta haihtui 1 cm vuorokaudessa.
http://www.wsl.ch/fe/schnee/projekte/sublimation_schneedecke/index_EN
Toisaalta lumen sulamisvesistäkin aika iso haihtuu tällaisina keväinä ilmaan. Siis lumesta vedeksi ja ilmaan vesihöyrynä. Tietysti jos ilma äkisti lämpenee voimakkaasti, niin sulamisvedet ehtivät imeytyä maahan, kaivoihin ja vesistöihin.
Niin ei kai kukaan tässä ole kieltänytkään, että lumen haihtumista ei tapahtuisi ollenkaan. Kyse oli siitä, että Juhan kirjoittama lause ”Kokonaisuutena tärkein lumipeitettä alentava mekanismi on haihtuminen.” ei ole oikein totta. Ehkä sanan ”tärkein” tilalla olisi pitänyt olla jokin kuvaavampi sana – mitähän Juha tarkoitti tuolla tärkeimmällä, sen rinnastaa helposti sanaan ”merkittävin”.
Eli lumimassan haihtumista toki tapahtuu, prosenttimäärän ollessa ehkä enemmän kuin tuon 3 %, mutta joka tapauksessa vähemmistö lumesta haihtuu, joten se ei missään nimessä ole tärkein/merkittävin. Tärkein ja suurin lumenhävittäjä on sulaminen vedeksi, joko auringon tai vesisateen voimalla (tai molempien).
Tuskin tuon linkittämäni reilun kaksi vuotta ”vanhan” tiedon merkitys olisi muuttunut. Hyvä tutkimus sveitsiläisiltä ja 1 cm on sekin toki jotain, mutta sulaminen alentaa lumipeitettä moninkertaisesti. Veden haihtuminen on eria asia kuin lumen haihtuminen. Sulamisvesistä varmasti melko suurikin osa haihtuu ilmaan, mutta siinä tapauksessa lumi on muuttunut ensin vedeksi – ei suoraan vesihöyryksi.
Linkittämäsi ympäristökeskuksen väärin ymmärrätetystä lumesta tuo haihtumisen osuus kohta oli siinä mielessä puutteellinen, että se perustuu 70-luvun tutkimuksiin (mitä et maininnut viittauksessasi). Siinä ei mainita lämpötiloja, eikä suhteellisia kosteuksia lainkaan tms. olosuhteita kokeen aikana.
”Hydrologian toimisto tutki haihtumista lumesta 1970-luvulla Tuusulassa. Kuutena keväänä lumesta katosi haihtumalla keskimäärin 3% eli aika pieni määrä. ”
Tästä keväästä on omakohtainen empiirinen havainto, että haihtuminen on yllättävän isoa, joko sublimaationa tai siten, että aurinko sulattaa lunta vedeksi, joka sitten haihtuu ilmaan. Ilmiö on ollut melko voimakas tänä keväänä verrattuna muihin keväisiin. Tämä kevät on ollut myös suhteellisen kuiva ilmankosteuden osalta.
Auton katolla sitä on voinut seurata oikein hyvin, koska useamman millin lumikerros katoaa sitä mukaa kun auton kattoa paljastuu varjosta suoralle auringon paisteelle. Ja silti ilman lämpötila on ollut pakkasella. Toki se lumen kadottanut osa katosta on selvästi plus asteiden puolella infrapunalämpömittarin mukaan. Nollarajan kulkiessa siinä varjon ja valon rajalla.
Hämmentävintä oli se, että ilmiö tapahtui yllättävän nopeasti vaikka faasimuunnokseen tarvittava enegia on suuri.
Ennen kylmää maaliskuuta, kun kylmää oli jo luvassa, kirjoitin tänne mukavista, rapisevista pakkasaamusta ja kirkkaista päivistä. Niitä tulikin sitten oikein Porvoon mitalla! Erittäin hieno lopputalvi pelasti minun mielessäni koko talven. Lauha ja pilvinen helmikuu ei harmita enää vähääkään.
Meitä on moneksi ja kuulostelin ihmisiä maaliskuussa. Moni kaipasi lämpöä, aurinkoa ei kironnut kukaan. Olin myötätuntoisesti hiljaa, kun kylmyydestä valitettiin. Minä olen toista maata. Hermostun jos talvi menee ilman yhtäkään kovempaa pakkasjaksoa. Sain kylmiä raikkaita aamuja tarpeekseni. Nyt olen valmis vastaan ottamaan kevään.
Mediasta kopioitua:
Lumeen liittyy Etelä-Savon ely-keskuksen mukaan kaksi yleistä väärinkäsitystä.
Yleinen uskomus on, että kattojen lumikuorma merkittävästi lisääntyy suojasään tullessa. Näin ei käy, ellei taivaalta sada samaan aikaan lunta tai vettä. Ilmasta lumeen tiivistyvä kosteus on vähäistä, enimmillään noin kilo neliömetriä kohden vuorokaudessa.
Toinen väärinkäsitys on, että melkoinen osa lumesta katoaa keväisin taivaalle haihtumalla. Erään tutkimuksen mukaan tämä on keskimäärin vain kolmen prosentin tasoa. Haihtuminen on suurinta aurinkoisena kevätpäivänä. Haihtumista merkittävämpää on samaan aikaan tapahtuva lumen sulaminen.
Etpä vaivautunut edes lukemaan edellisten kirjoittajien kirjoituksia ennen omia julistuksiasi.