Month: tammikuu 2013

Tuuli lisää pakkasen purevuutta, kuten säätekstienkin sanamuotokin kuuluu. Siis pakkanen ja tuuli yhdessä ovat jotain paljon enemmän kuin kumpikin erikseen. Taloudessa tällaista kutsuttaisiin synergiaksi, tosin toiminnan tarkoituksena tulisi olla silloin ihmisen toiminnan lamaannuttaminen, hankaloittaminen tai ainakin elämän tekeminen epämiellyttäväksi. Toisaalta on niitäkin, jotka rakastavat lumihankia ja kipeitä pakkasia. Ovat ehkä punaposkisempia ja muutenkin pirteitä?

Ilmiössä on kyse lämpöhäviöstä iholta. Jos ilma ei lainkaan liikkuisi, pyrkisi poskipää tai käsivarsi lämmittämään aivan pinnassaan olevaa ilmaa ja onnistuisi siinä johonkin rajaan saakka, mutta tuuli varmistaa, että maksimaalisen kylmä ilma tilanteeseen nähden on koko ajan läsnä. Sää on ylipäätään pukeutumiskysymys: vain lyhyenä aikana vuodesta meillä täällä Suomessa olisi miellyttävintä olla mieluiten ilman vaatteita. Tässä kannattaa muistaa, että oikein valitut materiaalit pienentävät myös helteisen sään haittoja. Kyse ei siis ole pelkästään kylmästä ja pakkasista. Pukeutumisen muut syyt ja ulottuvuudet sivuutan tässä pysyäkseni asiassa.

Lämpöhäviö iholta tuulen ja pakkasen yhteisvaikutuksen vuoksi pystytään aivan laskemaan. Äkkipäätä tietojeni mukaan paras taulukko, jopa interaktiivinen, vuorovaikutteinen, on Ilmatieteen laitoksen internet-sivulla http://ilmatieteenlaitos.fi/800 . Siitä käy ilmi esim., että jos on pakkasta kuusi astetta ja tuulee samalla kuusi metriä sekunnissa, kokonaisvaikutus (interaktiivisen kuvan punaiset pallot!) on 15 asteen tuuleton pakkanen.

Kireän pakkasen säät ovat kokonaisuutena keskimäärin erilaisia kuin tuuliset ja lumituiskuiset (huomaa tässä tuiskun määritelmä: aiemmin satanut lumi lentää tuulessa, uutta ei lunta ei puhtaassa tuiskussa sada). Kireät pakkaset liittyvät usein korkeapaineisiin ja aurinkoisiin säihin, kun taas viimat siihen, että matalapaine vaikuttaa tuulta lisäävästi. Sään lauhtumistilanteisiin liittyy pakkasen heikkeneminen usein niin, että ainakin aluksi tuuli tekee säästä jopa aiempaa kylmemmän tuntuista.

Mutta nyt haemme siis pelkistettynä kylmyyden tunnetta: kummasta siis pidät enemmän, kireistä paukkupakkasista käytännössä ilman tuulta vai tuule tekemästä kylmästä viimasta? Miksi? Minkälaisia tuntemuksia tai kokemuksia sinulla on aiheesta?

Kuvan linkki: http://pixabay.com/en/ice-icicle-cold-winter-window-55457/

Edellinen blogikirjoitus kirvoitti mieltä, josko asiasta jotain laittautuisi lausumaan, kuten loihe Miina. Eteläkö ne säät siis syö? Sääpalvelua antaessa, siis meteorologina säästä kertoessa, on hyvä olla tietoinen vaikkapa siitä, kuka säätä ”kysyy” – ja mihin tarkoitukseen. Televisiossa viestintä yksinkertaistuu, koska kukaan ei tietenkään kysy, ellei sitten uutistenlukija, suoraan yhtään mitään, vaan esiintyjä saa olla kuin Eton runon suomalainen, ”joka vastaa kun ei kysytä, kysyy kun ei vastata, ei vastaa kun kysytään …”. Eli voi itse ottaa kantaa siihen, mikä on tärkeämpää kuin jokin toinen asia – vai voiko?

Sääpalvelu erilaisina sääpalvelutuotteina kuluu sesongeittain. Heinäaikaa ei enää kukaan huomanne, mutta kaupungistunutkin ihminen elää omassa vuotuisessa kierrossaan. Kesä on meidän ilmastossamme itsestään selvä sääpalvelun sesonki, mutta kunhan on tarpeeksi kylmää, tuulista, liukasta – tai oikeastaan mitä vain, sää on oitis helposti keskiössä.

Tiettyinä ajanjaksoina vuodesta nämä samat etelän ihmiset, sään syöjät, eivät sitten ykskaks olekaan etelässä, vaan pohjoisessa. Lomanvietossa ja valkohangilla laskettelemassa. Eikä pelkästään millään puusuksilla leirinuotiolla, vaan siellä on pelit ja vehkeet ja sangen kova meno ja meininki. Etelä on vähän aikaa siellä. Osittaisessakin ulkoilmaelämässä sää on heti eri tavalla tärkeä kuin kotisohvalla Helsingissä.

Sääpalvelua saadessa on syytä olla tarkkana, että saa mitä luulee saavansa. Riippuen siitä, onko säätä kuvailevan tekstinpätkän tilannut paikallisradio vain oman paikkakunnan ennusteeksi täksi päiväksi ja huomiseksi, vai esitetäänkö siinä sään kehitystä paikallisesti tai ajallisesti laajemminkin. Eli jos ennuste koskee (on tilattu koskevaksi) Oulun seutua, ei ennusteen oikeellisuutta pidä arvioida minkä tahansa pohjoispohjalaisen kylänraitin sään mukaan, vaan vain Oulu on Oulu.

Mutta asia mutkistuu saadessaan eri mittasuhteet: ”lämpötilan nollaraja kulkee suunnilleen Oulusta Joensuuhun”. Tässä ”Oulu” tarkoittaa helposti väkisinkin myös muuta kuin itse kaupunkia tai ainoastaan lähimpiä kuntia, tosin meteorologin kannattaa miettiä, josko olisi alunperin älykkäämpää sanoa ”Perämeren pohjoisosasta Pohjois-Karjalaan”.

Vaikka takana on Suomen kartta, olisi erialisissa tarkennuksissa nykyistä enemmän mahdollista mainita maantieteellisiä alueita ja jättää sen tarkkuustason asiat, jotka kartalla jo muutenkin näkyvät, katsojan huomiokyvyn varaan.  Maan keski- ja itäosat toistuessaan kyllästyttävät – varsinkin monikollisina. En ole löytänyt Suomesta vielä kuin yhden etelä- tai pohjoisosan jne., ellei sitten ajatella, että Hankoniemi on yksi ja Porkkalanniemi toinen eteläosa. Tai se joitakuita ärsyttävä ”Käsivarren Lappi ja Inarin Lappi, mitä tulee noihin pohjoisosiin.

Mutta jotta luonnollinen viittaaminen eri alueisiin on mahdollista, on maantieto ensin tunnettava. Ainakaan minä en tunnustaudu lainkaan Helsinki- tai eteläkeskeiseksi työssäni, ellen ole laatimassa varta vasten ennustetta vaikka maan eteläosaan, Uudellemaalle tai Helsinkiin. Jos sään ennustealueena on koko maa, sen myös täytyy tarkoittaa koko maata. Luonnollisesti yksi jonkin alueen painoarvoa lisäävä tekijä on sen väestömäärä, mutta jotta koko maan palstatila onnistutaan upottamaan  pelkkään etelään, pitää kai sen säänkin sitten olla jo jotain erikoista.

Tietokonemallit ja sadetutkat ovat jo niin kehittyneitä vempaimia, että kaikessa sääpalvelussa voitaisiin esittää aidosti sellaisia tarkennuksia kuin esim. että ”eniten lähitunteina ukkostaa Etelä-Päijänteellä” tai ”Lounais-Hämeessä, Pirkanmaalla ja Keski-Suomen maakunnassa oleva sadealue pysyy lähes paikallaan” upottamatta kaikkia sään hienouksia ”maan niihin ja niihin osiin”. Meillä on paljon kaunista paikannimistöä Koillismaalta Suomenselälle ja Uudeltamaalta Utsjoelle. ”Eniten pakkasta on Enontekiöllä

Jos ajasta on pulaa, voi pois jättää vaikka täysin tarpeettomia ”täällä” ja ”tuolla” -tyyppisiä ilmaisuja tilanteissa, missä osoitetaan jotain tiettyä aluetta kartalla. Ja ennen muuta: kartalla jo näkyvien elementtien olemassaoloa ei tarvitse toistaa, vaan kartalle pitäisi selittämällä tuoda lisätietoja ja täsmennyksiä, ilmiöiden syitä, seurauksia ja riippuvuussuhteita, siis jotain uutta. Lisäarvoa.

Kuvan linkki: http://www.fotopedia.com/items/flickr-3165587879

Johtuneeko vuodenajasta vai mistä, että unohdin taas kirjoitusvuoroni. Sen on määrä olla perjantaisin tai viimeistään lauantaisin, ja mitenkäs nyt on jo sunnuntai-ilta. No ei kun katse sääkartoille ja naamalle ilme kuin katsoisi nousevaa kuuta. Mitähän sieltä tulee?

Kas, ilmakehä yrittää kyhätä sydäntalvemme iloksi blocking-korkeapainetta. Jos niin käy, sateet taukoavat jopa pitkäksi aikaa. Kun auringonsäteilyn määrä on vielä alhainen, veikkaan parin viikon pilvipoutaa tyyppisääksi. Pilvipouta on sillä tavala miellyttävä, että jos sadevaihtoehtoa suljetaan pois, jäljelle jää sää aurinkoiostuminen – vaikka vain hetkisiksi.

Mutta ensin meillä meiilä täällä Pohjois-Europassa on ns. satulapinta-säätila. Se on vähän niin kuin neljän ilmansuunnan ristiaallokkotila – en tiedä, oliko tämä nyt spiva vertaus. Käytännössä ja karkeasti matalapaineet ovat lounaassa ja koillisessa, ja tämä koillisen matalapaine on ainakin torstaihin asti tärkeä, koska se heittää yllemme kylmää ilmaa: kylmintä eli kireitä pakkasia on keskiviikkona pohjoisessa, torstaina idässä ja onpa noissa pakksissa puhtia vielä perjantaiaamuna – tällöin maan kaakkoisosasta Uudellemaalle. Ensi viikonlopun ja sitä seuraavan ajan pakkaset ovat varsin kohtuullisia jopa vilukissalle. Tosin pilvisyys voi yllättää tässä. Satulapinnan korkeapaineakseli kulkkee luoteesta kaakkoon, ja juuri luoteesta päin odottelemma sitä kunnon korkeapainetta.

Mutta jo ennen tätä kylmän ilman kiepausta tapahtuu sen verran, että lähinnä Etelä-Suomen yli liikkuu tiistain-keskiviikon maissa heikoja lumisateita itään. Tämä on lounaisen matalapaineen elonmerkki. Pilvisyys lienee runsasta (tässä ”lienee” viittaa enemmänkin sen ennustamiseen, miten katsoja taivaan kokee yläpilvitilanteesa) myös maan keskiosassa ja selkeintä siis on pohjoisessa, paitsi että Luoteis-Lapissa sää alkanee keskiviikona jo pilvistyä.

Torstaina sää pilvistyy pohjoisessa ja Pohjanmaalla, kun taas etelässä ja idässä on mahdollisuudet jopa aurinkoiseen talvipäivään. Sanon ”mahdollisuudet”, koska pilvisyys ei ole mikään helppo ennustettava. Perjantaina etelässäkin on pilveä, tosin läpikuultavaa, ja olisiko nyt jossain Etelä-Pohjanmaan suunnalla selkeintä.

Sitten heti viikonloppuna sitä kunnon korkeapainetta rakentamaan, ns. lämmintä yläkorkeapainetta, jonka elinikä on usein pitkä. Ja kun talvi samalla kuluu pois alta päivän pidetessä ja auringon kurkkiessa yhä korkeammalta, lähestytään tilannetta, missä aurinko nostaa iltapäivälämpötiloja – jätän sanomatta, kuinka lähelle jo nollaa. Mutta syödään nyt vaan vielä sitä D-vitamiinia vähäaurinkoisuuteen.

Kuvan linkki: http://fr.wikipedia.org/wiki/Fichier:ParabHyper.png