Minä pyöräilin viime viikonloppuna Helsingistä Poriin. 280 kilometriä taittui kolmessa päivässä leppoisaan tahtiin. Pyöräily on ihanaa. Kun kaikki tarvittava on tarakalla ja edessa mutkainen tie tuntee olevansa vapaa. Vapaa, mutta sään armoilla.
Perjantaina mukava mansikkakauppias kysyi minulta että onko miulla sadevaatteet mukana kun on lupailtu niin sateista, ja nauroi sitten että ”Onhan sulla kun sä olet meteorologi!” Ei minulla ollut kuin sadetakki. Tietenkin on tylsä pyöräillä jos kokoajan sataa, mutta nopeat kuurot ei haittaa pyöräilijää. Kesä kuivaa minkä kastelee.
Sadetta enemmän pyöräilyssä merkitsee tuuli. Ylämäet on raskaita polkea, mutta sen tekee mielellään, koska aina jossakin vaiheessa tulee alamäki. Vastatuuli on niin kuin ylämäki ilman lupausta alamäestä. Ja toisaalta myötätuuli tuo päivään ilmaisia lisäkilometrejä. Niin paljon kevyempää on meno kun tuuli on selän takana.
Perjantai oli Etelä-Suomessa heikkotuulinen. Lauantaina lounaanpuoleinen tuuli oli puuskaista. Minun reitilläni se vaihteli sivumyötäisestä vastaiseen. Jotta matkani olisi ollut kevyempi vetkuttelin ennen vastatuuliosuudelle lähtöä. Odotin iltaa ja tuulen heikkenemistä. Niin pääsin vähemmällä työllä perille.
Lauantai-iltana radiossa kerrottiin: ”Sunnuntaina matalapaine lähestyy Suomea etelästä.” Tuuli kävisi siis idän puolelta. Minulla oli edessä 60 km sivutuulta ja sen jälkeen 30 km myötätuulta. Päätin aloittaan sunnuntain urakan ajoissa. Halusin polkea sivutuuli osuuden alta pois jo aamulla, kun tuuli on vasta voimistumassa. Päivällä voisin lasketella myötätuulessa perille Poriin. Toinen syy aikaiseen lähtöön oli matalapaineen mukana saapuva saderintaman. Vaikka pieni sade ei haittaa, niin on tylsää polkea jatkuvassa sateessa.
Niinpä lähdin sunnuntaiaamuna matkaan jo kuudelta. (Aamulla on muuten mukava polkea. Luonto on kaunis ja liikenne rauhallista.) Suunnitelma toimi. Aamulla sivutuuli oli maltillista, myötätuuli puoliltapäivin jo kovempaa ja saavuin Poriin kuivin jaloin.
Perus sääoppi helpottaa pyöräilijän matkaa, joskus huomattavastikin. Mutta näitä päätelmiä varten ei tarvitse olla meteorologi. Riittää kun tietää nämä:
- Tuuli on useinmiten voimakkaimmillaan iltapäivällä, heikointa yöllä.
- Tuulet kiertävät matalapaineen keskusta vastapäivään ja matalapaine tuo usein tulleessan sateita.
Ja ihan hyvin pärjäsi ilman sadetutkaa ja tarkempaa ennustetta.
Oletko ennen polkenut yhtä paljon? Menikö jalat yhtään maitohapolle? :)
Olen tehnyt muutaman pidemmän reissun kesässä. Jalat ei väsy kun pitää vauhdin sopivana.
Heh, karttaa kun katsoo niin sullahan oli pelkkää ylämäkeä :)
Kyllä se maalaisjärki on ihan hyvä olla olemassa, muuten jää paljosta kivasta paitsi.
Fillarifoorumin aktiivina ja itsekin pitempiä pyöräreissuja tekevänä anon lupaa Miinalta postata tään foorumille.
Martti Kitee
Joo, tottakai!
” matalapaine lähestyy Suomea etelästä, joten tiedossa on länsituulta”. Heh, näin se menee viisaskin vipuun :)
Huomasin saman asian ja ajattelin oikaista, mutta pistetään se tähän nopeamman perään.
Kiitos, korjasin :)
Kivaa pyöräily on, joo. Joskus vaan siellä alamäessäkin puhaltaa kova vastatuuli.
Hieno reissu, kiitos että jaot sen meidän kanssa ja epätyypillisesti meteorologin näkövinkkelistä.
Itse olen miettinyt tekeväni samanlaisen reissun täällä tai mahdollisesti esim. Hollannissa, mutta enpähän ole vielä saanut aikaiseksi. Annoit uutta pontta ”hankkeelle” ja hieman tuoretta tuumailtavaa valmistautumisen suhteen. Kiitos.
Näin kevyenä pyöräilijänä juurikin Etelä-Pohjanmaan aukeat peltoiset alueet ja välillä raivokkaat sivu- tai vastatuulet ovat jääneet mieleen. Jännä on se tunne, kun varsinkin sivutuuli oikein yltyy peltoalueen suunnalta, nousee kivasti penkereeltä ja meinaa viskata pyörätieltä ojaan :) Sieltä kaipaan niitä pieniä rauhallisia teitä, mutten juurikaan tuota usein tuulen tuomaa lisähauskuutta.
Pidemmälle reissulle on hyvä lähteä porukalla vuorovedoin. Jo kolmella hengellä yksi voi ajaa ”taskussa”. Majoituksen ja ulkomailla etenkin pyörien ja kuormien vahtimisen kannalta sopiva ryhmä on hyvä. Tylsän ja usein tuulisen tasamaan sijaan suosittelen vaihtelevampia maastoja kuten esim Italiaa, jossa myös liikennekulttuurissa pyöräilijöihin suhtautuminen on ihan eri kuin Suomessa. Fillarifoorumeilta löytyy lisää asiaa.
Itse polkaisin tuossa heinäkuun lopussa 260 km matkan kahdessa päivässä. Voin kertoa, että ei tarvitse Italiaan asti lähteä tylsää maastoa pakoon, riittää kun polkee Etelä-Savon ja Karjalan suuntaan, johan alkaa olemaan mäkeä. Lisää ”eksotiikkaa” saa, jos pääsee starttaamaan pohjoisemmasta, ja ylipäätään ei aja rannikoilla / niitä kohti.