Kuu, tuo taivaan kivinen kiertolainen, näyttäytyi viikonloppuna superkuuksi nimettynä. Superkuun aikaan Kuu on kiertoradallaan lähinnä maapalloa ja näyttäytyy ehkäpä juuri siksi aivan erityisen suurena ja kirkkaana. Kansanuskomuksissa täysikuun tiedetään valvottavan ihmisiä. Kuu saa koirat ulvomaan koppiensa katoilla ja mieleltään herkemmät tanssahtelemaan kepeämmin kohti kesän kukkaketoa.
Kuu kiertää maata elliptisellä radalla, minkä seurauksena Kuun välimatka Maahan vaihtelee jatkuvasti. Perigeumiksi kutsutaan sitä kiertoradan pistettä, missä Kuu sijaitsee lähinnä Maata. Radan kaukaisinta pistettä kutsutaan apogeumiksi. Kuun kokoero kahden pisteen välillä voi olla silminkin nähtävissä. Tämä ei kuitenkaan täysin selitä sitä, miksi Kuu joskus tuntuu näyttävän tavattoman suurelta.
Yleisen käsityksen mukaan kyseessä on optinen illuusio. Lähellä taivaanrantaa oleva Kuu voi näyttää suuremmalta perspektiiviharhan vuoksi. Korkealla taivaalla loistavan Kuun suhteellista kokoa on vaikea määrittää, sillä mustaa taivasta vasten apuna ei ole mitään vertailukohtaa koon määrittämiseen. Kerrotaan, että Kuun voisi saada takaisin oikeaan mittasuhteeseen pyllistäen sille, eli kääntyen selin suureen Kuuhun katsoen sitä jalkojensa välistä.
Kuuta katsellessa on aina hyvä muistaa, että emme varsinaisesti katso Kuuta aivan silmiemme edessä, vaan hyvin kaukaa Kuun pinnasta heijastunutta auringonvaloa. Kuu heijastaa noin 12% pintaan osuneesta valosta. Maahan matkatessaan kuunvalon taival kestää noin reilun sekunnin.
Ilmakehään saapuessa kuunvalo saa optisessa mielessä oikein isän kädestä. Valkoisen valon eri osavärit siroavat ja taittuvat ilmakehässä mielenkiintoisella tavalla. Väreistä sininen siroaa voimakkaimmin ilmakehään, jolloin Kuu voi horisontin taa laskiessa näyttäytyä kellertävältä tai punaiselta, kenties muodoltaan jopa hivenen litteältä.
Kuuilluusioksi nimitetään kokemusta, jossa ihminen kokee Kuun suhteellisen koon muuttuneen sen noustessa tai laskeutuessa horisonttiin. Ajatuskin sitä, että ilmakehän eri lämpöiset ilmakerrokset toimisivat optisina linsseinä, jotka suurentaisivat meren horisonttiin laskeutuvan suuren Kuun, saa herkemmän ihmisen lähes kuuhulluuden partaalle. Varminta on kiristää pakkopaidan hihnoja, ja mitata asia itse peittämällä Kuu suoran käsivarren päähän nostetun viivoittimen tai kolikon avulla.
Kuinka suuren Kuun sinä näit viikonloppuna?
Lähteet:
Atmospheric Optics
http://www.atoptics.co.uk/
Superkuu ihastutti yötaivaalla
http://yle.fi/uutiset/superkuu_ihastutti_yotaivaalla/6084121
Kuuilluusio
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuuilluusio
Valokuva:
Kuu Pohjanmaalla – (c) Mervi Korpiaho. Lupa julkaisuun saatu.
En sitten niin minkäänlaista, taivas oli paksussa pilvessä koko päivän sateen jäljiltä.
Sivumennen sanoen, tuo termi ’Superkuu’ on aika raflaaava. Tuo mieleen torien helppoheikit ja tavaratalojen poistomyynnit. Perigeum-kuu olisi joltisenkin parempi, esimerkiksi.
Toki näin! Yllättävän paljon viljelty tämä ns. ”superkuu/super moon” -termi tuntui olevan aiheeseen liittyneessä uutisoinnissa. Päädyin noudattamaan yhtenäistä termistöä.
Mutta eikö myös kuu voi näyttää isommalta, kun se nousee horisontin yläpuolelle? Viikko sitten näin itse kuun horisontin päällä ja kuu näytti jättiläismäiseltä. :)
Hienoa! Ilmiön silmämääräinen havaitseminen on kuitenkin vasta lupaava alku. Seuraavaksi se pitää dokumentoida huolellisesti mitaten, mielellään pitkän ajan kuluessa ja aina samassa paikassa Kuuta tarkkaillen. Kaiken voi mitata ja laskea.
Ok! :)
En ole itse niin kiinoustunut kuusta, mutta on mukava katsoa taivaan tähtikuvoita ja muuta. :)
Ei ollut meilläpäin valtavan suuri .
joskus 80 luvulla oli eokuulla valtava kuu …
Voivatko tähdet näyttää joskus tai jossakin nähtynä suuremmilta? Joskus olin matkalla Marokossa ja Atlas-vuoristossa katsoin tähtitaivaalle ja minusta tähdet näyttivät omituisen suurilta ja kirkkailta. Oli kyllä aika pimeää siellä pienen majatalon pihalla, missä niitä tähtiä katselin. Joku sanoi naureskellen, että eiköhän sinne tähtiin ole sen verran pitkä matka, ettei maapallon navoilta litteä olemus tähtien näkymiseen paljon vaikuta.
Hyvä kysymys, mutta hieman hankalampi vastata. Jos oikein korkealla vuoristossa ollaan, niin tietysti harvempi ilma, ilmansaasteiden vähyys ja kaupunkien valon puute voi tuoda lisää kirkkauden tuntua. Toki yhtä lailla tähtienkin valo taittuu ilmakehässä, että siinä mielessä ollaan samassa tilanteessa niin kaukaisempien tähtien kuin Kuun ja Auringonkin kohdalla.