Nyt on korvasieniaika. Kiersin viikonloppuna tuttuja kangasmetsiä ja hakkuuaukeita saaliina vain muutama litra melko pienikokoisia korvasieniä. Vaikka sieni viihtyykin kuivalla hiekkamaalla, olisiko viime viikon kuivuus ollut liikaa?
Jos kuivuus on syynä sadon kokoon, niin tällä viikolla tilanne korjaantuu. Huomiseen asti jatkuvat sateet saavat sienet kasvamaan. Pitääkin käydä ensi viikonloppuna kiertämässä samat paikat uudelleen.
Nyt on hyvä aika poimia myös nokkoset, voikukat ja muut takapihan yritit. Mitä sinä keräät kevätluonnosta?
Suurin osa sääennusteita seuraavasta yleisöstä tietääkin, että sään ennustaminen on jo useiden vuosikymmenten ajan perustunut tehokkaimpien käytettävissä olevien tietokoneiden laskemiin ennusteisiin. Tietokoneeseen on ohjelmoitu numeerinen malli, joka simuloi ilmakehän fysiikkaa – tai käsitystämme siitä mahdollisimman todenmukaisesti. Maailmanlaajuisten säähavaintojen perusteella malliin syötetään kuvaus lähtötilanteesta, eli tämänhetkisestä säästä, jonka jälkeen tietokone alkaa laskea tilanteen kehittymistä eteenpäin eli ennustetta tulevaisuuteen. Periaatteessa ennustetta voisi laskea miten pitkälle tulevaisuuteen hyvänsä, mutta käytännössä ennuste muuttuu epäluotettavaksi 5-10 vuorokauden päässä. Tämä johtuu siitä, että sekä mallissa että siihen syötetyssä alkutilassa on virheitä. Kumpikaan ei vastaa täydellisesti esikuvaansa, ja mitä pitemmälle ennustetta lasketaan, sitä pahemmin virheet alkavat häiritä ennustetta.
Tietokoneiden laskentateho on kasvanut huimasti sinä aikana, kun niillä on tehty sääennusteita. Laskentatehon kasvaessa koneeseen ohjelmoitua mallia on voitu muokata yhä realistisemmaksi. Pikku hiljaa suurempi ongelma onkin alkanut olla se, että malliin havaintojen perusteella syötettävä alkutila sisältää niin paljon virheitä ja puutteita. Säähavaintoja kun saadaan esimerkiksi merialueilta niukasti ja niiden laatukin saattaa vaihdella. Osittain tätä ongelmaa lievittämään on alettu ajaa ryväs- eli parviennusteita.
dan / FreeDigitalPhotos.net
Parviennusteiden idea on, että varsinaisen ennusteen lisäksi ajetaan useita ennusteita eli parvi samalle ajanjaksolle. Lähtotilannetta vain muutetaan hiukan jokaista parven jäsentä kohden. Tuloksena saadaan useita vaihtoehtoisia tulevaisuudenkuvia. Menettelyä kutsutaan Monte Carlo -menetelmäksi kasinoesikuvansa mukaan.
Ongelmana on tietysti, että edelleenkään ei voida tietää, mikä ennustevaihtoehdoista toteutuu vai toteutuuko mikään. Kaikkein tärkeintä parviennusteissa on kuitenkin se, että ne kertovat siitä, kuinka luotettava ennuste on. Jos parven jäsenet muistuttavat toisiaan, ennustetta voidaan pitää luotettavana. Jos taas hajontaa on runsaasti, ei varsinaiselle tietokoneen laskemalle ennusteelle voi antaa kovin paljon painoarvoa.
Tulevaisuudessa olisi tärkeää, että me meteorologit pystyisimme välittämään tällaiset tiedot sääennusteiden käyttäjille. Esimerkiksi Foreca jakaa sivuillaan 10 päivän mittaista ennustetta, mikä on perusteltua, sillä joissain tilanteissa säätilanne voidaan helpostikin kuvailla 10 päivän päähän (muistanette viime pääsiäisen ennusteen?). Joissain tilanteissa ennuste on taas lähes arvauksen luokkaa. Ehkä joskus tulevaisuudessa sääennusteiden yhteyteen ilmeistyy ”luotettavuusindeksi”, joka parviennusteita hyväksi käyttäen ilmoittaa ennusteen luotettavuuden. Siihen asti pystyn onneksi esimerkiksi omassa työssäni tv-meteorologina kertomaan katsojille itse, miten luotettavana pidän ennustetta.
Tämä kuva ei liity tämän vuoden jääkiekkoon, vaan on Suomi-Slovakia -ottelusta Vancouverissa 27.2.2010. Kuva: s.yume.
Hyvässä lykyssä pilvipeite jopa rakoilee illalla. Yöllä taivas voi ripsiä vähän vettä.
Lämpötila mokoma vain saisi olla korkeampi: kun se ei iltapäivälläkään ollut Helsingin keskustassa kuin 8-9 astetta, niin sitä mennään sitten illan mittaan yhtä moneen asteeseen kuin tuli maaleja ja yöllä sitäkin alemmas.
Mutta sehän on vain ilman lämpötila, kuka siitä välittää tällaisena iltana! Ja vaikka vähän sataisi, ei tässä sokerista olla!
Arajetan miehistönä kokeneet off-shore purjehtijat Sasha Willman ja Arthur Hallberg
Tuollaisen viestin oli Arajeta-purjeveneen kapteeni Pekka Niemi laittanut Facebookiin perjantaina. Arajeta oli lähtenyt tämän kevään ensimmäisenä purjeveneenä Kokkolan telakalta kohti kotisatamaa Helsingissä. Itätuuli oli sopivasti tehnyt sisäväylälle 20 metriä leveän railon, jossa Arajeta mahtui etenemään.
Porin edustalla kolmihenkinen miehistö oli saanut lisävahvistusta pienestä linnusta, joka oli varmaan erehtynyt jäälautan ja purjeveneen suhteen. Lintu istahti veneen kannelle levähtämään. Linnusta ei kuitenkaan ollut apua kulkuvalojen korjaamisessa, joten gastina ollut Arthur Hallberg kiipesi mastoon korjaamaan tricolorin ja bowlightin.
”Uudenkaupungin tasalla oli kevyttä räntäsadetta, mutta kevät kukkeimmillaan Saaristomeren auetessa,” päivitti kapteeni Niemi Facebook-statustaan. Merellä kukkeinkin kevät on vielä jääkylmä.
Ranta- ja muut aurinkokelit lähestyvät. Auringonpaisteesta useimmat nauttivat, ainakin aluksi – pimeän ja kylmän talven jälkeen. Auringonsäteily iholle merkitsee D-vitamiinivarastojen täydentymistä, myös monille ihotaudeille auringonvalo on hyväksi. Auringossa kuitenkin voi myös polttaa ihonsa. Varsinkin vähäpigmenttisten ja hyvin vaaleiden ihojen kannattaa saada auringonpaistetta vain kohtuullisesti. Liika auringon UV-säteilylle altistuminen lisää ihosyövän riskiä. Selvimmin tämä näkyy siellä, missä on paljon valkoihoista väestöä alueella, missä geneettinen sopeutuminen (tumma ihonväri) auringonsäteilyn ja sen sisältämän UV-säteilyn voimakkuuteen ei ole ehtinyt tapahtua. Australia lienee paras esimerkki.
Myös Suomessa auringonsäteilyn lyhytaaltoinen osa – UV-säteily (ultraviolettisäteily) – on toisinaan, varsinkin alkukesäisin, niin voimakasta, ettei auringossa kannata oleilla liian kauaa tai ilman että suojaa itsensä – ellei vaatteilla, niin ihovoiteella sitten. Ihovoiteessa tulee olla riittävä UV-suojakerroin. Erityisen tärkeää on huolehtia pienten lasten UV-suojasta. Oman ihotyypin ja palamisherkkyyden tunteminen auttaa. Silti kannattaa tiedostaa liiallisen auringonoton riskit.
Eri maiden sääviranomaiset antavat myös erikseen varoituksia voimakkaasta UV-säteilystä. Säteilytilanteita on mahdollista paitsi mitata, myös ennustaa. Ilmakehässä erityisesti stratosfäärin otsonikerros suodattaa auringonvalosta pois maapallon elämälle haitallista lyhytaaltoista UV-säteilyä. Otsonikerroksen paksuus ei ole vakio, vaan vaihtelee osana ilmakehän monimutkaista rakennetta. Lisäksi tietyt esim. aerosolipurkkien ponnekaasuina tai kylmäkoneissa käytetyt kemialliset yhdisteet tuhoavat otsonikerrosta. Ns. otsoniaukoista puhuttiin etenkin takavuosina.
Että mikä otsoni? Elämälle välttämätön happi esiintyy luonnossa yleensä kasiatomisina molekyyleinä, siitä kemiallinen merkki O2. Otsoni on hapen kolmiatominen muoto, siis O3. Otsoni on aineena hyvin reaktiivinen ja vahingollista esim. hengitettäessä. Otsonia syntyy myös maanpinnan lähellä auringonvalon reagoidessa tiettyihin ilmansaasteisiin, ja esim. Keski-Euroopassa voi törmätä myös tällaisiin ilmanlaatuun liittyviin otsonivaroituksiin.
Mutta tässä UV-asiassa on siis kysymys eri asiasta: otsonia syntyy ilmakehän ylemmissä osissa auringonsäteilyn aiheuttamien luonnollisten kemiallisten reaktioiden seurauksena. Syntynyt otsoni laskeutuu noin parinkymmenen kilometrin varastokorkeudelle ja muodostaasiellä suojakerroksen, joka osaltaan mahdollistaa elämän maapallolla. Tämän otsonikerroksen paksuus, tai oikeammin kokonaisotsonin määrä, vaikuttaa siihen, miten paljon auringonvalon mukana pääsee maanpinnalle myös sen UV-säteilyä.
UV-säteilyn voimakkuutta kuvaava ns. UV-indeksi kertoo säteilyn voimakkuuden pilvettömässä säässä. Pilvet toki vähentävät myös UV-säteilyn määrää, mutta tässä ei ihan ohuimpien yläpilvien varaan kannata paljoa laskea, koska UV-säteily läpäisee pilviä paremmin kuin näkyvä valo. Huomioon kannattaa ottaa myös, missä olosuhteissa ulkosalla auringossa oleilee: kesällä ei niinkään lasketella hohtavalla lumipinnalla, mutta vesillä veden pinnasta heijastuva auringonsäteily lisää ihon saaman säteilyn määrää.
Internet mahdollistaa pääsyn alkuperäisen tiedon lähteille. Tässä UV-asiassa yhtenä sellaisena voi hyvin pitää Euroopan avaruusjärjestön (ESA) toimintaan perustuvia ja Alankomaiden ”ilmatieteen laitoksen” (Koninklijk Nederlands Meteorologisch Instituut, KNMI) isännöimiä TEMIS-nettisivuja:
http://www.temis.nl/ ja autan vielä sen verran, että tuolta sivulta ”Clear sky UV index”: http://www.temis.nl/uvradiation/UVindex.html Täältä saa myös UV-indeksin ennusteen tietämällä ja syöttämällä halutun paikkakunnan koordinaatit.
Kevät tekee kohisten tuloaan. Tuntuu kuin pihapuiden lehdet kasvaisivat lämpimän viikonlopun jälkeen aivan silmissä. Ja ensimmäisen kunnon kevätsateen jälkeen puiden lehdet hehkuvat alkukesän kirkkaan vihreissä väreissä.
Toinen kiinnostava seikka keväässä. Vaikka lumet lähtevät ensin rannikkoalueilta, niin sen jälkeen tulee viivyttelyn aika. Rannikkoalueiden kevään tulo hidastelee aivan kuin odottaen, että sisämaassakin lumet olisivat jo sulaneet. Ja aivan yhtäkkiä kevät on sisämaassa pidemmällä.
Sitä ihmetteleekin keväisin rannikolta sisämaahan mennessään, että kuinka pitkälle kevät on ehtinyt esimerkiksi Helsingin Itä-Pakilassa verrattuna Ruoholahteen. Etäisyyden ei tarvitse olla kuin kymmenen kilometria. Syynä on kylmän meren vaikutus, joka antaa kevään ja kesän odottaa rannikolla ja saaristossa.
Niin, mutta kasvavatko puiden lehdet silmissä? Ei, kyllä ne ihan puissa kasvavat!
Tämä sivusto käyttää evästeitä palvelun toimittamiseen, sosiaalisen median jakotoimintojen toteuttamiseen ja liikenteen analysointiin. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Voit myös tutustua uudistettuun tietosuojakäytäntöömme.Ok
