Karkauspäivä ja Talvi-Matti

Julkaistu

 

Jääpuikkojen kera kohti kevättä, kuva Tiina Asula

Vuotuinen ajantieto, Kustaa Vilkunan kirjoittama oiva opus kertoo, että helmikuu on varsin naisvaltainen kuukausi, koska helmikuuhun osuu myös karkauspäivä.

”Sehän on poikkeus tavallisesta päiväjärjestyksestä ja sellainen kiihoittaa jatkamaan tavallisesta järjestyksestä poikkeavia tapauksia, kuten juuri naisten kosintaoikeutta, vaikka karkauspäivän sattuminen helmikuun 24. päivään johtuu tietenkin aivan muista syistä. Päivän määräsi tälle paikalle jo pari tuhatta vuotta sitten Rooman ensimmäinen keisari Caius Julius Caesar, joka järjestytti roomalaisen ajanlaskun.”

Siihen asti oli noudatettu ikivanhaan tapaan taivaallisen kuun mukaisia kuukausia, joten joka vuosi tarvittiin erityinen karkauskuukausi,  jotta olisi jotenkuten pysytty tasoissa aurinkovuoden kanssa. Uudessa juliaanisessa ajanlaskussa tarvittiin enää vain yksi karkauspäivä joka neljäs vuosi. Sen paikaksi määrättiin entistä karkauskuukautta seuraava päivä, joka on 24. helmikuutta.

Mutta säähän. Liisan viimeisimmässä kirjoituksessa keskustellaan talven selän taittumisesta. Vuotuisessa ajantieto -kirja tietää, että ”säiden suhteen Talvi-Matti on kevättalven alku.” Matin päivälle (24.helmikuuta) on monia mainintoja säästä:

”Matti pitkällä parrallaan viekoittelee lapset seinuksille.” Matin pitkällä parralla tarkoitetaan räystäiden jääpuikkoja. Mutta mitä pitempi parta Matilla räystäässä riippui, sitä pidemmäksi kevät venyi, joten Matin aikainen suoja yöpakkasineen ei ollut mikään edullinen enne.

Lumimäärän suhteen Talvi-Mattia on pidetty jonkinlaisena rajana. ”Matti avaa lumiportit ja lyö yhdeksän lakkia kannon päähän.” Tulee siis vielä yhdeksän lumisadetta. ”Jos Matin päivänä pyryttää tai on kova lumituisku, niin lunta tulee vielä monta kertaa ennen kevättä, puhutaan seitsemästä ukkopyrystä ja neljästätoista poikapyrystä.”

Myös Mattiin vielä liittyy, vaikka harvinaisena, sanonta talven selän katkeamisesta ja karhun kääntymisestä toiselle kyljelle.

Vielä karkauspäivästä. Vuodesta 2000 alkaen ei Suomessa enää noudateta Julius Caesarin määräystä, vaan karkauspäivä on 29. helmikuuta, joten naimattomat miehet pitäkää varanne ja hamekankaat valmiina.

 

Jaakko heittää kylmän kiven

Julkaistu

Kustaa Vilkunan oivassa kirjassa Vuotuinen ajantieto Jaakon päivän säästä voi arvioida kesän säätä.

Kirja kertoo, että miehekäs Jaakko – apostoli Jaakob Sebedeuksen poika- päättää naisten viikon. Jaakko on hyvin merkillinen mies. Hän heittää kylmän kiven veteen ja lopettaa kansanomaisen uimakauden, hän naulaa tuohen kiinni ja houkuttelee lapset papumaahan. Hänen päivästään alkaa kaura kasvaa, hän sokaisee paarmat ja panee ne pussiin tai keittää niistä puuron. Hänen päivänään on kirppujen kutuaika ja hän jakaa kirput antaen rikkaaseen taloon kapan, köyhään kaksi ja niin edelleen. – Tähän tapaan vanha kansa luonnehtii vanha kansa Jaakon päivän aikaista kesää. Kesän korkein piste nyt sivuutetaan. Yöt pitenevät ja tummuvat, syyskesä alkaa.

Mahtava Jaakko määrää myös sään, erityisesti elonkorjuun sään.

”Mitä Jaakkona, sitä Lauriin.”

”Jos Jaakkona ei sada, tulee hyvä loppukesä.”

”Jos Jaakkona sataa, syödään pettua:”

Jos Jaakko kastelee housunsa, kastelee sade maata useina päivinä perätysten.”

Sen sijaan kirkas ja lämmin Jaakko tietää kylmää joulua.