Tässä voisi ensin hetken muistella sitä entistä merimiestä, joka saatuaan 5 vuorokauden sääennusteen lähti sen pohjalta seilaamaan. Viimeistään neljäntenä päivänä ei tuullut lainkaan sieltä, mistä piti, vaan tuli myrsky. Merimiehestä tuli entinen.
Sään ennustaminen siis perustuu ilmakehän sääjärjestelmien rakenteen ja liikkeen tarkkaan ja JATKUVAAN seurantaan.
Ilmakehän tietyllä hetkellä eri tavoin havaittu ja mitattu tila, esim. tieto matalapaineiden sijainnista ja voimasta, ajetaan alkuarvoiksi numeerisille ilmakehämalleille, jotka sen jälkeen laskevat muutoksia ilmakehän rakenteessa.
Nämä mallit tietyllä tavalla jäljittelevät oikean ilmakehän kayttätymistä. Ilmakehää mallinnetaan nykyään jo hyvällä menestyksellä useimpia sääpalvelutarpeita ajatellen.
Malleja on useita, ja niitä jokaista ajetaan useammin kuin kerran vuorokaudessa. Yhteen laskien saamme uutta laskentatietoa monta kertaa päivässä.
Miksi sääennusteet pitäisi päivittää eli saattaa ajan tasalle viimeisimpien laskelmien mukaisiksi esim. vain kerran päivässä?
Sääpalvelusta saavat suurimman hyödyn ne, jotka käyttävät sitä säännöllisesti ja riittävän usein. Jos ajallisesti pitkät ennusteet perättäisten päivitysten yhteydessä kovasti heittelehtivät, voi sekin olla tietoa: ilmakehässä jokin asia voi olla hyvinkin kiikun kaakun, mihin suuntaan kehittyä.
Suuret vaihtelut voivat kertoa säätilan heikosta ennustettavuudesta, joka siis tulee nimenomaan näin esille.