Eilen seurasin ikkunasta pienten reppuselkäisten matkaa kohti ensimmäistä koulupäivää. Koulujen alkamisen kunniaksi ajattelin sanoa sanasen meteorologian opiskelusta. Haku yliopistoihin on toki vasta keväällä, mutta jospa joku lukiotietään aloittava saisi tästä kipinän lähteä säätieteilijäksi. (Myös alanvaihtoa harkitseville aikuisille tiedoksi, että varttuneemmat opiskelijat eivät ole meteorologiankaan parissa olleet tavaton ilmestys!) Välillä kun tuntuu, että meteorologian pääaineopinnot ovat yksi opinto-ohjaajien tarkimmin varjeltuja salaisuuksia, niin harva niihin osaa tietoisesti hakeutua.
Suomessa meteorologiaa voi opiskella vain Helsingin yliopistossa Matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa Fysiikan laitoksella Ilmakehätieteiden osastolla. Fysikaalisten tieteiden koulutusohjelmaan hyväksytyt voivat vapaasti valita meteorologian suuntautumisvaihtoehdokseen. Yleensä meteorologian valitsee pääaineekseen 10-20 opiskelijaa vuodessa, joten vuosikurssi on varsin pieni ja osaston väki tulee nopeasti tutuksi. Ensimmäinen vuosi kuluu yleensä tiiviisti fysiikan ja matematiikan perusopintojen parissa ja varsinaisiin meteorologian opintoihin päästään kiinni toisesta opiskeluvuodesta alkaen. Nykyisen ideaalin mukaisesti luonnontieteiden kandidaatiksi (LuK) valmistutaan päätoimisesti opiskelemalla kolmessa vuodessa ja tie filosofian maisteriksi (FM) vie vielä kaksi vuotta lisää – käytännössä ajat saattavat venyä muutamalla vuodella. Nimike ”meteorologi” kuvaa henkilön ammattia eikä varsinaisesti ole tutkinnon suorittaneen arvonimi.
Meteorologian opinnoista kiinnostuneen kannattaa valita lukiossa pitkä matematiikka ja fysiikka. Kemian opinnoista saattaa olla hyötyä varsinkin mikrometeorologian puolella mutta ne eivät ole välttämättömiä. Moni ajattelee, että meteorologiaan tarvitaan maantiedon opintoja, mutta itse asiassa niillä ei ole juurikaan tekemistä meteorologian kanssa. Kunnialla suoritetut ylioppilaskirjoitukset ja vähintään magnan arvosana fysiikan ainereaalista takaavat yleensä sisäänpääsyn Fysiikan laitokselle, joten varsinaisissa pääsykokeissa ei tarvitse enää alkukesällä hikoilla. Toisaalta vaikka sisäänpääsy on moniin muihin yliopiston tiedekuntiin verrattuna helppoa, voivat opinnot yllättää rankkuudellaan, jos lukiotiedot pitkästä matematiikasta eivät ole hallussa.
Vaikka meteorologian opinnoissa on useita hyvin fysiikka/matematiikkapainotteisia kursseja, kuten esimerkiksi ilmakehän termo- ja virtausdynamiikkaa käsittelevät kurssit, on meteorologia ehkä vähemmän laskentaintensiivinen kuin moni muu fysiikan suuntautumisvaihtoehto. Toki opiskelijan oma mielenkiinto ohjaa opintojen painopistettä ja näkisin, että meteorologian kursseissa on vielä kohtalaisen paljon valinnanvapautta. Opiskelija voi esimerkiksi suuntautua ilmakehän laajamittaiseen dynamiikkaan tai huomattavasti pienempiä prosesseja käsittelevään mikrometeorologiaan.
Matemaattis-luonnontieteille ominaisesti useimmat meteorologian opiskelijat pääsevät oman alan töihin jo opiskelujen aikana ja gradukin on monesti mahdollista tehdä tilaustyönä. Työnantajien lista kotimaassa on suppea ja keskittynyt pääkaupunkiseudulle – toisaalta tieteenala on kansainvälinen ja työpaikka voi löytyä myös Suomen ulkopuolelta.
Tärkeät linkit:
P.S. Jännittääkö muutto pääkaupunkiin? Uusien opiskelijoiden integroinnista yliopistomaailmaan vastaavat opiskelijatutorit ja meteorologian opiskelijoiden oma ainejärjestö Synop ry.