Ilmakehä ei ole viime aikoina lämmennyt niin nopeasti kuin ilmastomallit ovat ennustaneet. Kun tätä lämpenemisen hidastumista eli toisella nimellä kutsuttua hiatusta alettiin tutkia, arveltiin lämmön varastoituneen meriin. Tuoreen vuosien 1992-2012 välillä tehtyihin mittauksiin perustuvan tutkimuksen mukaan näin asia onkin.
Kyseisen tutkimuksen mukaan merien pintalämpötila ei ole juurikaan kasvanut, monin paikoin pintalämpötila on jopa laskenut, mutta merenpinnan alapuoliset kerrokset ovat lämmenneet huomattavasti viimeisen noin kymmenen vuoden aikana vuoden 2003 jälkeen. Nämä lämmenneet kerrokset sijaitsevat 10 metrin pintakerroksen alapuolella, jossa lämpeneminen on ollut suurinta 100-300 metrin syvyydessä. Yli 300 metrin syvyydestä lämpenemistrendiä ei kyetty kunnolla määrittämään havaintojen harvuuden vuoksi. On myös huomionarvoista, että havaintojakson aikana havaintoverkoston laajuus on ollut jakson alussa paljon harvempi kuin jakson loppupuolella, mikä lisää epävarmuustekijöitä mittaustuloksissa.
Vaikka lämpöä onkin varastoitunut pintakerroksen alle, niin ylimmät kerrosta vaihtavat lämpöä melko helposti ja piilossa oleva lämpö voi nopeasti palata pintaan esim. El Niñon vaikutuksesta, jolloin ilmaston lämpenemisen pitäisi jälleen kiihtyä. El Niño ja La Niña-kaudet vuorottelevat yleensä muutaman vuoden jaksoissa, mutta jaksot voivat olla välillä pidempiä ja voimakkaampia. Edellisestä pitkäaikaisemmasta ja voimakkaasta El Niño-kaudesta on aikaa n. 10 vuotta, jonka aikana La Niña on ollut voitolla.
La Niña-kausina valtamerten (erityisesti Tyynenmeren) pintalämpötila on tavanomaista matalampi voimakkaampien pasaatituulten vuoksi, joka nostaa kylmää vettä kumpuamisefektin johdosta syvemmältä pinnalle. El Niñon aikana pasaatituulet ovat taas tavanomaista heikompia ja merenpinta lämpenee. Viimeisten parin vuoden aikana valtamerten pintalämpötila ja ilmakehän lämpötila onkin noussut ripeästi. El Niño-kausi on ollut jonkin aikaa jo käynnissä ja on ennusteiden mukaan voimistumassa, mikä kiihdyttänee jälleen ilmaston lämpenemistä ja korjaa trendiin tullutta notkahdusta.
Valtamerissä tapahtuva pinnan lämpötilan jaksottainen vaihtelu vaikuttaa suuresti ilmakehän lämpötilaan, sillä ne kattavat suuren osan maapallon pinnasta. Valtamerissä on havaittu myös useiden vuosikymmenien välistä vaihtelua, joka lienee kytköksissä myös El Niño- ja La Niña kausien esiintyvyyteen. Tällainen hieman pidemmän aikavälin vaihtelu saattaa erehdyttävästi antaa sen kuvan, että ilmaston lämpeneminen olisi pysähtynyt tai kääntynyt laskuun, jos siis tarkastellaan jotain tiettyä 10-20 vuoden aikaväliä. Ilmakehän lämpenemisen trendi on kuitenkin pidemmällä aikavälillä edelleen kasvava.
On havaittu esimerkiksi, että Tyynen valtameren pinnan lämpötila vaihtelisi noin 25 vuoden mittaisissa jaksoissa (PDO, Pacific Multidecadal Oscillation). Tämä jaksottaisuus vaikuttaa myös ilmakehän lämpötilaan. Indeksin ollessa positiivinen vuosina 1977-2002 ilmaston lämpeni kiihtyvällä tahdilla, mutta hidastui tämän jälkeen. Tällä hetkellä eletään PDO:n kylmää jaksoa, joka on siis kestänyt kymmenisen vuotta, mikäli tämä jakso kestää vielä pidempään, tarkoittaa se sitä että ilmasto lämpenisi ennustettua hitaammin vielä vuosia. Tämän jakson jälkeen lämpeneminen todennäköisesti jälleen kiihtyy nopeasti.
PDO:n suunnan kehityksen ennustettavuus on vielä melko heikoilla kantimilla, sillä valtamerten havaintojärjestelmä ei ole vielä tarpeeksi kattava ja sitä ajavia tekijöitä ei kunnolla vielä tunneta.
Tutkimukseen liittyvä artikkeli löytyy Nasan Earth Observatoy-sivustolta: http://earthobservatory.nasa.gov/IOTD/view.php?id=86184