Odotus palkitaan: säätyyppi muuttuu alkuviikolla

Julkaistu

Tätä tekstiä kirjoittaessani helmikuinen vesisade ropisee ikkunaa vasten syöden tehokkaasti Helsingin hankia. Lumi on huvennut silmissä ja kadut paljastuneet sohjon alta, vaikka valtavat lumivallit vielä tukkivatkin teitä siellä täällä. Sadetta on piisannut, mutta muutos kärkkyy jo kulman takana. Luulen, että monien mielestä toivottu sellainen.

Käännekohta tiistaina

Lähipäivät menevät vielä totuttuun tapaan pilviverhon alla sateessa. Etelässä hanki on kahdessa vuorokaudessa huvennut paikoin yli 10 sentillä (Helsinki-Kaisaniemessä ja Helsinki-Vantaalla -13 cm, Turussa -9 cm ja Ahvenanmaan Jomalassa -19 cm) ja maanantaihin mennessä lunta ehtii sulaa lisää. Sitä vastoin pohjoiseen ja itään uutta lunta kertyy aina tiistaiyöhön saakka.

Ensi viikon auringonpaisteessa on jo kevättalven makua. Kuva: Matti Hietala

Tämän jälkeen läntisen Euroopan ylle on muodostumassa korkeapaineen alue, joka kääntää Suomenkin sään päälaelleen. Matalapaineille ja pitkään kestäneille sateille voidaan heittää hyvästit: tilalle tulee poutaisempia ja aurinkoisempia päiviä. Tiistaina ja viikon puolivälissä moni voikin jo havahtua siihen, kuinka paljon tehoa aurinko on saanut sitten tammikuun: pikkupakkasellakin lumi alkaa sulaa jo teiltä ja sulamisvesi tippuu räystäillä. Ilmassa on ensi viikolla jo kevättalven makua.

Lue lisää → ”Odotus palkitaan: säätyyppi muuttuu alkuviikolla”

Karkauspäivä ja Talvi-Matti

Julkaistu

 

Jääpuikkojen kera kohti kevättä, kuva Tiina Asula

Vuotuinen ajantieto, Kustaa Vilkunan kirjoittama oiva opus kertoo, että helmikuu on varsin naisvaltainen kuukausi, koska helmikuuhun osuu myös karkauspäivä.

”Sehän on poikkeus tavallisesta päiväjärjestyksestä ja sellainen kiihoittaa jatkamaan tavallisesta järjestyksestä poikkeavia tapauksia, kuten juuri naisten kosintaoikeutta, vaikka karkauspäivän sattuminen helmikuun 24. päivään johtuu tietenkin aivan muista syistä. Päivän määräsi tälle paikalle jo pari tuhatta vuotta sitten Rooman ensimmäinen keisari Caius Julius Caesar, joka järjestytti roomalaisen ajanlaskun.”

Siihen asti oli noudatettu ikivanhaan tapaan taivaallisen kuun mukaisia kuukausia, joten joka vuosi tarvittiin erityinen karkauskuukausi,  jotta olisi jotenkuten pysytty tasoissa aurinkovuoden kanssa. Uudessa juliaanisessa ajanlaskussa tarvittiin enää vain yksi karkauspäivä joka neljäs vuosi. Sen paikaksi määrättiin entistä karkauskuukautta seuraava päivä, joka on 24. helmikuutta.

Mutta säähän. Liisan viimeisimmässä kirjoituksessa keskustellaan talven selän taittumisesta. Vuotuisessa ajantieto -kirja tietää, että ”säiden suhteen Talvi-Matti on kevättalven alku.” Matin päivälle (24.helmikuuta) on monia mainintoja säästä:

”Matti pitkällä parrallaan viekoittelee lapset seinuksille.” Matin pitkällä parralla tarkoitetaan räystäiden jääpuikkoja. Mutta mitä pitempi parta Matilla räystäässä riippui, sitä pidemmäksi kevät venyi, joten Matin aikainen suoja yöpakkasineen ei ollut mikään edullinen enne.

Lumimäärän suhteen Talvi-Mattia on pidetty jonkinlaisena rajana. ”Matti avaa lumiportit ja lyö yhdeksän lakkia kannon päähän.” Tulee siis vielä yhdeksän lumisadetta. ”Jos Matin päivänä pyryttää tai on kova lumituisku, niin lunta tulee vielä monta kertaa ennen kevättä, puhutaan seitsemästä ukkopyrystä ja neljästätoista poikapyrystä.”

Myös Mattiin vielä liittyy, vaikka harvinaisena, sanonta talven selän katkeamisesta ja karhun kääntymisestä toiselle kyljelle.

Vielä karkauspäivästä. Vuodesta 2000 alkaen ei Suomessa enää noudateta Julius Caesarin määräystä, vaan karkauspäivä on 29. helmikuuta, joten naimattomat miehet pitäkää varanne ja hamekankaat valmiina.