Herkkutattien aika on juuri nyt. Poimi omasi. Kuva: Jean-Pol Grandmont / Wikimedia Commons.
Raikkaan kesäisiä päiviä riittää vielä. Alkusyksyn yöt vain ovat jo pitkiä, joten ne kylmenevät. Öinen maan ja ilman jäähtyminen puristaa ilman kosteudesta aamuksi sumuisia tai sumupilvisiä seutuja. Sumu nousee usein maasta irti, sumupilveksi, ennen kuin ilmiö kokonaan poistuu auringon edestä. Aina ei poistu ollenkaan, joskus taas viipyilee, kuin kiusatakseen. Vuodenaikojen vaihtelu kertautuu yön ja päivän erona. Aurinko säteilee tänne, me taas lämpöä jonnekin pois.
Päivällä tulee lyhyttä, yöllä ainoastaan lähtee pitkää aallonpituutta. Lämpösäteilyä on se pitkä, infrapunaksi ristitty. Tässä voi koetella maailmankuvaansa: eikös sen auringon juuri pitänyt lämmittää? No mutta, yöllä ulos lähtevä lämpö ei jää edes harakoille, vaan pakenee taivaan läpi avaruuteen. Pilvinen yö on lämpimämpi mutta tähtitaivasta tummempi. Iltaisin ja alkuöisin voi mainiosti kävellä ulkona ja tuntea, miten hitaasti ilma sentään vielä viilenee. Auringon ensi säteet valkean sumun läpi ovat aikaisen ylösnousun arvoiset. Katso myös varjoasi kastetta vasten.
Vuodentulo jatkuu, satoa tulee vielä. Sittenkin ilmeisen hyvästä sienisadosta voi vain tulla lyhyt, arvellaan uutisoinneissa. Tattien sanotaan kasvavan tänä syksynä tavallista kosteammissa paikoissa. Herkkutattimme kelpaavat ainakin Italiaan, meillä niitä on lähes mahdotonta löytää tuoreina. Paitsi metsästä, tietty, muttei sinne niin vain mennä keskeltä kaupunkipuuhia. Äskeisen lauantain olin Kaisa-talossa, siis Helsingin yliopiston kirjastossa. Kaisaniemessä ei kannata sienestää edes puistossa. Enkä söisi edes kotipihan ukonsieniä, joita huomasin olevan taas nousemassa.
Sienistä olen aina ollut kiinnostunut, kannoin niitä nuorena metsästä ämpärin toisensa jälkeen. Naapureillekin meni toisinaan osa. Sienimetsä tuoksuineen on alkusyksyn hyötynautinto. Syksyn edetessä tulee vielä ainakin puolukoiden ja karpaloiden vuoro. Ne ovat parhaita vasta pienen pakkasen puremina, eivät puoliraakoina. Joidenkin sienten satokausi kestää vieläkin pidemmälle.
Jos kuitenkin on mielekkäintä poimia päivä, niin kyllä ajankohtaisinta on – herkkutattien lisäksi – jopa pitkästä jälkikesästä nauttiminen. Kukin tavallaan. Sää sallii nyt monenlaista. Olisikohan tällaisella säällä vähän kehottavakin vaikutus?
Kuvan linkki: http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/4/4b/Boletus_edulis_JPG9.jpg
Viimeistään nyt kannattaa selvittää itselleen käsitteen ”aerosoli” sisältö. Muuten puhe aerosolien merkityksestä ilmakehässä voi jäädä ymmärtämättä oikein. Kuvassa on aerosolipakkaus eli suihkepullo tai spray. Kuva: PiccoloNamek/Wikimedia commons.
Bárðarbunga-tulivuori uhittelee edelleen, eikä sen mahdollisesta tuhkapilvestä ja sen leviämisestä ilmakehässä voida vielä sanoa mitään varmaa. Mutta tuhkapilveen johtavan purkauksen mahdollisuus ei ole myöskään pienentynyt, joten tarkkana saa olla. Muistissa on vielä, miten Euroopan lentoliikenteen kävi keväällä 2010. Tästä kerroin jo edellisessä blogissani, eikä asian ajankohtaisuus ole tämänkertaisen tulivuoren osalta mitenkään väistynyt. Itse asiassa Islannin ilmatieteenlaitos on tänään päättänyt varoittaa tulevista tapahtumista. Tällainen on toki hallintoa, mutta kertoo jostain. Tulivuoret eivät ole ilmatiedettä, mutta mahdollisen tuhkapilven liikkeet sitäkin enemmän. Eri maiden ilmatieteenlaitoksille voi kuulua hallinnollisesti toisistaan poikkeavia vastuualueita.
Suomalainen sääviranomainen Ilmatieteen laitos puolestaan uutisoi nettisivuillaan pari päivää sitten ihmisperäisten aerosolipäästöjen vähentyneen viime vuosikymmeninä Euroopassa ja USA:ssa lainsäädännön ansiosta sekä Neuvostoliiton romahtamisen myötä. Kuitenkin, kuten arvata on maallikompikin saattanut, Kiinan ja Intian vastaavat päästöt ovat vastaavasti lisääntyneet lähes yhtä paljon. Tästä sittenkin aika monimutkaisesta asiasta seurausvaikutuksineen voi siis lukea mainitusta paikasta ja ihan etusivulta (www.fmi.fi, ajankohtaista-osio ja tiedotearkisto).
Nimenomaan aerosolit, pienhiukkaset, ovat osoittautuneet hyvin keskeisiksi arvioitaessa ilmastonmuutoksen suuntaa. Ne toimivat vesihöyryn tiivistymisytiminä, mikä tarkoittaa, että likaisemman ilman pilvissä on enemmän ja sitä myöten pienempiä pilvipisaroita. Tällainen pilvi on isopisaraista tiheämpi ja heijastaa tehokkaammin auringonsäteilyä takaisin avaruuteen. Vaikutus on tässä siis ilmastoa viilentävä, mutta näin yksinkertainen ei asia kokonaisuutena suinkaan ole. Aerosoleista kannattaa kiinnostua laajemminkin.
Nykyaikainen sääpalvelu puolestaan on oikeastaan teollisuutta, jonka tuotteita myydään kilpailuilla (ainakin periaatteessa) markkinoilla. Myös sääpalveluun liittyy tutkimusta, eli ei sitä tule kuin manulle illallista siitäkään huolimatta, että se saattaa näyttäytyä yksinkertaisena. Se tekee niin, koska sen on alun alkaen pitänyt huomioida kohderyhmä. Nykyisessä informaatiotulvassa ei ole tässä mielessä mitään hyvää, koska entistä pienempi osa informaatiosta muuttunee kohinasta tiedoksi. Mutta pysykää kanavalla www.foreca.fi. Sääpalvelusta saa suurimman ilon irti se, joka käyttää palvelua hyväkseen säännöllisesti eikä vain silloin tällöin.
Tuulen vaikutuksia kuvaavalle boforiasteikolle voisi olla käyttöä edelleen. Kuva: HoremWeb / Wikimedia Commons.
Keskikesän viikko vaihtuu toiseksi. Viileän ja epävakaisen kesän, vaikka eilisen lauantain saattoi jo vähän vaativampikin kesänkuluttaja ihan kesäpäiväksi laskea. Nyt sataa, ja kirjoitan tätä Helsingissä. Illaksi tosin hieman poutaantuu, mutta tuulinen pilvisyys on läsnä, sateet ovat vähitellen idässä ja maan keskivaiheilla. Yöllä etelästä ulottuu tänne jo sade. Niin makaa pääkaupunki tänään, muuten säästä Suomessa voi lähinnä sanoa, että matalapaineeksi se menee. Ihan kuin ei tämänpäiväisessä sateessa jo olisi tarpeeksi.
Jos yrittäisi jotenkin karkeasti kertoa, missä suurimmat sateet jatkossa luuhaavat, niin alkuviikolla niitä ensin työntyy etelästä Itä-Suomeen, ja sitten viikon puolivälistä alkaen sataa eniten ja jatkuvimmin Pohjois-Suomessa ja Pohjanmaalla. Kuuroja toki tulee myös etelässä, mutta saattaa siellä torstain maissa häämöttää poutaisempikin päivä. Ilma lämpenee sateiden mukaan poukkoillen niin, että ensin ei juuri ollenkaan, mutta ensi viikonlopun kuluessa on ainakin jonkin aikaa jo ihan oikea kesä. Sen viikonlopun varaan laskisin jotain, ja voipi olla, että ilma myös jää aiempaa lämpimämmäksi. Sateista tosin ei päästäne. Kesän on ehkä käymässä kuin viinin: paranee vanhetessaan, toki vain oikein säilöttynä.
Jos mielii kaikkein vähimpiin sateisiin hakeutua, on suuntana Lounais-Suomi, mieluiten vielä rannikko ellei peräti saaristo. Näin se menisi tämänpäiväisen säätiedon satona. Kun itse suursäätila on epävakainen, voi jo huomenna tai viimeistään ylihuomenna tulla uudet vinkit. Ei voi kuin korostaa, että ihan itse kannattaa selvittää, mistä päin kenties kohta alkava sade on tulossa tai mihin menossa, jos poutaa tekee mieli. Sadetutkan kanssa voi suunnitella vaikka kauppareissunsa niin, ettei kastu tai kastuu vain vähän. Toinen on tietysti tilanne mansikanviljelijällä, jonka sadon voi luonto paitsi antaa, myös ottaa. Avomaa kun on avomaa. Ihminen pääsee suojaan, useimmat eläimetkin, mutta vain harvat kasvit.
No mutta, ainakin suunta on kohti lämpimämpiä aikoja; voisi se olla päin vastoinkin. Matalapaineet, jotka näitä ilmamassojamme ahkerasti pyörittävät, korkeapaineiden ohella, ovat kuitenkin aina hieman arvaamattomia. Yksikin meidän puolilomalaisten kannalta virheliike, ja hupsista, tulikin kylmä ilma pohjoisesta eikä se toinen sieltä toisesta suunnasta. Osanotto kaikille, jotka uskovat liian pitkiä ennusteita. Aikanaan se naula jo lyötiin sääpalvelun arkkuun, kun ihan vaan hallinnollisesti piti alkaa tehdä viiden vuorokauden ennusteita, siis niitä keskipitkiä.
Nyt oikeasti tietokoneaikana tiedämme, että se oli silloin huuhaata, mutta nyt kun sen mittaiset ennusteetkin alkavat olla keskimäärin aika osuvia – alueellisesti, piste-ennusteet ovat oma lukunsa – niin eikös vain panna vanhasta tottumuksesta kuin käärmettä pyssyyn ja esitetään aina vain pidempiä ennusteita. Ihminen osaa pyöristää ilmaisujaan ja ylipäätään puhua ja kirjoittaa ihmisille haluamallaan tavalla, mutta nyt sellainen on monesta sääennusteesta kokonaan poissa.
Näyttää vaan yhtä tarkalta vaikka hamaan maailman tappiin asti, ellei joku vedä tietokoneesta pistoketta irti ajoissa. Kai näinkin voidaan säätä ennustaa, mutta on se leipää ja sirkushuvia. Ja sitten kirotaan, kun ”meni pieleen”. Pieleen voi mennä jo lyhyempikin ennuste, mutta niinpä ei pidä elää pelkkien ennusteiden varassa, kuten ei sääpalvelussakaan tehdä. Kukaan järkevä ja kykenevä ei niin tee, jos sää on oikeasti tärkeä. Säätä seurataan koko ajan, ja nykyisin esimerkiksi kenelle tahansa sadetutkassa näkyy sellainenkin sade, jota ei vielä hetki sitten ollut edes olemassa.
Uuden näkökulman elämäänsä voi saada vaikka tarkkailemalla, mitä tuulessa todella tapahtuu. Erikseen puuskissa ja sitten tuossa jopa kymmenen minuutin keskituulessa, joka on perinteisesti sääpalvelun ennustettu tuuli. Tässä auttaa vaikka boforiasteikko. Heiluvatko vain pienet oksat vai jopa kokonaiset puut?
Ne menevät monelta kuitenkin helposti sekaisin. Hallaa voi esiintyä vasta kasvukauden alettua (kun vuorokauden keskilämpötila on pysyvästi +5 asteen yläpuolella), ja se tarkoittaa sitä, että lämpötila käy maan pinnalla pakkasen puolella samaan aikaan kun ilman lämpötila pysyttelee plussalla. Yöpakkanen taas tarkoittaa sitä, että myös maanpinnan yläpuolella on pakkasta.
Tässä vaiheessä täytyy selventää, että lämpötila mitataan virallisesti kahden metrin korkeudesta, jolle myös lämpötilaennusteet annetaan. Maanpinnan läheisessä ilmakerroksessa lämpötila on kuitenkin usein täysin eri, kuin esimerkiksi kahden metrin korkeudella, sillä maanpinta jäähtyy ja lämpenee nopeammin kuin ilma.
Maanpinnalle yön aikana muodostunutta kuuraa kasvukauden ollessa päättymässä lokakuussa vuonna 2010.
Hallaa ei näe mittarista
Hallaa ei siis näe suoraan normaalille korkeudelle sijoitetusta lämpömittarista, mutta melkolailla yleissääntönä voidaan pitää, että jos selkeänä ja etenkin heikkotuulisena yönä lämpömittarissa näkyy +4 astetta tai vähemmän, niin maanpinnalla esiintyy silloin pakkasta eli hallaa. Halla on ankaraa, jos lämpötila maanpinnalla laskee alle -4 asteen.
Yöpakkanen näkyy kuitenkin suoraan lämpömittarista. Maanpinnalla pakkasta voi olla tällöin huomattavasti enemmänkin.
Alavilla mailla hallanvaara
Hallaa esiintyy helpoimmin alavilla ja aukeilla maa-alueilla sisämaassa. Kylmä ilma on raskaampaa kuin lämmin ja yöllä lämpötilan laskiessa kylmä ilma valuu näin kohti seudun alavinta kohtaa. Laakson notkossa lämpötila voi olla useita kylmempi, kuin viereisen kukkulan laella. Maa jäähtyy yöllä nopemmin kuin vesi ja tästä syystä merien ja suurten järvien rannalla halla on harvinaisempaa.
Suurten vesistöjen läheisyydessä hallaa ei yleensä esiinny sen vuoksi, että vesi luovuttaa lämpöa ja kosteutta kyllästäen ilman, jolloin ilman lämpötila ei enää laske.
Koko maassa kesän (kesä-elokuu) hallapäivien esiintyvyys vaihtelee suuresti, niin että etelärannikolla hallapäiviä ei ole yleensä yhtään, mutta Lapissa niitä saattaa kesässä olla 15. Kuitenkin esimerkiksi Vihdin Maasojalla Etelä-Suomessa hallapäiviä on kesän aikana keskimäärin 8, sillä se sijaitsee hyvin alavalla paikalla ja on myös Uudenmaan kylmin havaintopaikka.
Ovatko omat istutuksesi säilyneet alkukesän aikana vahingoittumattomina?
Voi pojat, kylläpä meitä on hemmoteltu kerrassaan upealla pääsiäissäällä! Allekirjoittanut uskaltautui avaamaan jo auringonottokautensa Naantalin auringossa, mutta talviturkin heittäminen oli vielä turhan pelottava ajatus. Olisiko parempaa ajankohtaa voinutkaan olla kevään ensimmäiselle kesäiselle tuulahdukselle?
Joutsenet Naantalin auringossa
Pääsiäismaanantaina Kemiössä rikottiin jo maaginen 20 asteen raja lämpötilan kohotessa 20,4 asteeseen. Tänään tiistaina pistetään todennäköisesti vielä vähän paremmaksi, kun kaikista lämpimin ilma pakkautuu aivan etelärannikon tuntumaan. Tosin kylmää ilmaa virtaa voimalla jo pohjoiseen – kun eteläistä Suomea hemmotellaan tänään vielä kesäisillä 20 asteen lukemilla, on Lapissa jo hieman talven tuntua ilmassa. 1157 kilometriin mahtuu tänään monenlaista säätä ja monta eri vuodenaikaa.
Aurinkoa koko viikolle
Keskiviikkona korkeapaine asettuu Suomen länsipuolelle ja väliaikaisesti päästää itäpuolitseen annoksen kylmempää ilmaa. Suurimmillaan kylmeneminen tuntuu Etelä-Suomessa, jossa päivälämpötilat romahtavat jopa 10 asteella. Yöpakkasia voi lähiöinä olla koko maassa.
Sään kylmeneminen on kuitenkin tilapäistä, sillä viikon edetessä korkeapaine asettuu lempeästi Suomen ylle ja lämmittää ilmaa päivä päivältä. Lähinnä Keski- ja Pohjois-Lapissa voi aika ajoin olla epävakaisempaa, muutoin aurinkoa kyllä riittää joka päivälle. UV-arvotkin alkavat etelässä jo olla kohtalaisia, joten auringolta suojautuminen tulee vähitellen ajankohtaiseksi.
Vappu tuo sateet ja ukkoset?
Aurinkoisessa poutasäässä mennään vielä ensi viikon alkupuolelle saakka, mutta vähitellen suursäätilassa näyttäisi tapahtuvan muutos, kun korkeapaine alkaa asettua Suomen itäpuolelle. Se voisi viikonvaihteessa nostattaa etelästä annoksen kesäistä ilmaa: etelässä voidaan taas rikkoa 20 asteen raja ja pohjoisessakin mennään jo selvästi keväisempään suuntaan.
Juuri vapun alla lännen matalapaineet näyttäisivät syrjäyttävän korkeapaineen, mikä tietäisi meillä epävakaisemman ajanjakson alkua. Asetelma olisi sikäli mielenkiintoinen, että kuuluisimme ainakin alkuun varsin lämpimään ilmamassaan ja aurinkoisessa säässä lämpötilat kohoaisivat Etelä- ja Keski-Suomessa 20 asteen vaiheille ja pohjoisessakin 10 ja 15 asteen välille. Lämmin ja epävakainen ilmamassa mahdollistaisi myös rivakat vappusateet ja kenties kevään ensimmäiset kunnon ukkoset sisämaan puolella.
Melko lämmin mutta epävakainen vappu näyttää tällä hetkellä todennäköisimmältä skenaariolta. Ei ainakaan ole viitteitä siitä, että vappupiknikille pitäisi lähteä räntäsateessa ja hyisessä viimassa. Hyvällä tuurilla matkaan voi lähteä t-paidan ja sateenvarjon kera.
ECMWF:n (Euroopan keskipitkien ennusteiden keskus) tuorein kuukausiennuste tukee myös näkemystä säätyypin muuttumisesta sateisempaan suuntaan vapun alla. Vapun jälkeen on mahdollisesti odotettavissa viileneminen.
Ennen sitä tässä on kuitenkin monta upeaa ja vähitellen toinen toistaan lämpimämpää kevätpäivää tiedossa. On kutkuttavaa seurata, kuinka luonto herää horroksestaan ja vaihtaa väriään päivä päivältä vihreämpään suuntaan!
Säävuosi 2013 tarjosi jälleen dramaattisia käänteitä ja ääri-ilmiöitä. Kokosin niistä tähän parhaimmat (ja pahimmat).
Tammikuu:
Suomen alkuvuoden säässä ei tapahtunut mitään ikimuistoista, mutta sen sijaan eteläisellä pallonpuoliskolla, Australiassa, hikoiltiin ennätyshelteissä. Ylin mitattu lämpötila oli 49.6 °C, mikä jäi vain muutaman desimaalin päähän Aussien kaikkien aikojen lämpötilaennätyksestä. Sen sijaan vuorokauden keskilämpötilaennätys meni uusiksi ja korkeimmillaan se oli 40.33 °C. Australian helleaallosta teki poikkeuksellisen sen laajuus, pitkä kesto ja ennätyksellisen korkeat lämpötilat. Tiettävästi ilmastonmuutos tulee lisäämään kuumia ääriolosuhteita, kun taas uusia kylmyysennätyksiä tuskin enää kovin montaa tehdään.
Helmikuu:
Helmikuusta minulle jäivät parhaiten mieleen etelärannikon sakeat lumisateet, aurausautojen kolinat sekä harvinaisen paksut nietokset. Tämä oli jo kolmas peräkkäinen talvi, kun esimerkiksi Helsinki-Vantaan lentoaseman lumensyvyydeksi mitattiin metriä lähenteleviä lukemia, parhaimmillaan noin 80 cm. Normaalisti etelärannikon lumensyvyys on helmikuussa vain neljäsosa näistä lukemista. Helmikuussa moni meteorologi joutui jo hetken pohtimaan, tulivatko runsaslumiset talvet jäädäkseen.
Kuva1: Helmikuu oli harvainaisen luminen etelärannikolla
Maaliskuu:
Vilunväristykset iskevät, kun muistelen maaliskuun aamujen paukkupakkasia ja kevään poissaoloa. Maaliskuu oli harvainisen kylmä kuukausi, keskimäärin harvemmin kuin kerran kymmenessä vuodessa koetaan yhtä kylmiä maaliskuita. Koko talvikauden alin lämpötilakin mitattiin vasta maaliskuun puolivälissä. Kuun lopussa hanget olivat monin paikoin vielä yli puolimetrisiä, eikä lämpenemistä ollut näköpiirissä. Kevättulvien vaara kasvoi päivä päivältä, sillä sään äkkinäinen lämpeneminen olisi sulattanut lumet salamannopeasti. Termisen talven jatkuessa vielä pitkälle huhtikuunkin puolelle terminen kevät uhkasi jäädä hyvin, hyvin lyhyeksi.
Huhtikuu:
Kevät saapui Suomeen 2-3 viikkoa myöhässä, mutta kevään tuloa saatiin odotella harvinaisen pitkään myös mm. Yhdysvalloissa. Huhtikuussa pakkaset ja lumisateet piinasivat vielä varsin eteläisiäkin osavaltioita, ja huhtikuu oli kylmin vuosikymmeniin. Huhtikuun viimeisinä päivinä lämpötilat kohosivat yllättäen helteisiin lukemiin rankkasateiden sävyttäminä, ja kevättulvat olivat keskisissä osavaltioissa hurjat. Myös Suomessa koettiin paikoin runsaitakin kevättulvia.
Toukokuu:
Kesä saapui varkain – toukokuu oli hyvin lämmin kuukausi, paikoin jopa poikkeuksellisen lämmin. Aloitin ennustusurani Forecalla ja MTV:lla toukokuun alussa ja viikosta toiseen muistan sanoneeni ja kirjoittaneeni sään jatkuvan tavanomaista lämpimämpänä. Utsjoki Kevo -asema oli siitä mielenkiintoinen, että siellä mitattiin kuun sekä matalin että korkein lämpötilalukema. Utsjoella lämpötila vaihteli -9,7 °C ja +30,5 °C välillä. Päivää myöhemmin, kesäkuun ensimmäisenä päivänä, Utsjoella mitattiin vieläkin korkeampi lämpötila: 31,7 astetta. Mikäli se olisi vielä mitattu toukokuun puolella, olisi siitä tullut Suomen kaikkien aikojen korkein toukokuussa mitattu lämpötila. Utsjoki Kevon asemalla, suojaisessa laaksopaikassa, on ennenkin kesäisin mitattu hyvin korkeita lämpötiloja. Ja talvisin puolestaan matalia. Mantereinen aseman sijainti suosii äärilämpötiloja.
F5-luokan tornado koetteli Moorea Yhdysvalloissa aiheuttaen 23 ihmisen kuoleman ja yli 2 miljardin dollarin taloudelliset vahingot. Tornado oli halkaisijaltaan harvinaisen laaja ja pyyhkäisi suoraan tiheään asutun alueen läpi.
Samaan aikaan, kun Suomessa kylvettiin ennätyshelteissä, kärsi osa Keski-Eurooppaa rajuimmista tulvista miesmuistiin. Pahimmillaan kolmen vuorokauden sadekertymät olivat puolen metrin luokkaa.
Kesäkuu:
Myrskybongareiden ja helteiden ystävien kannalta kesäkuu tarjosi jännitystä ja nautintoa. Kesäkuussa salamoi pitkästä aikaa selvästi tavanomaista enemmän, paikoin jopa ennätyksellisen paljon. Pelkästään 27. päivän aikana paikannettiin yhteensä 28 500 maasalamaa. Minulle parhaiten jäivät mieleen kosteannihkeät päivät ja taivaallisen lämpimät uimavedet. Useana päivänä lämpötila kohosi 27-30 asteeseen ja ilmankosteus oli luokkaa 60-70 % ja nämä olosuhteet vastasivat Thaimaan talvilomakauden oltavia. Kostea ja lämmin ilmamassa tarjosivat otolliset olosuhteet voimakkaille ukkosille.
Kuva2: Kesäkuun ensimmäisinä päivinä uimavedet olivat paikoin jopa poikkeuksellisen lämpimiä.
Heinäkuu:
Tällä erää ennätyshelteet koettelivat Yhdysvaltojen länsiosia – Kuolemanlaaksossa lähenneltiin kaikkien aikojen maailman lämpötilaennätystä, kun eräs heinäkuinen iltapäivä lämpötila kipusi 53,9 asteeseen. Texasissa ja Arizonassa vuorokauden keskilämpötilat olivat paikoin yli 40 asteessa, sillä yölläkin lämpömittari pysytteli yli 35 asteessa.
Elokuu:
Elokuun 8. päivänä odoteltiin kesän rajuimpia ukkosia saapuvaksi Etelä- ja Keski-Suomeen. Potentiaalia oli jopa vuoden 2010 kaltaiselle Asta-myrskylle, kun loppukesän kunniaksi erittäin kosteaa ja kuumaa ilmamassaa levisi Etelä-Euroopasta Baltian kautta kohti Suomea. Ukkosia edeltävä päivä oli monin paikoin kesän nihkein – etelässä lämpötila- ja kosteusyhdistelmä vastasi jopa yli 35 asteen lukemia. Loppujen lopuksi rajuimmat ukkoset ja sateet jäivät Suomenlahden ja Baltian puolelle.
Kuva3: Ukkosrintama Helsingin päällä elokuun alussa
Syyskuu:
Lapin kesä ei ollutkaan nimikkokappaleensa mukaisesti lyhyt – kesästä muodostuikin harvinaisen pitkä sen jatkuessa vielä syyskuun puolivälin ylikin. Kaiken kaikkiaan syyskuu olikin Lapissa lämpimin sitten 1960-luvun alkupuolen.
Kuva4: Syyskuu oli lämmin ja aurinkoinen.
Usagi-taifuuni koetteli Kaakkois-Aasiaa rankkasateineen ja hirmumyrkytuulineen. Ilmanpaine laski alimmillaan 910 hPa:han ja tuulet puhalsivat pahimmillaan 72 m/s.
Lokakuu:
Länsi- ja Pohjois-Euroopassa riehunut hirmumyrsky vaati yli 10 ihmisen hengen mm. Tanskassa, Puolassa, Saksassa ja Ruotsissa. Suomeenkin odoteltiin syksyn ensimmäistä kunnon myrskyä, mutta ennen Suomeen saapumista myräkkä laantui selvästi. Näin käy usein, kun myrsky siirtyy lämpimän Atlantin päältä mantereelle, jossa se nopeasti kylmän alustan yllä heikkenee.
Marraskuu:
Supertaifuuni Haiyan. Siinä tämän vuoden järkyttävin säätapahtuma. Kyseessä oli tiettävästi yksi kaikkien aikojen voimakkaimmista hirmumyrskyistä, jossa mitattiin pahimmillaan 87,5 m/s raivoavia tuulennopeuksia. Ilmanpaine myrskyn silmässä oli vain 890 hPa! Taifuuni aiheutti jopa 6000 filippiiniläisen kuoleman ja satoja tuhansia jäi vaille kotejansa. Erityisen tuhoisan Haiyanista teki sen laajuus, poikkeuksellisen rajut tuulennopeudet ja sen reitti suoraan tiheään asutun saarivaltion yli.
Suomessakin havaittiin yksi 2000-luvun voimakkaimmista syysmyrkyistä. Eino-myrsky oli varsin voimakas erityisesti sisämaassa, missä oli laajoilla alueilla myrskypuuskia. Kovin yksittäinen sisämaan puuska oli Savonlinnan 27,3 m/s. Pahimmillaan toistasataa tuhatta taloutta oli sähköittä. Mallit eivät olleet yksimielisiä Einon voimakkuudesta, ja lopulta myrsky osoittautuikin ennakoitua rajummaksi.
Kuva5: Vuoden 2013 myrskyt painottuivat marras- ja joulukuuhun. Kaiken kaikkiaan myrskyjä oli selvästi tavanomaista vähemmän.
Joulukuu:
Itsenäisyyspäivää edeltävä raju myrsky Länsi-Euroopassa vaati 10 ihmisen hengen ja toi hirmumyrskyn voimalla puhaltavia tuulia Skotlantiin, Tanskaan, Pohjois-Saksaan, Etelä-Ruotsiin ja Pohjois-Puolaan. Pahimmat puuskat havaittiin Skotlannissa: noin 60 m/s. Itsenäisyyspäiväksi Suomi sai myrskyn jäänteet – ensilumi satoi vihdoin eteläänkin, mutta tuulet eivät voimistuneet edes myrskylukemiin.
Perjantai 13. päivä: Seija-myrsky oli miltei yhtä voimakas kuin Eino – puita kaatui sähkölinjojen ja junaratojen päälle, yli 100 000 taloutta menetti sähköt.
Kaiken kaikkiaan säävuosi 2013 on ollut Suomessa mittaushistorian kuudenneksi lämpimin. Peräti kolme lämpimintä vuotta on mitattu 2000-luvun puolella, mitähän tästä voimme päätellä?
Mikä sääilmiö jäi sinulle parhaiten mieleen vuodelta 2013? Olitko itse tyytyväinen kuluneen vuoden sääantiin? Mitä olisit kaivannut enemmän, mitä vähemmän?
Tämä sivusto käyttää evästeitä palvelun toimittamiseen, sosiaalisen median jakotoimintojen toteuttamiseen ja liikenteen analysointiin. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Voit myös tutustua uudistettuun tietosuojakäytäntöömme.Ok
